sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Viimeisen kahden viikon aikana luetut

Poikkeuksellisesti olen koonnut nyt tähän yhteen julkaisuun kaikki viimeisen kahden viikon aikana lukemani kirjat. Edessä on muutto muutaman päivän kuluttua, jonka valmistelua sekoittanut sairaalareissu aiheutti sen, etten ehdi kirjoittamaan kunnon arvioita näistä kirjoista. Alla on kuitenkin lyhyt esittely kustakin kirjasta, jotta muistaisin itsekin myöhemmin, että nämä olen lukenut. Nämä kirjat ovat lähdössä muuttokuormaan päätymisen sijaan kierrätykseen heti esittelyn kirjoittamisen jälkeen - iloksi seuraavalle lukijalle.

Riikka Pulkkisen Raja on moneen kertaan kehuttu esikoisteos, joka ei jättänyt minuakaan kylmäksi. Kirjan päähenkilöinä toimivat viisikymppinen kirjallisuuden professori Anja Aropalo ja tämän sisarentytär Mari. Aropalo on luvannut miehelleen auttaa tätä eutanasiassa siinä vaiheessa, kun tilanne on kehittynyt tarpeeksi vaikeaksi. Mari on puolestaan ihastunut opettajaansa, jolta alkaa saada yllättäen myös vastakaikua. Mutta missä kulkee raja oikean ja väärän välillä, sitä joutuvat kirjan henkilöt pohtimaan. Taitava kerronta vie juonta sujuvasti eteenpäin.

Tekniset tiedot:
Pulkkinen, Riikka: Raja
ISBN: 978-951-20-8507-1
Gummerus 2010
Nidottu, 399 s.
Kirjastoluokka: 1.4


Ruotsalaisten toimittajien Mats-Eric Nilssonin ja Henrik Ennartin teos Vaara vaanii kattilassa tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen: ruoan puhtauteen ja nykyajan nurinkurisiin hygieniamääräyksiin, joista voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Puhtaan ruoan sijaan varsinkin kuntien ja kaupunkien hankinnoissa suositaan nykyään kaukana suurkeittiöissä tuotettuja valmiita ruoka-annoksia, jotka voivat olla epäterveellisempiä ja vaarallisempia kuin lähiruoka. Kirjassa pohditaan myös erityisesti lihantuotannon eettisyyttä, esimerkkeinä broilerien kasvatus ja jättisikalat. Ajatuksia herättävä teos ei ole lajissaan ainutlaatuinen, mutta se tuo esille tilanteen Ruotsissa.

Tekniset tiedot:
Nilsson, Mats-Eric ja Henrik Ennart: Vaara vaanii kattilassa. Miksi pelkäämme aitoa ruokaa
Suomentaja: Riikka Toivanen
ISBN: 978-952-67577-0-4
Atar Kustannus 2011
Nidottu, 287 s.
Kirjastoluokka: 613.3

Mikko Kalajoen Kolme tärkeintä asiaa kertoo eräästä suomalaisesta perheestä. Varhaiskeski-ikää kipuileva äiti Taru on lähtenyt  Argentiinaan pelastamaan merikilpikonnia ja jättänyt kotiin uusioperheen isän Jukan sekä lapset Sakun ja Heinin. Heinin harteille jää rooli varaäitinä; hän yrittää katsoa pikkuveljensä perään ja seuraa huolestuneena isäpuolensa lisääntyvää alkoholin käyttöä. Samaan aikaan olisi omakin elämä elettävänä. Avoimeksi kysymykseksi jää, kuinka äiti voi jättää lapsensa ja miehensä oman elämän etsimisen vuoksi. Teos kuvaa selviytymistä uudessa tilanteessa, jossa äidin matkan takaa paljastuukin ennalta odottamaton syy aivan kirjan loppusivuilla.

Tekniset tiedot:
Kalajoki, Mikko: Kolme tärkeintä asiaa
ISBN: 978-951-0-40618-2
WSOY 2014
Sidottu, 364 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Uutisankkuri, kirjailija Keijo Leppäsen Miehuuskoe on yhdistelmä kahdesta häneltä aikaisemmin julkaistusta teoksestaan, Isyystesti ja Naisten miehiä. Lähes nelisataasivuinen kirjoituskokoelma sisältää mieheyteen, isyyteen ja vanhemmuuteen liittyviä kolumnityyppisiä tekstejä itseironialla ja huumorilla sävytettyinä. Isyys ei ole aina helppoa, jos ei äitiyskään, ja suomalainen isyys se vasta omanlaistaan onkin. Leppäsen teoksessa juuri suomalainen isyys pääsee valokeilaan. Tekstit ovat sopivan lyhyitä luettavaksi vaikkapa yksi tai kaksi kerrallaan.

Tekniset tiedot:
Leppänen, Keijo: Miehuuskoe
ISBN: 978-951-1-21355-0
Otava 2006
Sidottu, 383 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Nais- ja tyttökauppa on maailman kolmanneksi suurin bisnes laittoman ase- ja huumekaupan jälkeen. Victor Malarekin teoksesssa Natashat - seksibisneksen uhrit kerrotaan tästä rikollisuuden lajista erityisesti Itä-Euroopan maiden naisten ja tyttöjen näkökulmasta. Moni tyttö tai nuori nainen joutuu viimeisenä toivonaan lähtemään ulkomaille lupaavalta kuulostavan työpaikan perässä, mutta kohtaa jo matkan aikana tai viimeistään perillä erittäin karun todellisuuden jouduttuaan mukaan rikolliseen seksibisnekseen. Vuorokauden aikana on tienattava tietty määrä rahaa, myös kuukautisten aikaan, sairaana tai raskaana ollessa. Mnet tytöt ja naiset elävät vankina, ja tilanteesta ei ole useinkaan muuta pakokeinoa kuin todella vakava sairastuminen, maasta karkotus poliisiratsioiden yhteydessä tai itsemurha. Teos perustuu lukuisiin haastatteluihin, joissa tytöt ja naiset kertovat itse tilanteestaan. Teoksessa kerrotaan myös viranomaisten korruptoituneisuudesta ja siitä, ettei ilmiö ole tuntematon Suomessakaan.

Tekniset tiedot:
Malarek, Victor: Natashat. Seksibisneksen uhrit
Suomentaja: Leena Nivala
ISBN: 951-1-19975-7
Otava 2005
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 30.16

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Härkönen, Anna-Leena: Takana puhumisen taito

Suomen Kirjakauppaliiton vuonna 2014 julkaisema Kirjan ja ruusun päivän kirja on Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito. Kyseessä on Härköselle hyvin ominainen pakinatyyppinen lyhyehkö kirjoituskokoelma, jossa sivutaan arkipäivän aiheita laidasta laitaan. Ei ole niin arkista aihetta, etteikö Härkönen osaisi siitä tarkkanäköisesti kirjoittaa - tässä teoksessa niitä on mukana 32 kirjoituksen verran.

Härkösestä joko pitää tai ei pidä. Olen lukenut aikaisemmin joitakin hänen teoksiaan ja pidän hänen suorapuheisuudestaan. Mielestäni on paikallaan, että joku uskaltaa sanoa asioista niin kuin ne oikeasti ovat, olipa aiheena sitten työelämä, rantaloma, lakkiaiset, sosiaalinen media tai jonottaminen. Härkösen ystäville tämä teos on lyhyydessään sopiva välipala.

Tekniset tiedot:
Härkönen, Anna-Leena: Takana puhumisen taito
ISBN: 978-952-67705-2-9
Kirjakauppaliitto 2014
Sidottu, 156 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Alasalmi, Päivi: Loistava yksinhuoltajuus

Päivi Alasalmen Loistava yksinhuoltajuus on saanut alkunsa hänen omista yksinhuoltajakokemuksistaan. Alasalmi on haastatellut teostaan varten Tampereen seudulla miehiä ja naisia, jotka ovat joko omasta toiveestaan tai olosuhteiden pakosta päätyneet yksinhuoltajiksi yhdelle tai useammalle lapselleen. Nämä haastattelut on koottu nyt arvioitavana olevaan teokseen niin, että haastatellut pääsevät ääneen minä-muodossa kirjoitettuihin tarinoihin.

Teoksen tarinat ovat keskenään hyvin erilaisia: jotkut niistä ovat peräisin vuosikymmenten takaisista kokemuksista, osa taas aivan viime vuosilta. Suurin osa yksinhuoltajista on naisia, mutta joukkoon mahtuu myös miehiä. Osa on joutunut yksinhuoltajaksi puolison menehtymisen myötä, osa taas oikeuden päätöksellä esimerkiksi puolison alkoholismin myötä. Tarinoita on yhtä monta erilaista kuin on kertojaakin, mikä rikkoo yleistä mielikuvaa siitä, että yksinhuoltajat olisivat jollakin tapaa yhtenäinen joukko. Jos joitakin yhteisiä piirteitä haluaa löytää, niin se on selviytyminen vuodesta toiseen yksin yhden tai useamman lapsen kanssa, usein hyvin rajallisilla taloudellisilla resursseilla. Yhteiskunnan ymmärrys yksinhuoltajuutta kohtaan on vielä vajavaista, joten siinä mielessä tämä kirja on hyvinkin paikkansa ansainnut ja sen toivoisi herättävän keskustelua tästä tähän mennessä yksipuolisesti käsitellystä aiheesta.

Tekniset tiedot:
Alasalmi, Päivi: Loistava yksinhuoltajuus
ISBN: 978-951-20-7904-9
Gummerus 2011
Nidottu, 203 s.
Kirjastoluokka: 30.15

Peltonen, Leeni: Valvomo. Kuinka uneton oppi nukkumaan

Unettomuus vaivaa ainakin ajoittain joidenkin arvioiden mukaan jopa joka viidettä suomalaista. Yksi pitkäaikaisesti unettomuudesta kärsineistä on Leeni Peltonen, Kotilieden päätoimittaja. Peltonen kertoo teoksessaan Valvomo - kuinka uneton oppi nukkumaan kokemuksistaan reilun kahden vuoden ajalta yrittäessään löytää apua ongelmaansa.

Peltonen tietää mistä kirjoittaa kirjoittaessaan unettomuudesta. Unettomuus on ollut osa hänen elämäänsä koko ajan, mutta vasta työterveyslääkärillä käydessään hän havahtuu siihen, että vaivalle on myös mahdollista tehdä jotakin. Unilääkkeet ja muutkin lääkkeet ovat tulleet hänelle tutuksi jo vuosia aikaisemmin, mutta niiden riippuvuutta aiheuttavien ominaisuuksien vuoksi Peltonen on yrittänyt pärjätä niitä ilman. Nyt hän tutustuukin vaihtoehtoisiin hoitotapoihin ja päättää käyttää yhden lomaviikon unettomuutta tutkineiden asiantuntijoiden haastattelemiseen.

Valvomo on hyvin henkilökohtaiseen otteeseen kirjoitettu teos, vaikkakin mukana on myös tietokirjamaisuutta erilaisten tietolaatikoiden muodossa. Pääosassa ovat kuitenkin Peltosen omat kokeilut erilaisten unettomuuden hoitomuotojen parissa, joista mainittakoon erilaiset terapiat, unipäiväkirjan pitäminen, mindfullness ja tutkimukset uniklinikalla. Osasta näistä on Peltoselle apua, vaikka mikään niistä ei poista unettomuutta kokonaan. Peltosen kanssasisarille ja -veljille teoksessa on joka tapauksessa paljon vinkkejä siihen, mistä apua voi lähteä hakemaan - ainakin jos on valmis maksamaan siitä. Muille lukijoille teos on oiva hyppäys unettoman maailmaan, jota on vaikea kuvitella, ellei ole sitä itse kokenut.

Tekniset tiedot:
Peltonen, Leeni: Valvomo. Kuinka uneton oppi nukkumaan
ISBN: 978-951-1-29141-1
Otava 2016
Sidottu, 240 s.
Kirjastoluokka: 59.32

Brizzi, Fausto: 100 onnen päivää

Mitä sinä tekisit, jos sinulla olisi sata elinpäivää jäljellä? Tämän kysymyksen eteen joutuu nelikymppinen italialainen Lucio, jonka maksasta löytyy kuuden senttimetrin mittainen syöpäkasvain. Lääkäri lupailee hänelle sata elinkelpoista päivää ennen kuin olo muuttuu niin tukalaksi, että h-hetki on käsillä.

Lucio päättää käyttää jäljellä olevat päivänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Ensimmäisenä päämääränään Lucio pitää sovinnon tekemistä vaimonsa Paolan kanssa. Lucio on nimittäin jäänyt kiinni syrjähypystä juuri ennen syöpälöydöstä, joten perhetilanne ei ole paras mahdollinen. Lucio majailee appiukkonsa konditorian takahuoneessa - majapaikka on hyvin ihanteellinen herkullisten munkkirinkilöiden vuoksi, joiden veroista herkkua ei ole vielä keksitty.

Kirjassa käydään lähtölaskentaa sadasta nollaan. Ei voi sanoa, että aivan jokainen noista päivistä olisi onnellinen, mutta kuoleman lähestyessä ne saavat kuitenkin uudenlaista merkityksellisyyttä. Lucio viettää aikaa lastensa ja ystäviensä kanssa, irtisanoutuu työstään kuntosalilla, suunnittelee ja toteuttaa pienimuotoisen interrailin kavereidensa kanssa ja päätyy lopuksi järjestämään perheelleen viimeisen yhteisen lomamatkan. Sen päätteeksi Lucion vaimo matkustaa perheen kahden lapsen kanssa takaisin Italiaan ja Lucio puolestaan suuntaa matkansa Sveitsiin, jossa hän on varannut itselleen paikan eutanasiaklinikalta.

Kirja on kirjoitettu niin humoristiseen sävyyn, että on vaikea kuvitella kyseessä olevan muuta kuin keksitty tarina. Toki on mukavaa vaihtelua, etä kuolemaa lähestytään tällä kertaa kepeään sävyyn tavanomaisten syvällisten elämäntarkoitusta luotaavien romaanien tai muistelmien sijaan. Tässä teoksessa on elämänvirtaa loppuun saakka.

Tekniset tiedot:
Brizzi, Fausto: 100 onnen päivää
Suomentaja: Lotta Toivanen
ISBN: 978-951-20-9570-4
Gummerus 2016
Sidottu, 412 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Astikainen, Tomi: Miten elää ilman rahaa

Miten säästää rahaa tai elää täysin rahattomana? Tomi Astikainen jakaa kokemuksiaan täysin rahattomana elämisestä teoksessaan Miten elää ilman rahaa. Teoksessa hän kertoo kokemuksistaan useamman vuoden ajalta, jolloin hän matkusti kymmenissä eri maissa ja eli sen luottamuksen varassa, että elämä kyllä kantaa. Ja niin se on hänen kohdallaan tehnytkin. Lukija saa tämän  kirjan sivuilta vinkkejä, miten se on ollut mahdollista.

Astikainen kertoo kirjassaan eri aihealueiden kautta, miten eläminen vähemmällä rahalla tai täysin ilman rahaa on mahdollista. Miten hankkia ruokaa ja vaatteita, huolehtia hygieniastaan, matkustaa, yöpyä ja asua ja huolehtia ihmissuhteista, kun rahaa ei ole käytettävissä? Astikainen on jakanut vinkkinsä kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, kuinka radikaaliksi lukija haluaa heittäytyä: tyytyäkö vain alkupaloihin eli pieniin rahansääntöihin, matkaeväisiin eli joidenkin muutosten tekemiseen vai heittäytyäkö täysiverisesti rahattomuuden vietäväksi?

Sain luettavaksi tästä teoksesta kirjastosta lainatun version, jonka sivuilta on pääteltävissä, että ainakin joku aikaisemmista lukijoista on ollut Astikaisen ajatusten kanssa samoilla linjoilla: sivujen reunoihin oli merkitty hymiöitä, huutomerkkejä ja kommentteja. Joku toinen on muussa yhteydessä kritisoinut Astikaista siitä, että tämä haluaa hippimaailman tyyliin selviytyä ilman deodoranttia ja käydä suihkussa ehkä vain kerran viikossa. Itselleni jäi tästä teoksesta positiivinen mielikuva: jokainen voi poimia vinkkejä omaan elämäänsä sen  mukaan, miten epätotunnaiseen tyyliin on valmis elämään. Tämä kirja vaikuttaakin olevan ennen kaikkea opaskirja: mikäli on odottanut Astikaisen elämäkertaa, niin tässä kirjassa ei suuria paljastuksia juuri ole ja lukija voikin jäädä kaipaamaan henkilökohtaisempaa otetta.

Tekniset tiedot:
Astikainen, Tomi: Miten elää ilman rahaa
ISBN: 978-952-264-362-9
Into Kustannus 2015
Nidottu, 218 s.
Kirjastoluokka: 36.15

Mazzarella, Merete: Aurinkokissan vuosi

Aurinkokissan vuodessa Merete Mazzarella on edennyt jo pitkälle eläkeikään ja kirjoitusten sisältö on sen mukainen. Elämää on jo paljon takana, mutta jäljellä vielä edessäpäinkin. Kuvaan on astunut mukaan toinen aviomies, vaikka edelliseenkin Mazzarella pitää melko tiiviisti yhteyttä. Ajatuksia ja kirjoituksia hallitsee ajatus lähestyvästä vanhuudesta ja siitä, miten menneisyys siihen vaikuttaa.

Mazzarellan kirjoitustyyli on tässä teoksessa samantyyppinen kuin ennenkin. Ehkäpä aikaisempiin teoksiin verrattuna suurimpana erona on se, että viittauksia kirjallisuuteen on huomattavasti aiempaa vähemmän ja Mazzarellan omat ajatukset, näkemykset ja kokemukset saavat suuremman sijan. Myöhäisen iän rakkaus ja seitsemänkymppisenä solmittu uusi avioliitto, kirjailijan uraan liittyvät esiintymiset ja matkustaminen Suomen ja Ruotsin välillä ovat kirjan keskiössä - erityisesti juuri ensiksi mainittu rakkausteema tuntuu olevan esillä. Kirja on saanut nimensä japanilaiselta onnenkissalta, joka heiluttaa tassuaan aurinkokennon voimin, vuodenaikojen mukaan eri tahtiin. Mazzarellan mukaan se kertoo siitä, että elämällä alkaa seitsemänkymppisenä olla jo kiire. Elämänjanoinen Mazzarella ei osoitakaan rauhoittumisen merkkejä, vaan ottaa vuosista kaiken irti. Tämä teos vaikutta menevän yhä henkilökohtaisempaan suuntaan ja oli ainakin minulle mieleen juuri kirjallisuussitaattien vähenemisen vuoksi.

Tekniset tiedot:
Mazzarella, Merete: Aurinkokissan vuosi
Suomentaja: Raija Rintamäki
ISBN: 978-951-31-8471-1
Tammi 2015
Sidottu, 249 s.
Kirjastoluokka: 86.22

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Sjöqvist, Suzanne (toim.): Hän on kanssani kumminkin. Vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat

Suzanne Sjöqvist on menettänyt nuorena isänsä ja huomannut vasta aikuisena, millaista surua on kantanut siitä lähtien mukanaan. Sjöqvist on ruotsalainen toimittaja, joka on saanut oman kokemuksensa myötä ajatuksen koota yksien kansien väliin muidenkin lapsena tai nuorena vanhempansa menettäneiden henkilöiden kirjoituksia. Teoksessa Hän on kanssani kumminkin - Vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat on noin kolmenkymmenen eri-ikäisen lapsen ja nuoren kertomus siitä, millaista on menettää vanhempansa joko sairauden, onnettomuuden, alkoholismin tai itsemurhan vuoksi. Teoksessa on mukana myös jonkin verran sisaruksia, joista kumpikin on saanut kertoa oman versionsa tapahtumista. Lapset ja nuoret myös pohtivat sitä, miten muut ovat suhtautuneet suru-uutiseen ja miten elämää on ollut mahdollista jatkaa vanhemman kuoleman jälkeen, vaikkei se ensin tuntunut mahdolliselta.

Kirjassa esiintyvien lasten ikäjakauma on suuri alkaen 1-vuotiaasta aina teini-ikäisiin saakka. Yhdistävänä tekijä on se, että kaikki lapset ja nuoret ovat ruotsalaisia, mutta muilta osin kertomukset ovat keskenään hyvin erilaisia niin pituuden kuin sisällönkin puolesta. Osalle tuntuu olleen tärkeää kertoa ajasta ennen vanhemman kuolemaa, kun taas toiset kirjoittavat hautajaistunnelmista tai siitä, kun sukulaiset tulivat auttamaan surun keskellä. Selvää on, että jokaiselle näistä lapsista ja nuorista oma menehtynyt vanhempi on ollut rakas ja tämän menettäminen suuri ja vaikea asia, josta on kuitenkin tavalla tai toisella päässyt eteenpäin. Parhaimmillaan tämä teos voi toimia vertaistukena samassa asemassa oleville nuorille (lapsille teos voinee olla liian rankka) tai lukijoille, joiden lähipiirissä on vanhempansa menettänyt lapsi tai nuori, jonka suruun lukija toivoo voivansa ottaa osaa oikealla tavalla.

Tekniset tiedot:
Sjöqvist, Suzanne (toim.): Hän on kanssani kumminkin. Vanhempansa menettäneet lapset ja nuoret kertovat
Suomentaja: Marja Kyrö
Tammi 2006
Sidottu, 267 s.
Kirjastoluokka: 59.564

Burroughs, Augusten: Mahdolliset sivuvaikutukset. Muistelma

Augusten Burroughs, minulle ennestään tuntematon, aikaisemmin mainosalallakin työskennellyt kirjailija on kirjoittanut nyt arvioitavana olevan omaelämäkertamaisen teoksen Mahdolliset sivuvaikutukset - muistelma. Burroughs ei tunnu ottavan itseään turhan vakavasti, ja tämän kirjan takakansitekstin perusteella luvassa on sanallista ilotulitusta ja muistelmia kirjailijan nuoruus- ja aikuisvuosilta kirjoituskokoelman muodossa.

Burroughsin teoksessa on ainakin näennäisen sekalaisessa järjestyksessä sisällöltään vaihtelevia tekstejä hänen elämänsä eri vaiheista. Aikuisuuden kynnyksellä New Yorkiin muuttanut Burroughs on elättänyt itseään erilaisilla töillä ennen kirjailijanuraansa. Kirjoituksissa puhutaan arkielämän sattumuksista, pienistä asioista pääasiassa humoristiseen sävyyn.

Tämä kirja on kepeä välipala, vaikkakaan minuun se ei tehnyt mitään erityistä vaikutusta enkä voi sanoa sen kuuluvan ainakaan niiden teosten joukkoon, jotka haluaisin lukea uudelleen. Teos itsessään on varsin harmiton, mutta samalla mielestäni myös mitään sanomaton. Todennäköisesti en vain kuulu tämän kirjan optimaalisimpaan lukijakuntaan.

Tekniset tiedot:
Burroughs, Augusten: Mahdolliset sivuvaikutukset. Muistelma
Suomentaja: Onerva Ollila ja Seppo Lahtinen
ISBN:978-952-483-151-2
Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2011
Sidottu, 270 s.
Kirjastoluokka: 86.53

lauantai 15. lokakuuta 2016

Porrasmaa, Raisa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait

Raisa Porrasmaa, japanin kieltä opettanut sekä Japanin kulttuuurista ja tapakulttuurista luennoinut japanologi on kirjoittanut vuosien kokemuksistaan yleistajuisen teoksen Japani pintaa syvemmältä - muutakin kuin sake, sushi ja samurait. Monen mielikuvissa Japani näyttäytyy eksoottisena itämaisena maana, jossa on kuitenkin samalla hämmentävä sekoitus länsimaista arvomaailmaa. Japania ei ole helppo selittää sanalla tai kahdella; tässä teoksessa Porrasmaa pyrkii avamaan näkökulmia Japanin eri puoliin.

Anime ja manga, rituaali-itsemurhat, elämääkin tärkeämpi työ, kirsikankukat ja teeseremonia. Porrasmaa käsittelee kirjassaan tavalla tai toisella näitä kaikkia. Hän vie lukija salariimanin, tappotahtista työtä tekevän palkollisen arkeen, sakura-kirsikankukkajuhlaan ja Fuji-vuoren juurelle, viitisen vuotta sitten tapahtunutta Fukushiman ydinreaktorionnettomuutta unohtamatta. Japanilaisen tapakulttuurin asiantuntijana myös nämä piirteet tulevat kirjassa käsitellyksi. Japanissa tietynlainen kohteliaisuuus ja kaavamaisuus on kaiken A ja O, ja sen peruspiirteet hallitsemalla pääsee länsimainen ihminenkin jo alkuun. Maanjäristyksen koettelemassa maassa yleinen asenne on se, että ihminen on tasaveroinen osa luontoa. Kirjassa käsitellään myös keisarin roolia ja nationalismia.

Porrasmaa vie kirjallaan syvälle japanilaiseen ajattelumaailmaan, joka oli minulle pääpiirteittäin jo ennestään tuttu. Samalla teoksessa on kuitenkin myös paljon uutta, ja vielä vuosienkin jälkeen myös Porrasmaalla on opittavaa. Tämän kirjan myötä lukija pääsee todelliselle hybridi-nojatuolimatkalle maahan, joka tuntuu tarjoavan aina jotakin uutta.

Tekniset tiedot:
Porrasmaa, Raisa: Japani pintaa syvemmältä. Muutakin kuin sake, sushi ja samurait
ISBN: 978-951-796-848-5
Atena Kustannus 2012
Sidottu, 345 s.
Kirjastoluokka: 48.184

sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Karna, Mirja: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä

Julia Bickwilke on viettämässä aikaa Valamon luostarissa, lataamassa akkuja ja miettimässä elämälleen suuntaa. Luostariin hän on päättänyt mennä mummonsa ohjeistuksesta. Mummo on aina kannustanut Juliaa elämään oman sydämensä mukaan. Niinpä kun Julia tapaa luostarissa kiinnostavan tuntuisen munkin, joka lupaa tulla siunaamaan hänet Santiagoon suuntautuvaa pyhiinvaellusta varten, on Julia valmis lähtemään. Samaan tapaan hän oli aikaisemmin valmis lähtemään reppureissaamaan Aasiaan ja Hollantiin kotirouvaksi. Mutta ne ovat entistä elämää ne.

Julia tapaa Santiagon pyhiinvaelluksen aikana muita matkustajia, joiden kanssa tutustuu ja ystävystyy. Matka taittuu mukavammin tutuksi käyneessä seurassa eväitä jakaen, vaikkei Julia heidän kanssaan koko matkaa yhdessä kuljekaan. Sattumalta mukana matkalla on myös Valamon luostarista lähtenyt munkki, joka on ohjeistuksen vastaisesti jättänyt palaamatta kotiluostariinsa Kreikkaan. Munkista tulee esiin reissun aikana maallisempiakin puolia.

Santiagoon suuntautuvasta pyhiinvaelluksesta on kirjoitettu useitakin kirjoja, useimmat omaelämäkerrallisia. Mirja Karnan teoksessakin on omakohtaista taustaa siltä osin, että Karna on ollut mukana monella pitkällä vaelluksella, joita hän on alkanut sittemmin järjestää myös itse. Julia itsessään on kuitenkin keksitty hahmo, vaikka hänessä on todellisen tuntuisia piirteitä. Teos sukeltaa perimmäisten kysymysten äärelle samalla kun siinä on tiettyä kepeyttä. Luin tämän kirjan muutamassa illassa, niin mukaansa tempaavasti se on kirjoitettu.

Tekniset tiedot:
Karna, Mirja: Neljä valkoista koiraa Santiagon tiellä
ISBN: 978-952-260-383-8
Basam Books 2015
Sidottu, 282 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Jäntti, Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa

ADHD on aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö, neuropsykiatrinen oireyhtymä, joka arvioidaan olevan noin yhdellä oppilaalla jokaista koululuokkaa kohti. ADHD-oireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus, jotka voivat esiintyä erilaisina yhdistelminä henkilöstä riippuen. Tämän vuoksi ADHD-oireiset tuntuvat olevan aina menossa ja tekevän asioita ennen niiden harkitsemista.

Teoksessa Täyttä elämää ADHD:n kanssa pääsevät ääneen tätä oireyhtymää sairastavat henkilöt sekä heidän vanhempansa. Teoksen pääosa on käytetty aikuisten ADHD-oireisten omakohtaisille kertomuksille, jossa kukin kertoja on saanut omin sanoin kertoa elämästään ADHD:n kanssa siinä laajuudessa kuin on itse halunnut. Kirjoitusten taso onkin vaihteleva; jotkut tarinat ovat jäsenneltyjä ja kirjakielellä kirjoitettuja, kun taas osa on puhekielisempiä ja suppeampia. Lähes joka tarinassa käsitellään kuitenkin henkilön lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta ADHD:n kanssa. Tämän osuuden jälkeen vanhemmat ovat saaneet kertoa ADHD-oireisista lapsistaan ja usein varsin värikkäästä ja tapahtumarikkaasta arjesta näiden kanssa. Vielä viimeiseksi kouluikäiset lapset ovat päässet tämän kirjan sivuille omine lyhyine lainauksineen.

ADHD on oireyhtymänä ollut minulle tähän saakka melko etäinen tuttavuus. Termi on ollut minulle aikaisemminkin tuttu ja tuonut mielikuvan jatkuvasti liikkuvasta, rauhattomasta henkilöstä. Tässä teoksessa tosiaankin sattuu ja tapahtuu, mikä vahvistaa aikaisempaa mielikuvaani. Monelle kirjoittajalle on ollut vaikeaa ymmärtää itseään ja erilaisuuttaan suhteessa muihin, joten diagnoosin saaminen ja lääkityksen aloittaminen on ollut useimmissa tapauksissa helpottavaa. Moni on tosin sinnitellyt aikuisikään saakka saamatta apua ongelmiinsa, sillä diagnosoimattomia henkilöitä on joukossa paljon. Samalla selviää, että oikean diagnoosin saaminen voi olla vaikeaa ja että ongelmien tiedostaminen ei läheskään aina tarkoita sitä, että niihin saisi ajoissa apua. Teos sopii vertaistueksi muille ADHD-oireisille ja heidän läheisilleen sekä lukemistoksi kasvatus-, sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille.

Tekniset tiedot:
Jäntti, Essi (toim.): Täyttä elämää ADHD:n kanssa
ISBN: 978-951-23-5958-5
Karisto 2016
Nidottu, 307 s.
Kirjastoluokka: 59.55

Toivio, Marja: Kuka lasta varjelee

Asianajaja Katariina Elosalo on saanut tarpeekseen Helsingin ympyröistä ja on muuttanut Kuusamoon. Sinne hänet on houkutellut Jukka, paikallinen apulaispoliisipäällikkö, joka on avioeronsa jälkeen aloittanut lupaavasti orastavan suhteen Katariinan kanssa. 

Kuusamossa kaikki ei ole kuitenkaan aivan niin kuin Katariina on toivonut. Jukka vaikuttaa etäiseltä ja Katariina saa kuulla hänen pyörittävän samanaikaisesti muitakin naissuhteita. Ammattillisessa mielessä piirit ovat pienet ja ne vaikuttavat myös työkuvioihin: Katariina saa asiakkkaakseen Kirsi Vaarasen, jonka lapsen epäiltyyn pahoinpitelytapaukseen paikallinen lastensuojelu ei uskalla puuttua, sillä lapsen isä on merkittävä paikallinen liikemies. Tarvitaan Katariinan järkkymätöntä tahdonlujuutta asioiden eteenpäin viemiseksi. Samaan aikaan Katariina saa niskoilleen perintökiistan, jonka yhtenä osapuolena hän itse on.

Marja Toivio on itsekin asianajaja, joten hän tietää mistä kirjoittaa. Katariina on henkilöhahmona varsin uskottava ja teos nostaa esiin monia lastensuojelun nykytilaan liittyviä ongelmia ja asianajajana toimimisen haasteita. Teos on itsenäinen jatko-osa Lastani et tapaa- ja Lain yläpuolella -teoksille, joita en ole lukenut mutta joita ilmankin tämä teos avautui ongelmitta. Teos on sopivan kantaaottava ja kevyt samaan aikaan.

Tekniset tiedot:
Toivio, Marja: Kuka lasta varjelee
ISBN: 978-952-270-297-5
Arktinen Banaani 2016
Sidottu, 283 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Nieminen, Tommi: Vastaus on Intia

Mikä maa on maailman suurin demokratia? Missä maassa puhutaan satoja eri kieliä? Mikä maa on harppaamassa seuraavaksi supervallaksi? Vastaus on tietenkin Intia. Monien vastakohtien ja rikkaan historian kokeneessa valtiossa riittää ihmeteltävää vielä senkin jälkeen, kun siitä on luullut tietävänsä lähes kaiken. Näiden asioiden äärelle lukijan vie Tommi Nieminen teoksellaan Vastaus on Intia. Nieminen on toiminut Helsingin Sanomien Intian-kirjeenvaihtajana Delhissä vuosina 2010-2011, minkä lisäksi hän on tehnyt maahan useita eri raportointimatkoja vuosien 2004-2014 välillä.

Nieminen on koonnut teokseensa aiheita vähän sieltä sun täältä, tai sellaisen ensivaikutelman teos antaa. Hän käy läpi Intian 29 osavaltiota niiden erityispiirteiden mukaan, kertaa pääpiirteittäin maan historiaa ajalta ennen itsenäistymistä ja sen jälkeen, kertoo hindunationalismista, kastilaitoksesta, tuloeroista, valtavasta väetönkasvusta ja uusrikkaiden elämästä. Kerronnassa on mukana miellyttävä omakohtaisuuden tuntu, sillä Nieminen on saanut ujutettua mukaan omia arjen kokemuksiaan ja kohtaamisiaan eri ammateissa ja yhteiskuntaluokissa toimivien intialaisten kanssa. Niitä hänellä toimittajana riittää, vaikka hän ammattinsa vuoksi on myös saanut kokea sen varjopuolet.

Vastaus on Intia tuo Intian nykypäivään, taustoja unohtamatta. Lukija pääsee kurkistamaan lähes 1,25 miljardin ihmisen valtion arkeen pintaraapaisun verran. Ehkä tärkein havainto on se, että monessa suhteessa kyse on monenkirjavasta maasta, jossa ei ole olemassa yhtä intialaista tapaa olla, elää ja ajatella. Nieminen on tuonut ansiokkaasti esille Intian monimuotoisuuden eikä pyrikään vastaamaan kaikenkattavasti. Uusia näkökulmia ja nykyajan ilmiöitä hän onnistuu tuomaan esiin, mitä pidän tämän kirjan tärkeimpänä antina.

Tekniset tiedot:
Nieminen, Tommi: Vastaus on Intia
ISBN: 978-952-5557-68-8
HS Kirjat 2015
Sidottu, 351 s.
Kirjastoluokka: 48.132

Tuuri, Antti: Ameriikan raitilla. Matkoja, muistoja

Antti Tuuri on kirjoittanut erityisesti Yhdysvaltoihin ja Kanadaan kohdistuneesta siirtolaisuudesta jo 1980-luvulla. Aina siitä lähtien hän on matkustanut myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa saadakseen kirjoihinsa autenttista materiaalia: suomalaisten siirtolaisten kertomuksia, tunnelmia, maisemia. Teoksessaan Ameriikan raitilla - matkoja, muistoja hän kertaa näiden aineistonkeruumatkojensa antia. Teokseen on koottu matkakirjanomaisesti muistoja 1980-luvulta aina 2000-luvulle saakka.

Tuurilla on omiakin sukulaisia ja saman kylän tuttuja Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joten aivan tyhjästä hänen ei ole tarvinnut aineistonkeruutaan aloittaa. Rapakon takaa on löytynyt joka matkalle opas oman kylän puolesta. Matkoilla tapahtuukin yhtä ja toista ja uusia tuttavuuksia syntyy. Tuurilla on matkallakin oma aikataulu, jonka mukaan hän saa aineistoa kokoon. Maisemat vaihtuvat ja matka taittuu yleensä useamman viikon ajan kerralla. Usea matka perustuu myös hänen teostensa pohjalta sovitettujen näytelmien tai esitelmien varaan, joiden ensi-iltaan hän on saanut kutsun. Vanhemmiten Tuuri pysähtyy matkalla Islantiin tasaamaan aikaeroa muutamaksi päiväksi. Samalla hän kypsyttelee ajatusta siitä, että lentomatkustaminen saa riittää ja jatkossa hän matkustaa vain paikkoihin, joihin pääsee lentämättä.

Olen lukenut Tuurilta muutaman aikaisemman matkakirjatyyppisen teoksen ja tämä jatkaa samaan tutuksi käyneeseen tyyliin. Tuuri on mitä ilmeisimmin tehnyt tarkkoja muistiinpanoja matkansa aikana ja hän käyttää matkustamisaikaa myös kirjoittamiseen, sillä kerronta on varsin yksityiskohtaista. Mitään dramaattista kirjassa ei tapahdu, mutta matkakirjoista pitävälle tämä teos lienee mieleen.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Antti: Ameriikan raitilla. Matkoja, muistoja
ISBN: 978-951-1-28235-8
Otava 2016
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 48.31

lauantai 17. syyskuuta 2016

Satri, Janna: Herkkyys ja kiusaaminen

Erityisherkkyydestä julkaistaan yhä enenevässä määrin kirjoja, ja nyt arvioitavana oleva Janna Satrin teos Herkyys ja kiusaaminen keskittyy erityisesti erityisherkkyyden ja kiusaamisen väliseen suhteeseen. Koulu-, koti- ja työpaikkakiusaamisesta on julkaistu jo aikaisemmin suuri määrä teoksia, mutta tämä lienee ensimmäinen, joka huomioi erityisherkkyyden merkityksen kiusaamisen synty- ja ylläpitomekanismeissa.

Erityisherkät  reagoivat usein voimakkaammin ympäristöönsä ja he kokevat asioita eri tavoin kuin valtaosa väestöstä. Päällisin puolin heistä voi saada ujon tai pelokkaan vaikutelman, mikä luo otollisen maaperän kiusatuksi tulemiselle. Usein erityisherkät eivät myöskään osaa puolustautua kiusaamista vastaan, mikä ylläpitää kierrettä. Toisaalta erityisherkillä voi olla myös ominaisuuksia, jotka vähentävät kiusaamisen psyykkisiä ja fyysisiä vaikutuksia. Kiusatuksi tuleminen on usein kuitenkin myös erityisherkille traumatisoivaa, ja pahimmillaan kiusaaminen voi jatkua lapsuudesta aikuisuuteen saakka.

Teoksessaan Satri käy läpi vuorotellen sekä erityisherkkyyttä että kiusaamista, esimerkiksi kummankin ominaispiirteitä ja vaikutuksia toisiinsa ja henkilökemian merkitystä. Teoksessa on mukana myös monen erityisherkän kuvauksia kiusaamiskokemuksistaan. Kiusaamista voi tapahtua koulussa, työpaikalla tai kotona ja niillä jokaisella on omat piirteensä. Satri on koonnut myös listoja apukeinoiksi kiusaamiseen puuttumiseen. Vielä lopuksi hän on kerännyt keinoja kiusaamisesta eheytymiseen. Teos avaa kiusaamista uudesta näkökulmasta ja on omiaan auttamaan ymmärtämään ilmiötä erityisherkkyyden näkökulmasta.

Tekniset tiedot:
Satri, Janna: Herkkyys ja kiusaaminen
ISBN: 978-952-260-407-1
Basam Books 2015
Nidottu, 200 s.
Kirjastoluokka: 14.4

Hayden, Torey: Viattomat

Viattomat-romaanin tapahtumat sijoittuvat montanalaiseen pikkukaupunkiin Abundanceen ja sitä ympäröivään vuoristoon. Kuuluisa elokuvatähti Spencer Scott on ostanut oman maatilan vuoristosta, jossa hän viettää aikaansa henkilökohtaisen assistenttinsa (tai rakastajatterensa) kanssa. Maatilalla kelpaa ladata akkuja ja unohtaa lehdistö ja muut huolet - aina siihen saakka, kunnes Spencer saa muistutuksen arjestaan entisen tyttöystävänsä lähetettyä heidän yhteisen yhdeksänvuotiaan poikansa tämän huolehdittavaksi. Poika, Tennesee, on pullukanpuoleinen ja saanut itsekin sen kuvan, että on molemmille vanhemmilleen vain ylimääräinen taakka.

Samaan aikaan Abundancen laidalla asuu Dixie, yksinhuoltajaäiti jonka pieni poika on kuollut synnynnäisiin vikoihin. Dixiellä ja tämän uudella miehellä Billyllä on vaikeuksia saada rahaa hautajaiskulujen kattamiseen ja elämän muihin kuluihin. Eräänä päivänä Billie saa idean siepata Spencer Scottin poika Tennesee ja lunnasrahojen turvin aloittaa uusi elämä. Kaikki ei kuitenkaan etene kuten elokuvissa, eikä joka tarinalla ole onnellista loppua.

Haydenin romaanissa on monia hänen aikaisemmista tosielämään perustuvista teoksista tuttuja teemoja: hyväksikäytettyjä lapsia, ajattelemattomia aikuisia, köyhyyttä, dramaattisia käänteitä. Tämäntyyppistä romaania Haydenilta voi odottaa hänen ammatillisen taustansa tuntien. Tarina kulkee todentuntuisesti ja siitä suorastaan paistaa läpi Billien ja Dixien epätoivo ja toisaalta myös Spencer Scottin reaktio tapahtumiin. Loppu jättää monia kysymyksiä avoimeksi; ehkä jonkinlainen epilogi olisi täydentänyt tarinan.

Tekniset tiedot:
Hayden, Torey: Viattomat
Suomentaja: Satu Leveelahti
ISBN: 978-951-26021-9
Otava 2012
Sidottu, 334 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Fowler, Karen Joy: Olimme ihan suunniltamme

Olimme ihan suunniltamme on kieltämättä oiva nimi kuvaamaan tätä kirjaa ja sen sisältöä. Kirjan päähenkilö Rosemary, tai lyhyemmin Rose, kun tuntuu ajautuvan tilanteesta toiseen tai sellaisen kuvan hänen kerronnastaan ainakin saa. Perheen lapset Rosemary, Fern ja Lowell muodostivat aikoinaan kiinteän kolmikon, kunnes Fern ja Lowell katosivat. Nuorelle Roselle jää epäselväksi, mitä hänen sisaruksilleen on tapahtunut. Rose tuntee olevansa muutenkin poikkeava koulutovereidensa joukossa nyt, kun kiusaamiselta suojaava isoveli Lowellkin on poissa.

Vasta vuosia myöhemmin Rose tapaa isoveljensä uudelleen ja saa vastauksia kysymyksiinsä. Rose elää tuolloin täysi-ikäinen ja aloittanut opintonsa yliopistossa. Rosen taipumus ajautua erinäisiin tilanteisiin ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään, ja Lowellin tapaamisen myötä lukijakin alkaa ymmärtää Rosen käyttäytymismallia paremmin. Ilmenee nimittäin, että Fern olekaan ihan perinteinen pikkusisko ja Lowelillakin on ollut omat pakottavat syynsä lähteä aikoinaan kotoa. Samalla selviää, miksi sisarusten kotona on ollut aikoinaan vierailevia yliopisto-opiskelijoita heidän professori-isänsä kutsumana ja miksi perhe on joutunut pohtimaan paljon ihmisen suhdetta muuhun luomakuntaan.

Teos on kirjoitettu Rosen näkökulmasta ja koska Rose on kirjan eri vaiheissa toisinaan viisivuotias, toisinaan yliopisto-opiskelija, on kerronta aika hyppelehtivää. Selvää on, että kirjassa ollaan monin paikoin suunniltaan, varsinkin jos perheen tapahtumia ajattelee nuoren Rosen näkökulmasta. Kysymykset saavat kuitenkin lopussa vastauksensa ja sisaruksetkin vielä mahdollisuuden nähdä toisensa. Kirjan juoniyllätys on varsin omalaatuinen, vaikkakin tarkemmin ajatellen lukija ei voi oikein muuta tältä perheeltä odottaakaan.

Tekniset tiedot:
Fowler, Karen Joy: Olimme ihan suunniltamme
Suomentaja: Sari Karhulahti
ISBN: 978-951-31-8537-4
Tammi 2015
Sidottu, 363 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Rämö, Matti: Polkupyörällä Jäämerelle. Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita

Matti Rämö on jälleen satulan päällä; tällä kertaa hän suunnistaa Suomen ja Venäjän pohjoisosien kautta Jäämerelle Norjaan. Sieltä matka jatkuu Norjan ja Suomen Lapin kautta Ruotsin pohjoisosiin ja Uumajasta lautalla takaisin Suomeen ja lopulta Helsinkiin.

Kuuden viikon urakan aikana Rämö polkee yhteensä yli 4 500 kilometriä. Jo tutuksi käyneeseen tapaan Rämö on kirjannut havaintojaan ylös yksityiskohtaisella tarkkuudella ja hän on pitänyt matkan varrella myös samansisältöistä blogia YLE:n sivuilla. Rämö on kirjannut joka matkapäivän osalta poljetut kilometrit ja paikkakunnat sekä kulutetut eurot. Päiväkirjan sivuilta selviävät myös pyöräilyolosuhteet, tässä tapauksessa pohjoiseen kohti koko ajan viilenevät sellaiset. Jäämerelle tullessa on varsinkin öisin jo niin koleaa, että Rämö joutuu turvautumaan sisämajoitukseen useammankin kerran. Päivälämpötiloissakaan ei ole usein hurraamista ja hyvät varusteet tulevat tarpeeseen.

Rämölle yksin polkeminen on terapeuttista ja sosiaalisen kanssakäymisen tarvetta hän saa tyydytettyä yöpyessään sisämajoituksessa ja tavatessaan muita pyöräilijöitä. Parhaimmillaan Rämö ajautuu pyöräillessään elämän olemusta mietiskelevään mielentilaan. Pyöräillessä luontokin tulee lähelle aivan eri tavalla kuin vaikkapa auton ratista käsin; Nikelin tai Kiirunan kaivosalueen kovia kokenut ympäristö ja Lapin hakkuuaukeat luovta synkän kuvan ihmisluonnosta. Onneksi matkan varrelle mahtuu myös paljon huikaisevia maisemia. Tämän kirjan luettuaan tuntee käyneensä Jäämeren rannalla itsekin.

Tekniset tiedot:
Rämö, Matti: Polkupyörällä Jäämerelle. Tupasvillaa, poroja ja tuntemattomia sotilaita
ISBN: 978-952-492-582-2
Minerva Kustannus 2012
Sidottu, 375 s.
Kirjastoluokka: 41

Hakkarainen, Anna-Kaisa: Ihmeet tapahtuvat muille. Lapsettomuuspäiväkirja

Ensiksi täytyy ihmetellä kirjaston päätöstä sijoittaa Anna-Kaisa Hakkaraisen Ihmeet tapahtuvat muille - lapsettomuuspäiväkirja luokkaan 1.4 eli kertomakirjallisuus. Kyseessä ei mitä ilmeisimmin ole fiktiivinen kertomus lapsettomuudesta, vaan tottakin todempi tilitys siitä, mitä on odottaa vuosien ajan perheenlisäystä tietämättä syytä sille, miksi ei vain tärppää, vaikka kaiken pitäisi olla kunnossa. Tämän kirjan paikka olisi mielestäni luokassa 99.1 eli elämäkerrat ja muistelmat.

Hakkarainen on piirun alle kolmekymppinen alkaessaan vakavasti harkita oman lapsen hankkimista puolisonsa kanssa. Opinnot ovat takana ja työurakin siinä vaiheessa, että vauvalle olisi sopiva hetki tulla. Pian pariskuntaan aletaankin odottaa lasta, joka menee kuitenkin kesken jo alkuviikkoina. Vajaan vuoden yrityksen jälkeen pariskunta hakeutuu lapsettomuustutkimuksiin, joissa kummastakaan osapuolesta ei löydetä selittävää syytä lapsettomuudelle. Muutaman inseminaation jälkeen vuorossa ovat yhä rankemmat hoidot aina useampaa koeputkihedelmöitystä myöten. Kaikki tuloksettomia, kaikki yhtä raastavia. Kuukautisten alkaminen on aina yhtä rankkaa ja Hakkarainen joutuu hakeutumaan hoitoon myös lapsettomuuden aiheuttamien mielenterveydellisten ongelmien vuoksi. Siinä missä pariskunnan lähipiirissä muut saavat esikoisen, toisen ja kolmannenkin lapsen, ei Hakkaraisilla ole edes sitä ensimmäistä - ja se aiheuttaa tuskaa enemmän kuin perheellistymisessä onnistuneet voivat kuvitella. Pariskunta alkaa miettiä myös adoption mahdollisuutta, mutta sekin pojekti venyy Hakkaraisen ulkomaankomennuksen vuoksi ja byrokraattisten kuvioiden vuoksi. Seitsemän vuotta ilman kaivattua lasta on enemmän kuin kenellekään soisi.

Hakkarainen on ollut rohkea uskaltaessaan avata rehellisesti tuntojaan tämän kirjan sivuilla ja lähipiirissään ennen kirjan syntymistä. Lapsettomuus on edelleen vaiettu aihe ja monella on ajatus, että lapsia vain hankitaan silloin kun pariskunta on itse niin suunnitellut. Matkalla voi olla monta mutkaa eikä lopputulos ole silti toivottu, kuten Hakkaraisen esimerkki osoittaa. Tämä kirja sopii vertaistueksi lapsettomuudesta kärsiville, mutta yhtä hyvin se sopii lapsellisillekin lisäämään ymmärrystä ja hienotunteisempaa suhtautumistapaa niitä mahdollisia lähipiirin tuttavia kohtaan, jotka eivät ole olleet yhtä onnekkaita lapsihaaveidensa toteutumisen kanssa.

Tekniset tiedot:
Hakkarainen, Anna-Kaisa: Ihmeet tapahtuvat muille. Lapsettomuuspäiväkirja
ISBN: 978-952-5874-16-7
Helsinki-Kirjat 2010
Sidottu, 176 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Salmi, Maija: Paholaisen juna. Matkalla kohti amerikkalaista unelmaa

Paholaisen juna kuljettaa keskiamerikkalaisia siirtolaisia kohti toivetta paremmasta elämästä Yhdysvalloissa. Kidnappauksia ja raiskauksia, lahjuksia ja lunnaita - näistä ja monista muista epätoivon aineksista on tämä junamatka tehty. Suurin osa junan matkustajista ei enää nykyään pääse perille, sillä siirtolaisviranomaiset ovat lisänneet valvontaa. Nekin jotka pääsevät laittomasti Yhdysvaltojen rajan yli, voivat tulla oleskeluluvan saatuaankin karkotetuksi kotimaahansa minkä tahansa pikkurikkeen vuoksi. Elämässä on jatkuva väliaikaisuuden tuntu, jonka kanssa on vain pakko oppia elämään.

Näitä tunnelmia kuvaa toimittaja Maija Salmi teoksessaan Paholaisen juna - matkalla kohti amerikkalaista unelmaa. Salmi on matkustanut siirtolaisten mukana laittomasti Guatemalasta Meksikoon, josta hän jatkaa matkaa aina Yhdysvaltojen rajan tuntumaan saakka. Matkan aikana hän yöpyy siirtolaisille perustetuissa ja vapaaehtoisten ylläpitämissä turvakodeissa ja haastattelee lähes paria sataa siirtolaista.

Salmen teoksesta paistaa epätoivo. Siirtolaisia ajaa matkaan köyhyys, töiden puute, Yhdysvaltoihin jääneet perheenjäsenet, toive paremmasta elintasosta tai jokin muu pakottava syy. Nykyään yhä useammalle riittää sekin, että he pääsevät Pohjois-Meksikoon, josta yhteydenpito Yhdysvaltoihin on helpompaa. Elämä Meksikossakaan ei tosin ole yksinkertaista rikollisjengien vuoksi. Moni eläää alituisessa epävarmuudessa laittoman asemansa vuoksi. Paholaisen juna auttaa ymmärtämään siirtolaisuuden lainalaisuuksia korruptoituneiden viranomaisten, rikollisjengien mutta myös monien hyvää tahtovien vapaaehtoistyöntekijöiden viitekehyksessä.

Tekniset tiedot:
Salmi, Maija: Paholaisen juna. Matkalla kohti amerikkalaista unelmaa
ISBN: 978-952-300-167-1
Atena Kustannus 2015
Nidottu, 222 s.
Kirjastoluokka: 32.21

lauantai 27. elokuuta 2016

Junttila, Niina: Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys

Suomi on yksinäisten ihmisten luvattu maa, ainakin mitä uutisiin ja tutkimuksiin on uskominen. Useissa tapauksissa yksinäisyys juontaa juurensa jo lapsuudesta: kun kavereita ei ole syystä tai toisesta saanut, jää malli ystävyyssuhteiden solmimiseksi omaksumatta, mikä voi vaikeuttaa ystävien ja elämänkumppanin saamista aikuisena.

Lasten ja nuorten keskuudessa yksinäiseksi itsensä kokevia on jopa joka viides. Junttilan teoksen sivuilta selviää lasten ja nuorten omakohtaisesti kertomana, millaista on joutua pysyvästi joukon ulkopuolelle, kun kukaan ei huomaa tai soita, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa ajatuksia ja asioita. Suuren prosenttiosuuden vuoksi yksinäisiä löytyy joka koulusta, ehkä jopa joka luokasta. Yksinäisyys voi olla luonteeltaan sosiaalista tai emotionaalista tai eräänlaista irrallisuuden tunnetta; yksinäisyyden tunnetta suurenkin joukon keskellä. Teoksessa pohditaan myös, miksi yksinäisyydestä on niin vaikea päästä eroon ja mitä kaikkia lieveilmiöitä yksinäisyyteen liittyy; yleimpinä näistä lienevät erilaiset sosiaaliset fobiat ja masennus. Voiko yksinäisyys periytyä ja mistä yksinäisyys ylipäätään johtuu? Kuinka yksinäisyyteen voisi puuttua? Mitä on tehtävissä? Junttila tarjoaa erilaisia näkökulmia myös näihin kysymyksiin.

Junttilan teos on yleistajuinen versio hänen samaa aihetta sivuavasta väitöskirjastaan. Aihe on ajankohtainen ja Junttila käsittelee sitä helposti omaksuttavalla tavalla. Ilmiön raadollisuus ja traagisuus nousee esille lukemattomissa lainauksissa, joissa lapset ja nuoret itse kirjoittavat siitä, millaista on olla yksinäinen ja miten se heidän elämässään näyttäytyy. Suositukseni tälle kirjalle!

Tekniset tiedot:
Junttila, Niina: Kavereita nolla. Lasten ja nuorten yksinäisyys
ISBN: 978-951-31-8165-9
Tammi 2015
Sidottu, 189 s.
Kirjastoluokka: 30.13

Aron, Elaine N.: Erityisherkkä lapsi

Ovatko rutiinit lapsellesi tärkeääkin tärkeämpiä? Onko lapsesi herkkä voimakkaille hajuille tai mauille, äänille tai ihmispaljoudelle? Saavatko toiset ihmiset hänestä helposti ujon ja syrjäänvetäytyvän mielikuvan? Mikäli vastaus edes osaan kysymyksistä on positiivinen, voi hyvinkin olla mahdollista, että lapsesi on erityisherkkä.

Elaine N. Aron on kirjoittanut aikaisemmin teoksen Erityisherkkä ihminen, jossa käsitellään erityisherkkyytenä tunnettua ilmiötä aikuisten näkökulmasta. Nyt vuorossa ovat lapset. Jokainen varmaan tuntee lähipiiristään lapsen, joka tuntuu viihtyvän paremmin omassa seurassaan kuin suuressa väkijoukossa, jonka mielikuvitus on rikas tai joka haluaa syödä ruoka-aineet erikseen eikä toisiinsa sekoitettuina. Erityisherkkiä on arvioitu olevan jopa noin viidennes väestöstä, joten kyseessä on varsin yleinen, joskin edelleenkin hyvin usein väärin ymmärretty ja tulkittu luonteenpiirteiden kokonaisuus. Erityisherkkyys on ominaisuus siinä missä sinisilmäisyys tai aamu-unisuus ja se tuntuu nousseen varsinkin viime vuosina yleisempään tietoisuuteen.

Teoksessaan Aron käsittelee erityisherkän lapsen eri ikävaiheita: niiden ominaispiirteitä ja erityishaasteita sekä keinoja, joilla vanhempi - olipa tämä itse erityisherkkä tai ei - voi vahvistaa kasvavan lapsensa tervettä kehitystä. Erityisherkän lapsen kasvatuksessa on Aronin mukaan neljä kulmakiveä: omanarvontunnon kehitys, häpeäntunteiden lievittäminen, viisas ohjaaminen ja kyky puhua lapsen kanssa tämän erityisherkkyydestä oikealla tavalla. Näiden oppien soveltamisella pääsee jo pitkälle. Ylipäätään Aronin teos on käytännönläheinen opas monine arjesta poimittuine esimerkkeineen ja niistä johdettuine neuvoineen. Teos soveltuu mielestäni mainiosti kenelle tahansa aiheesta kiinnostuneelle ymmärryksen lisäämiseksi, sillä valitettavan usein edelleen erityisherkkyys näyttäytyy monen ei-erityisherkän näkökulmasta negatiivisesti. Erityisherkän lukijan osalta teos voi lisätä arvokasta itsetuntemusta, joten tämä teos on paikkansa ansainnut.

Tekniset tiedot:
Aron, Elaine N.: Erityisherkkä lapsi
Suomentaja: Kirsimarja Tielinen
ISBN: 978-952-240-289-9
Kustannusosakeyhtiö Nemo  2015
Nidottu, 326 s.
Kirjastoluokka: 14.4

sunnuntai 14. elokuuta 2016

Picoult, Jodi: Koruton totuus

Koruton totuus -romaanin tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen Pennsylvaniaan, tarkemmin sanottuna Paradisen amish-yhteisöön. Rauhaa rakastavien ja valtaväestön ulkopuolella elävien amishien rauha järkkyy, kun Fisherien maitotilalta löytyy kuolleena vastasyntynyt vauva. Kylässä muissa asioissa oleskellut asianajaja Ellie Hathaway saa jutun selvitettäväkseen.

Pian selviää, että pari kuukautta ennen laskettua aikaa syntynyt vauva on saanut surmansa todennäköisesti oman äitinsä aiheuttamana. Katie Fisher, kahdeksantoistavuotias amish-tyttö on tullut raskaaksi avioliiton ulkopuolella, salannut raskautensa ja synnyttänyt lapsensa salaa perheen navettaan. Itse surmatyötä hän ei tosin muista tehneensä ja vähitellen jutussa alkaa ilmetä muitakin epäselviä piirteitä, joita asianajaja Hathaway voi käyttää puolustuksena murhaoikeudenkäynnissä. Onko todella tapahtunut murha vai voiko lapsi olla saanut surmansa jonkin ennenaikaisen syntymän aiheuttaman fyysisen heikkouden vuoksi? Onko Katie Fisher ollut dissosiatiivisessa tilassa, jossa hän ei ole tiennyt, mitä on tehnyt? Miten asiaan suhtautuu Katien kihlattu Samuel, joka saa tietää tulevan vaimonsa maanneen toisen miehen kanssa? Miten amish-yhteisöstä erotettu Katien isoveli Jacob ja seitsemänvuotiaana kuollut pikkusisko Hannah liittyvät asiaan? Herää monta kysymystä, joihin löytyy vastauksia pala palalta. Asiassa aiheuttaa haasteita amishien tapa elää, joka poikkeaa valtaväestöstä ja jonka lainalaisuudet selviävät Ellie Hathawaylle vähitellen tapauksen käsittelyn edetessä. Tarinan yllätysmomentti säilyy loppuun saakka.

Tartuin tähän teokseen useasta eri syystä. Ensinnäkin Helmet-lukuhaastetta varten kirja on sopiva yli 500 sivun pituuden vuoksi. Tarinan keskiössä on amishien elämäntapa, joka vaikuttaa kiehtovalta ja joka aukeaa teoksen sivuilta käytännönläheisellä tavalla. Amishien rauhanomainen ja uskonnollinen elämä kieltää jyrkästi murhaamisen, mikä luo teoksen tarinalle jo alusta alkaen jännitteisen lähtökohdan. Moniulotteisesta tarinasta huolimatta uskon, että sen olisi saanut puserrettua lyhyempäänkin sivumäärään. Nyt kyseessä on todellinen lukuromaani, joka ei lopu kesken, mitä voi pitää näkökohdasta riippuen hyvänä tai huonona asiana.

Tekniset tiedot:
Picoult, Jodi: Koruton totuus
Suomentaja: Tytti Träff
ISBN: 978-951-23-4837-4
Karisto 2007
Sidottu, 511 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Sinisalo, Johanna: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille

Salattuja voimia - opas valoisille ja pimeille poluille on monitasoinen teos vaeltamisen ja patikoimisen maailmasta. Johanna Sinisalo, kokenut maailman eri kolkissa pitkiä matkoja patikoinut vaeltaja, on yhdistänyt teoksessaan faktaa ja fiktiota hyödyntäen omaa yli toistakymmentä vuotta kertynyttä kokemustaan eri patikapoluilta. Tuloksena on jännittäviä tarinoita patikkapolkujen varrelta, joista suurin osa on keksittyjä, mutta saaneet inspiraationsa Sinisalon omista kokemuksista.

Sinisalo on jakanut teoksensa maantieteellisiin alueisiin. Hän lähtee liikkeelle helpoimmista patikkakohteista Brittein saarilla ja etenee sieltä vaativimpiin kohteisiin Alpeille, Appalakeille ja lopulta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Kunkin luvun aluksi hän esittelee kutakin aluetta patikointikohteena, kertoo paikallisista käytännöistä, reittivaihtoehdoista ja omista kokemuksistaan. Sen jälkeen on vuorossa fiktiivinen tarina, joka edustaa useimmissa tapauksissa jännitysgenreä, vaikkakin jotkut tarinoista ovat myös luonteeltaan historiallisia. Sinisalo myös avaa tarinavalintojaan kunkin tarinan lopuksi, sillä moni tarina pohjautuu hänen omiin sattumuksiinsa vaellusvuosien varrelta. Aivan kirjan loppuun on koottu vielä opaskirjanomaisesti käytännön vinkkejä patikkamatkaa suunnitteleville.

Salattuja voimia on ainutlaatuinen tekstikokoelma faktaa ja fiktiota ja minunlaiselleni luonnon ystävälle oikea löytö. Jännitystarinat luovat kohteistaan omanlaisen leiman, joita Sinisalo tosin lieventää omilla jälkiteksteillään. Järkeä käyttämällä moni patikointikohde on hyvinkin turvallinen ja psykopaatteihin polulla törmää oikeasti onneksi vain harvoin.

Tekniset tiedot:
Sinisalo, Johanna: Salattuja voimia. Opas valoisille ja pimeille poluille
ISBN: 978-951-851-484-1
Kustannusosakeyhtiö Teos 2012
Sidottu, 360 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Besace, Daniel: Valtameri

Daniel Besace, äärimmäisen köyhyyden rajoilla sinnittelevä nuori ranskalaismies, on menettänyt isänsä ja lähtee sen seurauksena selvittämään ajatuksiaan pitkälle kävelylle pitkin Ranskan tullimiespolkuja maan rannikkoseudulla. Noin puolentoista kuukauden aikana heinä-elokuussa Besace matkaa pääasiassa kävellen yli 1 100 kilometrin matkan yöpyen pääasiassa tienvierustoilla, asemilla ja puiden alla. Besace syö matkansa aikana halvinta mahdollista ruokaa, jota hän saa toisinaan kerjäläismäiseksi matkan aikana muuttuneen olemuksensa vuoksi lahjoituksenakin, käyttäen matkansa aikana yhteensä vain noin 60 euroa.

Besace on koonnut ajatuksiaan ja kokemuksiaan päiväkirjamaiseen muotoon, jossa hän on kunkin päivän kohdalle merkinnyt kulkemansa kilometrimäärän ja paikkakuntien nimet. Varsinaisen päiväohjelman kuvaus onkin sitten hyvin vapaamuotoista, paikoittain jopa tajunnanvirtamaista. Besace tapaa matkansa aikana paljon ihmisiä ja pysähtyy arkisten näkymien ja tapahtumien äärelle, jotka kaikessa tavanomaisuudessaankin auttavat häntä palaamaan elämän perimmäisten arvojen äärelle.Elämä on yksinkertaista ja hyvää, ja hän muistaa lähettää postikortteja useille ystävilleen matkan eri etapeilta.

Valtameri kuvaa elämän yksinkertaisuutta ja rahan vallasta luopumista, joka samalla vapauttaa kokemaan asioita ilman kiirettä ja jatkuvaa painetta. Besacea voisi kuvata nykyajan nomadiksi, joka on tosin nykyään asettunut aloilleen perustettuaan pienkustantamon yhdessä avovaimonsa kanssa. Olisin kaivannut kirjaan jonkinlaista karttaa hänen matkareitistään, joka jää nyt Ranskaa tuntemattomana epäselväksi. Teos pursuaa ranskalaisia paikannimiä, jotka olisi ollut mukava sijoittaa kartalle.

Tekniset tiedot:
Besace, Daniel: Valtameri
Suomentaja: Leena Rantanen
ISBN: 978-952-260-219-0
Basam Books 2014
Nidottu, 171 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Lindberg, Pirkko: Fukushima ikuisesti

Vuonna 2011 Fukushimassa Japanissa tapahtunut ydinvoimalaonnettomuus on heittänyt synkän varjonsa Japanin nykypäivään ja pitkälle tulevaisuuteen. Kirjailija Pirkko Lindberg lähtee tutustumaan tilanteeseen paikan päälle ensin kääntäjä Mayu Saaritsan kanssa ja jatkaa sittemmin matkaa iranilaissyntyisen lehtimies Afshin Valinejadin opastuksella. Matkan aikana syntyy lukemattomia haastatteluja eri puolilta maata eri asemassa ja ammatissa toimivien japanilaisten kanssa, joilla jokaisella on useimmiten kriittinen näkemyksensä kerrottavanaan. Näiden haastattelujen ja matkakuvauksen pohjalta on syntynyt Lindbergin teos Ikuisesti Fukushima.

Lindberg on vieraillut Japanissa ensimmäisen kerran jo 1990-luvulla, ja tällä kertaa paluu maahan on kaikkea muuta kuin ilahtunut. Erityisesti Lindbergiä arveluttaa joka puolelle maata levinnyt ydinsäteily, joka on saastuttanut käytännössä enemmän tai vähemmän kaiken aina juomavettä myöten. On mahdotonta välttää saamasta itselleenkin säteilyannosta, ainakin jo meinaa liikkua ulkona ja syödä paikallisesti tuotettua ruokaa. Ja sitähän Lindberg matkansa aikana tekee, sillä hän haluaa elää kuten paikalliset, joilla ei ole pakomahdollisuutta saastuneesta kotimaastaan.

Haastattelujen aikana paljastuvat hätkähdyttävät asiat savat lukijankin hieraisemaan epäuskoisena silmiään; yhtenä Japanin valtiovallan toimenpiteenä kerrottakoon maan puhdistus saastuneimmilla alueilla noin kymmenen sentin syvyydeltä, jonka oletetaan tekevän sen asumisturvalliseksi myös lapsille. Fukushiman läheltä kodeistaan pakoon lähteneet ihmiset ovat saaneet valtionavustuksia uudelleen sijoittumiseksi, mutta "puhdistustoimenpiteiden" jälkeen heidän on velvollisuus palata asumaan entisille asuinsijoilleen uhalla, että muuten valtionavustus lakkaa. Tätä seikkaa ei muuta se, että radioaktiivista säteilyä mittaavat geigermittarit voivat huutaa vielä punaisena ja että lasten on pakko pysyä jatkuvasti sisätiloissa pysyäkseen edes kohtalaisen terveinä. Moni japanilainen on menettänyt hetkessä kaiken elämän järkkyessä sijoiltaan. Lindbergin teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen muistutus ydinvoiman käytön riskeistä myös Suomen kontekstissa, jossa muiden maiden esimerkkien vastaisesti suunnitelmissa on vain lisätä ydinvoiman käyttöä energiantuotannossa.

Tekniset tiedot:
Lindberg, Pirkko: Fukushima ikuisesti
Suomentaja: Pentti Saaritsa
ISBN: 978-952-268-167-9
Savukeidas Kustannus 2016
Nidottu, 232 s.
Kirjastoluokka: 48.184

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Vaahtera, Veera: Kevyesti kipsissä

Lotta on oikea introvertin perikuva: hän rakastaa yksinolemista ja lukemista. Kirjaston vahtimestarin työssään hän voi syventyä usein lukuharrastuksensa pariin, jota eivät häiritse edes satunnaiset asiakaskontaktit tai kollegan murahtelut. Sosiaalista elämää Lotalla ei ole siskon vierailuja lukuun ottamatta ja se sopii Lotalle paremmin kuin mainiosti.

Lotan elämä saa uuden käänteen hänen käveltyään lukemiseen syventyneenä auton alle ja päädyttyään jalka kipsattuna ensin sairaalan osastolle ja sen jälkeen siskonsa asuntoon. Omaansa hän ei voi palata, sillä yläkerran dementikkonaapuri on jättänyt vesihanan auki aiheuttaen Lotan asuntoon massiivisen vesivahingon. Siinä samassa tuhoutuu myös osa Lotan huomattavasta kirjakokoelmasta. Samassa yhteydessä alkaa tapahtumaketju, jonka seurauksena Lotta pääsee pakosta tekemisiin sosiaalisten tilanteiden kanssa enemmän kuin aluksi haluaisikaan. Näköpiiriin ilmestyvät sielunkumppanilta vaikuttava lukutoukka Jiri ja lähes samaan aikaan sosiaalinen lahjakkuus Olle. Löytääkö Lotta yhteisen sävelen kummankaan kanssa vai olisiko parempi vaihtoehto sittenkin ovimikkona työskentelevä Eetu?

Kevyesti kipsissä on Pauliina Vanhatalon alter egon Veera Vaahteran tuotantoa kevyen romantiikan samalla. Minut sai kirjaan tarttumaan ennen kaikkea sen päähenkilö Lotta, johon pystyn lähtökohtaisesti samastumaan. Introvertin maailma mullistuu sosiaalisten tilanteiden esiintulon myötä, ja loppu onkin enemmän tai vähemmän epävarmaa etsintää oman itsensä löytämiseksi. Genrenä tämä kirja ei siis ollut ihan ominta mukavuusaluettani, mutta introvertin ajatusmaailmasta kiinnostuneelle tämä kirja voi tarjota kuitenkin jotakin. Teos on helppolukuisesti kirjoitettu ja siis melko nopea välipala vakavampien aiheiden välillä.

Tekniset tiedot:
Vaahtera, Veera: Kevyesti kipsissä
ISBN: 978-951-31-8919-8
Tammi 2016
Nidottu, 243 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Rämö, Matti: Polkupyörällä Islannissa. Tuulen tiellä laavakenttien poikki

YLE:n teksti-tv:n toimittaja Matti Rämön viidennessä matkakirjassa lukija pääsee Rämön mukana kuukauden matkalle Islantiin. Jo tutuksi tulleseen tapaan Rämö on matkalla yksin jo monta pitempää reissua kokeneen polkupyöränsä kanssa ja on varustautunut erämaavarustein pitkää polkaisua varten. Ne ovatkin tarpeen, sillä Rämö yöpyy maastossa muutamaa yötä lukuun ottamatta koko reissun ajan.

Rämö on liikkeellä keskikesällä, vaikka sitä on joskus kirjasta vaikea muistaa. Islannissa sää on parhaimmillaan 15 asteen lämpöistä, mutta usemmiten paljon vähemmän. Alle viiden asteen päivälämpötilaan ei kuitenkaan onneksi päästä. Rämö päättää kiertää saaren vastapäivään tuuliolosuhteiden optimoimiseksi, mutta tuulta riittää silti enemmän kuin tarpeeksi. Moneen kertaan Rämö päivitteleekin, onko polkupyöräilyssä Islannissa mitään järkeä; etenemisvauhti kun vaikuttaisi joskus nopeammalta kävellen, ja sulamisvesiä ylittäessä pääsee ilmoille ärräpää jos toinenkin. Matka kuitenkin taittuu välipäiviä pitämättä Rämölle tutulla täsmällisyydellä: päiväkirjamainen teos on hyvin yksityiskohtaisilla kuvauksilla täytetty aina päivää kohti poljettuja kilometrejä ja käytettyjä euroja myöten.

Rämö on valinnut rohkean pyöräilykohteen ja herättää helposti lukijassa matkakuumeen Islantiin, vaikkakaan järkevä matkustaja valinnee jonkin toisen matkustustavan kuin polkupyöräilyn. Maa vaikuttaa olevan varsinkin luontomatkailusta kiinnostuneelle näkemistä pullollaan, ja tätä kirjaa sopiikin suositella kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot.
Rämö, Matti: Polkupyörällä Islannissa. Tuulen tiellä laavakenttien poikki
ISBN: 978-952-492-733-8
Minerva Kustannus 2013
Sidottu, 327 s.
Kirjastoluokka: 43.4

lauantai 9. heinäkuuta 2016

Leith, William: Pohjaton nälkä. Syöpön tunnustuksia

Miltä tuntuu, kun voisi syödä pohjattomasti eikä mikään tunnu riittävän? Tai kun vatsanseutu on kasvanut sellaisiin mittoihin, että on pakko alka Elää Väljästi? Tai kun on saanut laihdutettua niin paljon, että on imarreltu kuullessaan olevansa vain "paksukainen" entisten vielä solvaavampien nimitysten sijaan? Kaikesta tästä tietää ja kertoo toimittaja William Leith teoksessaan Pohjaton nälkä - syöpön tunnustukset.

Leith on ollut ylipainoinen kahdeksanvuotiaasta saakka - tai pikemminkin lihavat ja vähemmän lihavat kaudet ovat siitä lähtien vaihdelleet hänen elämässään säännöllisen epäsäännöllisesti. Brittiläinen Leith muutti tuolloin perheineen Kanadaan ja jäi sisäoppilaitokseen perheen muiden jäsenten asuessa milloin missäkin. Kanadassa Leith tutustui hampurilaisiin ja ranskalaisiin ja se oli kuin lähtölaskenta roskaruoan maailmaan, josta muodostui hänelle sittemmin samalla rakas ja raskas maailma, josta ulospääsy on ollut työn takana. Aina hän ei ole ulospääsyä halunnutkaan: Leithin ihmissuhteet vaikuttavat olleen häntä vahingoittavia ja juuri silloin hän on alkanut lihoa entistä enemmän. Jopa laihtuessaan merkittävästi hän ei ole saanut lähipiiristään kannustavia kommentteja, mikä on ajanut hänet lihomaan uudelleen. Leithin pistääkin lihomisensa mielellään ulkopuolisten tekijöiden syyksi ja pohjaton nälkä on kuin voima, jolle hän ei voi itse mitään.

Leith on siis toimittaja ja työnsä puitteissa hän on haastatellut henkilöitä erilaisten dieettien takana. Hän on mukana tuttavansa rasvaimussa ja haastattelee muita lihavia. Merkittävimmäksi henkilöksi hänen kannaltaan osoittautuu kuitenkin jo eläkeiän saavuttanut tohtori Atkins, jonka kehittävämän ruokavalion avulla Leithin onnistuu pudottaa painoaan merkittävästi ja pysyvästi - aina niin kauan kuin hän noudattaa Atkinsin dieettiä. Kirja vaikuttaakin olevan jonkinlainen Atkinsin dieetin mainospuhe, vaikka teoksessa käsitellään toki paljon muutakin. Ennen kaikkea teos voinee toimia vertaistukena muille nykyaikana painonsa kanssa kamppaileville ja laihemmille se valottaa terävällä tavalla lihavan arkea ja siinä jatkuvasti esille nousevia haasteita, joita asiaa tuntematon ei todennäköisesti tule ajatelleeksikaan.

Tekniset tiedot:
Leith, William: Pohjaton nälkä. Syöpön tunnustuksia
Suomentaja: Henry Tanner
ISBN: 978-951-31-2028-2
Tammi 2006
Sidottu, 317 s.
Kirjastoluokka: 59.5612

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Jansson, Tove: Taikurin hattu

Muumilaaksoon on saapunut kevät ja sen myötä Muumilaakson väki herää kevätpuuhiinsa. Muumipeikko lähtee ystävineen retkelle vuorille, josta he tekevät erikoisen löydön: tyylikkään silinterihatun. He kuljettavat sen kotiinsa tietämättä, että hatun myötä alkaa tapahtua paljon odottamattomia asioita: hattu ei nimittäin oikein sovellu roskakoriksi, joksi Muumilaakson väki on sen laittanut. Siihen laitetut roskat saavat täysin uudenlaisen olomuodon, eivätkä aina kovin miellyttävän sellaisen.

Omia haasteita aiheuttavat hattivatit, jotka latautuvat ukkosen aiheuttamasta sähkövirrasta. Hattivattien luokse eksynyt Hemuli joutuu kapuamaan turvaan tolpan päähän, sillä ilmanpaine on parhaillaan laskemassa ja hattivatit aktivoitumassa. Entäpä mitä tuovat mukanaan Muumilaaksson saapuvat pienet kaverukset Tiuhti ja Viuhti? Silläkin jo jotakin tekemistä silinterihatun kanssa, jonka salaperäinen omistaja saapuu paikalle punaisen hehkun johdattamana.

Taikurin hattu saa lukijan huomaamaan enemmän yksityiskohtia kuin televisio-ohjelmana katsottuna. Lukija saa esimerkiksi tietää, että muumit syövät havunneulasia pärjätäkseen talviunessa kylmän vuodenajan yli ja että Tiuhti ja Viuhti puhuvat omaa kieltä, joka on kuitenkin varsin helppo oppia. Muumilaaksossa sattuu ja tapahtuu entiseen tapaan ja elämä on anarkistisen vapaata. Muumien ystäville Taikurin hattu tarjoaa yhtä laadukkaan lukuelämyksen kuin sarjan muutkin teokset ja suosiosta päätellen (kyseessä on teoksen 16. painos) teokselle löytyy viidenkymmenen vuoden iästä huolimatta vielä oma lukijakuntansa.

Tekniset tiedot:
Jansson, Tove: Taikurin hattu
Suomentaja: Laila Järvinen
ISBN: 951-0-14445-2
WSOY 1956
Nidottu, 146 s.
Kirjastoluokka: 1.7

Virtanen, Rauli: Reissukirja. Matkalla kaikissa maailman maissa

Ulkomaantoimittaja Rauli Virtanen lienee suomalaisille sen verran tuttu, ettei hän esittelyjä kaipaa. Moni tuntee hänet siitä, etä hän on vieraillut kaikissa maailman itsenäisissä valtioissa. Harvempi kuitenkaan tuntee hänen yli neljä vuosikymmentä jatkuneen uransa kaikkia vaiheita, joita hän käy läpi teoksessaan Reissukirja - matkalla kaikissa maailman maissa. Siinä Virtanen kertoo uransa alkuvaiheista aina nykypäivään saakka, mitä kaikkea on kokenut ja mitä kaikesta siitä kenties oppinut.

Virtanen aloitti ulkomaanseikkailunsa 1970-luvulla, jolloin hän aikoi ensin opiskella maantiedon opettajaksi, mutta päätyikin pian lukemaan journalismia ja kansainvälistä politiikkaa. Yliopisto-opinnot jäivät kesken Virtasen hakeuduttua Uuden Suomen ja sittemmen Suomen Kuvalehden ulkomaantoimittajaksi. Hän pääsi matkustamaan Etelä-Amerikkaan, jolle hän menetti heti sydämensä. Vähävarainen Virtanen matkusti sinne rahtilaivalla ja liikkui paikallisilla kulkuneuvoilla nukkuen missä milloinkin. Tuohon aikaan hän elätti itsensä kirjoittamalla ja myymällä juttujaan eri lehdille, joista hän sai vaihtelevan palkkion osoitettuna shekkinä siihen paikkaan, jossa sattui kulloinkin olemaan. Virtasen elintaso oli erittäin vaatimaton ja nälkä usein tuttuna vieraana. Kuin ihmeen kaupalla hän kuitenkin selviytyi matkustaessaan aina Pohjois-Amerikkaan saakka.

Tämän ensimmäisen matkakokonaisuuden jälkeen vuorossa ovat toiset maanosat, joista tehdyistä matkoista Virtanen ei raportoi samalla tarkkuudella kuin työuransa alkuvuosista. Selvää kuitenkin on, että Virtanen on vuodesta enemmän ulkomailla kuin kotimaassa ja hän hakeutuu erityisesti paikkoihin, joista muut yleensä pyrkivät pois. Journalistien tehtävä on raportoida erityisesti epäkohdista ja vaietuista aiheista sekä tyydytttää yleisön tiedonjano päivänpolttavista aiheista, joten Virtanen matkustaakin usein esimerkiksi sissijoukkojen mukana ja pääsee kontaktiensa avulla moniin paikkoihin, joihin tavallisilla ihmisillä ei ole asiaa. Teoksen keskivaiheilla hän kertookin löyhästi aikajärjestyksessä näistä kokemuksista. Teoksen loppupuolella hän kertoo puolestaan kootusti eri aiheista, joita hänen pitämillään luennoilla on noussut esiin. Niistä hänellä riittääkin sanottavaa ja näkemyksiä. Tämä teos on hyvinkin lukemisen arvoinen ja uskon, että Virtasta seuranneet ovat odottaneet tätä elämäkertamaista teosta jo hyvän tovin.

Tekniset tiedot:
Virtanen, Rauli: Reissukirja. Matkalla kaikissa maailman maissa
ISBN: 978-951-0-40494-2
WSOY 2014
Sidottu, 404 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Austwick, Julian ja Tracy: Amber's Donkey

Amber's Donkey -teoksen tapahtumat sijoittuvat 2010-luvun  Irlantiin ja Englantiin. Toinen teoksen päähahmoista, Shocks, on irlantilaiselle maatilalle kuoleman kieliin jätetty aasi. Kun eläinsuojeluryhmä löytää sen kaula täynnä liian tiukasta lieasta johtuvia haavaumia, se otetaan huostaan välittömästi ja toimitetaan englantilaiselle aasitilalle. Tilan muut aasit ovat hyväkuntoisia ja tilalla lähinnä orvoksi jäämisen seurauksena, joten pelokas Shocks tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja siihen on haastavaa rakentaa uudestaan luottamuksellista suhdetta.

Toinen teoksen päähahmoista - tai pikemminkin päähenkilöistä - on Amber, kaksossisaruksensa Hopen kanssa etuajassa syntynyt pieni tyttö. Sekä Hope että Amber joutuvat olemaan 26. raskausviikolla tapahtuneen syntymänsä vuoksi kauan keskosten teho-osastolta, mutta siinä missä Hope kotiutuu puolen vuoden sairaalajakson jälkeen, näyttää Amberin tilanne toivottomammalta. Lääkärien mukaan Amber kärsii aivohalvauksesta eikä sen vuoksi mahdollisesti koskaan tule kävelemään tai puhumaan. Hope kehittyy kovaa vauhtia ja jättää sisaruksensa jälkeensä, jolloin Amber tuntuu jättäytyvän yhä enemmän omiin oloihinsa. Kunnes eräänä  päivänä perhe eksyy paikalliselle aasitilalle, jossa Amber ystävystyy välittömästi syrjässä viihtyvän Shocksin kanssa. Siitä alkaa sekä Shocksin että Amberin toipumisprosessi, joka hakee vertaistaan.

Amber's Donkey kertoo hyvin inhimillisestä näkökulmasta englantilaisperheen taistelusta pikkukeskostensa kehittymisen puolesta ja siitä, kuinka sisarukset kasvavat hyvin eri tahtiin toisen jäädessä sairauden jalkoihin. Ennen kaikkea teos on kuitenkin osoitus ihmisen ja eläimen ystävyyssuhteen parantavasta voimasta, johon Austwickitkaan eivät ole ensin uskoa. Teos herättää inhimillistä toivoa ja on hieno toipumistarina.

Tekniset tiedot:
Austwick, Julian ja Tracy: Amber's Donkey
ISBN: 978-1785-031-68-7
Penguin Random House 2016
Sidottu, 310 s.
Kirjastoluokka: 59.55

torstai 16. kesäkuuta 2016

Jansson, Tove: Vaarallinen juhannus

Muumilaakson juhannus uhkaa muuttua täysin uudenlaiseksi, kun laaksoon saapuu myrsky ja sen myötä vedenpaisumus. Muumitalon asukkaat joutuvat kuivina pysyäkseen ensin kiipeämään talonsa katolle, sitten pelastautumaan paikalle ajelehtineeseen taloa muistuttavaan rakennelmaan. Pian selviää, että kyseessä on teatteri, muumeille uusi tuttavuus. Entä miten käy, kun Muumipeikko ja Niiskuneiti päättävät yöpyä ankkuroidun teatterin lähelle puihin ja teatteri lähteekin yön kuluessa jatkamaan matkaansa?

Oma haasteensa on vielä laaksoon saapumista lykkäävällä Nuuskamuikkusella, joka ei tiedä ystäviään piinaavasta myrskystä mitään. Nuuskamuikkusen tehtävänä on nimittäin pelastaa puistonhoitajien kynsistä 24 orpolasta, joiden elämää rajoittaa kielto toisensa perään. Tämä johtaa muutaman mutkan kautta Muumipeikon, Niiskuneidin ja Vilijaanan päätymiseen vankilaan. Kuin ihmeen kaupalla koko joukon onnistuu kuitenkin päästä juhannuksena teatteriin, jonne Muumipappa on kirjoittanut esitystä varten uuden käsikirjoituksen.

Vaarallinen juhannus on aito muumiklassikko 1950-luvulta. Janssonin kieli ja ajatusmaailma ovat niin iättömiä, että tarina on kestänyt hyvin aikaa ja sopii aikuiseenkin makuun. Janssonin tuotantoa on tulossa enemmänkin esiteltäväkseni; tämä oli mainio aloituskohta.

Tekniset tiedot:
Jansson, Tove: Vaarallinen juhannus
Suomentaja: Laila Järvinen
ISBN: 978-951-0-36421-5
WSOY 1957
Sidottu, 132 s.
Kirjastoluokka: 1.7

Gruen, Sara: Vettä elefanteille

Jacob Jankowski on yhdeksänkymppinen hoitokodin asukas, jonka arki vaikuttaa yhtä masentavan harmaalta ja tasaiselta kuin päivittäin tarjottava valmiiksi muussattu hoitokodin ruoka. Sukulaiset käyvät hänen luonaan velvollisuudentuntoisesti, mutta elämä ei ole enää entisellään. Ei ennen kuin hoitokodin naapuriin ilmestyy eräänä päivänä mainoksia pian paikkakunnalle saapuvasta sirkuksesta. Se saa Jacobin muistot heräämään eloon.

Jankowski eli nuoruutensa Yhdysvaltojen suuren laman aikana 1930-luvulla. Eläinlääketieteen opinnot Jacob sai lopputenttejä vaille valmiiksi, kun hänen vanhempansa kuolivat tapaturmaisesti ja Jacob menetti kiinnostuksensa opintoja kohtaan. Hän lähti etsimään elämälleen uuttaa suuntaa hyppäämällä ensimmäisen kohdalle sattuneen junan kyytiin. Kyseessä sattui olemaan kiertävä sirkusjuna, jonka hanttimieheksi ja eläinlääkäriksi Jacob onnistuu pestautumaan.

Elämä sirkuksessa on kiehtovaa, joskin hyvin hierarkkista. Jacob tietääkin pian olevansa pahnan pohjimmaisten joukossa, joskin häntä arvostetaan hänen eläinlääkärin kykyjensä vuoksi. Ei aikaakaan, kun Jacobin ja sievän esiintyjä Marlenan välille alkaa kehittyä jotakin, vaikka Marlena onkin naimisissa äkkipikaisen eläintenkesyttäjän kanssa. Entä miten sirkukseen ostettu vanha norsu Rosie muuttaa kuvioita?

Vettä elefanteille on kiehtova kuvaus 1930-luvun sirkusmaailmasta. Gruen on kerännyt tausta-aineistona tarinoita silloisesta sirkuselämästä, josta ei tunnu värikkäitä vaiheita puuttuvan. Jokin aikakausi tuntuu loppuneen kiertävien sirkusjunien poistumisen myötä, vaikka elämä oli tuolloin kaikkea muuta kuin ruusuilla tanssimista. Tässä teoksessa on juuri sitä glamouria, jota siltä sopii aiheensa puolesta odottaa. Romanttisen jännittävä lukukokemus.

Tekniset tiedot:
Gruen, Sara: Vettä elefanteille
Suomentaja: Anna-Maija Viitanen
ISBN: 978-952-5635-59-1
Bazar Kustannus 2008
Sidottu, 366 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Ruoho, Aila: Vartiotornin varjossa. Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta

 Hengellistä väkivaltaa tutkinut teologian maisteri Aila Ruoho perehdyttää teoksessaan Vartiotornin varjossa - toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta lukijan yhden kristilliseen liikkeeseen, jehovantodistajuuteen. Ruohon teoksen näkökulma on kriittinen ja se perustuu hänen havaintoihinsa ensin Jehovan todistajien keskustelupalstoihin osallistumalla ja sittemmin lukuisiin haastatteluihin pääasiassa liikkeen entisten jäsenten kanssa.

Aluksi Ruohon tarkoituksena oli kirjoittaa teos Jehovan todistajien karttamis- sekä tuomitsemis- ja rangaistusmenettelyistä. Pian teos laajeni kattamaan todistajien oppia yleisemminkin. Tämän vuoksi teosta voikin pitää hyvinkin kattavana, kriittisenä esityksenä jehovantodistajuudesta. Se sivuaa lyhyesti liikkeen syntyhistoriaa ja kertoo todistajien näkemyksestä, jonka mukaan liikkeen ulkopuoliset ihmiset ovat luopioita ja tuhoutuvat lopun ajan koittaessa. Monet ovat kasvaneet liikkeen parissa pienestä pitäen ja hakeutuneet vähän koulutusta vaativiin työtehtäviin liikkeen koulutuskielteisyyden vuoksi. Moni todistajapariskunta on myös jäänyt kokonaan lapsettomaksi, sillä liike ei kannusta lasten hankkimiseen lopun ajan koittaessa mahdollisesti jo hyvinkin pian. Teoksessa kerrotaan myös näennäisestä vapaaehtoisuudesta avioliitossa, lahjoitusten antamisessa, käännytystyön tekemisessä ja ylipäätään liikkeen ajatusmaailmaan sitoutumisessa.

Suuren painon teoksessa saavat todistajien entisten jäsenten haastattelut, joista on koottu teokseeen lukuisia lainauksia. Moni ei kuvitellutkaan eroavansa liikkeestä ennen kuin jokin asia, yleensä jokin liikkeen tekopyhä piirre, sai todistajan silmät avautumaan. Eroaminen tai erottaminen todistajista on merkinnyt monelle lähes kaikkien läheisten ihmissuhteiden katkeamista. Karttamiskäytäntö onkin yksi teoksen keskeisistä aiheista. Entä mitä on odotettavissa, jos syystä tai toisesta haluaa palata liikkeen jäseneksi?

Jehovantodistajuus on minulle liikkeenä ennestään melko tuntematon, ja Ruohon teos kertoo maallikollekin sopivalla tavalla liikkeen perusopetuksista ja painotuksista. Moni piirre, kuten todistajien oma versio Raamatusta ja rakkaudellisen toiminnan nimeen verhotut käytännöt, tulivat minulle uutena tietona. Ruohon sanoin teos sopiikin asiallisuudessaan ja perusteellisuudessaan mainiosti vertaistueksi Jehovan todistajista eronneille ja todistajista kriittistä tietoa kaipaaville.

Tekniset tiedot:
Ruoho, Aila: Vartiotornin varjossa. Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta
ISBN: 978-952-300-164-0
Atena Kustannus 2015
Sidottu, 449 s.
Kirjastoluokka: 28.8

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Snellman, Anja: Antautuminen

Anja on erityisherkkä tyttö, mutta sen hän ymmärtää vasta aikuisiällä. Lapsuus jotenkin poikkeavan oloisena, joukosta erottuvana on haastavaa aikaa. Ei sillä että Anja kovin paljon olisi ollut kiinnostunut olemaan muiden tyttöjen kaveri, mutta se, ettei ymmärrä omaa erityisluonnettaan, vaikuttaa tietysti itsetuntoon. Anja pitää rutiineista ja käyttää mieluiten samoja pehmeän kuluneita vaatteita päivästä ja viikosta toiseen.

Niin kuluu lapsuus ja nuoruus. Anja kiinnostuu pojista ja saakin ensikokemuksia heidän kanssaan. Mitään kovin pysyvää ei kuitenkaan ole luvassa; pojat ja myöhemmin miehet vaihtuvat ja myöhemmin avioliitossa saadut kaksi lastakaan eivät vaikuta siihen, että Anjan ihastuttua uuteen mieheen hän on valmis vaihtamaan lapsensa häneen. Elämä toimittajana ja kirjoittajana on kuitenkin tyydyttävää, sitä mihin Anja on halunnutkin pyrkiä.

Snellmanin romaani Antautuminen on joidenkin arvioiden mukaan omaelämäkerrallinen. Viitteitä siihen suuntaan antaa ainakin se, että Snellman käyttää romaanin päähenkilöstä nimeä Anja. Snellmania sen paremmin tuntematta en voi kuitenkaan itse ottaa väitteeseen enempää kantaa. Romaani on kirjoitettu elämäkertamaiseen tyyliin; tarina etenee lapsuudesta aikuisuuteen. Se on kirjoitettu minä-muodossa ja paljastaa päähenkilön piinallisimmatkin piirteet. On toisinaan raskasta elää, kun ei ymmärrä omaa erilaisuuttaan; teoksen päähenkilölle se paljastaa hänen ollessaan jo aikuinen. Erityisherkkyydestä onkin tullut päivän sana, joten siinä mielessä Snellman on osunut ajankohtaiseen aiheeseen, jonka vuoksi tähän kirjaan päätin myös tarttua.  Kerronta on minun makuuni melko hajanaista, joskin kronologisesti etenevää.

Tekniset tiedot:
Snellman, Anja: Antautuminen
ISBN: 978-951-0-41438-5
WSOY 2015
Sidottu, 325 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Oksanen, Kimmo: Kasvonsa menettänyt mies

Helsingin Sanomien pitkäaikainen toimittaja Kimmo Oksanen kertoo teoksessaan Kasvonsa menettänyt mies niistä tuntemuksista ja kokemuksista, joita hänellä liittyy aivan konkreettiseen kasvojen menettämiseen. Kausittain koko elämänsä ajan ihosairauksista kärsineenä Oksanen joutuu aikaisempaa rajumman herpes- ja bakteerihyökkäyksen seurauksena pitkäaikaiseen lääkäri- ja sairaalakierteeseen, josta moni lääkärikään ei usko hänen selviävän. Hengen sijaan hän menettää "vain" kasvonsa. Oksanen kertoo, kuinka siitä on mahdollista selvitä.

Oksasen teos kulkee osiin jaettuna helvetin ja kiirastulen kautta paratiisiin. Aina aikaisempien tulehduskierteiden jälkeen Oksasen kasvot ovat palautuneet ennalleen, mutta toisin käy tällä kerralla, jolloin hän kiertää neuvottomalta lääkäriltä toiselle ja viettää viikkokausia sairaalassa, pitkiäkin aikoja silmät kiinni muurautuneina ja kuulo heikentyneenä. Teos kertoo noin kuuden vuoden ajanjaksosta, jolloin Oksanen on ollut parissakymmenessä sairaalassa, terveysasemalla tai klinikalla ja käy toipumisvaiheessa läpi viisitoista plastiikkakirurgista leikkausta. Oman sairaushistorian ohella Oksanen perkaa lapsuuttaan ja suhteellisen nuorina menehtyneiden vanhempiensa elämäntarinaa sekä sitä, millaista elämä on ollut toipumisvaiheessa, kun kasvojen puolesta on mahdollista kulkea taas ihmisten ilmoilla, vaikka moni asia ei olekaan enää ennallaan.

Oksasen teoksessa huomaa tämän toimittajahistorian, sillä kieli soljuu vaivattomasti. Toipumisvaiheessa saamiensa sairauskertomusten avulla hänen on ollut mahdollista koota sairautensa vaiheet aukottomaksi myös niistä vaiheista, kun omat voimat ovat olleet liian vähissä muistiinpanojen tekemiseen. Toipumisvaiheessa Oksanen työstääkin nyt arvioitavana olevaa teostaan sen lisäksi, että hän palaa töihin yhteiskunnan heikko-osaisten ääneksi. Teoksen voikin ajatella olla olevan osa Oksasen itseterapiaa kaikkine tunnemyrskyineen ja epätoivon hetkineen, jotka johtavat kuin ihmeen kautta selviytymiseen.

Tekniset tiedot:
Oksanen, Kimmo: Kasvonsa menettänyt mies
ISBN: 978-951-0-40917-6
WSOY 2015
Nidottu, 268 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 28. toukokuuta 2016

Torgeby, Markus: Juoksijan sydän

Markus Torgeby oli teini-ikäisenä suuri ruotsalainen juoksijalupaus pitkänmatkan saralla. Syrjäisellä Öckerön saarella perheensä kanssa varttunut Torgeby itse asiassa oman elementtinsä sen myötä, kun hän huomasi olevansa lahjakas juoksija. Juostessaan luonnon keskellä hän tunsi voivansa olla oma itsensä ja levottomat jalat saivat kaipaamaansa toimintaa. Ennen pitkää Torgeby saakin itselleen valmentajan, jonka tarkoituksena on valmentaa hänet Euroopan huipulle.

Juoksijan sydämessä Torgeby kertoo omin sanoin elämästään juoksun ja oman itsensä löytämisen parissa. Lupaava ura katkesi vakavaan onnettomuuteen, ja Torgebyllä oli huolenaan myös nopeasti etenevää MS-tautia sairastava äitinsä, joka joutui pyörätuoliin ollessaan vasta kolmekymppinen. Torgeby eli kuitenkin myös omaa elämäänsä: hän lähti etsimään itseään asettumalla asumaan ympärivuotisesti itse rakentamaansa kotaan keskelle luontoa neljäksi vuodeksi. Sieltä käsin hän eli erittäin vaatimatonta elämää käyden hakemassa ruokatarvikkeita viikottain varsin kaukana sijaitsevasta kyläkaupasta. Torgeby kuvaa näitä vuosia elämänsä parhaiksi. Välillä hän käy hiihtovaelluksella ystävänsä kanssa ja päätyypä myös puolen vuoden valmennusleirille Tansaniaan. Silti juuri ruotsalaisessa luonnossa on jotakin, joka vetää häntä puoleensa. Samanhenkisen puolison löydettyään Torgeby rakentaa kasvavalle perheelleen metsään vaatimattoman mökin, jossa luonnonmukainen elämä on mahdollista.

Markus Torgeby oli minulle aikaisemmin henkilönä tuntematon, mutta hänen elämäntarinansa vankkumattomine arvoineen on kyllä kiehtova. Tarina itsessään on hieman poikkoileva ja tuntuu kuin siihen olisi koottu paloja sieltä sun täältä. Torgebyn itsensä kertomana hänen kehittymisensä kuvaus vaikuttaa kuitenkin autenttiselta ja hän voi seisoa häpeilemättä valintojensa takana. Tämä elämäkerta on varmasti tutustumisen arvoinen, vaikkei intohimoinen juoksun ystävä olisikaan. Yksinkertaista elämää kaipaavalle tämä teos on omiaan.

Tekniset tiedot:
Torgeby, Markus: Juoksijan sydän
Suomentaja: Veikko Ahola
ISBN: 978-952-291-228-2
Docendo 2016
Sidottu, 194 s.
Kirjastoluokka: 79.11

lauantai 21. toukokuuta 2016

Ehrenreich, Barbara: Nälkäpalkalla

Millaista on tehdä kahta tai jopa kolmea työtä ja tulla silti hädin tuskin toimeen? Kun sairausvakuutusta ei ole palkka riittää jotenkuten halpaan ja huonolaatuiseen ruokaan, voi sairastuminen kaataa koko talouden. Nälkäpalkalla on yhdysvaltalaisen tohtorin tutkinnon suorittaneen tutkija Barbara Ehrenreichin teos, joka on syntynyt hänen päätettyään elää tutkimusluontoisesti nälkäpalkalla kolmessa eri Yhdysvaltojen osavaltiossa ja kuvata selviytymiskamppailuaan huonopalkkaisimpien ammattien parissa.

Teoksessa Ehrenreich työskentelee tarjoilijana Floridassa, siivoojana Mainessa ja myyjänä Minnesotassa. Ehrenreich on valkoihoinen, joten hänelle tarjotaan mielellään työtehtäviä tarjoilijana ja muissa asiakaspalvelutehtävissä. Hän salaa akateemisen taustansa ja on varustautunut alkukassalla, joka auttaa häntä hätätilanteissa - vaihtoehto, jota vuosia tai jopa vuosikymmeniä minimipalkalla eläneillä ei ole käytettävissään. Kussakin osavaltiossa hänen tehtävänään on löytää sellainen asunto, johon minimipalkalla on varaa - usein se tarkoittaa viikkoveloitteista halpaa motellia. Sitten vain työnhakuun paikallisten ilmoitusten kautta tai useimmiten suoraan paikan päälle kävelemällä. Ehrenreichilla on myös käytetävissään auto, mikä laajentaa hieman työmahdollisuuksia.

Nälkäpalkalla kuvaa nykyajan minimipalkkaista työväenluokkaa ja sen selviytymiskamppailua viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Suoraan sanottuna teos on melko masentava; rahanpuute rajoittaa monia mahdollisuuksia ja ajatukset pyörivät jokapäiväisen selviytymisen ympärillä. Samalla teos on tärkeä kannanotto työläisten oikeuksien puolesta, jotka vaikuttavat jääneen Yhdysvalloissa vähälle huomiolle.

Tekniset tiedot:
Ehrenreich, Barbara: Nälkäpalkalla
Suomentaja: Leena Tamminen
ISBN: 951-0-27908-0
WSOY 2003
Nidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 36.13
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...