sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sjöqvist, Suzanne (toim.): Hän on kanssani kumminkin. Vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat

Suzanne Sjöqvist on menettänyt nuorena isänsä ja huomannut vasta aikuisena, millaista surua on kantanut siitä lähtien mukanaan. Sjöqvist on ruotsalainen toimittaja, joka on saanut oman kokemuksensa myötä ajatuksen koota yksien kansien väliin muidenkin lapsena tai nuorena vanhempansa menettäneiden henkilöiden kirjoituksia. Teoksessa Hän on kanssani kumminkin - Vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat on noin kolmenkymmenen eri-ikäisen lapsen ja nuoren kertomus siitä, millaista on menettää vanhempansa joko sairauden, onnettomuuden, alkoholismin tai itsemurhan vuoksi. Teoksessa on mukana myös jonkin verran sisaruksia, joista kumpikin on saanut kertoa oman versionsa tapahtumista. Lapset ja nuoret myös pohtivat sitä, miten muut ovat suhtautuneet suru-uutiseen ja miten elämää on ollut mahdollista jatkaa vanhemman kuoleman jälkeen, vaikkei se ensin tuntunut mahdolliselta.

Kirjassa esiintyvien lasten ikäjakauma on suuri alkaen 1-vuotiaasta aina teini-ikäisiin saakka. Yhdistävänä tekijä on se, että kaikki lapset ja nuoret ovat ruotsalaisia, mutta muilta osin kertomukset ovat keskenään hyvin erilaisia niin pituuden kuin sisällönkin puolesta. Osalle tuntuu olleen tärkeää kertoa ajasta ennen vanhemman kuolemaa, kun taas toiset kirjoittavat hautajaistunnelmista tai siitä, kun sukulaiset tulivat auttamaan surun keskellä. Selvää on, että jokaiselle näistä lapsista ja nuorista oma menehtynyt vanhempi on ollut rakas ja tämän menettäminen suuri ja vaikea asia, josta on kuitenkin tavalla tai toisella päässyt eteenpäin. Parhaimmillaan tämä teos voi toimia vertaistukena samassa asemassa oleville nuorille (lapsille teos voinee olla liian rankka) tai lukijoille, joiden lähipiirissä on vanhempansa menettänyt lapsi tai nuori, jonka suruun lukija toivoo voivansa ottaa osaa oikealla tavalla.

Tekniset tiedot:
Sjöqvist, Suzanne (toim.): Hän on kanssani kumminkin. Vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat
Suomentaja: Marja Kyrö
Tammi 2006
Sidottu, 267 s.
Kirjastoluokka: 59.564

Burroughs, Augusten: Mahdolliset sivuvaikutukset. Muistelma

Augusten Burroughs, minulle ennestään tuntematon, aikaisemmin mainosalallakin työskennellyt kirjailija on kirjoittanut nyt arvioitavana olevan omaelämäkertamaisen teoksen Mahdolliset sivuvaikutukset - muistelma. Burroughs ei tunnu ottavan itseään turhan vakavasti, ja tämän kirjan takakansitekstin perusteella luvassa on sanallista ilotulitusta ja muistelmia kirjailijan nuoruus- ja aikuisvuosilta kirjoituskokoelman muodossa.

Burroughsin teoksessa on ainakin näennäisen sekalaisessa järjestyksessä sisällöltään vaihtelevia tekstejä hänen elämänsä eri vaiheista. Aikuisuuden kynnyksellä New Yorkiin muuttanut Burroughs on elättänyt itseään erilaisilla töillä ennen kirjailijanuraansa. Kirjoituksissa puhutaan arkielämän sattumuksista, pienistä asioista pääasiassa humoristiseen sävyyn.

Tämä kirja on kepeä välipala, vaikkakaan minuun se ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta enkä voi sanoa sen kuuluvan ainakaan niiden teosten joukkoon, jotka haluaisin lukea uudelleen. Teos itsessään on varsin harmiton, mutta samalla mielestäni myös mitään sanomaton. Todennäköisesti en vain kuulu tämän kirjan optimaalisimpaan lukijakuntaan.

Tekniset tiedot:
Burroughs, Augusten: Mahdolliset sivuvaikutukset. Muistelma
Suomentaja: Onerva Ollila ja Seppo Lahtinen
ISBN:978-952-483-151-2
Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2011
Sidottu, 270 s.
Kirjastoluokka: 86.53

lauantai 15. lokakuuta 2016

Porrasmaa, Raisa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait

Raisa Porrasmaa, japanin kieltä opettanut sekä Japanin kulttuuurista ja tapakulttuurista luennoinut japanologi on kirjoittanut vuosien kokemuksistaan yleistajuisen teoksen Japani pintaa syvemmältä - muutakin kuin sake, sushi ja samurait. Monen mielikuvissa Japani näyttäytyy eksoottisena itämaisena maana, jossa on kuitenkin samalla hämmentävä sekoitus länsimaista arvomaailmaa. Japania ei ole helppo selittää sanalla tai kahdella; tässä teoksessa Porrasmaa pyrkii avamaan näkökulmia Japanin eri puoliin.

Anime ja manga, rituaali-itsemurhat, elämääkin tärkeämpi työ, kirsikankukat ja teeseremonia. Porrasmaa käsittelee kirjassaan tavalla tai toisella näitä kaikkia. Hän vie lukija salariimanin, tappotahtista työtä tekevän palkollisen arkeen, sakura-kirsikankukkajuhlaan ja Fuji-vuoren juurelle, viitisen vuotta sitten tapahtunutta Fukushiman ydinreaktorionnettomuutta unohtamatta. Japanilaisen tapakulttuurin asiantuntijana myös nämä piirteet tulevat kirjassa käsitellyksi. Japanissa tietynlainen kohteliaisuuus ja kaavamaisuus on kaiken A ja O, ja sen peruspiirteet hallitsemalla pääsee länsimainen ihminenkin jo alkuun. Maanjäristyksen koettelemassa maassa yleinen asenne on se, että ihminen on tasaveroinen osa luontoa. Kirjassa käsitellään myös keisarin roolia ja nationalismia.

Porrasmaa vie kirjallaan syvälle japanilaiseen ajattelumaailmaan, joka oli minulle pääpiirteittäin jo ennestään tuttu. Samalla teoksessa on kuitenkin myös paljon uutta, ja vielä vuosienkin jälkeen myös Porrasmaalla on opittavaa. Tämän kirjan myötä lukija pääsee todelliselle hybridi-nojatuolimatkalle maahan, joka tuntuu tarjoavan aina jotakin uutta.

Tekniset tiedot:
Porrasmaa, Raisa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait
ISBN: 978-951-796-848-5
Atena Kustannus 2012
Sidottu, 345 s.
Kirjastoluokka: 48.184

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Karna, Mirja: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä

Julia Bickwilke on viettämässä aikaa Valamon luostarissa, lataamassa akkuja ja miettimässä elämälleen suuntaa. Luostariin hän on päättänyt mennä mummonsa ohjeistuksesta. Mummo on aina kannustanut Juliaa elämään oman sydämensä mukaan. Niinpä kun Julia tapaa luostarissa kiinnostavan tuntuisen munkin, joka lupaa tulla siunaamaan hänet Santiagoon suuntautuvaa pyhiinvaellusta varten, on Julia valmis lähtemään. Samaan tapaan hän oli aikaisemmin valmis lähtemään reppureissaamaan Aasiaan ja Hollantiin kotirouvaksi. Mutta ne ovat entistä elämää ne.

Julia tapaa Santiagon pyhiinvaelluksen aikana muita matkustajia, joiden kanssa tutustuu ja ystävystyy. Matka taittuu mukavammin tutuksi käyneessä seurassa eväitä jakaen, vaikkei Julia heidän kanssaan koko matkaa yhdessä kuljekaan. Sattumalta mukana matkalla on myös Valamon luostarista lähtenyt munkki, joka on ohjeistuksen vastaisesti jättänyt palaamatta kotiluostariinsa Kreikkaan. Munkista tulee esiin reissun aikana maallisempiakin puolia.

Santiagoon suuntautuvasta pyhiinvaelluksesta on kirjoitettu useitakin kirjoja, useimmat omaelämäkerrallisia. Mirja Karnan teoksessakin on omakohtaista taustaa siltä osin, että Karna on ollut mukana monella pitkällä vaelluksella, joita hän on alkanut sittemmin järjestää myös itse. Julia itsessään on kuitenkin keksitty hahmo, vaikka hänessä on todellisen tuntuisia piirteitä. Teos sukeltaa perimmäisten kysymysten äärelle samalla kun siinä on tiettyä kepeyttä. Luin tämän kirjan muutamassa illassa, niin mukaansa tempaavasti se on kirjoitettu.

Tekniset tiedot:
Karna, Mirja: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä
ISBN: 978-952-260-383-8
Basam Books 2015
Sidottu, 282 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Jäntti, Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, neuropsykiatrinen oireyhtymä, joka arvioidaan olevan noin yhdellä oppilaalla jokaista koululuokkaa kohti. ADHD-oireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, jotka voivat esiintyä erilaisina yhdistelminä henkilöstä riippuen. Tämän vuoksi ADHD-oireiset tuntuvat olevan aina menossa ja tekevän asioita ennen niiden harkitsemista.

Teoksessa Täyttä elämää ADHD:n kanssa pääsevät ääneen tätä oireyhtymää sairastavat henkilöt sekä heidän vanhempansa. Teoksen pääosa on käytetty aikuisten ADHD-oireisten omakohtaisille kertomuksille, jossa kukin kertoja on saanut omin sanoin kertoa elämästään ADHD:n kanssa siinä laajuudessa kuin on itse halunnut. Kirjoitusten taso onkin vaihteleva; jotkut tarinat ovat jäsenneltyjä ja kirjakielellä kirjoitettuja, kun taas osa on puhekielisempiä ja suppeampia. Lähes joka tarinassa käsitellään kuitenkin henkilön lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta ADHD:n kanssa. Tämän osuuden jälkeen vanhemmat ovat saaneet kertoa ADHD-oireisista lapsistaan ja usein varsin värikkäästä ja tapahtumarikkaasta arjesta näiden kanssa. Vielä viimeiseksi kouluikäiset lapset ovat päässet tämän kirjan sivuille omine lyhyine lainauksineen.

ADHD on oireyhtymänä ollut minulle tähän saakka melko etäinen tuttavuus. Termi on ollut minulle aikaisemminkin tuttu ja tuonut mielikuvan jatkuvasti liikkuvasta, rauhattomasta henkilöstä. Tässä teoksessa tosiaankin sattuu ja tapahtuu, mikä vahvistaa aikaisempaa mielikuvaani. Monelle kirjoittajalle on ollut vaikeaa ymmärtää itseään ja erilaisuuttaan suhteessa muihin, joten diagnoosin saaminen ja lääkityksen aloittaminen on ollut useimmissa tapauksissa helpottavaa. Moni on tosin sinnitellyt aikuisikään saakka saamatta apua ongelmiinsa, sillä diagnosoimattomia henkilöitä on joukossa paljon. Samalla selviää, että oikean diagnoosin saaminen voi olla vaikeaa ja että ongelmien tiedostaminen ei läheskään aina tarkoita sitä, että niihin saisi ajoissa apua. Teos sopii vertaistueksi muille ADHD-oireisille ja heidän läheisilleen sekä lukemistoksi kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Tekniset tiedot:
Jäntti, Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa
ISBN: 978-951-23-5958-5
Karisto 2016
Nidottu, 307 s.
Kirjastoluokka: 59.55

Toivio, Marja: Kuka lasta varjelee

Asianajaja Katariina Elosalo on saanut tarpeekseen Helsingin ympyröistä ja on muuttanut Kuusamoon. Sinne hänet on houkutellut Jukka, paikallinen apulaispoliisipäällikkö, joka on avioeronsa jälkeen aloittanut lupaavasti orastavan suhteen Katariinan kanssa. 

Kuusamossa kaikki ei ole kuitenkaan aivan niin kuin Katariina on toivonut. Jukka vaikuttaa etäiseltä ja Katariina saa kuulla hänen pyörittävän samanaikaisesti muitakin naissuhteita. Ammattillisessa mielessä piirit ovat pienet ja ne vaikuttavat myös työkuvioihin: Katariina saa asiakkkaakseen Kirsi Vaarasen, jonka lapsen epäiltyyn pahoinpitelytapaukseen paikallinen lastensuojelu ei uskalla puuttua, sillä lapsen isä on merkittävä paikallinen liikemies. Tarvitaan Katariinan järkkymätöntä tahdonlujuutta asioiden eteenpäin viemiseksi. Samaan aikaan Katariina saa niskoilleen perintökiistan, jonka yhtenä osapuolena hän itse on.

Marja Toivio on itsekin asianajaja, joten hän tietää mistä kirjoittaa. Katariina on henkilöhahmona varsin uskottava ja teos nostaa esiin monia lastensuojelun nykytilaan liittyviä ongelmia ja asianajajana toimimisen haasteita. Teos on itsenäinen jatko-osa Lastani et tapaa- ja Lain yläpuolella -teoksille, joita en ole lukenut mutta joita ilmankin tämä teos avautui ongelmitta. Teos on sopivan kantaaottava ja kevyt samaan aikaan.

Tekniset tiedot:
Toivio, Marja: Kuka lasta varjelee
ISBN: 978-952-270-297-5
Arktinen Banaani 2016
Sidottu, 283 s.
Kirjastoluokka: 1.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...