lauantai 28. toukokuuta 2016

Torgeby, Markus: Juoksijan sydän

Markus Torgeby oli teini-ikäisenä suuri ruotsalainen juoksijalupaus pitkänmatkan saralla. Syrjäisellä Öckerön saarella perheensä kanssa varttunut Torgeby itse asiassa oman elementtinsä sen myötä, kun hän huomasi olevansa lahjakas juoksija. Juostessaan luonnon keskellä hän tunsi voivansa olla oma itsensä ja levottomat jalat saivat kaipaamaansa toimintaa. Ennen pitkää Torgeby saakin itselleen valmentajan, jonka tarkoituksena on valmentaa hänet Euroopan huipulle.

Juoksijan sydämessä Torgeby kertoo omin sanoin elämästään juoksun ja oman itsensä löytämisen parissa. Lupaava ura katkesi vakavaan onnettomuuteen, ja Torgebyllä oli huolenaan myös nopeasti etenevää MS-tautia sairastava äitinsä, joka joutui pyörätuoliin ollessaan vasta kolmekymppinen. Torgeby eli kuitenkin myös omaa elämäänsä: hän lähti etsimään itseään asettumalla asumaan ympärivuotisesti itse rakentamaansa kotaan keskelle luontoa neljäksi vuodeksi. Sieltä käsin hän eli erittäin vaatimatonta elämää käyden hakemassa ruokatarvikkeita viikottain varsin kaukana sijaitsevasta kyläkaupasta. Torgeby kuvaa näitä vuosia elämänsä parhaiksi. Välillä hän käy hiihtovaelluksella ystävänsä kanssa ja päätyypä myös puolen vuoden valmennusleirille Tansaniaan. Silti juuri ruotsalaisessa luonnossa on jotakin, joka vetää häntä puoleensa. Samanhenkisen puolison löydettyään Torgeby rakentaa kasvavalle perheelleen metsään vaatimattoman mökin, jossa luonnonmukainen elämä on mahdollista.

Markus Torgeby oli minulle aikaisemmin henkilönä tuntematon, mutta hänen elämäntarinansa vankkumattomine arvoineen on kyllä kiehtova. Tarina itsessään on hieman poikkoileva ja tuntuu kuin siihen olisi koottu paloja sieltä sun täältä. Torgebyn itsensä kertomana hänen kehittymisensä kuvaus vaikuttaa kuitenkin autenttiselta ja hän voi seisoa häpeilemättä valintojensa takana. Tämä elämäkerta on varmasti tutustumisen arvoinen, vaikkei intohimoinen juoksun ystävä olisikaan. Yksinkertaista elämää kaipaavalle tämä teos on omiaan.

Tekniset tiedot:
Torgeby, Markus: Juoksijan sydän
Suomentaja: Veikko Ahola
ISBN: 978-952-291-228-2
Docendo 2016
Sidottu, 194 s.
Kirjastoluokka: 79.11

lauantai 21. toukokuuta 2016

Ehrenreich, Barbara: Nälkäpalkalla

Millaista on tehdä kahta tai jopa kolmea työtä ja tulla silti hädin tuskin toimeen? Kun sairausvakuutusta ei ole palkka riittää jotenkuten halpaan ja huonolaatuiseen ruokaan, voi sairastuminen kaataa koko talouden. Nälkäpalkalla on yhdysvaltalaisen tohtorin tutkinnon suorittaneen tutkija Barbara Ehrenreichin teos, joka on syntynyt hänen päätettyään elää tutkimusluontoisesti nälkäpalkalla kolmessa eri Yhdysvaltojen osavaltiossa ja kuvata selviytymiskamppailuaan huonopalkkaisimpien ammattien parissa.

Teoksessa Ehrenreich työskentelee tarjoilijana Floridassa, siivoojana Mainessa ja myyjänä Minnesotassa. Ehrenreich on valkoihoinen, joten hänelle tarjotaan mielellään työtehtäviä tarjoilijana ja muissa asiakaspalvelutehtävissä. Hän salaa akateemisen taustansa ja on varustautunut alkukassalla, joka auttaa häntä hätätilanteissa - vaihtoehto, jota vuosia tai jopa vuosikymmeniä minimipalkalla eläneillä ei ole käytettävissään. Kussakin osavaltiossa hänen tehtävänään on löytää sellainen asunto, johon minimipalkalla on varaa - usein se tarkoittaa viikkoveloitteista halpaa motellia. Sitten vain työnhakuun paikallisten ilmoitusten kautta tai useimmiten suoraan paikan päälle kävelemällä. Ehrenreichilla on myös käytetävissään auto, mikä laajentaa hieman työmahdollisuuksia.

Nälkäpalkalla kuvaa nykyajan minimipalkkaista työväenluokkaa ja sen selviytymiskamppailua viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Suoraan sanottuna teos on melko masentava; rahanpuute rajoittaa monia mahdollisuuksia ja ajatukset pyörivät jokapäiväisen selviytymisen ympärillä. Samalla teos on tärkeä kannanotto työläisten oikeuksien puolesta, jotka vaikuttavat jääneen Yhdysvalloissa vähälle huomiolle.

Tekniset tiedot:
Ehrenreich, Barbara: Nälkäpalkalla
Suomentaja: Leena Tamminen
ISBN: 951-0-27908-0
WSOY 2003
Nidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 36.13

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja ei viime vuosien julkisuuden perusteella paljon esittelyä kaipaa ja sille jolle asia on epäselvä, kertoo teoksen kansikuva kaiken oleellisen: kyseessä on perin juurin suomalainen keski-iän ylittänyt mies, jolle nykyarki näyttäytyy jatkuvan mielipahan aiheena. Ennen oli karvahatut ja täysmaito, kunnon silavaakin. Nykyään kaupan hyllyiltä löytyy vain lightia ja leipäkin on kummaa höttöä. Sellaista on mielensäpahoittajan elämä.

Teoksesta selviää, että mielensäpahoittajalla on hoitokotiin joutunut puoliso ja poika, joka asuu melkein toisella puolella Suomea. Kunnon sysi-Suomeen on jäänyt vain mielensäpahoittaja, joka ei maan alla kulkevista junista ja kiireestä perusta. Sellaiseenkin hän tosin törmää poikansa luona käydessään, eikä se ole ihmisen elämää se.

Mielensäpahoittajassa kulminoituu perisuomalaisuus aidoimmillaan. Kyrö on onnistunut tavoittamaan suomalaisuuden ytimen siten kuin se vanhimpien sukupolvien silmin katsottuna voi näyttäytyä. Teos on ansainnut paikkansa tietynlaisena aikamme klassikkona kuvauksena ajasta, joka ei koskaan enää palaa ja joka häviää mielensäpahoittajien poistuttua lopullisesti.

Tekniset tiedot:
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja
ISBN: 978-951-0-36626-4
WSOY 2010
Sidottu, 130 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Kontula, Aino: Rexi on homo ja opettajat hullui! Opettajan päiväkirja

Raisiolaisen opettajan Aino Kontulan teoksessa Rexi on homo ja opettajat hullui! Opettajan päiväkirja seurataan suuren paikallisen yläkoulun arkea reilun puolen vuoden ajan. Teos on kirjoitettu päiväkirjamuotoon ja sen ensimmäiset merkinnät ovat joulukuun alusta. Teos päättyy kevätlukukauden loppuun, jonka jälkeen Kontula vielä lyhyesti kertoo seuraavan syyskulukauden tapahtumista.

Kontula kertoo työskentelevänsä noin tuhannen oppilaan koulun yhtenä 75 opettajasta aineyhdistelmänään biologia ja maantieto. Päiväkirjamerkinnät etenevät melko samaan tapaan joka päivän osalta: ensin Kontula matkaa pyörällä kouluun vältellen oppilasrysiä eli alikulkutunneleita. Seuraa sään kuvausta ja yleensä varsin kaaosmaisen päivän läpi selviytymistä. Päiväkirjan riveiltä saa kuvan, että vielä yläkoulussakin opettajan työ on suureksi osaksi muuta kuin itse opettamista; oppilaiden ollessa murrosikäisiä kaikenlaista sattuu ja tapahtuu eikä koulunkäynti ole kaikkien ylimpänä mielenkiinnon kohteena. Projektitöitä palautetaan myöhässä ja puutteellisina, luokassa on kihlautunut kohta isäksi tuleva poika ja tietenkin niitä tavanomaisia pinnareita. Paikallisessa mediassa suurkoulu näyttäytyy ongelmallisena, mutta asialle ei ole toistaiseksi tehtävissä mitään.

Kontulan teos valottaa aikaisemmin Pisa-tutkimuksissa menestyneen suomalaisen peruskoulun varjopuolta tavalla, jonka täytyy tuntua tutulta ainakin niille lukijoille, joiden omista kouluajoista on aikaa korkeintaan vuosikymmen tai pari. Teos on saanut jonkin verran julkisuutta mediassa ja sen kirjoittajan on arveltu käyttäneen salanimeä. Teos on kyllä antaa aika raadollisen kuvan koulumaailmasta eivätkä asiat tunnu kehittyvän suuntaan tai toiseen seurannassa olevan reilun puolen vuoden aikana. Teos jääkin pitkälti tapahtumien kuvailun asteelle ilman mahdollisia ratkaisuehdotuksia.

Tekniset tiedot:
Kontula, Aino: Rexi on homo ja opettajat hullui! Opettajan päiväkirja
ISBN: 951-20-7112-6
Ajatus Kirjat 2006
Nidottu, 222 s.
Kirjastoluokka: 99.13

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Manninen, Pekka: Peili

Peili kertoo Mirjamista: kokkolalaisesta naisesta, jonka elämä etsii uutta suuntaa. Mirjam on joutunut tekemään vastoin kristillistä arvomaailmaansa abortin ja eroaa sen seurauksena miehestään. Hän päättää aloittaa erakoituneen elämän syrjäisellä majakkasaarella ja keskittyä askeettiseen elämään ja selibaattiin. Pian hän onkin kunnostanut kamarin majakan huipulle ja hankkinut hoidettavakseen lauman lampaita. Kokkolassa hän käy veneellään vain harvoin, lähinnä ruokatäydennyksillä.

Uusi elämä alkaa lupaavasti, mutta pian edessä on jokakesäinen ulkoilmajuhla, Venetsialaiset. Se tuo Mirjamin saarelle ei-toivottuja vieraita, joiden kohtaamisesta alkaa hallitsematon tapahtumaketju. Maailma, jota Mirjam lähti pakoon, saapuu vääjäämättömänä saarelle hänen luokseen. Mirjamin vaistomainen puolustusreaktio johtaa toiseen ja pian ollaan tekemisissä myös virkavallan kanssa.

Peili alkaa lupaavissa tunnelmissa: kirjan lähtöasetelma hengellisine kilvoitteluineen kuulostaa kiehtovalta ja majakkasaari karuine elinolosuhteineen oivalliselta paikalta vetäytyä maailmanmenosta. Jossakin vaiheessa kerronta tuntuu kuitenkin karkaavan käsistä ja alun kristillinen painotus häviää. Mielestäni loppua kohti tapahtumia alkaa olla jo liikaakin ja ne kasvavat epärealistisiin mittasuhteisiin. Varsinkin lähes lopussa tapahtuva taiteilijapariskunnan kohtaaminen majakkasaarella on tapahtumaketjuna vaikeasti yhdistettävissä muuhun tarinaan. Tässä mielessä tarinassa olisi siis ollut yksinkertaistamisen varaa, jotta uskottavuus olisi säilynyt paremmin.

Tekniset tiedot:
Manninen, Pekka: Peili
ISBN: 978-951-0-37028-5
WSOY 2010
Sidottu, 141 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Mikkanen, Raili: Kirppuina maailmankartalla

Raili Mikkanen on miehensä Tapio Leväahon kanssa matkustanut lukuisissa maailman maissa; erityisesti heidän sydäntään lähellä ovat Tyynen valtameren alueella sijaitsevat saarivaltiot. Vuosiin on mahtunut mukaan kuitenkin myös monia muita maita Afrikasta, Pohjois-ja Etelä-Amerikasta, Euroopasta  ja Aasiasta. Teoksessaan Kirppuina maailmankartalla Raili Mikkanen kertoo pariskunnan matkoista eri maailmankolkissa. Kyseessä ei ole kaikenkattava matkakirja, vaan pikemminkin kokoelma tuokiokuvia vuosien varrelta. Reilun 160 sivun mittaiseen teokseen on mahtunut mukaan tunnelmapaloja yhteensä 35 eri paikasta.

Teoksessa minua jää harmittamaan se, ettei Mikkanen kerro omasta tai miehensä taustasta juuri mitään. On mielestäni varsin poikkeuksellista, että pariskunnan on mahdollista matkustaa kuukausia yhteen mittaan maailman ympäri useaan eri otteeseen. Lisäksi henkilöhistoria olisi voinut auttaa hahmottamaan, miten matkakohteet ja niitä kuvaavat tekstit ovat valikoituneet mukaan teokseen. Toisaalta myös tietynlainen aikaperspektiivi jää puuttumaan: kuvaukset ovat irrallisia ja kenties tarkoitettukin ajattomiksi. Ehkä olennaisinta onkin huomata, että erikoisia sattumuksia voi tapahtua tutuiksikin luulluissa paikoissa ja toisaalta jopa etelemeren saarella voi törmätä johonkin tuttuun, jopa toisiin suomalaisiin. Mielenkiintoinen teos vie lyhyin kertomuksin maailman laidalta toiselle ja jättää ajatuksen, että kerrottavaa olisi riittänyt varmasti vaikka kaksinkertaiseen sivumäärään.

Tekniset tiedot:
Mikkanen, Raili: Kirppuina maailmankartalla
ISBN: 951-31-2070-8
Tammi 2001
Sidottu, 164 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Härkönen, Anna-Leena: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia

Kulttuurin monitoimija Anna-Leena Härkönen pääsee teoksessaan Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia omaan elementtiinsä: kommentoimaan suorasukaiseen ja epäkorrektiin tapaansa ajan ilmiöitä ja sitä, millaista on olla nainen. Helppoa se ei ole, naisena oleminen nimittäin: kun on varustettu vaatimattomalla 150 senttimetrin pituudella, pitää avut löytää jostakin muusta kuin fyysisistä mitoista. Härkönen on hionut terävän ja säälimättömän havainnointikykynsä huippuunsa ja kommentoi tyylilleen uskollisena arjen tapahtumia.

Kauhun tasapaino on oikea kirjoitusten kavalkadi: erimittaisia kolumninomaisia tekstejä on teoksessa yhteensä yli viisikymmentä. Nyt arvioitavana oleva pokkaripainos onkin koottu kolmesta eri teoksesta: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia, Terveisiä pallomerestä ja muita kirjoituksia sekä Palele porvari! ja muita kirjoituksia. Härkösen teksteissä mikään inhimillinen ei ole vierasta: elämää voi katsoa niin omintakeisesti, että jopa kekseistä tai sovituskoppikokemuksista saa aikaiseksi lukijan mieltä sykähdyttävän lukuelämyksen. Härkönen kertoo paitsi omista kokemuksistaan, myös lähipiiristään ja yhteiskunnastamme yleisestikin. Tätä teosta voi lukea jonkinlaisena ajankuvana, joka kepeydessään paljastaa aikamma arvomaailman.

Tekniset tiedot:
Härkönen, Anna-Leena: Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia
ISBN: 978-951-1-25177-4
Otava 2011
Nidottu, 395 s.
Kirjastoluokka: 1.4

torstai 5. toukokuuta 2016

Geda, Fabio: Krokotiilimeri

Afgaanipoika Enaiatollah Akbarin itsenäinen elämä alkaa hänen täytettyään kymmenen vuotta. Perheen isä on kuollut maan levottomuuksissa ja äiti jättää Enaiatollahin ennalta varoittamatta pakolaiskeskukseen Pakistanissa. Hänen on vain pakko. Siitä alkaa Enaiatollahin selviytymistarina, jonka aikana hän selviytyy miten kuten satunnaisia töitä tehden ja tuttavien avustuksella ensin Pakistanissa. Sinne hän ei kuitenkaan jää, sillä Eurooppa hyvine tulevaisuudenlupauksineen houkuttelee häntä monien muiden afgaanien tavoin. Niinpä hän lähtee vaaralliselle matkalle kohti Eurooppaa salakuljettajien kyydissä.

Nuori Enaiatollah on yksi Afganistanista paremman elämän toivossa liikkeelle lähteneistä pakolaisista. Välillä hänen on ansaittava töitä rakennustyömailla ja muilla hanttihommilla - pimeästi tietenkin, mikä lisää kiinnijäämisen ja Afganistaniin palauttamisen riskiä. Vastoinkäymisistä huolimatta matka kuitenkin etenee Iranin, Turkin ja Kreikan kautta Italiaan.

Krokotiilimeri kertoo yhden pakolaisen kertomana epätoivoisesta matkasta kohti parempaa tulevaisuutta - kun mitään menetettävää ei ole, kaikki mahdollisuudet ovat paikalleen jäämistä parempia. Uusi elämä Italiassa osoittautuu kuitenkin kaikkea muuta kuin ruusulla tanssimiseksi, mutta kuin ihmeen kaupalla Enaiatollahin onnistuu saada puolelleen ihmisiä, joiden kautta asiat alkavat ratketa. Tämä lyhyt teos on italialaiskirjailija Fabio Gedan Enaiatollahille tekemien haastattelujen perusteella kokoama, ja haastattelun runkoa on paikoin kirjoitettu näkyviin myös tarinaan. Tarina on toden totta lukemisen arvoinen ja avaa näkymän laittomien siirtolaisten kovaan matkaan kohti parempaa tulevaisuutta.

Tekniset tiedot:
Geda, Fabio: Krokotiilimeri
ISBN: 978-951-1-27236-6
Otava 2013
Nidottu, 189 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Varis, Tuula-Liina: Ihmisen paikka. Kirjoituksia 2000-luvulta

Pitkän linjan kirjailija ja yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistunut Tuula-Liina Varis pohtii teoksessaan Ihmisen paikka - kirjoituksia 2000-luvulta elämänmenoa uudella vuosituhannella. Kypsään ikään ehtineenä Variksella on kokemuksia myös ajalta, jolloin kaikki oli vielä toisin: aina ei tarvinnut olla muiden tavoitettavissa, nainen oli eri tavalla nainen kuin nykyään ja silloisesta Neuvostoliitosta sai paljon kaivattua karviaishilloa. Mutta ei nykyajassa ole pahaa, jollei sitten hyvääkin: osa asioista on paremmin kuin ennen ja kaiken kaikkiaan 2000-luku on aikansa arvojen heijastaja.

Variksen kirjoituskokoelma on jaettu löyhästi kokonaisuuksiin eri aiheiden perusteella. Erityisesti kirjallisuuden kautta ja yhteiskunnallisesta keskustelusta vaikutteita ottaen Varis kommentoi välillä suorasukaisestikin vaikkapa nykyajan kännykkäkulttuuria ja median sairaalloista kiinnostusta onnettomuus- ja kriisitilanteissa; nykyajan parisuhteen luonnetta ja naisen asemaa; elämää seniorina nyky-Suomessa; ja kulttuurin tilaa samalla arvostettuna mutta taloudellisesti ahdingossa olevana itseilmaisun lajina.

Varis vaikuttaa teoksen perusteella feministiltä kiinnittäessään huomion erityisesti naisten asemaan suhteessa miehiin. Hänellä on myös erityinen suhde Venäjään ja kirjallisuuteen perehtyneenä hänellä riittää viittauksia eri teoksiin aiheen kuin aiheen kohdalla. Variksella on mielipiteitä eikä hän pelkää tuoda niitä esille - mikä on ironisesti eräänlainen nyky-yhteiskunnan piirre sekin, kuten Varis itse toteaa. Kokonaisuudessaan Variksella on kuitenkin vuosikymmenten tuomaa näkemystä ja teos on mainio ajatusten herättäjä.

Tekniset tiedot:
Varis, Tuula-Liina: Ihmisen paikka. Kirjoituksia 2000-luvulta
ISBN: 951-0-32152-4
WSOY 2006
Sidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 2.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...