lauantai 26. syyskuuta 2015

Keltikangas-Järvinen, Liisa: Temperamentti ja koulumenestys

Jokainen meistä on temperamentiltaan erilainen, ja ihmisten keskinäiset erot tulevat esiin jo lapsena. Jotkut temperamentit ovat koulunkäynnin kannalta suotuisia, toiset johtavat helposti erilaisiin ongelmiin. Ihminen on erilaisten temperamenttipiirteiden kokonaisuus. Näitä piirteitä ja niiden yksittäisiä ja yhdessä luomia kokonaisuuksia erityisesti koulunkäynnin kannalta tarkastellaan psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen teoksessa Temperamentti ja koulumenestys.

Teoksen aluksi määritellään siinä käytetty peruskäsite, temperamentti, sekä se, mikä on sen suhde persoonallisuuteen ja  kognitiivisiin kykyihin. Tämän jälkeen käydään temperamenttipiirre kerrallaan läpi, miten kukin temperamenttipiirre vaikuttaa koulunkäyntiin. Omat lukunsa on saanut sensitivisyys, aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, rytmisyys, lähestyttävyys ja intensiivisyys. Jokainen yksilö sijoittuu johonkin kohtaan kunkin temperamenttipiirteen osalta ja tuloksena on aina yksilöllinen kokonaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten hyvin yksilö menestyy nykymuotoisessa koulussa. Temperamentti vaikuttaa opettajan arvioon oppilaasta, itse opetustapahtumaan ja oppilaan vuorovaikutukseen muiden henkilöiden kanssa. Mikäli oppilaiden välisiä temperamenttieroja ei osata ottaa opetuksessa tarpeeksi huomioon, voi seurauksena olla tietyntyyppisten temperamenttipiirteiden omaavien lasten syrjäytyminen opetuksesta ja lopulta laajemminkin yhteiskunnasta.

Teos sopii mielestäni alkulukujen jälkeen mainiosti vaikka hakuteokseksi lukijalle, joka haluaa tietää, miten tietyt persoonallisuudenpiirteet vaikuttavat yhdessä yksilön käyttäytymiseen - niin johdonmukaisesti etenevä ja selkeisiin lukuihin jaettu tämä teos on. Siinä on lisäksi esitetty paljon osuvia huomioita esimerkiksi siitä, että nykyisin koulussa annettava käyttäytymistä ja huolellisuutta kuvaava arvosana onkin itse asiassa joidenkin temperamenttipiirteiden suosimista. Aina on myös edullisempaa ottaa oppilaiden väliset temperamenttierot huomioon jo perusopetusvaiheessa erilaisin kirjassa esitetyin yksinkertaisin keinoin, jotta kalliiseen erityisopetukseen ei ole välttämättä tarvetta. Teos onkin käytännönläheinen opas niin opettajille kuin vanhemmillekin lasten temperamenttipiirteiden huomioonottamiseksi koulumaailmassa.

Tekniset tiedot:
Keltikangas-Järvinen, Liisa: Temperamentti ja koulumenestys
ISBN: 978-951-0-37404-7
WSOY 2010
Sidottu, 272 s.
Kirjastoluokka: 14.12

Kääriäinen, Matti: Kehitysavun kirous

Vuosikymmenten kehitysapu ei ole johtanut kehitysmaiden tilanteen merkittävään kohentumiseen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa absoluuttinen köyhyys on joidenkin arvioiden mukaan jopa lisääntynyt. Kehitysavun suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vastanneet pitkälti länsimaat, omilla ehdoillaan ja intresseillään - tulokset ovat sen mukaisia.

Neljä vuosikymmentä kehitysyhteistyöhön ja -politiikkaan liittyvissä tehtävissä riitti vakuuttamaan ulkoasiainnneuvoksen ja nykyisin eläkkeellä olevan suurlähettilään Matti Kääriäisen siitä, että kehitysyhteistyössä on jotakin pahasti pielessä. Teoksessaan Kehitysavun kirous hän esittää kriittisen kannanottonsa entisen työnantajansa Ulkoasiainministeriön ja Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle. Sanalla sanoen Kääriäisen mukaan kehitysyhteistyössä kyse on ollut hyvin pitkälle toiminnasta, joka on olut kulloinkin jopa yksittäisten ministerien henkilökohtaisiin painopistealueisiin keskittyvää, poikkoilevaa ja epäjohdonmukaista. Niissä muutamissa evaluaatioissa, joissa kehitysavun vaikuttavuutta on arvioitu, tulokset ovat olleet heikkoja. Silti sama meno jatkuu.

Kääriäisen mukaan kyse ei ole siitä, että kehitysmaat tulisi jättää oman onnensa nojaan. Kehitysavun tulisi vain olla kehitysmaiden omista intresseistä lähtevää, jotta ne voidaan sitouttaa mukaan toimintaan. Kääriäinen on liittänyt teoksensa mukaan hyvin kriittiseen sävyyn kirjoittamia raporttejaan, jotka päätyivät siloiteltuina versioina erilaisiin loppuraportteihin. Mielipiteillään Kääriäinen sai työyhteisössään hankalan ihmisen leiman.

Teos on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro nykyäänkin esillä olevasta kehitysyhteistyöstä, joka puhuttaa erityisesti siihen suunnattujen määrärahojen muodossa. Jotakin on selvästi tehtävä, ja Kääriäinen tarjoaa yhden varteenotettavan vaihtoehdon.

Tekniset tiedot:
Kääriäinen, Matti: Kehitysavun kirous
ISBN: 978-952-264-361-2
Into Kustannus 2014
Sidottu, 171 s.
Kirjastoluokka: 36.68

lauantai 19. syyskuuta 2015

Laurén, Anna-Lena: "Hulluja nuo venäläiset". Tuokiokuvia Venäjältä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Anna-Lena Laurén on pitkän linjan Venäjän-tuntija ja mitä ilmeisimmin omiaan kirjoittamaan teoksen venäläisestä mentaliteetista. Venäläiset ovat tietoisia omasta erityislaatuisuudestaan ja omasta kulttuuristaan, eikä syyttä. Laurén kertoo teoksessaan eri aihealueiden kautta, millainen on venäläinen ajattelutapa kaikessa hurmaavuudessaan ja ärsyttävyydessään. Kyseessä on Laurénin omiin kokemuksiin perustuva teos, ei siis mikään objektiivinen tietoteos. Kuitenkin sen kautta on löydettävissä yleisempikin pohjavire, joka tuntuu olevan ominainen juuri venäläisille.

Millainen on venäläinen suhtautuminen rahaan? Kuinka selvitä kaiken korruption keskellä ja millaista on arki äärimmäisen köyhyyden ja loisteliaan rikkauden keskellä? Miten venäläinen nainen näkee suomalaisen naisen? Ja miten käykään, kun venäläisryhmä päättää lähteä yhdessä matkalle? Venäläinen anteliaisuus ja vieraanvaraisuus ovat niin syvälle kulttuuriin iskostuneita, että niille, joilla ei oikeasti olisi varaa tarjota, tilanne voi koitua kiperäksi. Silti pärjäävästä julkisivusta kiinnipitäminen on tärkeää. Se saa venäläisen vaikka myymään omistusasuntonsa kunnollisten häiden järjestämiseksi. Toisaalta kommunismin perintönä on edelleen havaittavissa tietynlainen käytännönläheisyys ja neuvokkuus korjata omin voimin vaikkapa auto tai kesämökki.

Laurénin teos on selkeydessään erittäin mielenkiintoinen kuvaus itänaapuristamme ja sen asukkaista, jotka tuntuvat olevan perillä maastamme hämmästyttävän hyvin ja jotka voivat ulkomuistista siteerata venäläisten kirjallisuusklassikoiden tuotantoa silmääkään räpäyttämättä. Teos laajentaa perinteistä stereotyyppistä näkemystä venäläisistä monipuolisempaan suuntaan ja sopii mainiosti luettavaksi kaikille aiheesta vähänkään kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Laurén, Anna-Lena: "Hulluja nuo venäläiset". Tuokiokuvia Venäjältä
Suomentaja: Laura Beck
ISBN: 978-951-851-200-7
Teos & Söderströms 2009
Nidottu, 185 s.
Kirjastoluokka: 47.1

Kwok, Jean: Käännöksiä

Hongkongista kotoisin oleva Kimberly on varhaismurrosikäinen, kun hän muuttaa paremman elämä perässä äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin. Todellisuus perillä on kaikkea muuta kuin ruusuinen: äiti ja tytär joutuvat asumaan Kimberlyn tädin heille järjestämässä torakoita ja hiiriä vilisevässä murjussa New Yorkin huonomaineisimmassa kaupunginosassa. Talo on purku-uhan alla eikä siellä asu enää muita. Lähistön palvelut ollaan sulkemassa, jolloin vähätkin ystävälliset tahot muuttavat muualle.

Kimberlyn täti on kuitenkin onneksi järjestänyt hänet hieman parempaan kouluun, jossa Kimberly sananmukaisesti puhkeaa kukkaan. Kimberlylle ja hänen äidilleen tämän koulumenestys on aina ollut tärkeä asia, ja nyt karun todellisuuden iskiessä vastaan menestyminen koulussa tuntuu vieläkin tärkeämmältä perheen nostamiseksi ylös tukahduttavasta loukusta. Koulupäivän jälkeen Kimberly menee äitinsä seuraksi tekemään töitä vaatetehtaaseen, joka on hänen tätinsä ja tämän miehen omistama. Päivät venyvät usein pitkälle alkuyöhön varsinkin vaatetilausten lähetysajan lähestyessä.

Rankka työ ja ummikkoäidin auttaminen eivät estä Kimberlyä menestymästä koulussa. Ennen pitkää hän saa parhaan ystävän ja lahjakkuutensa ansiosta myös täysimääräisen stipendin laadukkaaseen yksityiskouluun. Kaikki tämä on kuitenkin pidettävä salassa kateelliselta tädiltä. Vähitellen elämässä alkaa näkyä valoa, kun tehtaasta löytyy myös Matt, hieman Kimberlyä vanhempi kohtelias ja hyväkäytöksinen nuorimies. Mutta millaisen päätöksen orastava rakkaustarina saakaan?

Jean Kwokin teoksessa lukija pääsee sisälle tarinaan, joka on sekoitus mielikuvitusta ja todellisuutta. Kwok on itse kokenut melko pitkälle yhtä karun alkuajan Yhdysvalloissa ja elänyt äärimmäisessä köyhyydessä ennen kuin on koulumenestyksen turvin ponnistanut paremman toimeentulon lähteille. Teos on siis jossakin määrin omaelämäkerrallinen, mikä tuo kerrontaan selvää syvyyttä. Uskomaton tarina kantaa lukijaa loppuun asti, jolloin paljastuu vielä viimeinen yllätys Kimberlyn ja hänen äitinsä elämästä. Kwokin esikoisteos on todella sujuvasti ja koskettavasti kirjoitettu ja antaa uuden näkökulman maahanmuuttajanuorten toiseen todellisuuteen, josta muilla ei välttämättä ole aavistustakaan.

Tekniset tiedot:
Kwok, Jean: Käännöksiä
Suomentaja: Ulle Lempinen
ISBN: 978-952-5637-29-8
Bazar Kustannus 2011
Sidottu, 279 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Dowling, Tim: Kuinka minusta tuli hyvä aviomies

Brittiläisen Guardian-lehden toimittaja Tim Dowling on koonnut teokseensa Kuinka minusta tuli hyvä aviomies puoliksi muistelmien ja puoliksi elämäntaito-oppaan muotoon huomioita siitä, miten parisuhteen ja avioliiton saa toimimaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ja koska Dowling on mies, on näkökulma luonnollisesti miehinen eli teoksessa tarkastellaan sitä, kuinka mies voi omalta osaltaan vaikuttaa parisuhteen ja avioliiton onnistumiseen.

Menestyksekäs avioliitto perustuu virheille, ja joka päivä on uusi mahdollisuus oppia siitä mitä on tehnyt väärin. Samalla avioliitto on rakentuu myös rakkaudesta, luottamuksesta ja ennen kaikkea yhteisestä päämäärästä. Kyse on määrätietoisesta tahdosta olla yhdessä. Näiden ajatusten ympärille Dowling on koonnut oman neljännesvuosisadan kestäneen avioliittonsa aineksia, usein hyvin koomisesti esitettynä.

Miksi ihmeessä pitäisi mennä naimisiin? Kuinka olla onnistuneesti väärässä? Mikä merkitys on miehen kyvyllä olla perheen monitoimimies, joka osaa korjata laitteen kuin laitteen? Kuinka säilyttää toimiva väli anopin kanssa, joka tässä tapauksessa asuu samassa talossa? Ja millaista onkaan tollon isyys? Teoksessa käsitellään miehen itsetunnon kannalta merkittävien aiheiden kautta, millaista on olla onnistuneessa avioliitossa ja kuinka säilyttää kohtuullinen avio-onni. Dowling on elättänyt itsensä ja perheensä vaihtelevalla menestyksellä freelancetoimittajana, käytännössä kolmen lapsen koti-isänä. Alunperin Yhdysvalloista kotoisin oleva Dowling saa tyttöystävänsä ja sittemmin vaimonsa perässä Iso-Britanniaan muuttaneena huomata, että maahanmuuttajana hänellä on vähintään kaksinkertainen taakka yrittäessään luoda freelance-uraa laskujen painaessa päälle. Jotenkin kaikki kuitenkin onnistuu, ja näistä oppitunneista on koottu yksi jos toinenkin teoksen opetuksista. Lukijan päätettäväksi jää, onko Dowling edelleenkään se ihanteellinen aviomies, mutta ainakin hän vaikuttaa panostaneen aiheen käsittelyyn usean kolumnin ja tämän teoksen verran. Kevyeen tyyliin kirjoitettuna teoksessa on useampikin totuuden siemen.

Tekniset tiedot:
Dowling, Tim: Kuinka minusta tuli hyvä aviomies
Suomentaja: Hilla Hautajoki
ISBN: 978-952-299-066-2
Paasilinna 2015
Nidottu, 286 s.
Kirjastoluokka: 14.8

Booth, Michael: Pohjolan onnelat. Karu totuus Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta (ja Islannistakin)

Brittitoimittaja Michael Booth on huomannut monen muun ulkomaalaisen (ja miksei suomalaisenkin) tapaan, että Pohjoismaat sijoittuvat vuosi toisensa jälkeen kärkeen tilastoissa, joissa luokitellaan maailman maat paremmuusjärjestykseen onnellisuuden, demokratian, lapsikuolleisuuden, naisten aseman tai jonkin muun kriteerin mukaan. Booth päätti ottaa selvää, mikä Pohjoismaita yhdistää ja mitkä tekijät selittävät niin hyviä sijoituksia erilaisissa vertailuissa. Tuloksena on nyt arvioitavana oleva teos Pohjolan onnelat, joka perustuu Boothin matkoihin kaikissa Pohjoismaissa. Matkojen aikana Booth on omien havaintojensa ohella haastatellut kunkin maan eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita saadakseen mahdollisimman monipuolisen kuvan tilanteesta.

Booth on naimisissa tanskalaisnaisen kanssa ja asunut maassa jo jonkin aikaa, joten teoksen ensimmäiseksi käsiteltävänä oleva maa on itseoikeutetusti Tanska. Tanskalaisten kokonaisveroprosentti kohoaa yhdeksi maailman korkeimmaksi ja tanskalaiset ovat hyvin tietoisia maan hyvistä sijoituksista eri vertailuissa. Samaan aikaan tanskalaiset vaikuttavat Boothin kertoman mukaan aika kuppikuntaisilta ja heille koti ja kotimaa ovat kaikki kaikessa - jopa siinä määrin, että tanskalaiset eivät lähde lomallaankaan kuin mökilleen noin tunnin päästä kotoaan ja koristavat lipullaan kaiken aina makkarapaketista lähtien.

Islannista Booth nostaa esiin maan taloudellisesti holtittoman käyttäytymisen, joka on pankkikriisin myötä nostanut tämä noin 300 000 asukkaan maan muun maailman tietoisuuteen. Toisaalta Islanti näyttäytyy ehkä stereotyyppisestikin haltioiden ja kuumien lähteiden luvattuna maana, jossa ihmiset ovat maanläheisiä ja uskovat taikavoimiin.

Norja nousee Boothin kertomana esiin erityisesti mittavien öljyrikkauksien kautta,  jotka maa on käyttänyt koko pinta-alalleen ulottuvan asutuksen ja palveluiden säilyttämiseen. Maan hintataso on pöyristyttävän korkea ja vauraudestaan huolimatta esimerkiksi kouluvertailuissa Norja ei ole kivunnut kärkisijoille. Maan kansallistunne on kuitenkin vahva.

Ruotsi eroaa muista Pohjoismaista esimerkiksi siirtolaisten suuressa määrässä, joka on johtanut levottomuuksien kasaantumiseen erityisesti siirtolaiskeskittymässä, Malmössä. Ja Suomikin on päässyt teokseen mukaan, erityisesti kaikenlaisten erikoisuuksien, kuten Joulupukin kylän, alkoholismin, eukonkanto- ja kännykänheittokilpailun muodossa.

Booth onnistuu löytämään tiettyjä yhtäläisyyksiä Pohjoismaiden välillä, joskin jokainen maista eroaa jossakin suhteessa toisistaan. Loppujen lopuksi pohjoismaisuus voikin olla keinotekoisesti ylläpidetty myytti, joka tarvitsisi käytännössä toimiakseen tuekseen paremmin toimivaa Pohjoismaiden välistä yhteistyötä. Sellainen Boothin mukaan nykyään puuttuu, ja epäselväksi jää onko sellainen tarpeenkaan. Teos pyrkii olemaan nähtävästi Pohjoismaat lyhyesti yhteen kokoava vertaileva teos, jonka anti lienee suurin maista ennen jotakin tietäville. Muuten lopputulema voi olla yhtä stereotyyppinen kuin ennen lukemisen aloittamista.

Tekniset tiedot:
Booth, Michael: Pohjolan onnelat. Karu totuus Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta (ja Islannistakin)
Suomentaja: Panu Väänänen
ISBN: 978-952-291-087-5
Docendo 2014
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 43

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Pihlajaniemi, Anna: Adoptiomatka

Adoptiomatka on päiväkirjan muotoon koottu tarina adoptioprosessista. Toimittaja Anna Pihalajaniemen perheeseen ei kuulu yrityksistä huolimatta biologista lasta, joten pariskunta päättää mennä adoptioneuvontaan ja hakea adoptiovanhemmuutta. Prosessi on pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa: tarvitaan monenlaisia todistuksia ja haastatteluja, joiden perusteella Pihlajaniemi ja hänen miehensä lopulta todetaan kelvollisiksi adoptiovanhemmiksi. Tääm on kuitenkin vasta alkusoittoa: lupa on voimassa kaksi vuotta, jonka aikana heidän paperinsa on lähetetty Kiinaan odottamaan sopivan lapsen löytymistä. Kaksi vuotta kuluu, pian kolmas ja neljäskin. Uusitun luvan myötä Pihlajniemi jatkaa odotustaan. Lasta ei kuitenkaan kuulu. Lopulta viidentenä vuonna ihme tapahtuu ja pariskunnalle ilmoitetaan tyttövauvan olemassaolosta. Odotus kulminoituu yhteiseen lapsenhakumatkaan ja Suomeen paluuseen.

Adoptiomatka kuvaa adoptioprosessia ja adoptiolapsen odotusta viiden vuoden ajalta. Mukaan mahtuu monia alhon ja epätoivon hetkiä, läheisten ja tuntemattomien ajattelemattomia kommentteja, mutta myös iloa ja lopulta sopeutumista lapsiperheen arkeen. Luonnollisella ja helpolla tavalla vanhemmiksi tulleet eivät tunnu aina ymmärtävän ja arvostavan lastaan ja rooliaan vanhempana, lapsensa kasvattajana. Kuitenkin heillä tuntuu olevan monenlaisia mielipiteitä adoptiosta, jossa kyky vanhemmuuteen punnitaan perusteellisesti ennen kuin mahdollisen lapsen etsintä edes alkaa.

Jollakin ihmeellisellä tavalla Pihlajaniemi vaikuttaa kaiken kokemansa jälkeen katkeroitumattomalta. Kaikessa suorasukaisuudessaan kirja on paikoin aika raskasta luettavaa; siinä sukelletaan syvien - erityisesti vanhemmaksi kelvollisuuden - kysymysten äärellä. Jostakin välistä pilkahtaa kuitenkin valo, joka saa jatkamaan - eihän Pihlajamäen mukaan muutakaan vaihtoehtoa ole. Kaikeksi onneksi loppu on onnellinen. Teos antaa ajattelemisen aihetta kaikille adoptiosta kiinnostuneilla mutta myös biololgisten lasten vanhemmille ja sellaisiksi aikoville.

Tekniset tiedot:
Pihlajaniemi, Anna. Adoptiomatka
ISBN: 978-951-31-6170-5
Tammi 2011
Sidottu, 238 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Houni, Pirjo ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti


Presidentin linna ja kabinetti ovat pitkään olleet miehisen vallan vyöhykkeitä. Tarja Halosen valtaannousun myötä tilanne muuttui: muutaman tehtävässään jatkavan avustajan rinnalle nousi naisavustajia. Yksi heistä oli presidentin kabinetin lehdistöpäälliköksi nimitetty Maria Romantschuk, josta tuli Halosen luottonainen seitsemän vuoden ajaksi.

Ei, rouva presidentti kertoo Maria Romantschukin elämäkerranhänen siirtyessään merkittävästä tehtävästä toiseen. Romantschuk työskenteli Halosen lehdistöavustajana tämän toimiessa ulkoministerinä ja ehti muuttaa perheineen Tukholmaan, kunnes Halonen valittiin presidentiksi ja Romantschukin tehtäväksi tuli lunastaa lupauksensa palata tämän leipiin lehdistötehtäviin. Korealaista syntyperää oleva tutkijamies ja perheen kaksi lasta seurasivat hänen mukanaan Suomeen; tytär oli muuttanut Suomeen jo aikaisemmin. Alkoi ainutlaatuinen ja erittäin aikaavievä ajanjakso Suomen ensimmäisen naispresidentin rinnalla, jonka aikana matkapäiviä kertyi parhaimmillaan 150 vuodessa. Halosen mukana Romantschuk pääsi moniin mielenkiintoisiin kohteisiin ja tapaamaan maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä kättelyetäisyydeltä. Jäätteenmäen aiheuttaman skandaalin ja muiden linnaa kuohuttavien tapausten myötä lehdistöön ja mediaan liittyviä tehtäviä riitti ympäripyöreiksi päiviksi asti. Valtava työmäärä ja matkojen runsaus vaikuttivat Romantschukin henkilökohtaiseen elämään siten, että hänen toinen avioliittonsa kariutui ja kommunikkatio lastenkin kanssa sujui enemmän tekstiviestien ja puhelinsoittojen kuin henkilökohtaisen tapaamisen muodossa.

Linnan pesti päättyi Romantschukin saadessa työtarjouksen Fortumin viestintäjohtajan tehtävään. YT-neuvotteluiden myötä potkut tästä tehtävästä saanut Romantschuk sai tehävän Bonnierista, niin ikään viestintäjohtajana. Myös tämä tehtävä jäi melko lyhyeksi työtehtävien järjestelyjen myötä.

Romantschuk kuvaa ainutlaatuisella tavalla, sisäpiirin näkökulmasta, elämää linnan kabinetin jäsenenä. Mukaan mahtuu arkea ja esimerkiksi Linnan juhlien järjestelyjä, mutta myös erinäisiä selkkauksia. Ei ole aina helppoa olla nainen miehiseksi koetussa ympäristössä, ja sen Halonenkin saa kokea. Tavalla tai toisella kaikki kuitenkin järjestyy ja naisena sekä Halosella että Romantschukilla on mahdollisuus päästä paikkoihin ja tilanteisiin, joihin miehillä ei olisi asiaa. Kaiken kaikkiaan teos on hyvin kiinnostava kuvaus, joka tuntuu koonneen yhteen merkittävimmät palat Romantschukin pestin varrelta valokuvaliitteillä höystettynä.



Tekniset tiedot:

Houni, Pirjo ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti
ISBN: 978-951-1-27872-6
Otava 2014
Sidottu, 204 s.
Kirjastoluokka: 99.1
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...