torstai 30. heinäkuuta 2015

Salminen, Jukka: Tie, mies ja tähtitaivas. Pyhiinvaellus - Santiago de Compostela

Hämeenlinnalainen lauluntekijä Jukka Salminen kertoo teoksessaan Tie, mies ja tähtitaivas. Pyhiinvaellus - Santiago de Compostela noin kahdeksansadan kilometrin ja vajaan kuukauden kestäneestä vaelluksestaan Pohjois-Espanjassa sijaitsevalla kuuluisalla pyhiinvaellusreitillä Santiago de Compostelaan. Salminen on liikkeellä elokuun loppupuolella ja syyskuussa ja vaeltajia riittää tuohonkin vuodenaikaan. Salminen vaeltaa pääosin yksin: yksin olen, mutta en ole yksin, kuten hän moneen otteeseen muistuttaa itselleen kuin lukijalle, kun moni onnekas sattuma auttaa häntä jatkamaan matkaansa päivästä toiseen. Salminen on myös kaikesta päätellen taitava valokuvaaja: teoksen sivuille on lisätty runsaasti tunnelmaa nostattavia värivalokuvia. Kukin päivämatka paikkakunnalta toiselle on eritelty omaksi luvukseen, joskaan aivan kilometrien ja eurojen tarkkuudella matkoja ei ole merkitty muistiin.

Olen jo lukenut useamman Santiago de Compostelaan kohdistuvaa vaellusta koskevan kirjan ja verrattuna muihin kirjoihin Salmisen teoksesta välittyy vahva kristinusko. Salmisen usko saa hänet veisaamaan virsiä, vierailemaan matkan varrelle sattuvassa kappelissa tai välittämään kiitosrukouksen jälleen yhden hyvin menneen vaelluspäivän päätteeksi. Hänen elämänasenne on hyvin kiitollinen - mahdollisuus taittaa kuuluisa ja ikivanha pyhiinvaellusreitti tuntuu siunaukselliselta. Salmisen vahvasta uskosta huolimatta koen kirjan sopivan kuitenkin myös kenelle tahansa ainakin jossakin määrin uskonnolliselle lukijalle. Alun kiirehtivän vaeltamisen jälkeen niin fyysinen kuin henkinenkin matkanteko hiljentyy, tasaantuu. Lukijakin voi samalla hengähtää vaikuttavien kuvien ja innostavan tekstin parissa. Suosittelen teosta aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Salminen, Jukka: Tie, mies ja tähtitaivas. Pyhiinvaellus - Santiago de Compostela
ISBN: 978-952-475-545-0
Päivä osakeyhtiö 2012
Sidottu, 141 s.
Kirjastoluokka: 46

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Wetterstrand, Tuija: Kävellen Santiago de Compostelaan. Matkakirja, muun muassa

Kävellen Santiago de Compostelaan - matkakirja, muun muassa on Tuija Wetterstrandin omakustanteena ilmestynyt, jo useamman painoksen suosioon yltänyt teos hänen noin kuukauden ja 750 kilometrin mittaisesta vaelluksestaan Ranskan puolelta niin kutsuttua ranskalaista tietä pitkin aina Santiago de Compostelaan saakka. Kyseessä on mielestäni hyvin perinteisen oloinen matkakirja: jokaisen päivän vaellus on saanut oman luvun, jonka alussa on mainittu päivämatkan pituus sekä kuljettu väli sekä jokin päivää hyvin kuvaava otsikko. Teoksessa on myös matkaa ryydittäviä valokuvia lähes joka päivän kohdalla. Teos on lisäksi jaettu päälukuihin Wetterstrandin kulkemien alueiden mukaan. Kunkin pääluvun alle Wettterstrand on kirjoittanut jonkin verran alueeseen liittyvästä historiasta.

Matkakirjoista ja nojatuolimatkoista pitäville teos on varma valinta. Pyhiinvaelluksen yleisesti ymmärretystä henkisyyteen viittavasta luonteesta poiketen tämä teos keskittyy arkipäiväisten kokemusten kuvaukseen: aamupalan löytämiseen, vaelluksen aiheuttamiin rakkoihin ja ihottumaan, peseytymiseen, pyykkäämiseen ja yösijan etsimiseen. Peruskuntoisena Wetterstrand suoriutuu reitistä noin kuukaudessa pitämättä välillä yhtään lepopäivää - refugioissa sallitaankin yleensä yöpyä vain yksi yö kussakin paikassa. Matkaa hän taittaa pääasiassa yksin ollen kuitenkin löyhästi yhteydessä samaan aikaan matkalla oleviin muihin vaeltajiin. Suomalaisiakin matkalle sattuu muutama. Teoksen lopussa on vielä koottu vinkkilista mukaan otettavista tarvikkeista sekä aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta.

Tekniset tiedot:
Wetterstrand, Tuija: Kävellen Santiago de Compostelaan. Matkakirja, muun muassa
ISBN: 978-952-92-9783-2
Omakustanne,  2011
Nidottu, 152 s.
Kirjastoluokka: 46.3

Bruun, Heli von ja Mikko von Bruun: Linnunradan tiellä. Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan

Heli ja Mikko von Bruunin teoksessa Linnunradan tiellä - pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan lukija pääsee runollisen kauniille matkalle espanjalaiseen kylä- ja maalaismaisemaan muinaisen pyhiinvaellusreitin varrelle. Varsinaisesta matkakirjasta ei ole kyse - ennemminkin voisi puhua aforismi- tai ajatelmateoksesta. Toinen matkaajista on ollut reitillä jo useamman kerran, toiselle vaellus on ensimmäinen. Von Bruunit ilmoittavat teoksen tarkoituksena olevan vaelluksenaikaisten mielenliikkeiden kuvaaminen ja toisaalta sellaisten tunnelmien kuvaaminen, joka pyhiinvaelluksen aikana on parhaimmillaan mahdollista saavuttaa. Ajatuksia on koottu sivun parin mittaisiksi "oppitunneiksi", joissa on oivaltavia ajatuksia. Tämän jälkeen molemmat kirjoittajat ovat vuorollaan kirjoittaneet ajatuksiaan eri aiheista muutaman lauseen mittaisten ajatelmien muodossa.

Sanalla sanoen tämä teos on upea lukukokemus, jonka äärelle on hyvä hiljentyä. Sivumäärältään kirja jää hieman alle sataan sivuun, mikä sopinee tämäntyyppiselle teokselle, vaikka olisin voinut jatkaa paljon pitempäänkin von Bruunien ajatusten parissa. Teosta onkin hyvä lukea säästellen ja ajatuksia omassa mielessä kypsytellen. Teoksen lopussa on myös kerrottu lyhyesti kirjoittajista, mikä on mielestäni kiinnostava tieto ottaen huomioon, että kyseisen pyhiinvaellusreitin on kulkenut jo moni suomalainen ja aiheeseen liittyviä teoksiakin on ilmestynyt jo nippu. Tämä teos on aiheessaan virkistävän erilainen.

Tekniset tiedot:
Bruun, Heli von ja Mikko von Bruun: Linnunradan tiellä. Pyhiinvaellus Santiago de Compostelaan
ISBN: 978-952-99777-4-1
Salut Oy 2009
Sidottu, 94 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Viljamaa, Janne: Pakko saada! Addiktoitunut yhteiskunta

Pakko saada! Addiktoitunut yhteiskunta kertoo yhdestä aikamme merkittävimmästä ilmiöstä - pakkomielteestä saada kaikki nyt ja heti. Toki pakkomielteitä on ollut aikaisemminkin, mutta tietynlainen kärsimättömyys ja riippuvuudet tuntuvat olevan leimallisia juuri nykyajalle. Teoksessa tarkastellaan toiminnallisia riippuvuuksia, jotka liittyvät työhön, pelaamiseen, internetin käyttöön, seksiin, läheisiin, liikuntaan ja ruokaan. Aineriippuvuuksista tarkastellaan alkoholiin, tupakkaan ja huumausaineisiin liittyviä riippuvuuksia.

Riippuvuus voi olla siis fyysistä tai toiminnallista. Ilman riippuvuuden täyttämää elämää arjessa tuntuu olevan aukko, joka on täytettävä jollakin. Riippuvaiselle vastaus on selkeä - hänelle voi olla erittäin vaikea selviytyä arjessaan ilman riippuvuuden kohdettaan, josta hän on jatkuvasti psyykkisesti riippuvainen. Teoksessa tarkastellaan riippuvuuden aiheuttamaa mielihyväpurkausta, joka pitää riippuvuutta yllä, oli sitten kyse toiminnallisesta tai aineriippuvuudesta. Juuri se tekee riippuvuuden aiheuttajasta luopumisesta niin vaikeaa.

Viljamaan teoksessa käsitellään riippuvuus kerrallaan sitä, kuinka riippuvuus ilmenee, miten kukin voi tunnistaa hälyttävät merkit itsessään koskien kyseistä riippuvuutta ja millä keinoin riippuvuudesta on mahdollista irrottautua edes hieman. Koska riippuvuuksia on käsitelty teoksen laajuuteen nähden aika laaja joukko, on kullekin riippuvuuden aiheuttajalle varattu suhteellisen rajallinen sivumäärä. Siten tämä teos onkin enemmän esittelyteos aiheeseen ja kustakin riippuvuudesta enemmän kiinnostuneelle lienee paikallaan tutustua erikseen niistä kirjoitettuihin teoksiin. Viljamaan teos antaa kokonaiskuvan riippuvuuksien monimuotoisesta maailmasta ja auttanee läheisiä mahdollisesti tunnistamaan tiettyjä piirteitä omalla kohdallaan tai lähipiirissään, jossa riippuvuuksien yleisyys huomioon ottaen on todennäköisesti yksi tai useampi addiktoitunut henkilö.

Tekniset tiedot:
Viljamaa, Janne: Pakko saada! Addiktoitunut yhteiskunta
ISBN: 978-951-0-38030-7
WSOY 2011
Sidottu, 190 s.
Kirjastoluokka: 59.561

torstai 16. heinäkuuta 2015

Olsson, Linda: Sonaatti Miriamille

Puolalaisen säveltäjän Adam Ankerin tie on johtanut Uuteen-Seelantiin. Ei niinkään niin, että hän olisi asiaa sen tarkemmin suunnitellut - Uusi-Seelanti vain vaikutti olevan tarpeeksi kaukana Ruotsista, jossa hän joutui tekemään sietämättömän valinnan tyttärensä äidin ja tyttärensä välillä. Valittuaan elämän tyttärensä Miriamin kanssa hän saa kuin kreivin aikaan myös omaan alaansa liittyvän työn Aucklandista.

Mutta niin työ kuin kaikki muukin elämässä muuttuu mitäänsanomattomaksi Miriamin kuoleman myötä. Täysi-ikäisyyden saavuttanut Miriam kuolee tavalla, joka jää tämän teoksen ulkopuolelle. Hänestä jää muistuttamaan vain hiuspinni ja holokaustinäyttely, joka johdattaa Adamin menneisyyteensä: historiaan Krakovassa, jossa hänen kuolleen äitinsä korvasi tämän sisko; historiaan, jossa Adamin täti päätti kasvattaa hänet Ruotsissa; historiaan, johon kuuluu myös Adamin rakkaus Cecilia, Miriamin äiti. Tätä historiaa kohti Adam lähtee suunnistamaan, koska tulevaisuutta ei tunnu enää olevan. Tämä matka vie Adamin Puolaan ja lopulta Ruotsiin - mutta onko menneisyys enää palautettavissa ennalleen?

Sonaatti Miriamille oli Olssonin mukaan työnimeltään Hiljaisuuden seuraamukset. Onni kaiken kaikkiaan, että teoksen lopullinen nimi on toivoa antavampi: vaikka Adam luulee kadottaneensa säveltämisen nautinnon loppuiäkseen, kuplii ilo silti jossakin päästäkseen nousemaan taas pintaan. Teoksen kantavana pohjavireenä on Adamin rakkaus klassiseen musiikkiin, joka yhdistää hänet myös moniin hänen läheisiin ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Se tuo aivan omanlaisensa tunnelman tähän teokseen. Toinen erityislaatuisuus tässä teoksessa on puolalaisuus. Ruotsalaissyntyinen, englanniksi kirjoittava Olsson on jälleen onnistunut tavoittamaan kerronnan tason, joka tuntuu nousevan tavanomaisen yläpuolelle. Mielestäni teos ei edusta aivan Olssonin parhaimmistoa, mutta ei jää siitä kauaksi.

Tekniset tiedot:
Olsson, Linda: Sonaatti Miriamille
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
ISBN: 978-951-20-8028-1
Gummerus 2009
Sidottu, 379 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Rufin, Jean-Christophe: Vaellus. Santiago de Compostelan kulkijat

Ranskalainen kirjailija-lääkäri Jean-Christophe Rufin kertoo teoksessaan Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat jalan taitetusta matkastaan yhdellä maailman tunnetuimmista pyhiinvaellusreiteistä. Kahdesta tunnetusta reitistä Rufin valitsee pohjoisen reitin, koska se on hiljaisempi ja vähemmän tunnettu kuin suositumpi ranskalainen reitti. Ja sitten vain matkaan taipaleelle, jonka aikana kilometrejä kertyy noin kahdeksansataa ja joka kestää ajallisesti noin kuukauden aina Ranskan rajalta sittemmin keskikokoiseksi kaupungiksi kasvaneeseen Santiago de Compostelaan saakka.

Rufin halua tarkoituksella vaeltaa yksin ja hänen vaimonsa liittyy joukkoon vasta viimeisten parin matkapäivän ajaksi. Rufinin tarkoituksena on tarkkailla paitsi omia tuntemuksiaan, myös muita hänen kanssaan samaan aikaan vaeltamassa olevia. Rufin ei tunnusta olevansa uskonnollinen, mutta jokin perustavanlaatuinen muutos hänen sisimmässään vaikuttaa tapahtuvan vaelluskuukauden aikana; teosta hallitsee arkisten, fyysisten havaintojen, muiden ihmisten kohtaamisten, yksinolon hetkien, säänvaihtelujen ja fyysisten vaivojen kuvaus. Hätkähdyttävä havainto on sekin, että vaikka moni vaeltaja lähtee matkaan sillä mielialalla, että on eristyksissä nykymaailmasta, kulkee reitti todellisuudessa nykyajan ärsykkeiden täyttämässä maailmassa. Majapaikat ovat toki pääosin melko alkeellisia ja ruokakin yksinkertaista vaeltajien rajallisten rahavarojen vuoksi, mutta muutoin moni tuntuu olevan varustautunut suuremmalla tavaramäärällä kuin olisi tarpeen.

Kaikesta arkisuudestaan huolimatta teos onnistuu mielestäni tavoittamaan (pyhiin)vaelluksen perimmäisen idean: pysähtymisen perimmäisten kysymysten äärelle. Tämän vuoksi Rufin on  lähtenyt matkaan eikä hän joudu pettymään. Ehkäpä juuri tästä syystä vaellus Santiago de Compostelaan on onnistunut säilyttämään suosionsa vielä nykyaikanakin jopa siinä määrin, että varsinkin suositumpi ranskalainen reitti voi joskus olla niin majapaikkojen kuin itse reitinkin puolesta vähän liiankin täynnä kanssavaeltajia.

Tekniset tiedot:
Rufin, Jean-Christophe: Vaellus. Santiago de Compostelan kulkijat
Suomentaja: Marja Luoma
ISBN: 978-951-20-9745-6
Gummerus 2015
Sidottu, 264 s.
Kirjastoluokka: 46.3

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Aron, Elaine N.: Erityisherkkä ihminen

Erityisherkkyys on viime vuosien aikana laajempaan julkisuuteen noussut käsite, joka ainakin kirjaston varausjonojen perusteella on myös saanut yleisön kiinnostuksen osakseen. Erityisherkkiä arvioidaan olevan noin viidennes kaikista ihmisistä, joten kyseessä on yleisempi ilmiö kuin mitä aikaisempi tutkimus (tai pikemminkin sen puute) antaa ymmärtää. Erityisherkkä ihminen on ensimmäinen suomeksi ilmestynyt perusteos aiheesta ja sen kirjoittanut psykologian tohtori Elaine N. Aron katsoo itsekin olevansa erityisherkkä.

Erityisherkkä kokee kaiken voimaakkaammin kun normaali henkilö. Aikaisemmin samantyyppinen ilmiö on tunnettu myös tunne- tai aistiherkkyyden tai aistiyliherkkyyden nimellä. Erityisherkän sisäinen maailma on elävä ja rikas, minkä vuoksi monet erityisherkät ovat älykkäitä ja intuitiivisesti ajattelevia. Sen sijaan ulkoiset ärsykkeet, kuten häly, kiire ja muut ihmiset saavat heidät helposti ylivirittyneeseen tilaan. Ylivirittyneisyyden ilmenemismuodot, kuten erityisherkän fyysinen ja psyykkinen vetäytyminen suojautumiskeinona liiallisia ärsykkeitä kohtaan saa ei-erityisherkät usein virheellisesti tulkitsemaan hedän olevan herkkänahkaisia, poissaolevia tai jopa ylimielisiä.

Erityisherkkä ihminen on kirjoitettu paitsi erityisherkkiä itseään varten, jotta he ymmärtäisivät itseään paremmin ja tulemaan toimeen sen hyvien ja huonojen puolien kanssa, myös kaikille niille 80%:lle muusta väestöstä, joilla ei tätä ominaisuutta ole. Erityisherkkyys on väärin ymmärretty ominaisuus, joka vaikuttaa sen suhteellisesta yleisyydestä johtuen jollakin tavalla lähes kaikkien ihmisten elämään. Teoksessa onkin annettu keinoja, joilla erityisherkkien kanssa tekemisissä olevat opettajat, hoitoalan ammattilaiset ja mikseivät muutkin pystyvät paremmin ottamaan tämä ominaisuuden huomioon arkipäivän toimissaan.

Itseni kannalta koin kuitenkin teoksen tärkeimmäksi anniksi kuvauksen siitä, miten erityisherkkyys ilmenee eri elämänvaiheissa, sosiaalisissa suhteissa, rakkauselämässä, työurassa ja alttiudessa taiteellisuuteen, henkisyyteen ja hengellisyyteen. Uskon teoksen tarjoavan monia uusia oivalluksia henkilöille, jotka ovat koko ikänsä kokeneet olevansa jollakin selittämättömällä tavalla erilaisia ja samanaikaisesti ympäristönsä väheksymiä ja väärinymmärtämiä. Teos on uranuurtavuudessaan tärkeä avaus tärkeästä aiheesta ja se on jo saanut jatkoa Erityisherkkä ihminen ja parisuhde -teoksen muodossa.

Tekniset tiedot:
Aron, Elaine N.: Erityisherkkä ihminen
Suomentaja: Sini Linteri
ISBN: 978-952-240-214-1
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2013
Nidottu, 246 s.
Kirjastoluokka: 14.4

Ruoho, Aila ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus. Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää

Vanhoillislestadiolaiset perheet tunnetaan yleensä suuresta lapsimäärästään. Liikettä olennaisesti määrittävä ehkäisemättömyyskielto on johtanut suurperheiden ihannoimiseen, ja kahden kolmen lapsen perheitä voidaan julkisesti jopa sääliä - lienevätkö vanhemmat edes kunnolla uskossa? Kiiltokuvamaisen ihannekuvan takaa paljastuu kuitenkin toisenlainen todellisuus: masentuneisuutta ja äärimmäistä uupumusta.

Juuri tähän puoleen tartutaan nyt arvioitavana olevassa teoksessa. Liikkeen toimintaa myös henkilökohtaisesti tuntevina Aila Ruoholla ja Vuokko Ilolalla on ollut mahdollisuus haastatella teostaan varten entisiä ja nykyisiä vanhoillislestadiolaisen liikkeen jäseniä, joista osa on osallistunut sekä lapsen että vanhemman ominaisuudessa - kukin kuitenkin nimimerkin suojissa yksityisyyden suojaamiseksi.

Monella vanhoillislestadiolaiseen perheeseen syntyneellä lapsella on tämän teoksen perusteella ylimääräisyyden tai ei-toivotun lapsen tunne. Siinä missä perheen ensimmäiset lapset voivat saada vanhempien jakamatonta huomiota, on kahdeksannen tai kahdennentoista lapsen kohdalla tilanne jo toisenlainen. Toisaalta vanhemmat sisarukset päätyvät helposti pikkuäidin rooliin jakamaan kasvatusvastuuta perhekoon kasvaessa. Lapsuusajan traumoja voi syntyä monin eri tavoin, ja vanhempien henkistä ja fyysistä taakka kasvattaa hallitsemattomuuden tunne: kaikki Jumalan suomat lapset on otettava vastaan, sillä Jumalan kerrotaan antavan kullekin vanhemmalle vain sen verran lapsia kuin joista hän jaksaa huolehtia. Onko todellisuus kuitenkaan aivan näin ihanteellinen?

Aikuisuuden kynnykselle ehtineitä vanhoillislestadiolaisia kohtaa kiire alttarille, sillä ainoastaan avioliiton solmimiseen tähtävää seurustelu on sallittua ja sukupuolielämä on virallisesti mahdollista vain avioliitossa. Kiinnostava ajatus on sekin, että liikkeessä esitetyn opin mukaan taivaassa on odottamassa kullekin perheelle ennalta määrätty lapsimäärä ja jos nainen ei näitä kaikkia synnytä, joutuu hän asiasta vastuuseen Jumalan edessä. Käytännössä tämä on johtanut ruuhkavuosikymmeniin - jopa siinä määrin, että omat lapset synnytettyään nainen voi päästä isoäidin roolissa huolehtimaan osaltaan lapsenlapsistaan. Liike on siis hyvin perhekeskeinen, vaikka kaikkien hyvin tuntemia negatiivisia tuntemuksia ei ole lupa julkisesti tunnustaa.

Vanhoillislestadiolaisuudesta on alettu viime vuosina julkaista yhä enemmän sitä kritisoivia teoksia. Tämä teos keskittyy ehkäisemättömyyskieltoon ja sen käytännön seurauksiin, jotkat asettavat erityisesti naiset, mutta myös miehet, ajoittain hyvin tukalaan tilanteeseen. Teos on hyvin perusteellisen oloinen ja siinä on runsaasti lainauksia haastateltujen kertomuksista. Luonnollisesti mukaan lienee valikoitunut erityisesti sellaisia haastateltavia, joiden näkökulma on kriittinen, mikä tulee huomioida kirjaa lukiessa. Joka tapauksessa teoksessa esitetään monia tärkeitä näkökulmia, jotka kirjan loppupuolella kohdistetaankin liikkeen johtohahmoille pohdittavaksi.

Tekniset tiedot:
Ruoho, Aila ja Vuokko Ilola: Usko, toivo ja raskaus. Vanhoillislestadiolaista perhe-elämää
ISBN: 978-952-300-077-3
Atena Kustannus 2014
Sidottu, 399 s.
Kirjastoluokka: 28.714

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja

Kahdeksaakymmentä lähestyvä Astrid asuu lähes erakkomaisissa olosuhteissa Ruotsin pienessä maalaiskylässä. Eräänä päivänä hänen naapuriinsa muuttaa Uudesta-Seelannista Veronika, ruotsalaista syntyperää oleva kolmekymppinen kirjailija, jonka tarkoituksena on ollut tulla rauhalliseen ympäristöön kirjoittamaan seuraava romaaninsa. Astrid ja Veronika ovat molemmat omissa oloissaan viihtyviä, molemmat musertavia menetyksiä kokeneita, molemmat haavojaan parantelevia vahvoja jsa itsenäisiä naisia. Kuin luonnostaan muutaman viikon tarkkailuvaiheen jälkeen naapurukset alkavat olla tekemisissä keskenään ja käydä läpi elämäntarinoitaan, pala palalta, kävely ja illallinen kerrallaan.

Elämä on tuonut nämä kaksi naista yhteen odottamattomalla mutta samalla unohtumattomalla tavalla. Muut henkilöt tuntuvat häviävän kokonaan. Veronikan ja Astridin miehet ovat olleet kerran tärkeässä asemassa, mutta molempien on aika päästää menneisyys rauhaan. Ruotsalaisen kylän muita asukkaita ei mainita edes nimeltä, sillä heillä ei ole tämän tarinan kannalta merkitystä. Kerronta koskee hyvinkin arkisia asioita, mutta nousee samalla lähes henkiseksi kokemukseksi. Pienistä asioista tulee elämää suurempia ja samalla maailma paranee taas hieman. Tunnelma on hyvin skandinaavinen ja yksinkertainen.

Laulaisin sinulle lempeitä lauluja vahvistaa Linda Olssonin asemaa yhtenä ehdottomista suosikkikirjailijoistani. Olssonilta on suomennettu vain muutama teos, joista nyt arvioitavana oleva teos on ensimmäinen. Upean soljuva, jollakin tapaa hyvinkin naisellinen kerronta ja lempeä tunnelma ovat kyllä kaiken odottamisen arvoisia, josta kiitos myös teoksen ammattimaiselle suomentajalle.

Tekniset tiedot:
Olsson, Linda: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
ISBN: 978-951-20-7977-3
Gummerus 2009
Sidottu, 344 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Kyrö, Tuomas: Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja

Mielensäpahoittaja on elämänvaiheessa, jossa emäntä on joutunut pysyvästi terveyskeskuksen vuodeosastolle. On siis aika alkaa puuhata hautajaisia - mielensäpahoittajan omia sellaisia. Sitä varten alkaa arkunrakennusurakka, sillä tokihan jokaisen tulee osata itselleen arkku rakentaa. Testamenttikin pitäisi laatia, mutta pientä haastetta aiheuttaa se, että parikymmentä vuotta säilytetty muste on kuivunut ja kirkonkylän konttoritarvikekaupan valikoimasta se on päässyt loppumaan. Ei auta kuin pyytää poikaa kuskiksi viemään mielensäpahoittaja läheiseen kaupunkiin musteostoksille. Mutta kuinka poika mahtaakaan suhtautua siihen, että hänen isänsä hautoo mielessään kuoleman ajatuksia?

Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja jatkaa samalla linjalla kuin kaksi aikaisempaa mielensäpahoittaja-romaania. Mielensäpahoittaja on kovin pahoillaan monesta nykyajan ilmiöstä, joita ei ennen tunnetukaan. Maailma on vuosikymmenien varrella muuttunut, mutta mielensäpahoittaja on jäänyt turvalliseen sysisuomalaiseen aikaan ja ajattelutapaan, sillä niin asiat on aina hoidettu. Ja hoituvathan ne nytkin, ainakin jos onnistuu pääsemään takaisin kotiin sairaalasta, jonne huolestunut jälkikasvu hänet ohjaa erään episodin päätteeksi.

Tuomas Kyrö osuu jälleen tällä romaanilla suomalaisuuden ytimeen tavalla, jota voi täysin ymmärtää vain toinen suomalainen. Mielensäpahoittajasta kelpaa lukea vielä yhden jos toisenkin jatko-osan verran.

Tekniset tiedot:
Kyrö, Tuomas: Ilosia aikoja, mielensäpahoittaja
ISBN: 978-951-0-40762-2
WSOY 2014
Sidottu, 248 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Vakkuri, Juha: Afrikan ympäri

Kokeneen Afrikan-matkaajan, kirjailija Juha Vakkurin ties monennessako Afrikkaa käsittelevässä matkakirjassa lukija pääsee todelliselle grand tourille Afrikan rannikkoa pitkin. Vakkurin teoksen Afrikan ympäri teemana on matkustaa  eurooppalaisten siirtomaaisäntien vaikutusta alusmaihinsa tarkkaillen Afrikan rannikkovaltioissa lännestä etelän kautta itärannikolle. Matka kestää yhteensä noin neljä kuukautta, jonka aikana Vakkuri kulkee yhteensä 22 maan kautta. Vakkuri matka pääosin valtaväestön tapaan puskatakseilla, busseilla ja mopolla kokeakseen Afrikan niin autenttisesti kuin mahdollista.

Teos on varsinainen järkäle - lähes 700 sivuun mahtuu Vakkurin matkakertomuksen oheen upotettuna melkoinen määrä kutakin maata koskevaa lähihistoriaa. Vakkuri on selvästi Afrikan asiantuntija neljänkymmenen vuoden kokemuksellaan toimiessaan eri työtehtävissä ja matkustaessaan turistina monissa tässä teoksessa käsitellyissä maissa jo toistamiseen tai vielä useamman kerran. Matkan alkuvaiheille osuus Benin ja siellä hänen perustamansa kulttuurikeskus, jonne Vakkuri jättää ylimääräisiä vaatteita ja tavaroita. Muuten koko matkan ajan hänen varustuksensa kulkee hänen mukanaan ja matka etenee joitakin yksittäisiä lepopäiviä lukuun ottamatta ripeään tahtiin maasta toiseen. Ainoastaan muutamalla osuudella hän joutuu turvautumaan lentokoneeseen ja viisumitkin järjestyvät yleensä nopealla aikataululla.

Vakkuri tarjoaa teoksellaan Afrikan ympäri tuhdin paketin Afrikka-nykytietoutta. Teoksessa on oikeaa matkakirjan tuntua eikä se todella lopu kesken. Afrikan maista ja nykytilasta kiinnostuneille sekä muista Vakkurin kirjoista pitäville tätä teosta sopii hyvinkin suositella.

P.S. Pahoittelen, etteivät kaikki kirjassa mukana olevat maat esiinny blogini avainsana-luettelossa. Teknisten rajoitusten vuoksi kussakin blogijulkaisussa voi olla korkeintaan 20 eri avainsanaa.

Tekniset tiedot:
Vakkuri, Juha: Afrikan ympäri
ISBN: 978-952-01-0791-8
Like Kustannus 2012
Sidottu, 683 s.
Kirjastoluokka: 48.2
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...