sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Besace, Daniel: Valtameri

Daniel Besace, äärimmäisen köyhyyden rajoilla sinnittelevä nuori ranskalaismies, on menettänyt isänsä ja lähtee sen seurauksena selvittämään ajatuksiaan pitkälle kävelylle pitkin Ranskan tullimiespolkuja maan rannikkoseudulla. Noin puolentoista kuukauden aikana heinä-elokuussa Besace matkaa pääasiassa kävellen yli 1 100 kilometrin matkan yöpyen pääasiassa tienvierustoilla, asemilla ja puiden alla. Besace syö matkansa aikana halvinta mahdollista ruokaa, jota hän saa toisinaan kerjäläismäiseksi matkan aikana muuttuneen olemuksensa vuoksi lahjoituksenakin, käyttäen matkansa aikana yhteensä vain noin 60 euroa.

Besace on koonnut ajatuksiaan ja kokemuksiaan päiväkirjamaiseen muotoon, jossa hän on kunkin päivän kohdalle merkinnyt kulkemansa kilometrimäärän ja paikkakuntien nimet. Varsinaisen päiväohjelman kuvaus onkin sitten hyvin vapaamuotoista, paikoittain jopa tajunnanvirtamaista. Besace tapaa matkansa aikana paljon ihmisiä ja pysähtyy arkisten näkymien ja tapahtumien äärelle, jotka kaikessa tavanomaisuudessaankin auttavat häntä palaamaan elämän perimmäisten arvojen äärelle.Elämä on yksinkertaista ja hyvää, ja hän muistaa lähettää postikortteja useille ystävilleen matkan eri etapeilta.

Valtameri kuvaa elämän yksinkertaisuutta ja rahan vallasta luopumista, joka samalla vapauttaa kokemaan asioita ilman kiirettä ja jatkuvaa painetta. Besacea voisi kuvata nykyajan nomadiksi, joka on tosin nykyään asettunut aloilleen perustettuaan pienkustantamon yhdessä avovaimonsa kanssa. Olisin kaivannut kirjaan jonkinlaista karttaa hänen matkareitistään, joka jää nyt Ranskaa tuntemattomana epäselväksi. Teos pursuaa ranskalaisia paikannimiä, jotka olisi ollut mukava sijoittaa kartalle.

Tekniset tiedot:
Besace, Daniel: Valtameri
Suomentaja: Leena Rantanen
ISBN: 978-952-260-219-0
Basam Books 2014
Nidottu, 171 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Lindberg, Pirkko: Fukushima ikuisesti

Vuonna 2011 Fukushimassa Japanissa tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus on heittänyt synkän varjonsa Japanin nykypäivään ja pitkälle tulevaisuuteen. Kirjailija Pirkko Lindberg lähtee tutustumaan tilanteeseen paikan päälle ensin kääntäjä Mayu Saaritsan kanssa ja jatkaa sittemmin matkaa iranilaissyntyisen lehtimies Afshin Valinejadin opastuksella. Matkan aikana syntyy lukemattomia haastatteluja eri puolilta maata eri asemassa ja ammatissa toimivien japanilaisten kanssa, joilla jokaisella on useimmiten kriittinen näkemyksensä kerrottavanaan. Näiden haastattelujen ja matkakuvauksen pohjalta on syntynyt Lindbergin teos Ikuisesti Fukushima.

Lindberg on vieraillut Japanissa ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla, ja tällä kertaa paluu maahan on kaikkea muuta kuin ilahtunut. Erityisesti Lindbergiä arveluttaa joka puolelle maata levinnyt ydinsäteily, joka on saastuttanut käytännössä enemmän tai vähemmän kaiken aina juomavettä myöten. On mahdotonta välttää saamasta itselleenkin säteilyannosta, ainakin jo meinaa liikkua ulkona ja syödä paikallisesti tuotettua ruokaa. Ja sitähän Lindberg matkansa aikana tekee, sillä hän haluaa elää kuten paikalliset, joilla ei ole pakomahdollisuutta saastuneesta kotimaastaan.

Haastattelujen aikana paljastuvat hätkähdyttävät asiat savat lukijankin hieraisemaan epäuskoisena silmiään; yhtenä Japanin valtiovallan toimenpiteenä kerrottakoon maan puhdistus saastuneimmilla alueilla noin kymmenen sentin syvyydeltä, jonka oletetaan tekevän sen asumisturvalliseksi myös lapsille. Fukushiman läheltä kodeistaan pakoon lähteneet ihmiset ovat saaneet valtionavustuksia uudelleen sijoittumiseksi, mutta "puhdistustoimenpiteiden" jälkeen heidän on velvollisuus palata asumaan entisille asuinsijoilleen uhalla, että muuten valtionavustus lakkaa. Tätä seikkaa ei muuta se, että radioaktiivista säteilyä mittaavat geigermittarit voivat huutaa vielä punaisena ja että lasten on pakko pysyä jatkuvasti sisätiloissa pysyäkseen edes kohtalaisen terveinä. Moni japanilainen on menettänyt hetkessä kaiken elämän järkkyessä sijoiltaan. Lindbergin teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen muistutus ydinvoiman käytön riskeistä myös Suomen kontekstissa, jossa muiden maiden esimerkkien vastaisesti suunnitelmissa on vain lisätä ydinvoiman käyttöä energiantuotannossa.

Tekniset tiedot:
Lindberg, Pirkko: Fukushima ikuisesti
Suomentaja: Pentti Saaritsa
ISBN: 978-952-268-167-9
Savukeidas Kustannus 2016
Nidottu, 232 s.
Kirjastoluokka: 48.184

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Vaahtera, Veera: Kevyesti kipsissä

Lotta on oikea introvertin perikuva: hän rakastaa yksinolemista ja lukemista. Kirjaston vahtimestarin työssään hän voi syventyä usein lukuharrastuksensa pariin, jota eivät häiritse edes satunnaiset asiakaskontaktit tai kollegan murahtelut. Sosiaalista elämää Lotalla ei ole siskon vierailuja lukuun ottamatta ja se sopii Lotalle paremmin kuin mainiosti.

Lotan elämä saa uuden käänteen hänen käveltyään lukemiseen syventyneenä auton alle ja päädyttyään jalka kipsattuna ensin sairaalan osastolle ja sen jälkeen siskonsa asuntoon. Omaansa hän ei voi palata, sillä yläkerran dementikkonaapuri on jättänyt vesihanan auki aiheuttaen Lotan asuntoon massiivisen vesivahingon. Siinä samassa tuhoutuu myös osa Lotan huomattavasta kirjakokoelmasta. Samassa yhteydessä alkaa tapahtumaketju, jonka seurauksena Lotta pääsee pakosta tekemisiin sosiaalisten tilanteiden kanssa enemmän kuin aluksi haluaisikaan. Näköpiiriin ilmestyvät sielunkumppanilta vaikuttava lukutoukka Jiri ja lähes samaan aikaan sosiaalinen lahjakkuus Olle. Löytääkö Lotta yhteisen sävelen kummankaan kanssa vai olisiko parempi vaihtoehto sittenkin ovimikkona työskentelevä Eetu?

Kevyesti kipsissä on Pauliina Vanhatalon alter egon Veera Vaahteran tuotantoa kevyen romantiikan samalla. Minut sai kirjaan tarttumaan ennen kaikkea sen päähenkilö Lotta, johon pystyn lähtökohtaisesti samastumaan. Introvertin maailma mullistuu sosiaalisten tilanteiden esiintulon myötä, ja loppu onkin enemmän tai vähemmän epävarmaa etsintää oman itsensä löytämiseksi. Genrenä tämä kirja ei siis ollut ihan ominta mukavuusaluettani, mutta introvertin ajatusmaailmasta kiinnostuneelle tämä kirja voi tarjota kuitenkin jotakin. Teos on helppolukuisesti kirjoitettu ja siis melko nopea välipala vakavampien aiheiden välillä.

Tekniset tiedot:
Vaahtera, Veera: Kevyesti kipsissä
ISBN: 978-951-31-8919-8
Tammi 2016
Nidottu, 243 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Rämö, Matti: Polkupyörällä Islannissa. Tuulen tiellä laavakenttien poikki

YLE:n teksti-tv:n toimittaja Matti Rämön viidennessä matkakirjassa lukija pääsee Rämön mukana kuukauden matkalle Islantiin. Jo tutuksi tulleseen tapaan Rämö on matkalla yksin jo monta pitempää reissua kokeneen polkupyöränsä kanssa ja on varustautunut erämaavarustein pitkää polkaisua varten. Ne ovatkin tarpeen, sillä Rämö yöpyy maastossa muutamaa yötä lukuun ottamatta koko reissun ajan.

Rämö on liikkeellä keskikesällä, vaikka sitä on joskus kirjasta vaikea muistaa. Islannissa sää on parhaimmillaan 15 asteen lämpöistä, mutta usemmiten paljon vähemmän. Alle viiden asteen päivälämpötilaan ei kuitenkaan onneksi päästä. Rämö päättää kiertää saaren vastapäivään tuuliolosuhteiden optimoimiseksi, mutta tuulta riittää silti enemmän kuin tarpeeksi. Moneen kertaan Rämö päivitteleekin, onko polkupyöräilyssä Islannissa mitään järkeä; etenemisvauhti kun vaikuttaisi joskus nopeammalta kävellen, ja sulamisvesiä ylittäessä pääsee ilmoille ärräpää jos toinenkin. Matka kuitenkin taittuu välipäiviä pitämättä Rämölle tutulla täsmällisyydellä: päiväkirjamainen teos on hyvin yksityiskohtaisilla kuvauksilla täytetty aina päivää kohti poljettuja kilometrejä ja käytettyjä euroja myöten.

Rämö on valinnut rohkean pyöräilykohteen ja herättää helposti lukijassa matkakuumeen Islantiin, vaikkakaan järkevä matkustaja valinnee jonkin toisen matkustustavan kuin polkupyöräilyn. Maa vaikuttaa olevan varsinkin luontomatkailusta kiinnostuneelle näkemistä pullollaan, ja tätä kirjaa sopiikin suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot.
Rämö, Matti: Polkupyörällä Islannissa. Tuulen tiellä laavakenttien poikki
ISBN: 978-952-492-733-8
Minerva Kustannus 2013
Sidottu, 327 s.
Kirjastoluokka: 43.4

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Leith, William: Pohjaton nälkä. Syöpön tunnustuksia

Miltä tuntuu, kun voisi syödä pohjattomasti eikä mikään tunnu riittävän? Tai kun vatsanseutu on kasvanut sellaisiin mittoihin, että on pakko alka Elää Väljästi? Tai kun on saanut laihdutettua niin paljon, että on imarreltu kuullessaan olevansa vain "paksukainen" entisten vielä solvaavampien nimitysten sijaan? Kaikesta tästä tietää ja kertoo toimittaja William Leith teoksessaan Pohjaton nälkä - syöpön tunnustukset.

Leith on ollut ylipainoinen kahdeksanvuotiaasta saakka - tai pikemminkin lihavat ja vähemmän lihavat kaudet ovat siitä lähtien vaihdelleet hänen elämässään säännöllisen epäsäännöllisesti. Brittiläinen Leith muutti tuolloin perheineen Kanadaan ja jäi sisäoppilaitokseen perheen muiden jäsenten asuessa milloin missäkin. Kanadassa Leith tutustui hampurilaisiin ja ranskalaisiin ja se oli kuin lähtölaskenta roskaruoan maailmaan, josta muodostui hänelle sittemmin samalla rakas ja raskas maailma, josta ulospääsy on ollut työn takana. Aina hän ei ole ulospääsyä halunnutkaan: Leithin ihmissuhteet vaikuttavat olleen häntä vahingoittavia ja juuri silloin hän on alkanut lihoa entistä enemmän. Jopa laihtuessaan merkittävästi hän ei ole saanut lähipiiristään kannustavia kommentteja, mikä on ajanut hänet lihomaan uudelleen. Leithin pistääkin lihomisensa mielellään ulkopuolisten tekijöiden syyksi ja pohjaton nälkä on kuin voima, jolle hän ei voi itse mitään.

Leith on siis toimittaja ja työnsä puitteissa hän on haastatellut henkilöitä erilaisten dieettien takana. Hän on mukana tuttavansa rasvaimussa ja haastattelee muita lihavia. Merkittävimmäksi henkilöksi hänen kannaltaan osoittautuu kuitenkin jo eläkeiän saavuttanut tohtori Atkins, jonka kehittävämän ruokavalion avulla Leithin onnistuu pudottaa painoaan merkittävästi ja pysyvästi - aina niin kauan kuin hän noudattaa Atkinsin dieettiä. Kirja vaikuttaakin olevan jonkinlainen Atkinsin dieetin mainospuhe, vaikka teoksessa käsitellään toki paljon muutakin. Ennen kaikkea teos voinee toimia vertaistukena muille nykyaikana painonsa kanssa kamppaileville ja laihemmille se valottaa terävällä tavalla lihavan arkea ja siinä jatkuvasti esille nousevia haasteita, joita asiaa tuntematon ei todennäköisesti tule ajatelleeksikaan.

Tekniset tiedot:
Leith, William: Pohjaton nälkä. Syöpön tunnustuksia
Suomentaja: Henry Tanner
ISBN: 978-951-31-2028-2
Tammi 2006
Sidottu, 317 s.
Kirjastoluokka: 59.5612

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jansson, Tove: Taikurin hattu

Muumilaaksoon on saapunut kevät ja sen myötä Muumilaakson väki herää kevätpuuhiinsa. Muumipeikko lähtee ystävineen retkelle vuorille, josta he tekevät erikoisen löydön: tyylikkään silinterihatun. He kuljettavat sen kotiinsa tietämättä, että hatun myötä alkaa tapahtua paljon odottamattomia asioita: hattu ei nimittäin oikein sovellu roskakoriksi, joksi Muumilaakson väki on sen laittanut. Siihen laitetut roskat saavat täysin uudenlaisen olomuodon, eivätkä aina kovin miellyttävän sellaisen.

Omia haasteita aiheuttavat hattivatit, jotka latautuvat ukkosen aiheuttamasta sähkövirrasta. Hattivattien luokse eksynyt Hemuli joutuu kapuamaan turvaan tolpan päähän, sillä ilmanpaine on parhaillaan laskemassa ja hattivatit aktivoitumassa. Entäpä mitä tuovat mukanaan Muumilaaksson saapuvat pienet kaverukset Tiuhti ja Viuhti? Silläkin jo jotakin tekemistä silinterihatun kanssa, jonka salaperäinen omistaja saapuu paikalle punaisen hehkun johdattamana.

Taikurin hattu saa lukijan huomaamaan enemmän yksityiskohtia kuin televisio-ohjelmana katsottuna. Lukija saa esimerkiksi tietää, että muumit syövät havunneulasia pärjätäkseen talviunessa kylmän vuodenajan yli ja että Tiuhti ja Viuhti puhuvat omaa kieltä, joka on kuitenkin varsin helppo oppia. Muumilaaksossa sattuu ja tapahtuu entiseen tapaan ja elämä on anarkistisen vapaata. Muumien ystäville Taikurin hattu tarjoaa yhtä laadukkaan lukuelämyksen kuin sarjan muutkin teokset ja suosiosta päätellen (kyseessä on teoksen 16. painos) teokselle löytyy viidenkymmenen vuoden iästä huolimatta vielä oma lukijakuntansa.

Tekniset tiedot:
Jansson, Tove: Taikurin hattu
Suomentaja: Laila Järvinen
ISBN: 951-0-14445-2
WSOY 1956
Nidottu, 146 s.
Kirjastoluokka: 1.7

Virtanen, Rauli: Reissukirja. Matkalla kaikissa maailman maissa

Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen lienee suomalaisille sen verran tuttu, ettei hän esittelyjä kaipaa. Moni tuntee hänet siitä, etä hän on vieraillut kaikissa maailman itsenäisissä valtioissa. Harvempi kuitenkaan tuntee hänen yli neljä vuosikymmentä jatkuneen uransa kaikkia vaiheita, joita hän käy läpi teoksessaan Reissukirja - matkalla kaikissa maailman maissa. Siinä Virtanen kertoo uransa alkuvaiheista aina nykypäivään saakka, mitä kaikkea on kokenut ja mitä kaikesta siitä kenties oppinut.

Virtanen aloitti ulkomaanseikkailunsa 1970-luvulla, jolloin hän aikoi ensin opiskella maantiedon opettajaksi, mutta päätyikin pian lukemaan journalismia ja kansainvälistä politiikkaa. Yliopisto-opinnot jäivät kesken Virtasen hakeuduttua Uuden Suomen ja sittemmen Suomen Kuvalehden ulkomaantoimittajaksi. Hän pääsi matkustamaan Etelä-Amerikkaan, jolle hän menetti heti sydämensä. Vähävarainen Virtanen matkusti sinne rahtilaivalla ja liikkui paikallisilla kulkuneuvoilla nukkuen missä milloinkin. Tuohon aikaan hän elätti itsensä kirjoittamalla ja myymällä juttujaan eri lehdille, joista hän sai vaihtelevan palkkion osoitettuna shekkinä siihen paikkaan, jossa sattui kulloinkin olemaan. Virtasen elintaso oli erittäin vaatimaton ja nälkä usein tuttuna vieraana. Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin selviytyi matkustaessaan aina Pohjois-Amerikkaan saakka.

Tämän ensimmäisen matkakokonaisuuden jälkeen vuorossa ovat toiset maanosat, joista tehdyistä matkoista Virtanen ei raportoi samalla tarkkuudella kuin työuransa alkuvuosista. Selvää kuitenkin on, että Virtanen on vuodesta enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja hän hakeutuu erityisesti paikkoihin, joista muut yleensä pyrkivät pois. Journalistien tehtävä on raportoida erityisesti epäkohdista ja vaietuista aiheista sekä tyydytttää yleisön tiedonjano päivänpolttavista aiheista, joten Virtanen matkustaakin usein esimerkiksi sissijoukkojen mukana ja pääsee kontaktiensa avulla moniin paikkoihin, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole asiaa. Teoksen keskivaiheilla hän kertookin löyhästi aikajärjestyksessä näistä kokemuksista. Teoksen loppupuolella hän kertoo puolestaan kootusti eri aiheista, joita hänen pitämillään luennoilla on noussut esiin. Niistä hänellä riittääkin sanottavaa ja näkemyksiä. Tämä teos on hyvinkin lukemisen arvoinen ja uskon, että Virtasta seuranneet ovat odottaneet tätä elämäkertamaista teosta jo hyvän tovin.

Tekniset tiedot:
Virtanen, Rauli: Reissukirja. Matkalla kaikissa maailman maissa
ISBN: 978-951-0-40494-2
WSOY 2014
Sidottu, 404 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Austwick, Julian ja Tracy: Amber's Donkey

Amber's Donkey -teoksen tapahtumat sijoittuvat 2010-luvun  Irlantiin ja Englantiin. Toinen teoksen päähahmoista, Shocks, on irlantilaiselle maatilalle kuoleman kieliin jätetty aasi. Kun eläinsuojeluryhmä löytää sen kaula täynnä liian tiukasta lieasta johtuvia haavaumia, se otetaan huostaan välittömästi ja toimitetaan englantilaiselle aasitilalle. Tilan muut aasit ovat hyväkuntoisia ja tilalla lähinnä orvoksi jäämisen seurauksena, joten pelokas Shocks tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja siihen on haastavaa rakentaa uudestaan luottamuksellista suhdetta.

Toinen teoksen päähahmoista - tai pikemminkin päähenkilöistä - on Amber, kaksossisaruksensa Hopen kanssa etuajassa syntynyt pieni tyttö. Sekä Hope että Amber joutuvat olemaan 26. raskausviikolla tapahtuneen syntymänsä vuoksi kauan keskosten teho-osastolta, mutta siinä missä Hope kotiutuu puolen vuoden sairaalajakson jälkeen, näyttää Amberin tilanne toivottomammalta. Lääkärien mukaan Amber kärsii aivohalvauksesta eikä sen vuoksi mahdollisesti koskaan tule kävelemään tai puhumaan. Hope kehittyy kovaa vauhtia ja jättää sisaruksensa jälkeensä, jolloin Amber tuntuu jättäytyvän yhä enemmän omiin oloihinsa. Kunnes eräänä  päivänä perhe eksyy paikalliselle aasitilalle, jossa Amber ystävystyy välittömästi syrjässä viihtyvän Shocksin kanssa. Siitä alkaa sekä Shocksin että Amberin toipumisprosessi, joka hakee vertaistaan.

Amber's Donkey kertoo hyvin inhimillisestä näkökulmasta englantilaisperheen taistelusta pikkukeskostensa kehittymisen puolesta ja siitä, kuinka sisarukset kasvavat hyvin eri tahtiin toisen jäädessä sairauden jalkoihin. Ennen kaikkea teos on kuitenkin osoitus ihmisen ja eläimen ystävyyssuhteen parantavasta voimasta, johon Austwickitkaan eivät ole ensin uskoa. Teos herättää inhimillistä toivoa ja on hieno toipumistarina.

Tekniset tiedot:
Austwick, Julian ja Tracy: Amber's Donkey
ISBN: 978-1785-031-68-7
Penguin Random House 2016
Sidottu, 310 s.
Kirjastoluokka: 59.55
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...