sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Nieminen, Tommi: Vastaus on Intia

Mikä maa on maailman suurin demokratia? Missä maassa puhutaan satoja eri kieliä? Mikä maa on harppaamassa seuraavaksi supervallaksi? Vastaus on tietenkin Intia. Monien vastakohtien ja rikkaan historian kokeneessa valtiossa riittää ihmeteltävää vielä senkin jälkeen, kun siitä on luullut tietävänsä lähes kaiken. Näiden asioiden äärelle lukijan vie Tommi Nieminen teoksellaan Vastaus on Intia. Nieminen on toiminut Helsingin Sanomien Intian-kirjeenvaihtajana Delhissä vuosina 2010-2011, minkä lisäksi hän on tehnyt maahan useita eri raportointimatkoja vuosien 2004-2014 välillä.

Nieminen on koonnut teokseensa aiheita vähän sieltä sun täältä, tai sellaisen ensivaikutelman teos antaa. Hän käy läpi Intian 29 osavaltiota niiden erityispiirteiden mukaan, kertaa pääpiirteittäin maan historiaa ajalta ennen itsenäistymistä ja sen jälkeen, kertoo hindunationalismista, kastilaitoksesta, tuloeroista, valtavasta väetönkasvusta ja uusrikkaiden elämästä. Kerronnassa on mukana miellyttävä omakohtaisuuden tuntu, sillä Nieminen on saanut ujutettua mukaan omia arjen kokemuksiaan ja kohtaamisiaan eri ammateissa ja yhteiskuntaluokissa toimivien intialaisten kanssa. Niitä hänellä toimittajana riittää, vaikka hän ammattinsa vuoksi on myös saanut kokea sen varjopuolet.

Vastaus on Intia tuo Intian nykypäivään, taustoja unohtamatta. Lukija pääsee kurkistamaan lähes 1,25 miljardin ihmisen valtion arkeen pintaraapaisun verran. Ehkä tärkein havainto on se, että monessa suhteessa kyse on monenkirjavasta maasta, jossa ei ole olemassa yhtä intialaista tapaa olla, elää ja ajatella. Nieminen on tuonut ansiokkaasti esille Intian monimuotoisuuden eikä pyrikään vastaamaan kaikenkattavasti. Uusia näkökulmia ja nykyajan ilmiöitä hän onnistuu tuomaan esiin, mitä pidän tämän kirjan tärkeimpänä antina.

Tekniset tiedot:
Nieminen, Tommi: Vastaus on Intia
ISBN: 978-952-5557-68-8
HS Kirjat 2015
Sidottu, 351 s.
Kirjastoluokka: 48.132

Tuuri, Antti: Ameriikan raitilla. Matkoja, muistoja

Antti Tuuri on kirjoittanut erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kohdistuneesta siirtolaisuudesta jo 1980-luvulla. Aina siitä lähtien hän on matkustanut myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa saadakseen kirjoihinsa autenttista materiaalia: suomalaisten siirtolaisten kertomuksia, tunnelmia, maisemia. Teoksessaan Ameriikan raitilla - matkoja, muistoja hän kertaa näiden aineistonkeruumatkojensa antia. Teokseen on koottu matkakirjanomaisesti muistoja 1980-luvulta aina 2000-luvulle saakka.

Tuurilla on omiakin sukulaisia ja saman kylän tuttuja Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joten aivan tyhjästä hänen ei ole tarvinnut aineistonkeruutaan aloittaa. Rapakon takaa on löytynyt joka matkalle opas oman kylän puolesta. Matkoilla tapahtuukin yhtä ja toista ja uusia tuttavuuksia syntyy. Tuurilla on matkallakin oma aikataulu, jonka mukaan hän saa aineistoa kokoon. Maisemat vaihtuvat ja matka taittuu yleensä useamman viikon ajan kerralla. Usea matka perustuu myös hänen teostensa pohjalta sovitettujen näytelmien tai esitelmien varaan, joiden ensi-iltaan hän on saanut kutsun. Vanhemmiten Tuuri pysähtyy matkalla Islantiin tasaamaan aikaeroa muutamaksi päiväksi. Samalla hän kypsyttelee ajatusta siitä, että lentomatkustaminen saa riittää ja jatkossa hän matkustaa vain paikkoihin, joihin pääsee lentämättä.

Olen lukenut Tuurilta muutaman aikaisemman matkakirjatyyppisen teoksen ja tämä jatkaa samaan tutuksi käyneeseen tyyliin. Tuuri on mitä ilmeisimmin tehnyt tarkkoja muistiinpanoja matkansa aikana ja hän käyttää matkustamisaikaa myös kirjoittamiseen, sillä kerronta on varsin yksityiskohtaista. Mitään dramaattista kirjassa ei tapahdu, mutta matkakirjoista pitävälle tämä teos lienee mieleen.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Antti: Ameriikan raitilla. Matkoja, muistoja
ISBN: 978-951-1-28235-8
Otava 2016
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 48.31

lauantai 17. syyskuuta 2016

Satri, Janna: Herkkyys ja kiusaaminen

Erityisherkkyydestä julkaistaan yhä enenevässä määrin kirjoja, ja nyt arvioitavana oleva Janna Satrin teos Herkyys ja kiusaaminen keskittyy erityisesti erityisherkkyyden ja kiusaamisen väliseen suhteeseen. Koulu-, koti- ja työpaikkakiusaamisesta on julkaistu jo aikaisemmin suuri määrä teoksia, mutta tämä lienee ensimmäinen, joka huomioi erityisherkkyyden merkityksen kiusaamisen synty- ja ylläpitomekanismeissa.

Erityisherkät  reagoivat usein voimakkaammin ympäristöönsä ja he kokevat asioita eri tavoin kuin valtaosa väestöstä. Päällisin puolin heistä voi saada ujon tai pelokkaan vaikutelman, mikä luo otollisen maaperän kiusatuksi tulemiselle. Usein erityisherkät eivät myöskään osaa puolustautua kiusaamista vastaan, mikä ylläpitää kierrettä. Toisaalta erityisherkillä voi olla myös ominaisuuksia, jotka vähentävät kiusaamisen psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Kiusatuksi tuleminen on usein kuitenkin myös erityisherkille traumatisoivaa, ja pahimmillaan kiusaaminen voi jatkua lapsuudesta aikuisuuteen saakka.

Teoksessaan Satri käy läpi vuorotellen sekä erityisherkkyyttä että kiusaamista, esimerkiksi kummankin ominaispiirteitä ja vaikutuksia toisiinsa ja henkilökemian merkitystä. Teoksessa on mukana myös monen erityisherkän kuvauksia kiusaamiskokemuksistaan. Kiusaamista voi tapahtua koulussa, työpaikalla tai kotona ja niillä jokaisella on omat piirteensä. Satri on koonnut myös listoja apukeinoiksi kiusaamiseen puuttumiseen. Vielä lopuksi hän on kerännyt keinoja kiusaamisesta eheytymiseen. Teos avaa kiusaamista uudesta näkökulmasta ja on omiaan auttamaan ymmärtämään ilmiötä erityisherkkyyden näkökulmasta.

Tekniset tiedot:
Satri, Janna: Herkkyys ja kiusaaminen
ISBN: 978-952-260-407-1
Basam Books 2015
Nidottu, 200 s.
Kirjastoluokka: 14.4

Hayden, Torey: Viattomat

Viattomat-romaanin tapahtumat sijoittuvat montanalaiseen pikkukaupunkiin Abundanceen ja sitä ympäröivään vuoristoon. Kuuluisa elokuvatähti Spencer Scott on ostanut oman maatilan vuoristosta, jossa hän viettää aikaansa henkilökohtaisen assistenttinsa (tai rakastajatterensa) kanssa. Maatilalla kelpaa ladata akkuja ja unohtaa lehdistö ja muut huolet - aina siihen saakka, kunnes Spencer saa muistutuksen arjestaan entisen tyttöystävänsä lähetettyä heidän yhteisen yhdeksänvuotiaan poikansa tämän huolehdittavaksi. Poika, Tennesee, on pullukanpuoleinen ja saanut itsekin sen kuvan, että on molemmille vanhemmilleen vain ylimääräinen taakka.

Samaan aikaan Abundancen laidalla asuu Dixie, yksinhuoltajaäiti jonka pieni poika on kuollut synnynnäisiin vikoihin. Dixiellä ja tämän uudella miehellä Billyllä on vaikeuksia saada rahaa hautajaiskulujen kattamiseen ja elämän muihin kuluihin. Eräänä päivänä Billie saa idean siepata Spencer Scottin poika Tennesee ja lunnasrahojen turvin aloittaa uusi elämä. Kaikki ei kuitenkaan etene kuten elokuvissa, eikä joka tarinalla ole onnellista loppua.

Haydenin romaanissa on monia hänen aikaisemmista tosielämään perustuvista teoksista tuttuja teemoja: hyväksikäytettyjä lapsia, ajattelemattomia aikuisia, köyhyyttä, dramaattisia käänteitä. Tämäntyyppistä romaania Haydenilta voi odottaa hänen ammatillisen taustansa tuntien. Tarina kulkee todentuntuisesti ja siitä suorastaan paistaa läpi Billien ja Dixien epätoivo ja toisaalta myös Spencer Scottin reaktio tapahtumiin. Loppu jättää monia kysymyksiä avoimeksi; ehkä jonkinlainen epilogi olisi täydentänyt tarinan.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Viattomat
Suomentaja: Satu Leveelahti
ISBN: 978-951-26021-9
Otava 2012
Sidottu, 334 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Fowler, Karen Joy: Olimme ihan suunniltamme

Olimme ihan suunniltamme on kieltämättä oiva nimi kuvaamaan tätä kirjaa ja sen sisältöä. Kirjan päähenkilö Rosemary, tai lyhyemmin Rose, kun tuntuu ajautuvan tilanteesta toiseen tai sellaisen kuvan hänen kerronnastaan ainakin saa. Perheen lapset Rosemary, Fern ja Lowell muodostivat aikoinaan kiinteän kolmikon, kunnes Fern ja Lowell katosivat. Nuorelle Roselle jää epäselväksi, mitä hänen sisaruksilleen on tapahtunut. Rose tuntee olevansa muutenkin poikkeava koulutovereidensa joukossa nyt, kun kiusaamiselta suojaava isoveli Lowellkin on poissa.

Vasta vuosia myöhemmin Rose tapaa isoveljensä uudelleen ja saa vastauksia kysymyksiinsä. Rose elää tuolloin täysi-ikäinen ja aloittanut opintonsa yliopistossa. Rosen taipumus ajautua erinäisiin tilanteisiin ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään, ja Lowellin tapaamisen myötä lukijakin alkaa ymmärtää Rosen käyttäytymismallia paremmin. Ilmenee nimittäin, että Fern olekaan ihan perinteinen pikkusisko ja Lowelillakin on ollut omat pakottavat syynsä lähteä aikoinaan kotoa. Samalla selviää, miksi sisarusten kotona on ollut aikoinaan vierailevia yliopisto-opiskelijoita heidän professori-isänsä kutsumana ja miksi perhe on joutunut pohtimaan paljon ihmisen suhdetta muuhun luomakuntaan.

Teos on kirjoitettu Rosen näkökulmasta ja koska Rose on kirjan eri vaiheissa toisinaan viisivuotias, toisinaan yliopisto-opiskelija, on kerronta aika hyppelehtivää. Selvää on, että kirjassa ollaan monin paikoin suunniltaan, varsinkin jos perheen tapahtumia ajattelee nuoren Rosen näkökulmasta. Kysymykset saavat kuitenkin lopussa vastauksensa ja sisaruksetkin vielä mahdollisuuden nähdä toisensa. Kirjan juoniyllätys on varsin omalaatuinen, vaikkakin tarkemmin ajatellen lukija ei voi oikein muuta tältä perheeltä odottaakaan.

Tekniset tiedot:
Fowler, Karen Joy: Olimme ihan suunniltamme
Suomentaja: Sari Karhulahti
ISBN: 978-951-31-8537-4
Tammi 2015
Sidottu, 363 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Rämö, Matti: Polkupyörällä Jäämerelle. Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita

Matti Rämö on jälleen satulan päällä; tällä kertaa hän suunnistaa Suomen ja Venäjän pohjoisosien kautta Jäämerelle Norjaan. Sieltä matka jatkuu Norjan ja Suomen Lapin kautta Ruotsin pohjoisosiin ja Uumajasta lautalla takaisin Suomeen ja lopulta Helsinkiin.

Kuuden viikon urakan aikana Rämö polkee yhteensä yli 4 500 kilometriä. Jo tutuksi käyneeseen tapaan Rämö on kirjannut havaintojaan ylös yksityiskohtaisella tarkkuudella ja hän on pitänyt matkan varrella myös samansisältöistä blogia YLE:n sivuilla. Rämö on kirjannut joka matkapäivän osalta poljetut kilometrit ja paikkakunnat sekä kulutetut eurot. Päiväkirjan sivuilta selviävät myös pyöräilyolosuhteet, tässä tapauksessa pohjoiseen kohti koko ajan viilenevät sellaiset. Jäämerelle tullessa on varsinkin öisin jo niin koleaa, että Rämö joutuu turvautumaan sisämajoitukseen useammankin kerran. Päivälämpötiloissakaan ei ole usein hurraamista ja hyvät varusteet tulevat tarpeeseen.

Rämölle yksin polkeminen on terapeuttista ja sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta hän saa tyydytettyä yöpyessään sisämajoituksessa ja tavatessaan muita pyöräilijöitä. Parhaimmillaan Rämö ajautuu pyöräillessään elämän olemusta mietiskelevään mielentilaan. Pyöräillessä luontokin tulee lähelle aivan eri tavalla kuin vaikkapa auton ratista käsin; Nikelin tai Kiirunan kaivosalueen kovia kokenut ympäristö ja Lapin hakkuuaukeat luovta synkän kuvan ihmisluonnosta. Onneksi matkan varrelle mahtuu myös paljon huikaisevia maisemia. Tämän kirjan luettuaan tuntee käyneensä Jäämeren rannalla itsekin.

Tekniset tiedot:
Rämö, Matti: Polkupyörällä Jäämerelle. Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita
ISBN: 978-952-492-582-2
Minerva Kustannus 2012
Sidottu, 375 s.
Kirjastoluokka: 41

Hakkarainen, Anna-Kaisa: Ihmeet tapahtuvat muille. Lapsettomuuspäiväkirja

Ensiksi täytyy ihmetellä kirjaston päätöstä sijoittaa Anna-Kaisa Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille - lapsettomuuspäiväkirja luokkaan 1.4 eli kertomakirjallisuus. Kyseessä ei mitä ilmeisimmin ole fiktiivinen kertomus lapsettomuudesta, vaan tottakin todempi tilitys siitä, mitä on odottaa vuosien ajan perheenlisäystä tietämättä syytä sille, miksi ei vain tärppää, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Tämän kirjan paikka olisi mielestäni luokassa 99.1 eli elämäkerrat ja muistelmat.

Hakkarainen on piirun alle kolmekymppinen alkaessaan vakavasti harkita oman lapsen hankkimista puolisonsa kanssa. Opinnot ovat takana ja työurakin siinä vaiheessa, että vauvalle olisi sopiva hetki tulla. Pian pariskuntaan aletaankin odottaa lasta, joka menee kuitenkin kesken jo alkuviikkoina. Vajaan vuoden yrityksen jälkeen pariskunta hakeutuu lapsettomuustutkimuksiin, joissa kummastakaan osapuolesta ei löydetä selittävää syytä lapsettomuudelle. Muutaman inseminaation jälkeen vuorossa ovat yhä rankemmat hoidot aina useampaa koeputkihedelmöitystä myöten. Kaikki tuloksettomia, kaikki yhtä raastavia. Kuukautisten alkaminen on aina yhtä rankkaa ja Hakkarainen joutuu hakeutumaan hoitoon myös lapsettomuuden aiheuttamien mielenterveydellisten ongelmien vuoksi. Siinä missä pariskunnan lähipiirissä muut saavat esikoisen, toisen ja kolmannenkin lapsen, ei Hakkaraisilla ole edes sitä ensimmäistä - ja se aiheuttaa tuskaa enemmän kuin perheellistymisessä onnistuneet voivat kuvitella. Pariskunta alkaa miettiä myös adoption mahdollisuutta, mutta sekin pojekti venyy Hakkaraisen ulkomaankomennuksen vuoksi ja byrokraattisten kuvioiden vuoksi. Seitsemän vuotta ilman kaivattua lasta on enemmän kuin kenellekään soisi.

Hakkarainen on ollut rohkea uskaltaessaan avata rehellisesti tuntojaan tämän kirjan sivuilla ja lähipiirissään ennen kirjan syntymistä. Lapsettomuus on edelleen vaiettu aihe ja monella on ajatus, että lapsia vain hankitaan silloin kun pariskunta on itse niin suunnitellut. Matkalla voi olla monta mutkaa eikä lopputulos ole silti toivottu, kuten Hakkaraisen esimerkki osoittaa. Tämä kirja sopii vertaistueksi lapsettomuudesta kärsiville, mutta yhtä hyvin se sopii lapsellisillekin lisäämään ymmärrystä ja hienotunteisempaa suhtautumistapaa niitä mahdollisia lähipiirin tuttavia kohtaan, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita lapsihaaveidensa toteutumisen kanssa.

Tekniset tiedot:
Hakkarainen, Anna-Kaisa: Ihmeet tapahtuvat muille. Lapsettomuuspäiväkirja
ISBN: 978-952-5874-16-7
Helsinki-Kirjat 2010
Sidottu, 176 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...