sunnuntai 30. elokuuta 2015

Valtaoja, Esko: Ensimmäinen koira kuussa. Kootut kolumnit

Koko valtakunnan tuntema tähtieteilijä Esko Valtaoja on kunnostautunut viimeisen vuosikymmenen aikana leiptyönsä ohella myös ahkerana kolumnistina. Turun suunnalta tulevana hän on kirjoittanut erityisesti Turun Sanomiin eli tuttavallisemmin Tusariin, mutta myös joihinkin aikakauslehtiin. Teokseensa Ensimmäinen koira kuussa - kootut kolumnit Valtaoja on koonnut viime vuosikymmenen osuvimmat kolumnit yksien kansien väliin.

Valtaoja on pitänyt periaatteenaan valita kolumniensa aiheiksi päivänpuheenaiheiden sijasta hieman kestävämpiä aiheita, vaikka toki monet kirjoituksista ovat parhaiten ymmärrettävissä asiayhteydessään. Useat kirjoitukset sivuavat hänen ammattiaan tieteentekijänä ja luonnontieteilijänä, mutta yhtä monessa pohditaan päivänpolitiikkaa. Ennen pitkää käy myös selväksi, että Valtaoja kannattaa homojen oikeuksia ja kritisoi voimakkaasti esimerkiksi kirkon kantaa olla siunaamatta homoseksuaalien liittoja. Kolumnit ovatkin Valtaojan keino nostaa lukijoiden tietoisuuteen aiheita, joita hän itse pitää tärkeinä.

Teos vahvistaa kuvaa Valtaojasta moneen asiaan tarttuvana aktiivisena ajattelijana, joka uskaltaa tuoda mielipiteensä esille inhimillisen elämän kaikilla osa-alueilla. Kolumnit ovat nopealukuisia parin kolmen sivun mittaisia kirjoituksia, joten melko laajasta sivumäärästä huolimatta lukeminen on mahdollista jakaa käteviin pätkiin.

Tekniset tiedot:
Valtaoja, Esko: Ensimmäinen koira kuussa. Kootut kolumnit
ISBN: 978-952-5985-21-4
Ursa 2014
Nidottu, 480 s.
Kirjastoluokka: 4

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rommi, Satu: Monsuunimantroja. Kirjoituksia joogasta ja Intiasta

Neljännessä Intiaa käsittelevässä teoksessaan palkittu matkakirjailija Satu Rommi palaa lempiaiheensa pariin: joogaan nimenomaan sen intialaisessa muodossa. Monsuunimantroja - kirjoituksia joogasta ja Intiasta poikkeaa siten edellisistä Rommin teoksista, että konkreettista matkailun kuvausta on siinä vain hyppysellinen. Monessa kirjan luvussa Rommi mainitsee olevansa jossakin, yleensä lempipaikassaan Mysoressa. Hyvin pian kerrontaa kiertyy kuitenkin yleisempien teemojen ympärille, joista suurimman osan vie jo teoksen otsikon mukaisesti jooga.

Teos on ennen kaikkea pyrkimys palata joogan alkujuurille. Intiassa harjoitettu jooga poikkeaa monilta osin länsimaissa tunnetusta joogasta, joka voi olla mitä vain harmittomasta jumpasta välineurheiluun. Monen sadan euron joogavaatteet ja -varusteet mukanaan Intiaan joogan pikakursseille saapuvat turistit saavat Rommin niskakarvat nousemaan pystyyn. Yhä suositummaksi ovat nousseet nimenomaan muutaman viikon pituiset pikakurssit, jonka aikana on ainakin nimellisesti mahdollista saada joogaopettajan pätevyys tai perehtyä johonkin joogan suuntaukseen. Yli kymmenen vuotta joogaa harjoittaneena ja osa-aikaisena joogaopettajana toimineena Rommi ei sen sijaan koe itse olevansa vieläkään sillä tasolla, että voisi sanoa olevansa ammattilainen, sen todellinen tuntija. Joogan oppiminen ja sen taustalla olevien ajatusten sisäistäminen vie aikaa, jota monella ei tunnu nykyään olevan.

Monsuunimantroja on aikaisemmin ilmestyneiden Rommin teosten tapaan esteettisesti hyvin suunniteltu lyhyehkö hyvin kirjoitettu teos, joka vie taas vähän syvemmälle aiheeseensa. Rommi hallitsee aiheensa ja hänellä on siitä selkeä ja perusteltu mielipide. Rommin ajatusmaailmaan on helppo yhtyä varsinkin hänen Intian-taustansa tuntien. Todellisesta joogasta ja intialaisesta elämäntavasta kiinnostuneelle lukijalle tämä teos avaa jälleen uusia näkökulmia, jotka saivat ainakin minun pohtimaan länsimaisen materialistisen ajattelun leviämistä tämän ikivanhan liikunta- ja mietiskelymuodon ympärille.

Tekniset tiedot:
Rommi, Satu: Monsuunimantroja. Kirjoituksia joogasta ja Intiasta
ISBN: 978-952-260-267-1
Basam Books 2015
Sidottu, 172 s.
Kirjastoluokka: 48.132

Bowen, James: Katukatti Bob. Kissa joka muutti elämäni

Katukatti Bob - kissa joka muutti elämäni kertoo Bobin ja Jamesin tarinan. Bob, lontoolaisten katujen oranssiturkkinen kulkija päätyy eräänä päivänä toisen katujen kulkijan, Jamesin kotiportaikkoon. Bob on huonokuntoinen, tappeluun joutunut kissa, jonka mahdollinen omistaja jää epäselväksi. James ihastuu oitis kissaan ja pian hän ottaakin sen huolehtiakseen. Katukatti Bob on oodi Bobin ja Jamesin ystävyydelle.

Jamesin omatkaan asiat eivät tosin ole parhaalla mahdollisella tolalla: hän on huumevieroituksessa ja saanut vasta vähän aikaisemmin itselleen vakituisen tukiasunnon, mikä on pelastanut hänet kadulla  ja kavereiden nurkissa asumiselta. Hän käy päivittäin soittamassa kitaraa Lontoon kaduilla saadakseen leipää pöytään ja laskunsa maksetuiksi. Nyt tapahtuu tosin muutos: Bobin muutettua asuntoon hänellä on huolehdittavaan itsensä lisäksi myös kissa. Bobin yllättävästä saapumisesta Jamesin elämään on myös eittämättä toisenlaisia vaikutuksia: Jamesin hoidettua hänet parempaan kuntoon oranssiturkkinen kissa alkaa kerätä ihailevia katseita missä se sitten Jamesin kanssa kulkeekin. Katusoittaminen alkaa olla yhä kannattavampaa monien Bobin ihailijoiden antaessa sille toisinaan varsin anteliaita lahjoituksia. Säännösten muuttumisen myötä James vaihtaa soittamisen lehtien myymiseen, ja Bobista on apua siinäkin. Kaikki ei tosin ole niin yksinkertaista, kuten lukija saa pian huomata.

Katukatti Bob kertoo suureen suosioon ja jopa kansainväliseen tunnettuuteen nousseesta katujen kasvatista, joka lyöttäytyy yhteen toiseen katujen kasvatin kanssa ja muuttaa samalla molempien elämän. Mielestäni kirjassa kuvattu Bobin saama suosio on jopa käsittämättömissä mittasuhteissa ottaen huomioon, että vastaavia tapauksia lienee jo ennestään jonkin verran. Jamesin kannalta kyse on kuitenkin ainutlaatuisesta mahdollisuudesta saada tarpeeksi motivaatiota laittaa asiat vihdoinkin kuntoon ja kääntää elämässä uusi lehti. Tämä kirja vaikuttaakin osoittavan, millainen vaikutus eläimillä voi olla ihmisten elämään.

Tekniset tiedot:
Bowen, James: Katukatti Bob. Kissa joka muutti elämäni
Suomentaja: Kimmo Paukku
ISBN: 978-951-0-40462-1
WSOY 2014
Sidottu, 268 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lampela, Anja: Lankarullatyttö

Lankarullatyttö on saanut nimensä Islan mukaan. Isla on suomalaisen sairaanhoitaja Iisan ja norjalaisen kirurgi Eyvindin tytär, ja perhe asuu Oslossa Eyvindin lapsuudenkodissa. Perheonni vaikuttaa kohtuullisen idylliseltä aina siihen saakka, kunnes ilmenee että Islalla on autismi. Diagnoosi tuntuu repivän railon Eyvindin ja Iisan välille. Iisan vastuulle jää Islan kokonaisvaltainen kuntouttaminen Eyvindin upotessa yhä enemmän töiden tekoon. Lopulta tilanne muuttuu niin tukahduttavaksi, että Iisa päättää muuttaa tyttärensä kanssa takaisin kotiseudulleen Ouluun.

Varsinaisesta erosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä perhe pitää kiinteästi päivittäin yhteyttä toisiinsa. Yksinäisyys saa Iisan tutustumaan naapuriinsa Arttuun, kovia kokeneeseen pyörätuolimieheen, josta muodostuu pian myös Islan luottohenkilö. Yksinäinen, lapsensa menettänyt ja syyllisyyden kanssa painiva Arttu saa kirjaimellisesti elämälleen jatkoaikaa Iisan ja Islan osoittaman avuliaisuuden myötä. Kuinka nopeasti syvenevä ystävyys vaikuttaa Iisan ja Eyvindin väleihin? Onko paluu entiseen enää mahdollinen Artun alkaessa osoittaa romanttisen kiinnostuksen merkkejä Iisaa kohtaan?

Anja Lampela on minulle kirjailijana uusi tuttavuus, mutta tämä kirja teki minuun kerralla vaikutuksen. Luin teoksen loppuun lähes yhdellä istumalla, sillä autismi aiheena kiinnostaa minua ja Lampelan kerronta pitää otteessaan loppuun asti. Juuri kun lukija luulee arvaavansa, kuinka kaikki tulee päättymään, asetelma kääntyy odottamattomaan suuntaan. Täytyy myöntää, että loppuratkaisu on epätodennäköinen mutta kuitenkin mielestäni paras mahdollinen. Moni väärinkäsitys tulee ratkaistuksi ja elämä jatkuu, vahvempana kuin koskaan.

Loppuhuomautuksena totean vielä, että Lampela kertoo autismin olevan hänelle aiheena ennestään tuntematon. Autismi on tässä teoksessa hyvin keskeisessä roolissa, sillä Islan kuntoutuksen eteneminen vie kerrontaa eteenpäin ja vaikuttaa moneen kirjassa kerrottuun tapahtumaan. Lampelan alkuasetelmaan nähden autismin oireiden kuvaaminen vaikuttaa mielestäni varsin realistiselta, mikä lisää aiheeta kiinnostuneen lukuelämystä entisestään.

Tekniset tiedot:
Lampela, Anja: Lankarullatyttö
ISBN: 978-952-202-617-0
Myllylahti 2014
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 15. elokuuta 2015

Hämeen-Anttila, Virpi: Minun Intiani. Matkoja värin, tuoksujen ja vastakohtien maassa

Virpi Hämeen-Anttila on kirjoittanut teoksen Minun Intiani - Matkoja värin, tuoksujen ja vastakohtien maassa omien Intian-matkojensa perusteella. Hämeen-Anttila on kertomansa mukaan vieraillut Intiassa viime vuosien aikana joka vuosi ja tutustunut matkojensa aikana erityisesti maan eri kulttuurikohteisiin. Nyt arvioitavana olevassa teoksessa Hämeen-Anttila on koonnut kuusi eri matkavaihtoehtoa eri puolilla maata olevien suosituimpien tai muuten tutustumisen arvoisten kaupunkien ympärille.

Hämeen-Anttila on itse vieraillut kaikissa teoksessa mainituissa paikoissa, mutta ei juuri siinä järjestyksessä kuin ne tässä teoksessa esitetään. Kirjan ideana onkin, että nojatuolimatkaaja pääsee kuudelle eri matkalle eri puolille Intiaa ja Hämeen-Anttila toimii samanaikaisesti sekä matkaoppaana että turistina. Teoksessa esitellään Intian suosituin matkavaihtoehto eli niin kutsuttu Kultainen kolmio sekä keskeiset reitit Keski-, Länsi-, Pohjois-, Etelä- ja Itä-Intiassa. Teoksessa on myös omat lukunsa sille, missä muissa kohteissa turisti voi vierailla ja mitä kohteita kannattaa välttää esimerkiksi kulkulupavaatimusten tai alueen levottomuuksien vuoksi. Teoksen alussa on myös käytännön vinkkejä siitä, mitä Intiaan matkatessa kannattaa otta huomioon. Ja sitten vain matkaan!

Teoksessa tulee hyvin nopeasti esille Hämeen-Anttilan lähes kaksikymmenvuotinen tausta Helsingin yliopiston sanskritin kielen sekä Intian kirjallisuuden, historian, filosofian ja kulttuurihistorian opettajana. Kirjan kohteet ovat valikoituneet erityisesti niiden kulttuurisen arvon ja mielenkiinnon perusteella ja niinpä lukija pääsee mukaan visiiteille moniin pyhäkköihin, kulttuurimonumentteihin, kauppakaduille ja temppeleihin. Teos on yksityiskohtaisuudessaan oikea runsaudensarvi lukijalle, joka haluaa ennen mahdollista matkaansa tutustua kohteisiin mahdollisimman tarkasti. Hämeen-Anttila kertoo monista historiallisista tapahtumista vuosien tarkkuudella, mikä voi toisaalta olla rasite lukijalle, jota ei ole aivan niin tiedonjanoinen yksityiskohtien suhteen. Itse päädyin lukemaan joitakin historiallisia osuuksia valikoivasti, kunnes kerronta jatkui taas "turistin" roolissa. Monia käytännön vinkkejäkin tämä teos tarjoaa tinkimisestä, rahanvaihdosta, tippaamisesta, ruokavalinnoista ja siitä, mitä mistäkin kohteesta kannattaa ostaa tukeakseen paikallista osaamista. Monipuolinen teos on siis kyseessä, joka sopii moneen eri tarkoitukseen: Intian kulttuurista ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle, kulttuurista kiinnostuneelle nojatuolimatkaajalle ja Intian-matkaa suunnittelevalle vapaa-ajan matkustajalle.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Virpi: Minun Intiani. Matkoja värin, tuoksujen ja vastakohtien maassa
ISBN: 978-951-1-27042-3
Otava 2014
Sidottu, 383 s.
Kirjastoluokka: 44.132

lauantai 8. elokuuta 2015

Järvinen, Katriina: Kaikella kunnioituksella. Irtiottoja vanhempien vallasta

Kaikella kunnioituksella - irtiottoja vanhempien vallasta kertoo tilanteista, joissa perhe on pahin. Miten selviytyä, kun omasta lapsuuden perheestä saa kannattelevien rakenteiden sijaan  elämän eväiksi mätiä siemeniä ja epäterveitä toimintamalleja? Onko omille vanhemmille velvollisuus antaa väkivalta, pilkkaaminen ja kiusaaminen anteeksi kerta toisensa jälkeen vain, koska he ovat samaa perhettä?

Nyt arvioitavana olevassa teoksessa käsitellään lukuisten tapauskertomusten kautta erilaisia tilanteita, joissa vanhemmilta saatu henkinen perintö on ollut tavalla tai toisella haitallista tai jopa tuhoavaa. Järvinen on avannut teoksessa omaa kipeää taustaansa helluntalaisperheen tyttärenä. Tämän lisäksi hän on haastatellut aika sattumanvaraisen oloisesti eri henkilöitä, joista suuri osa jää nimettömiksi mutta joista tunnetuimmat henkilöt, muutamat suomalaiset kirjailijat, ovat kertoneet vaikeasta lapsuudestaan avoimesti jo muissa yhteyksissä ja jotka esiintyvät tässäkin teoksessa omalla nimellään.

Mielestäni tämäntyyppiselle teokselle on ollut hiljaista kysyntää ja se tarttuu aina ajankohtaiseen aiheeseen, jota ei ole aikaisemmin nostettu julkisen keskustelun keskiöön. Julkisesti oman pesän likaamista ei ole katsottu hyvällä ja lapsilla on luontaisesti taipumus pitää oman perheen luurangot kodin seinien sisäpuolella. Näin moni hyväksikäyttötapaus, vanhempien alkoholismi, ahdistava yltiöuskonnollisuus tai läheisriippuvaisuus on jäänyt vain perheen omaan tietoon. Tässä teoksessa haastatellut henkilöt ovat tehneet toisenlaisen valinnan asioista vaikenemisesta hyvin perusteltujen syiden pohjalta. Tapauskertomukset herättävät ajatuksen siitä, onko lapsilla velvollisuus kyseenalaistamatta pitää vanhempiinsa yhteyttä huolimatta mahdollisesti hyvinkin traumaattisesta menneisyydestä.

Teos on hyvin ajatuksia herättävä ja siinä viitataan monipuolisesti aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Rakenteellisesti olin odottanut kuitenkin hieman selkeämpää jakoa eri aihepiirien välillä. Nyt kerronta soljuu aiheesta toiseen ilman selkeää rakennetta, vaikka teoksessa onkin erillisiä lukuja. Teos on kuitenkin vakavasta aiheestaan huolimatta helppolukuinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Tekniset tiedot:
Järvinen, Katriina: Kaikella kunnioituksella. Irtiottoja vanhempien vallasta
ISBN: 978-952-288-122-9
Kirjapaja 2014
Nidottu, 190 s.
Kirjastoluokka: 14.8

Vekkeli, Pirkko ja Liisa Jäppinen: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan

Kun kaksi suomalaista toimittajataustan omaavaa naista lähtee keski-ikäisinä vaellukselle Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille ajatuksenaan nauttia ja ottaa matkasta kaikki irti, on luvassa varmasti erilainen vaellus ja sen myötä erilainen matkakirja. Tätinä taipaleella - erilainen vaellus Santiago de Compostelaan kertoo Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppisen neljästä eri vaelluksesta, joiden aikana he pala kerrallaan vaeltavat noin kahdeksansadan kilometrin pituisen matkan Ranskan rajalta aina Santiago de Compostelaan saakka. Vaellus on toki hieman erilainen siinä mielessä, että ensimmäisellä kerralla he vaeltavat reitin sata viimeistä kilometriä saadakseen pyhiinvaeltajille myönnettävän latinankielisen todistuksen. Seuraavilla kolmella kerralla he vaeltavat osuudet ennen tuota viimeistä rutistusta.

Teoksessa pääsevät ääneen molemmat kertojat. Kummankin puheenvuorot on merkitty etunimillä ja molemmat kertovat jokaisen päivän tapahtumista omalla äänellään. Vaikka Vekkeli ja Jäppinen ovat matkalla yhdessä, on molemmilla kuitenkin hieman erilainen katsantokanta asioihin ja siksi on mielestäni ollut hyvä ratkaisu antaa molempien olla äänessä ja jättää nämä erilaiset kerrontatavat lukijan nähtäväksi.

Mistään ryppyotsaisesta vaeltamisesta ei voi puhua, vaikka kaikilla kerroilla vaellukset tapahtuvat niin aikaisin keväällä, että jossakin matkan varrella on melko sateista, mutaista ja ajoittain lämpötila jopa miinuksen puolella. Vekkeli ja Jäppinen välttävät pahimmat hetket turvautumalla ortodoksisimmista vaeltajista poiketen taksiin tai bussiin. Monista muista vaeltajista poiketen he myös yöpyvät usein hostelleissa, majataloissa tai hotelleissa kunnallisten tai yksityisten pyhiinvaeltajille suunnattujen refugioiden sijaan - vaikka muutama sellainenkin tulee koettua. Sallittakoon nämä myönnytykset vaeltajille, jotka omien sanojensa mukaan kokevat olevansa jo liian vanhoja liian askeettiseen matkailuun.

Kaiken kaikkiaan teos on hyväntuulinen ja hyvin yksityiskohtaisesti kirjoitettu - varsin perinteinen päiväkirjoihin perustuva matkakirja siis itse vaelluksen hieman epätavallisesta toteutustavasta huolimatta. Teoksessa on valokuvaliite ja jonkin verran piirroskuvitusta matkan varrelta. Tämä teos on omiaan nostattamaan matkakuumetta vaelluksesta kiinnostuneiden ja nojatuolimatkaajien keskuudessa.

Tekniset tiedot:
Vekkeli, Pirkko ja Liisa Jäppinen: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan
ISBN: 978-952-5874-70-9
Helsinki-kirjat 2012
Nidottu, 251 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Ojanen, Saara: Mekongin mutkassa

Mekongin mutkassa -teoksessa Saara Ojanen kertoo neljän viime vuosikymmenen ajalle sijoittuvasta työrupeamastaan Kambodzassa. Ojanen saapuu maahan ensimmäisen kerran noin vuosikymmen Pol Potin johtamien punakhmerien aiheuttaman kansanmurhan jälkeen 1980-luvulla ja siitä alkaa myös tämän teoksen kerronta. Ilmassa on toivon tuntua, vaikka painajaismaiset muistot ovat vielä monen mielessä. Yhteydet ulkomaailmaan ovat vielä tosin hyvin rajalliset ja varsinkin maaseutu on monessa suhteessa vielä hyvin alkeellisessa kunnossa. Ja juuri maaseudulle Ojanen työkomennuksillaan suuntaa, sillä hän on eri työnantajiensa kautta työtehtävissä, joissa kehitysyhteistyön kautta tarkoituksena on parantaa heikoimmassa asemassa olevien paikallisten asukkaiden elämää.

Ojanen kertoo lyhyiden lukujen kautta useista eri rupeamista Kambodzassa, maasta jolle hän ennen pitkää menettää sydämensä. Ojasen työtehtävien kuvailu jää varsinkin teoksen alkupuolella sivurooliin ja hän kertoo enemmänkin maan historiasta ryyditettynä jokapäiväisistä kokemuksistaan maasta, joka on ollut sulkeutuneisuutensa vuoksi monelle ulkomaalaiselle hyvin tuntematon aina nykypäiviin saakka. Myöhemmin kuitenkin selviää, että Ojanen on muutamaan otteeseen vaalitarkkailijana ja loput työtehtävät liittynevät Luterilaisen Maailmanliiton työnkuvaan, mikä on luettavissa rivien välistä. Ojanen kertoo sivulauseissa myös matkoistaan esimerkiksi Afrikan eri maissa ja Yhdysvalloissa, joista olisi jossakin toisessa yhteydessä mielenkiintoista lukea lisää.

1990-luvun alkupuolella kuvaan astuu mukaan myös eräs Ojaselle hyvin läheiseksi muodostuva perhe, jota hän alkaa tukea taloudellisesti ja henkisesti muiden kummien ohella aina näihn päiviin saakka. Teoksen loppupuolta kohti Ojasen ystävyys ja hänen suoranainen adoptoiminen osaksi kambodzalaista perhettä vie yhä suuremman osan kerronnasta. Lukija pääsee tuon perheen kautta ja muun Ojasen kertoman myötä hieman pinnan alle kambodzalaiseen elämäntapaan ja ajattelumaailmaan.

Monia matkakertomuksia ja tämäntyyppisiä elämäkerrallisia muistelmia rasittaa mielestäni liiallinen lukijan perehdyttäminen historiallisiin tosiasioihin. Nyt arvioitavana olevan teoksen ansioksi lasken sen, että kerronnan pääpaino on arkipäivän tapahtumissa, jonka koen ainakin itseni kannalta huomattavasti kiinnostavammaksi. Henkilökohtaisen lisän siihen työ Ojasen "perheenjäsenyys" kambodzalaisessa perheessä, mikä kertoo jotakin hyvin olennaista paikallisten arvomaailmasta.

Tekniset tiedot:
Ojanen, Saara: Mekongin mutkassa
ISBN: 978-951-624-444-3
Suomen Lähetysseura 2015
Sidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 48.14

lauantai 1. elokuuta 2015

Marciano, Francesca: Matka kuvien taakse

Maria Galante, milanolainen valokuvaaja, on siirtynyt jo muutama vuosi sitten tapahtuneen loppuunpalamisen myötä kuvaamaan kantaaottavien reportaasien sijaan ruoka-annoksia. Maria on työssään taitava ja tunnollinen, ja sana hänen osaamisestaan on kiirinyt lontoolaiseen Observer-lehteen saakka, jossa etsitään sopivaa kuvaajaa seuraavaan Afganistania käsittelevään reportaasiin, jossa aiheena on naisten pakkoavioliitot ja niistä seuraavat nuorten naisten itsemurhat. Pienen suostuttelun jälkeen Maria suostuu lähtemään matkalle Afganistaniin lontoolaisen toimittajan Imo Grassin kanssa. Imon ja Marian tarkoituksena on saada parissa viikossa aikaan näyttävä haastattelujen ja valokuvien kokoelma koostettavaksi lehtijuttua varten.

Muihin Afganistania käsitteleviin kirjoihin verrattuna Matka kuvien taakse -teoksen näkökulma on hyvinkin erilainen. Tapahtumia tarkastellaan valokuvaaja Marian näkökulmasta, ja se paljastaa omanlaisensa vinkkelin: paikalliset ihmiset ovat ennen kaikkea reportaasin potentiaalista ainesta, eivät tutustumisen arvoisia itsessään. Maria saa valmennuksen reissua varten rankan sotaharjoituksen muodossa ja löytää samalla itsestään uusia vahvuuksia. Värikkään Imon matkassa opit ovat kuitenkin jäädä vähälle käytölle. Aika Afganistanissa vilisee lähes silmissä ja arvokkaat päivät juttuaineksen keräämiseen käyvät vähiin. Tehtävä osoittautuu oletettua vaikeammaksi, vaikka paikallinen kalliisti palkattu opas ja autonkuljettaja Hamid tietääkin muutamia potentiaalisia henkilöitä joiden kautta päästä haastateltavien jäljille.

Matka kuvien taakse on kiinnostava tuttavuus hyvinkin vakavasta aiheesta suhteellisen kepeään sävyyn kerrottuna. Maria joutuu pohtimaan omaa asemaansa länsimaisena naisena ja on koko romaanin ajan se järkevämpi ja pohtivampi osapuoli Imon koettaessa käyttää avujaan haastattelujen ja kuvien aikaansaamiseksi. Pari viikkoa osoittautuu auttamattoman lyhyeksi ajaksi saavuttaa afgaaninaisten luottamus näin arkaluontoisessa asiassa, ja Maria ja Imo tallaavat moneen kertaan ajattelemattomuuttaan afgaanien varpaille yrittäessään tehdä työtään. Lukija voi suorastaan tuntea myötähäpeää Imon tempausten seurauksena. Entä millainen tarina Hamidilla onkaan kerrottavanaan?

Matka kuvien taakse on hyvinkin tutustumisen arvoinen, sillä juoni kulkee vauhdikkaasti eteenpäin läpi koko teoksen ja yllätyksiä riittää loppumetreille saakka. Vakava aihe ja kerronnan keveys tekevät tästä teoksesta fiksun viihdekirjallisuuden mallikappaleen.

Tekniset tiedot:
Marciano, Francesca: Matka kuvien taakse
Suomentaja: Irmeli Ruuska
ISBN: 978-951-0-34274-9
WSOY 2010
Sidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 1.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...