sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Sheldrick, Daphne: Rakkauteni Afrikka

Rakkauteni Afrikka vie lukijan Keniaan, maahan jossa Daphne Sheldrick on elänyt lapsuudestaan lähtien. Tässä omaelämäkerrallisessa teoksessaan Sheldrick kertoo elämästään tunnetun luonnonsuojelijan, David Sheldrickin, puolisona ja merkittävästä elämäntehtävästään villieläinten hyväksi. Sheldrickin elämä Keniassa ajoittuu 1940-luvulta aina nykypäivään saakka, joten hän on ollut todistamassa myös maan itsenäistymisen brittien siirtomaavallasta.

Sheldrick kertoo teoksessaan brittiläiset syntyjuuret omaavien esi-isiensä siirtymisestä asumaan Keniaan, jonne he olivat muuttaneet Etelä-Afrikasta. Molemmissa maissa oli 1900-luvun vaihteessa jonkin verran brittejä, ja Sheldrickin perhe näki Keniassa paremmat tulevaisuuden mahdollisuudet. Daphne varttui lapsuudestaan asti luonnon keskellä ja oppi rakastamaan sitä. Niinpä koulujaksot sisäoppilaitoksessa kaupungissa tuntuivatkin pakkopullalta, vaikka hän oli akateemisesta lahjakas ja pystyi hyödyntämään oppimaansa myöhemmässä elämässään. Varhainen avioliitto ja sitä seurannut esikoislapsen syntymä saivat hänet aikuistumaan nopeasti, vaikka liitto sittemmin kariutuikin Daphnen rakastuttua toiseen mieheen. David Sheldrickistä tuli hänen elämänsä rakkaus ja heidän yhteistä historiaansa voi kuvata hyvin sanoilla vuosisadan rakkaustarina. Pari eli yhdessä aina Davidin varhaiseen kuolemaan saakka; Daphnesta tuli leski vain 43-vuotiaana Davidin kuollessa massiiviseen sydänkohtaukseen.

Davidin mukana kuvioihin tulivat myös villieläimet. David Sheldrick oli Tsavon kansallispuiston johtaja ja vakaumuksellinen luonnonsuojelija. Pian Sheldrickien talossa ja sen ympäristössä asuikin kasvava määrä orpoja villieläinten poikasia, jotka perhe hoivasi kunnes ne olivat tarpeeksi vanhoja ja vahvoja palatakseen luontoon. Daphnesta tuli ensimmäinen norsun poikasia onnistuneesti kasvattanut ihminen. Asiat muuttuivat kuitenkin dramaattisesti Kenian itsenäistymisen ja sitä seuranneen valtion virkojen kenialaistamisen myötä. Se ajoi Sheldrickin perheen kotoaan ja jätti Tsavon salametsästäjien armoille, mutta ei latistanut Davidin ja Daphnen tarmoa toimia luonnon ja villieläinten hyväksi.

Rakkauteni Afrikka on mukaansa tempaava kertomus Kenian lähihistoriasta ja samalla Daphnen ja Davidin sadunomaisesta rakkaudesta toisiaan ja luontoa kohtaan. Se on puolustuspuhe afrikkalaisen luonnon ja sen villieläinten puolesta. Suosittelen teosta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Sheldrick, Daphne: Rakkauteni Afrikka
Suomentaja: Iiris Kalliola
ISBN: 978-951-1-26441-5
Otava 2012
Sidottu, 399 s.
Kirjastoluokka: 99

torstai 25. helmikuuta 2016

Björkman, Hannu-Pekka: Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen

Näyttelijä, ohjaaja ja kirjailija Hannu-Pekka Björkmanin teoksessa  Kadonneet askeleet - matkoja aikaan ja taiteeseen lukija pääsee matkalle menneisyyteen eri taidemuotoja edustavien teosten esittelyn kautta. Björkman esittelee ja erittelee teoksessaan Grünewaldin Ristiinnaulitun, jonka käsittely täyttää kirjasta sivumääräisesti noin puolet. Tämän lisäksi Björkman pohtii maiseman vaikutusta ja suhdetta ihmiseen, erittelee Antti Hyryn tapaa kuvailla asioita teoksissaan ja esittelee lukijalle Armand Ferdinand Thüringin. Vielä lopuksi oman lukunsa saa Rax Rinnekankaan elokuva Zahara & Urga.

Vakuutuin Björkmanin aiemmasta teoksesta Välähdyksiä peilissä, jonka vuoksi päätin tutustua myös hänen muuhun tuotantoonsa. Täytyy kuitenkin sanoa, että Kadonneet askeleet menee varsin yksityiskohtaisesti taidehistoriaan erityisesti Ristiinnaulittu-taulun kuvauksen osalta, joka saa siis teoksen vajaasta kahdesta sadasta sivusta ensimmäiset sata. Taulua on kuvattu yksityiskohtaisesti ja lukijalle selviää esimerkiksi se, että ristiinnaulitun Jeesuksen ruumista on vaivannut hyvin todennäköisesti torajyvämyrkytys, joka ilmenee jalkaterien epämuotoisuutena ja ihon tummina pilkkuina. Samalla intensiteetillä ei käsitellä kuitenkaan teoksen muita aiheita, jotka tuntuvat jäävät kuin paitsioon ja täytemateriaaliksi, jottei teos jää vain Ristiinnaulitun analyysiksi.

Teosta vaivaa siis tietynlainen epäharmonia niin aiheiden kuin niiden käsittelyn osalta; taideteokset eivät tunnu olevan suhteessa toisiinsa ja niiden täydentäjäksi on lisätty vielä Björkmanin omaa pohdintaa maisemasta ja veden virtauksesta. Mielestäni teos olisi toiminut paremmin toisenlaisella rajauksella ja aihevalinnoilla; Ristiinnaulitun pariksi olisi voinut valita jonkin toisen yhtä yksityiskohtaista analysointia ansaitsevan taideteoksen ja jalostaa teoksen muut aiheet julkaistavaksi mahdollisesti jossakin muussa yhteydessä.

Tekniset tiedot:
Björkman, Hannu-Pekka: Kadonneet askeleet. Matkoja aikaan ja taiteeseen
ISBN: 978-951-607-913-7
Kirjapaja 2011
Sidottu, 176 s.
Kirjastoluokka: 70.01

Siddiqui, Mona: My Way. A Muslim Woman's Journey

Tunnettu muslimimaailman vaikuttaja ja uskonnollisen dialogin puolestapuhuja, Edinburgin yliopiston islamin ja uskontojen välisten opintojen professori Mona Siddiqui käsittelee uusimmassa teoksessaan My Way - a Muslim Woman's Journey päivänpolttavia aiheita: islamin ja kristinuskon rinnakkaiseloa lännessä. Juuriltaan pakistanilais-intialainen Siddiqui on asunut käytännössä koko ikänsä Iso-Britanniassa ja nähnyt aitiopaikalta, usein hyvinkin omakohtaisesti, millaista on elää muslimina länsimaisessa valtiossa. Nyt arvioitava olevassa teoksessa hän peilaa omia ja perheensä kokemuksia yleisemmin islamista ja kristinuskosta käytyyn keskusteluun eri teemojen kautta.

Toisin kuin kirjan otsikosta voi päätellä, My Way ei ole varsinainen omaelämäkerta. Vaikka teoksen sivuilta onkin sivulauseista luettavissa Siddiquin elämänkaari pääpiirteittäin, teos keskittyy yhtä lailla uskontojen välisen dialogin kehittämiseen, jonka taustavoimana toimivat juuri Siddiquin omat elämänkokemukset. Nelivuotiaana Iso-Britanniaan muuttaneena muslimina Siddiqui kantaa kahta erilaista identiteettiä ja on oppinut pitämään kotinaan maata, jonka perinteet eivät vastaa islamilaista: esimerkiksi joulun ja pääsiäisen viettäminen puhumattakaan länsimaisesta vapaasta seurustelusta ei tullut Siddiquin perheessä kyseeseen ja on siksi ollut pontimena kahden eri uskonnon välisten erojen ja yhtäläisyyksien reflektoimisessa. Teoksessa pohditaan myös aina yhtä ajankohtaista hijab-/niqab-teemaa ja Siddiquin omia kokemuksia siitä, että hänen muslimiuttaan on kyseenalaistettu sen vuoksi, ettei hän käytä huivia.

Siddiquin akateeminen oppineisuus näkyy teoksen sivuilla esimerkiksi useina lainauksina Koraanista ja lukuisina viittauksina eri tutkimuksiin ja artikkeleihin. Itse kieli on kuitenkin maallikollekin sujuvaa luettavaa ja siinä paneudutaan yleismaailmallisiin aiheisiin, kuten kuolemaan, onnellisuuden käsitteeseen, lasten ja vanhempien väliseen suhteeseen sekä elämiseen kahden eri kulttuurin välissä. Mielestäni tämän kaltaista kirjaa on kaivattu lisäämään muslimien ja kristittyjen välistä rakentavaa dialogia, jossa valmiiden vastausten sijaan heitetään ilmaan ajatuksia ja kysymyksiä.

Tekniset tiedot:
Siddiqui, Mona: My Way. A Muslim Woman's Journey
ISBN: 978-1-78076-934-9
I.B. Tauris 2015
Sidottu, 222 s.
Kirjastoluokka: 99

Silfverberg, Anu: Äitikortti. Kirjoituksia lisääntymisestä

Anu Silfverbergin kirjoituskokoelmassa Äitikortti - kirjoituksia lisääntymisestä paneudutaan perimmäisiin kysymyksiin: elämään vanhempana. Silfverbergin lähestymistapa aiheeseen on tosin epätavanomainen - kaikki ei ole auvoista ja ihanaa, vaan hän kyseenalaistaa lähes kaikki nykyajan vanhemmuuteen liittyvät ihannekuvat. Äitikorttia vilauttamalla elämällä on kuitenkin tietynlaiset raamit, ja niitä käydään läpi tässä teoksessa.

Kahdentoista kirjoituksen, esipuheen ja loppuohjeiden turvin Silfverberg luotsaa lukijan halki vanhemmuuuden ja tässä tapauksessa erityisesti äitiyden ihmeelliseen maailmaan. Ensinnäkään äidiksi tulo voi olla nykyisen korkeamman synnytysiän myötä kaikkea muuta kuin itsestään selvää. Toisin kuin yläkoulun seksuaalivalistustunneilla kerrotaan, otollisimmat päivät tulla raskaaksi ovat harvassa. Jos sitten niin onnellisesti tapahtuu, että perheenlisäystä odotetaan, on edessä uusi litania neuvoja lapsen parhaan kasvatustavan puolesta. Miten välttää luisumasta Äitiyden Mustaan Aukkoon ja pullantuoksuiseen maailmaan?

Silfverbergin teoksessa ravisutetaan äitiyteen perinteisesti liitettyjä myyttejä ja kasvatusneuvoja. Teos puhuu sellaisen äitiyden puolesta, jossa lapsi on toki tärkeä mutta ei koko elämän eikä identiteetin perusta. Teos antaa ajattelemisen aihetta ja sopii raikkaana lisänä äitiydestä ja yleisemminkin vanhemmuudesta käytyyn keskusteluun.

Tekniset tiedot:
Silfverberg, Anu: Äitikortti. Kirjoituksia lisääntymisestä
ISBN: 978-951-851-471-1
Kustannusosakeyhtiö Teos 2013
Nidottu, 250 s.
Kirjastoluokka: 04

lauantai 20. helmikuuta 2016

di Nicola, Andrea ja Giampaolo Musumeci: Kuoleman matkatoimisto. Ammattina ihmissalakuljetus

Laittomasta maahanmuutosta on kasvanut vuosien varrella miljardiluokan bisnes. Toiminta on järjestäytynyt muutamien kokeneiden ammattirikollisten varaan, jotka ottavat siirtolaiskriisistä kaiken hyödyn irti. Suuret tekijät jäävät kuitenkin harvoin itse kiinni; pikkutekijät, kuten siirtolaisveneiden tai -rekkojen kuljettajat, ovat suuremmassa riskissä saada merkintä rikosrekisteriinsä. Kaikkein suurimmassa riskissä epäonnistua ovat kuitenkin itse siirtolaiset, jotka maksavat matkasta suuren rahallisen summan lisäksi joissakin tapauksissa myös omalla hengellään.

Kuoleman matkatoimistossa laittomien siirtolaisten salakuljettajat saavat kertoa liiketoiminnastaan omin sanoin. Joillakin toimijoista on jopa oma kotisivu, jossa on esillä hinnastot salakuljetuksesta tietyistä kohteista toisiin. Kiristyneen kilpailun vuoksi hinnat ovat vakioituneet aika lailla ennustettavalle tasolle yleisimpien reittien osalta. Onpa olemassa myös avaimet käteen -tyyppinen palvelu, jossa asiakkaan puolesta hänelle voidaan hankkia räätälöity varastettu passi ja luottokorttitiedot sekä aito lentolippu, jolla laiton siirtolainen pääsee näennäisen laillisen keinoin Eurooppaan tai Yhdysvaltoihin - maihin, jotka siintävät monen epätoivoisen keitaana. Laihemmalla kukkarolla varustetulle on vaihtoehtoina esimerkiksi Välimeren ylitys kiikkerällä aluksella tai jalkapatikka ohjatusti Balkanin maihin.

Ihmissalakuljetuksen kuvaaminen keskittyy tässä teoksessa erityisesti Eurooppaan ja sen reuna-alueisiin. Omista kokemuksistaan kertovat salakuljettajat paljastavat ihmisen mentäviä aukkoja Euroopan suojakuoressa, joita on valvonnan kiristymisestä huolimatta mahdollista hyödyntää vieläkin. Teoksessa paljastetaan myös salakuljetuksesta ansaittavien merkittävien rahasummien ns. peseminen hawala-maksujärjestelmän avulla. Teoksen lopussa on kootusti ideoita siihen, kuinka Euroopan Unioni voisi nujertaa laittoman maahanmuuton. Tämä ajankohtainen aihe on monen huulilla ja mielessä, joten suosittelen lämpimästi tähän ehkä jonkin verran raadolliseen kirjaan tutustumista.

Tekniset tiedot:
di Nicola, Andrea ja Giampaolo Musumeci: Kuoleman matkatoimisto. Ammattina ihmissalakuljetus
Suomentaja: Taru Nyström
ISBN: 978-951-884-578-5
Art House 2015
Nidottu, 231 s.
Kirjastoluokka: 30.16

Sanchez, Mamen: On ilo juoda teetä kanssasi

Brittiläinen ylemmän yhteiskuntaluokan kasvatti Atticus Craftsman on uusien haasteiden edessä. Kustannus- ja kirjallisuusalan sukuyrityksen vesana hänet velvoitetaan matkustamaan Espanjaan lakkauttamaan paikallinen kirjallisuuslehti Librarte sekä irtisanomaan lehden koko henkilökunta.  Craftsman pakkaa mukaansa lempikikirjallisuskokoelmansa ja Earl Grey -teetä ja lähtee matkaan.

Huhut Craftman & Co:n suunnitelmista lakkauttaa kannattamaton lehti ovat kantautuneet Madridiin saakka ja perillä Craftsmanilla onkin edessään lehden koko viisihenkinen toimituskunta: Berta, Soleá, Maria, Asunción ja Gabriela. Neuvokkaat naiset keksivät juonen lehtensä ja työpaikkojensa pelastamiseksi, ja se puolestaan merkitsee Atticusin menoa. Kuvaan astuvat mukaan granadalainen isoäiti ja huumaava espanjalainen kitaramusiikki, aamuun asti jatkuvat juhlat ja eteläeurooppalainen näkemys siitä, millaista elämä on parhaimmillaan. Kun Atticusista ei ala kuulua useampaan kuukauteen mitään, päättävät tämän vanhemmat saapua Espanjaan ottamaan selvää poikansa tilanteesta. Miten aristokraattinen äiti suhtautuukaan rahvaanomaisiin espanjalaisiin, joihin hänen poikansa on sotkeutunut odottamattomilla tavoilla?

On ilo juoda teetä kanssasi suorastaan kuplii hyväntahtoista ja hilpeää eteläeurooppalaista tunnelmaa. Espanjassa kaikki tuntuu olevan toisin aina aurinkoisesta säästä lähtien, joka saa asukkaat suhtautumaan elämään eri otteella kuin jäykemmät ja muodollisemmat britit. Kirja on kepeä ja iloitteleva kertomus rakkauden ja erään salaperäisen teen voimasta.

Tekniset tiedot:
Sanchez, Mamen: On ilo juoda teetä kanssasi
Suomentaja: Satu Ekman
ISBN: 978-952-279-128-3
Bazar Kustannus 2015
Nidottu, 305 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Mubarak, Yusuf M., Eva Nilsson ja Niklas Saxén: Suomen somalit

Suomen noin 16 000 hengen somalivähemmistö on saanut alkunsa erityisesti 1990-luvun alusta lähtien, mutta valtaväestön tietämys heistä on kovin vähäistä tai yksipuolisesti värittynyttä. Somalien monipuolinen kulttuurinen ja uskonnollinen elämä tuntuu monesta suomalaisesta vieraalta, ja somalit ovatkin tutkimusten mukaan Suomen ja Euroopan syrjityimpiä vähemmistöjä. Suomen somalit pyrkii omalta osaltaan purkamaan somaleja kohtaan syntyneitä ennakkoluuloja lähes sadan haastattelun, tilastojen ja tutkimusten voimin.

Teos etenee kronologisesti somalien saapumisesta heidän kotoutumiseensa, elämään Suomessa ja tulevaisuuden näkemyksiinsä. Somalien suurimuotoisempi saapuminen Suomen laman kynnyksellä 1990-luvun alussa lienee osaltaan vaikuttanut vielä nykyisinkin vallalla oleviin stereotypioihin. Ensin Suomeen saapuivat varakkaammat ja paremmassa asemassa kotimaassaan olleet somalit, mutta levottomuuksien pitkittyessä Suomeen on saapunut yhä heikommassa tilanteessa olevia. Somaleja yhdistää halu saada työtä tai opiskelupaikka; toimettomuus passivoittaa. Somalimaahanmuuttajat ovat kuitenkin keskenään hyvin erilaisessa asemassa: osalla on korkeakoulututkinto ja hyvät etenemismahdollisuudet, kun taas osalla ei ole koulunkäynnin puuttumisen vuoksi edes alkeellista lukutaitoa. Siinä missä vanhemmat elävät mieleltään vielä Somaliassa, on monen nuoremman sukupolven edustajan sydän jo enemmän Suomessa. Elämä kahden kulttuurin ja ajattelutavan välissä voi aiheuttaa päivittäisiä haasteita.

Teoksessa kerrotaan myös somalien arjesta osana suomalaista yhteiskuntaa. Somalit ovat pääosin muslimeja, joten he noudattavat islamilaista elämäntapaa ja juhlivat islamilaisen kalenterin mukaan. Kulttuurieroja korostavat suomalaisten hiljaisuus ja elämä hiljaisissa lähiöissä, erilaiset juhlaperinteet ja erityisesti vanhempien sukupolvien vaikeus tutustua suomalaisiin. Työ ja koulutus ovat parhaita tapoja tulla osaksi suomalaista yhteiskuntaa, vaikkakin ennakkoluulot heikentävät työllistymismahdollisuuksia. Moni somali arvostaa kuitenkin Suomen ilmaista koulutusta, hyvää terveydenhoitojärjestelmää ja turvallisuutta.

Teos sopii mielestäni luettavaksi jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle ja maahanmuuttajien kanssa tavalla tai toisella tekemisissä olevalle, virkamiehille, päättäjille. Somalit ovat tuttu näky jo lähes jokaisessa vähän suuremmassa suomalaisessa kunnassa, joten on jo aika antaa somaleille mahdollisuus tuoda oma näkökulmansa esiin, missä tämä kirja on ansioitunut lukuisten haastattelujen muodosssa. Pienenä sivuhuomautuksena, että kirjan kannen kuvituksen valinta ihmetyttää minua edelleen. Kenties sillä on haluttu korostaa somalien olevan osa supisuomalaista maisemaa?

Tekniset tiedot:
Mubarak, Yusuf M., Eva Nilsson ja Niklas Saxén: Suomen somalit
ISBN: 978-952-264-363-6
Into Kustannus 2015
Nidottu, 312 s.
Kirjastoluokka: 32.21

McEwan, Ian: Lapsen oikeus

Perheoikeuden tuomari Fiona Mayella riittää kiireitä. Avioeroihin ja lasten huoltajuuskiistoihin liittyvät jutut ovat arkipäivää; kokenut ja paljon nähnyt tuomari Maye on saanut vuosien varrella myös haastavia uskontoihin liittyviä tapauksia. Yksi niistä liittyi siamilaisten kaksosten erotusleikkaukseen toisen hengen säästämiseksi. Jotenkin Maye onnistuu luovimaan lain hengen kannalta oikeaan ratkaisuun.

Viimeisin tapaus on lehtiotsikoihin nouseva Jehovan todistajiin kuuluva poika, joka on sairastunut leukemiaan. Ainoa jäljellä oleva ja todennäköisimmin täydelliseen tai lähes täydelliseen parantumiseen johtava hoitomuoto on verensiirto. Jehovan todistajat eivät hyväksy tätä toimenpidettä. Tuomari Mayelle jää päätettäväksi, tuleeko hänen noudattaa pojan vanhempien ja muutaman kuukauden kuluttua täysi-ikäistyvän pojan tahtoa ja antaa pojan todennäköisesti menehtyä vai määrätä poika verensiirtoon lapsen oikeuksiin vedoten. Tapaus ei ole yksinkertainen ja painetta lisää kiireinen aikataulu; ratkaisu on tehtävä muutamassa päivässä, jotta pojan henki voidaan säästää, mikäli siihen ratkaisuun päädytään. Pohdittavaksi jää vielä, kuinka poika ja hänen vanhempansa voisivat elää heidän uskontonsa vastaisen päätöksen jälkeen? Ja onko poika todella samaa mieltä vanhempiensa kanssa henkensä uhraamisesta uskon hyväksi? Samaan aikaan Mayen arkea kuormittaa henkilökohtainen aviokriisi, josta on selvittävissä vain töihin paneutumalla.

Lapsen oikeus on ensimmäinen Ian McEwanin tuotannosta lukemani kirja mutta jää hyvin epätodennäköisesti viimeiseksi. Teos vakuuttaa monipuolisella ja vakuuttavan oloisella pohdinnallaan ja kirjan aihe oli mielestäni niin kiinnostava, että fiktiivisestä kerronnastaan huolimatta vastaavanlainen tapaus voisi hyvinkin olla jonkun tuomarin todellisuutta. Eettisesti kiinnostava pohdinta jatkuu teoksen loppumetreille saakka ja tuomari Mayen ammatillisen ja henkilökohtaisen elämän kuvaus pysyy jokseenkin tasapainossa.

Tekniset tiedot:
McEwan, Ian: Lapsen oikeus
Suomentaja: Juhani Lindholm
ISBN: 978-951-1-28670-7
Otava 2015
Sidottu, 217 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Maasilta, Mari ja Juho Rahkonen ja Pentti Raittila: Islam suomalaisissa joukkoviestimissä

Islam on noussut erityisesti viimeisten kahden vuosikymmenen aikana suomalaisten joukkoviestimien päivittäiseksi uutisoinnin aiheeksi. Joukkoviestimissä- televisiossa, sanomalehdissä ja aikakauslehdissä - käytetty tapa kirjoittaa asiasta vaikuttaa siihen, millaisen mielikuvan lukija asiasta saa. Julkaisussa Islam suomalaisissa joukkoviestimissä eritellään sitä, millaisista islamiin liittyvistä asioista ja millaisin painotuksin suomalaisessa mediassa käsitellään islamia. Teos on osa Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen julkaisusarjaa.

Aineistonkeruu tutkimusta varten toteutettiin keräämällä tiettyjä islamiin liittyviä hakusanoja sisältävät artikkelit ja uutiset helmikuun 12.-28. päivän väliltä vuodelta 2007 viidestä sanomalehdestä, neljältä televisiokanavalta ja neljästä aikakauslehdestä. Vertailuaineistona käytettiin media-aineistoa vuodelta 1997 ja 1987 voidakseen analysoida uutisoinnin muutosta viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana.

Tutkimustulosten perusteella islam sijoittuu pitkälti Lähi-itään ja arabiaa äidinkielenään puhuviin. Esimerkiksi maailman väkirikkain islaminuskoinen maa Indonesia ei juuri otsikoihin noussut tutkimusajankohtana. Mediassa korostettiin islamin väkivaltaisuutta ja siihen liittyviä ääri-ilmiöitä. Merkittävä havainto oli myös se, että valtaosassa uutisia aineisto oli peräisin joltakin suurelta ulkomaiselta mediatalolta, kuten Reutersilta tai CNN:lta, ja suuressa osassa uutisia uutisoinnin aihe eli muslimit eivät itse saaneet ääntään kuuluviin. Aivan viime vuosina tosin erityisesti suomalaisten muslimikäännynnäisten osalta on julkaistu joitakin henkilöhaastatteluita, joiden voi arvioida laventavan tähän mennessä hyvin yksipuolista kuvaa islamista. Mediassa suomalaisia muslimeja ei yhdistetty ääri-ilmiöihin ja väkivaltaan samassa määrin kuin ulkomaisia kanssasisariaan ja -veljiään.

Tutkimus tätä teosta varten toteutettiin noin kahdeksan vuotta sitten, joten kohta voisi olla uusintatutkimuksen aika. Tärkeää on havaita se, että journalismilla on merkittävä rooli tavallisen suomalaisen islamia koskevien mielikuvien muokkaamisessa. Mikä on journalismin vastuu mielikuvien muokkaajana? Tätä jäädään pohtimaan teoksen loppusivuilla.

Tekniset tiedot:
Maasilta, Mari ja Juho Rahkonen ja Pentti Raittila: Islam suomalaisissa joukkoviestimissä
ISBN: 978-951-44-7203-9
Tampereen yliopisto, Tiedotusopin laitoksen julkaisuja A 103, 2008
Nidottu, 70 s.
Kirjastoluokka: 384

Paakkinen, Reeta: Kuun ja tähden mailla. Elämää Turkissa ja Kyproksella

Turkin ja Kyproksen tapahtumat välittyvät suomalaisyleisöllekin aika ajoin median kautta. Muutamaan minuuttiin puserretut uutispätkät Turkin poliittisista levottomuuksista tai vaaleista antavat asiaan perehtymättömälle yksipuolisen kuvan kyseisen maan todellisuudesta ja arjesta. Lähes koko aikuisikänsä Turkissa, Kyproksella ja Kreikassa asunut toimittaja Reeta Paakkinen opastaa teoksessaan Kuun ja tähden mailla - elämää Turkissa ja Kyproksella lukijan pintaa syvemmälle Turkin ja Kyproksen tapahtumista.

Paakkisen teoksessa käsitellään niin ajankohtaisia ilmiöitä ja tapahtumia kuin sukelletaan historian hämärään. Nykyaika ammentaa ilmenemismuotonsa menneisyydestä ja sen kautta on selitettävissä esimerkiksi jaetun Kyproksen asukkaiden tunnot. Heitä Paakkinen on haastatellut halutessaan ottaa selville, millaisia muistoja Pohjois-Kyproksen asukkailla on saaren jakamisesta ja sen käytännön vaikutuksista. Paakkinen vierailee toisenlaisessa todellisuudessa luolakaupunki Kappadokiassa ja metsästää Bysantin aikaisten nähtävyyksien raunioita sekä vierailee pakolaisleirissä haastatellen Syyriasta paenneita turvapaikanhakijoita, joista monen unelmissa siintää rauhallisempi elämä jossakin päin Eurooppaa.

Teoksessa ei tosin ole pulaa kevyemmistäkään aiheista; sellaisia ovat esimerkiksi kuvaukset turkkilaisesta työ- ja perhe-elämästä, turkkilaisten ja kyproslaisten suhtautumisesta poikien ympärileikkaukseen ja siitä, miten turkkilaiset maahanmuuttajat näkevät oman kotimaansa uudesta asuinpaikastaan käsin. Turkissa uusperheet ovat vielä kovin uusi ilmiö, mihin liittyen Paakkinen on myös onnistunut keräämään paikallisten mielipiteitä ja kokemuksia.

Paakkisen teoksessa sukelletaan paikoin syvälle menneisyyteen, mutta kerrontaa keventää teoksessa käsiteltyjen aiheiden monipuolisuus ja se, että kaikki historian tapahtumat heijastetaan myös nykypäivään. Perinteisessä historian kirjoituksessa tavallinen kansa ja sen näkemykset ja kokemukset jäävät usein paitsioon, mutta tässä teoksessa ne on nostettu erityisen tarkastelun kohteeksi. Yksittäiset turkkilaiset ja kyproslaiset saavat äänensä kuuluviin, ja kertoopa Paakkinen myös omista kokemuksistaankin. Aiheesta kiinnostuneelle teos on kattava tietopaketti.

Tekniset tiedot:
Paakkinen, Reeta: Kuun ja tähden mailla. Elämää Turkissa ja Kyproksella
ISBN: 978-952-300-155-8
Atena Kustannus 2015
Nidottu, 418 s.
Kirjastoluokka: 48.111

lauantai 6. helmikuuta 2016

Ellis, Deborah: My Name is Parvana

Parvana on nuori afganistanilaistyttö, jonka isä on menehtynyt muutamien muiden sukulaisten ohella maan levottomuuksissa. Eletään talebanien hallinnon kukistumisen jälkeistä aikaa. Parvanalla on jäljellä sisukas äiti ja sisaruksia sekä afganistanilaiseen tapaan muuta sosiaalista verkostoa. Parvanan äiti perustaa Kabulin ulkopuolelle tytöille suunnatun koulun - koulun, jossa moni koulutusta kokonaan vaille jäänyt tyttö pääsee vihdoin oppimaan monia arjessa hyödyllisiä taitoja. Opettajina toimivat Parvanan siskot ja naapuruston eri taitoja hallitsevat tutut. Koulusta tulee pian varsin suosittu, varsinkin koska siellä tarjotaan opetuksen lisäksi myös terveellistä ruokaa muuten aliravitsemuksesta ja köyhyydestä kärsivässä maassa.

Parvanalle koulun perustaminen ja sen hallinnointiin liittyvät toimet ovat mieluisia, mutta itse oppiminen on aluksi haasteellista. Hän on kapinahenkinen ja omapäinen, mikä tosin osoittautuu myöhemmin hyödylliseksi ominaisuudeksi. Monesti hän on jo lähtemässä omille teilleen, kunnes tilanne muuttuu: kouluun alkaa sadella uhkauksia ja siitä levitetään paikkansapitämättömiä huhuja kaupungilla. Koko koulun tulevaisuus on vaakalaudalla. Ja mitä ehtiikään tapahtua ennen kuin Parvana joutuu pidätetyksi amerikkalaissotilaiden tukikohtaan? Pääseekö Parvanan perhe turvaan?

My Name is Parvana on jatkokertomus Deborah Ellisin kirjasarjassa, johon kuuluvat aiemmin ilmestyneet osat The Breadwinner, Parvana's Journey ja Mud City. En ollut ennen tämän kirjan lukemista tietoinen aiemmin ilmestyneistä osista, mutta Parvanan tarina alusta nykyhetkeen asti on kursorisesti luettavissa myös nyt arvioitavana olevan kirjan sivuilta. Kyseessä vaikuttaa olevan sanastoltaan, ulkoasullisesti ja sisällöltään varsin kepeään tyyliin kirjoitettu teos, jonka tarinaan olisi saanut mahdutettua enemmänkin syvyyttä ja juonenkäänteitä. Muihin osiin tutustumatta saa vaikutelman, että tämän kirjasarjan tarkoituksena on tarjota valmiiksi pureskeltua luettavaa kiireille nykyihmiselle. Toki täytyy muistaa, että moni aikaisemmin lukemani Afganistania käsittelevä kirja on ollut luonteeltaan omaelämäkerrallinen, joten tämä fiktiivinen tarina voi siksi jäädä niistä tavoitteista, jotka olin sille tiedostamattani asettanut.

Tekniset tiedot:
Ellis, Deborah: My Name is Parvana
ISBN: 978-0-19-273404-4
Oxford University Press 2013
Nidottu, 227 s.
Kirjastoluokka: 5.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...