lauantai 30. toukokuuta 2015

Korpiola, Lilly: Pitkä tie äidiksi

Lilly Korpiolan tie äidiksi ei onnistunut luonnollisella tavalla. Vasta liian myöhään havaitun fyysisen sairauden vuoksi hänellä ei ollut mahdollisuutta saada biologisia lapsia. Hän päätyy puolisonsa kanssa aloittamaan adoptioprosessin, jonka seurauksena pariskunta saa perheeseensä usean vuoden jälkeen intialaisveljekset.

Pitkä tie äidiksi kertoo adoptioprosessin eri vaiheista aina suunnitteluvaiheesta siihen, kun adoptotoitu lapsi on saapunut Suomeen. Omasta adoptioprosessistaan johtuen Korpiola nostaa esiin erityisesti vanhempien lasten adoptoinnin näkökulman, jossa on tiettyjä erityiskysymyksiä. Biologisen lapsettomuuden ja siihen liittyvien mahdollisten hoitojen sekä adoptioprosessin pitkä keston vuoksi adoptiovanhemmat ovat yleensä enemmän tai vähemmän keski-ikää lähestyviä. Näin on Korpiolankin tapauksessa. Prosessin vuoksi hän on joutunut kertaamaan omaa lapsuuttaan ja siihen liittyviä mahdollisia ongelmakohtia ja kipupisteitä. Tulevaisuus värittyy menneisyyden väreillä, kuten Korpiola osuvasti toteaa. Teoksessaan hän käykin melko yksityiskohtaisesti läpi oma lapsuuttaan ja historiaansa. Oma merkityksensä on myös parisuhteella, joka on voinut olla mahdollisen biologisen lapsettomuuden vuoksi kovalla koetuksella. Näitä asioita lukemattomat adoptioprosessin eri vaiheissa mukana olevat viranomaiset niin Suomessa kuin lapsen lähtömaassakin haluavat varmistaa.

Näiden lähtökohtien jälkeen teoksessa siirrytään aikaan, kun adoptiolapsi on löytynyt ja on hakumatkan aika. Korpiolalle oli luonnollista valita lapsi sellaisesta maasta, jonka kulttuuri oli hänelle ennestään tuttu. Siksi hän päätyy Intiaan, jossa he ovat käyneet useita kertoja aikaisemmin. Kahden vanhemman lapsen, veljesparin, löydyttyä on jäljellä vielä melkoinen paperisota ennen muuton järjestymistä. Lopulta pojat Bollywood-kulttuureineen saapuvat uuteen kotiinsa.

Korpiolan teoksessa kerrotaan adoptioprosessin vaiheista samalla kertaa yleisellä ja henkilökohtaisella tasolla. Korpiolan oma prosessi kulkee koko ajan kerronnan taustalla. Teoksessa pohditaan myös lapsen seikkoja, jotka vaikuttavat lapsen sopeutumiseen Suomeen sekä kulttuuriälyn ja rasismin merkitystä. Aivan lopuksi tarkastellaan vielä kansainvälisten adoptioiden nykytilaa.

Uskon Korpiolan teoksen olevan käytännönläheinen opas kenelle tahansa adoptiosta kiinnostuneelle monipuolisen tarkasteluotteen vuoksi. Samalla teos on kertomus erään perheen muodostumisesta ja kahden hyvin erilaisen kulttuurin rinnakkaiselosta arkipäivän tasolla.

Tekniset tiedot:
Korpiola, Lilly: Pitkä tie äidiksi
ISBN: 978-951-31-7657-0
Tammi 2014
Sidottu, 323 s.
Kirjastoluokka: 37.4

Lipasti, Roope: Rajanaapuri

Aidan toisella puolella ruoho on aina... leikkaamatta. Näin on ainakin rajanaapurin kohdalla. Historian opettaja, leskeksi jäänyt arviolta keski-ikäinen mies on saanut oman valmistalopakettina toimitetun siististi trimmatun asuinpaikkansa viereen naapuriksi kuusilapsisen perheen, jonka piha muistuttaa jatkuvaa rakennustyömaata sekalaisine kasoineen ja jokaviikkoisine tavaratoimituksineen.

Nyt rakennustyön kohteena on pihasauna. Naapuri on kiikareineen valmistautunut tarkkailemaan projektin etenemistä silloin, kun ei itse pääse paikan päälle naapurinsa juttukaveriksi. Sen verran sotkuisia ja epämääräiseltä vaikuttavia eri työvaiheet ovat, että historianopettajan onkin parempi pysytellä erossa varsinaisesta työstä. Samalla hän voi käydä vaikka jututtamassa vaikka naapurin rouvaa, joka alkaa vaikuttaa jossakin vaiheessa yksinäisen miehen näkökulmasta liiankin houkuttelevalta. Naapuri rakennusprojekteineen onnistuu kuitenkin pitämään ajatukset onneksi maan pinnalla.

Kesäloman yli kestävän rakennusprojektin eri vaiheissa naapurukset parantavat maailmaa ja vaihtavat ajatuksia maailmanmenosta. Naapureiden taustat ovat kovin erilaiset eivätkä näkemykset aina kohtaa, mutta hyvissä väleissä he pysyvät loppuun saakka ellei joitakin pieniä jäyniä oteta lukuun. Roope Lipastin kerronta on taatun viihdyttävää ja oivaltavat sanavalinnat saavat lukijan hykertelemään kerran jos toisenkin. Tämän teoksen voi lukea kirjallisena ilotulituksena ja samalla kuvauksena siitä, millaista on perisuomalainen tapa vertailla itseään naapuriinsa niin hyvässä kuin pahassakin.

Tekniset tiedot:
Lipasti, Roope: Rajanaapuri
ISBN: 978-951-796-905-5
Atena Kustannus 2013
Nidottu, 247 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Akhtar, Ayad: Appelsiininkuorten katu

Appelsiininkuorten kadussa kerronta keskittyy Pakistanista kotoisin olevan, Yhdysvaltoihin muuttaneen maahanmuuttajaperheen ympärille. Perheen poika, kymmenvuotias Hayat, on sulautunut osaksi uuden kotimaansa koulujärjestelmää, vaikka muslimi-identiteetti pilkottaakin esiin monessa eri yhteydessä. Muukin perhe tulee kohtalaisesti toimeen, ja he yrittävät välttää alueensa radikaaleimpia islamilaisia yhteisöjä. Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että perhe on maallistunut, jopa siinä määrin että perheen isä on kieltänyt uskonnon näkyvän harjoittamisen.

Tilanne muuttuu, kun perheeseen muuttaa Hayatin äidin pitkäaikainen ystävä, Mina, joka pakenee pakistanilaista ex-miestään. Minasta tulee pian kiinteä osa perhettä pienen poikansa kanssa. Hayat rakastuu häneen päätä pahkaa ja Minan opastuksella hän alkaa opetella Koraanin ulkoa ja oppia muutakin islamiin liittyvää perinnetietoa. Hayatista tulee jopa pakkomielteisen omistautunut uskonnon harjoittaja. Minan löytäessä itselleen uuden potentiaalisen aviomiesehdokkaan juutalaisesta Nathanista Hayatin mustasukkaisuus nousee ennennäkemättömiin mittoihin. Tämän jälkeen ei olekaan paluuta takaisin entiseen - tilanne riistäytyy hallinnasta ja päättyy hyvin yllättävällä tavalla. Yllätykseksi jää sekin, mitä Hayatin radikalisoituneelle islamin tulkinnalle lopulta tapahtuu - onko kyseessä lopullinen elämäntapavalinta?

Appelsiinkinkuorten kadussa käsitellään ennen kaikkea islamilaisen ja länsimaisen kulttuurin kohtaamista ja asioita, joita maahanmuuttajat joutuvat kohtaamaan uudessa kotimaassaan. Se on yhtä kaikki kertomus rakkaudesta ja nuoruuden tunteista ristiriitaisessa tilanteessa. Kerronta on niin maanläheistä, että siihen on helppo samastua ja näkökulma kiinnostavasti kymmenvuotiaan pojan. Lukijan mielenkiinto pysyy vireillä loppusivuille saakka - tähän teokseen kannatta tutustua.

Tekniset tiedot:
Akhtar, Ayad: Appelsiininkuorten katu
Suomentaja: Katariina Kaila
ISBN: 978-951-1-25286-3
Otava 2012
Sidottu, 352 s.
Kirjastoluokka: 1.4

tiistai 19. toukokuuta 2015

Hawking, Stephen: Minun lyhyt historiani

Ajan lyhyen historian kirjoittaja Stephen Hawking on tällä kertaa kirjoittanut lyhyen historian - itsestään. Minun lyhyt historiani käsittelee Hawkingin elämää sivuten hänen isovanhempiaan ja kertoen hänen lapsuudestaan ja vaiheistaan aina nykypäivään saakka. Teos on kuvitettu runsailla mustavalkokuvilla, jotka tekstin lomaan sijoitettuna tukevat Hawkingin tarinointia.

Teos on kirjaimellisesti lyhyt, vain 124 sivua pitkä, joten sen lukee kirjallisena välipalana. Aineksia olisi ollut pitempäänkin kerrontaan: Hawkingin elämä vaikuttaa alkumetreistä lähtien varsin erikoislaatuiselta. Lapsuuden Mallorcan ja Intian vaiheiden jälkeen hän pääsee varsin vähäisestä opiskelustaan huolimatta sisälle Oxfordin yliopistoon. Vasta lähes reputtaessaan lopputentin hän kunnostautuu ja löytää omimman kiinnostuksenaiheen: kosmologian ja aineen perimmäisen olemuksen tutkimisen. Ollessaan 21-vuotias ja valmistellessaan aiheesta väitöskirjaansa hän sairastuu ALS-tautiin ja saa ennusteen muutaman vuoden jäljellä olevasta elinajasta. Se ei estä häntä väittelemästä tohtoriksi, menemästä naimisiin ja saamaan kolme lasta. Vuosien kuluessa Hawking saa yhä enemmän kuuluisuutta omaperäisillä mutta oikeaksi osoittautuneilla teorioillaan. Hawking kertoo lyhyesti myös erostaan ja toisesta, jo eroon päättyneesät avioliitostaan sekä enimmäkseen kuvien kautta lukuisistan matkoistaan eri puolilla mailmaa, joiden aikana hän on tavannut myös joukon eri maiden presidenttejä, paavin ja muita merkittäviä henkilöitä.

Suurimman osan teoksesta vie Hawkingin intohimon kohde, kosmologia ja siihen liittyvät teoriat. myös sairautensa etenemistä hän on kuvannut jonkin verran. Suomentajalle erityismaininta Hawkingin eloisan kirjoitustyylin esiintuomisesta - Hawkingin kuiva huumori tuo tekstiin oman säväyksensä. Tämä kirja on kiinnostava kaikille Hawkingista kiinnostuneille - joskin kuten jo mainittu, teos jää valitettavan lyhyeksi, sillä kerrottava olisi varmasti riittänyt pitempäänkin teokseen.

Tekniset tiedot:
Hawking, Stephen: Minun lyhyt historiani
Suomentaja: Markku Hotakainen
ISBN: 978-951-0-40676-2
WSOY 2014
Nidottu, 124 s.
Kirjastoluokka: 99.15

Spencer-Wendel, Susan: Kunnes sanon näkemiiin. Ilon ja jäähyväisten vuosi

Floridassa asuva, toimittajan työtään rakastava Susan Spencer-Wendel on hieman päälle nelikymppinen huomatessaan lihastensa heikkenevän. Neurologisten tutkimusten myötä hän saa diagnoosin ALS-taudista, sairaudesta johon ei ole löydetty parannuskeinoa. Lääkärit lupailevat Spencer-Wendelille korkeintaan muutaman vuoden elinaikaa, jona aikana hänen elimistönsä heikkenee vähitellen pois.

On periaatteessa kaksi tapaa ottaa vastaan tieto kuolemaan johtavasta taudista: vaipua masennukseen ja antaa periksi tai ottaa kaikki mahdollinen irti siitä ajasta, joka on vielä jäljellä. Ensimmäisten kuukausien aikana Spencer-Wendell yrittää kieltää lihastensa heikkenemisen, mutta tosiasioiden edessä hän päättää muuttaa suhtautumistapaansa. Miksei iloita ja nauttia niistä hetkistä, jotka ovat vielä jäljellä niin kauan kuin voimat antavat myöten?

Tuosta päätöksestä alkaa Spencer-Wendellin vuosi, jonka aikana hän omistautuu perheelleen ja omien toivomustensa toteuttamiseen. Sormien käpertyessä hän joutuu jättämään rakastamansa työn, mutta tilalle tulee matkoja ja unohtumattomia hetkiä perheenjäsenten ja ystävien kanssa. Spencer-Wendel matkustaa sisarensa kanssa hyiseen Yukoniin, vierailee Aspergerin sydroomaa sairastavan poikansa kanssa Floridan parhaaseen eläintarhaan ja palaa miehensä kanssa Unkariin, jossa heidän avioliittonsa alkoi pari vuosikymmentä aikaisemmin. Spencer-Wendell tekee yhteensä seitsemän matkaa elämänsä seitsemän tärkeimmän ihmisen kanssa. Yhtenä merkittävänä tapahtumana on hänen mahdollisuutensa tutustua biologiseen äitiinsä ja vierailla kahdesti Kyproksella, josta hänen jo edesmennyt biologinen isänsä on kotoisin. Matkat ovat fyysisesti heikentäviä, mutta vaivan arvoisia.

On aina liikuttavaa lukea, kuinka sairauden kynnyksellä ihminen löytää tärkeimpien ihmistensä luokse ja voi omistaa heille viimeiset hetkensä. Kun sanon näkemiin on katkeransuloinen kuvaus samanaikaisesta ruumiin heikkenemisestä ja perheen yhdistymisestä entistä vahvemmaksi. Joka matkassa jokin menee pieleen, mutta silti ne ovat omalla tavallaan täydellisiä - kuten kaikki, kun vain asioita osaa katsoa oikeasta näkökulmasta.

Teknsiet tiedot:
Spencer-Wendel, Susan: Kunnes sanon näkemiiin. Ilon ja jäähyväisten vuosi
Suomentaja: Terhi Vartia
ISBN: 978-951-0-39756-5
WSOY 2013
Sidottu, 362 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Jyrkinen, Anna Riitta: Koralliranta. Naisen elämää Jeddassa

"Ootpa rohkee!", "Ootko ihan terve?". Tällaisia kommentteja Anna Riitta Jyrkinen saa kuulla läheisiltään tai vieraammiltakin ihmisiltä matkustaessaan Saudi-Arabian Jeddaan miehensä seuraksi tämän työkomennuksen ajaksi.  Bin Laden-Kone-yhtiössä työskentelevä Masa on saanut vaimolleenkin oleskeluluvan ja heille yhteisen asunnon muurien ympäröimältä asuinalueelta muutaman vuoden mittaisen maassa oleskelun ajaksi.

Miehensä paahtaessa pitkää päivää työssään jää Anna Jyrkiselle aikaa aluksi pitkästyä yksin neljän seinän sisällä. Mielenterveysalan koulutuksen saaneena ja aikaisemmin yli 60 maassa asuneena ja kymmenessä eri maassa työskennelleenä Saudi-Arabia ja sen merenrantakaupunki Jedda näyttäytyvät hyvin uudenlaisena kokemuksena. Varsinkin aluksi kaikki vaikuttaa hyvin rajoittuneelta erityisesti liikkumismahdollisuuksien näkökulmasta. Miestä tarvitaan mukaan joka paikkaan, kunnes Jyrkinen tutustuu lähistöllä asuviin toisiin naisiin ja saa sitä kautta paitsi siivousapua myös tukea monissa käytännön tilanteissa. Sitä kautta avautuu ovi naisten Jeddaan: naisten islam-keskukseen, jossa Jyrkinen voi käydä opiskelemassa arabiaa; muutamiin kansainvälisiin kerhoihin, jotka järjestävät retkiä ja luentoja; omaan koulutustaustaan liittyvään vapaaehtoistyöhön help centerissä. Monien saudinaisten ajanviettotapoina on kodin- ja lastenhoidon ohella kaupoissa käyminen, mutta Jyrkinen kaipaa päiviinsä muutakin sisältöä ja onnistuu sitä myös löytämään.

Teoksessa kuvataan myös häkellyttävä määrä erilaisia matkoja, joista osa suuntautuu Saudi-Arabian eri osiin, osa ulkomaille. Miehensä kansssa Jyrkinen matkustaa niin Dubaihin, Ammaniin, Aleksandriaan kuin välillä lyhyellä visiitille Suomeenkin. Yleensä ottaen retket ovat irtiottoja Jeddan kirjaimellisesti mustavalkoisesta maailmasta, joka on naisille kovin rajoittava. Monenlaisia yllätyksiäkin mahtuu mukaan, ja lopulta Jyrkinen jää pohtimaan vapauden todellista olemusta. Tämän kirjan myötä lukija pääsee nojatuolimatkalle kaukomaille ja voi melkein tuntea hiekan rahisevan hampaissaan tai muttawan raipaniskun nilkan vilahtaessa abayan alta.

Tekniset tiedot:
Jyrkinen, Anna Riitta: Koralliranta. Naisen elämää Jeddassa
ISBN: 978-952-286-444-4
Books on Demand GmbH 2012
Nidottu, 265 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Kankaanpää, Hymy: Rakkauden kerjäläinen. Unelmat ja todellisuus intensiivisessä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa

Rakkauden kerjäläinen, sellainen Hymy Kankaanpää omien sanojensa mukaan on ollut koko elämänsä ajan uskaltamatta tunnustaa asiaa itselleen kuin vasta myöhäiskeski-iällä. Vantaalla Sotungin lukiossa psykologian ja uskonnon lehtorina neljännesvuosisadan ajan toiminut Kankaanpää kertoo teoksessaan Rakkauden kerjäläinen - Unelmat ja todellisuus intensiivisessä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa kroonisesta masennuksestaan ja siihen liittyvästä kolme vuotta kestäneestä psykoterapiasta.

En voi olla vertaamatta teosta aikaisemmin arvioimaani psykoanalyytikko Juhani Mattilan kirjoittamaan Uupunut nainen -teokseen. Siinä missä Uupuneen naisen näkökulma on psykoanalyytikon, kuvataan nyt arvioitavana olevassa teoksessa tapahtumia ja tuntemuksia potilaan näkökulmasta. Silti lähtökohta on hyvin samanlainen: kyseessä on tunnollinen, akateemisen koulutuksen saanut työelämän oravanpyörässä päivästä toiseen jaksamisensa äärirajoilla elävä keski-iän saavuttanut nainen. Uupumus on kestänyt jo kauan - Kankaanpään kohdalla terapian tarve olisi alkanut oikeastaan heti varhaislapsuuden jälkeen. Ankaran uskonnollisissa oloissa kasvanut Kankaanpää on itsekin oppinut Jumalaa pelkääväksi ja usko kantaakin häntä päivästä toiseen.

Toisena merkittävänä jaksamisen voimavarana ovat koulun oppilaat. Kankaanpäällä on ollut harvinainen taito tulla mainiosti toimeen oppilaidensa kanssa ja saada heidän kunnioituksensa ja luottamuksensa. Vuodesta toiseen psykologian ja uskonnon aineet ovatkin olleet suosituimpia Sotungin lukion ylioppilaskirjoitusaineiden joukossa, ja niistä ovat tulleet myös korkeimmat arvosanat. Kaikki tämä on tapahtunut kuitenkin Kankaanpään henkisen jaksamisen kustannuksella. Työpäivät ovat venyneet öihin ja viikonloppuihin, joten iloa ja voimaa tuova asia on myös ollut samalla uupumuksen osasyy.

Teoksessa kuvataan yksityiskohtaisesti ja realistisesti Kankaanpään potilassuhdetta psykoanalyytikkoonsa kolme vuotta kestäneen intensiivisen terapian aikana. Sen aikana avautuvat monet asiat ja Kankaanpään käsitys itsestään selkiytyy. Kuitenkaan minkään kasvun tavoin kehitys ei ole konfliktitonta, ja terapian loppu ajoittuu samoihin aikoihin Kankaanpään työuran päättymisen kanssa. Psykoterapiasta ja uupumuksesta kiinnostuneille teos tarjoaa kiinnostavan ja rehellisen tuntuisen kuvauksen aiheesta.

Tekniset tiedot:
Kankaanpää, Hymy: Rakkauden kerjäläinen. Unelmat ja todellisuus intensiivisessä psykoanalyyttisessa psykoterapiassa
ISBN: 951-31-2264-6
Tammi 2002
Sidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret

Xinran, suosittua naisille suunnattua radio-ohjelmaa toimittava kiinalaistoimittaja kertoo teoksessaan Kiinan kadotetut tyttäret kotimaassaan varsin yleisestä ilmiöstä: tyttölasten hylkäämisestä. Vuoden 2010 loppuun mennessä Kiinasta on adoptoitu muualle maailmaan yli 120 000 lasta, joista useimmat tyttöjä. Näillä tytöillä on yleensä onnea kotimaahansa jääviin kanssasisariinsa verrattuna: yhden lapsen politiikan maassa, joiden maatalousvaltaisissa osissa tyttöjä on hylätty kautta aikojen ja jossa seksuaalinen tietämättömyys on edelleen melko yleistä, tytöksi syntyminen on kohtalokasta. Osan elämä päättyy tukahduttamiseen ennen ensimmäistäkään hengenvetoa, osan kohtaloksi koituu jäädä vaikkapa juna-asemalle tai tien varteen muun perheen jatkaessa matkaa. Kiinassa on myös lukemattomia äärimmäisen vaatimattomia orpokoteja, joiden asukkaista suurin osa on tyttöjä.

Kiinan kadotetut tyttäret on Xinranin haastattelujen ja juttumatkojen perusteella koottujen aineistojen pohjalta syntynyt teos. Siinä saavat äänensä eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvat naiset, joiden elämäntarinaa värittää tavalla tai toisella yhden tai useamman biologisen tyttären menettäminen. Mukana on myös Xinranin oma kipeä historia hyvin etäisiksi jääneiden vanhempien kasvattamana ja hänen epäonnistunut yrityksensä toimia hylätyn tyttövauvan sijaisvanhempana. Teoksen kirjoittamisen taustalla on hylättyjen tyttärien ja tyttärensä menettäneiden naisten kasvava tarve ymmärtää tilannetta; Xinran on Lontooseen asetuttuaan perustanut adoptoitujen lasten ja heidän biologisten äitiensä väliseen yhteyteen kannustavan hyväntekeväisyysjärjestön, jonka kautta adoptoiduilla lapsilla on parempi kyky ymmärtää, miksi heidän biologinen äitinsä on joutunut antamaan heidät pois.

Tätä kirjaa ei voi tunteettomasti lukea. Kiinalaisten äitien suru on käsin kosketeltava. Jotkut äidit ovat tulleet raskaaksi ja joutuneet luopumaan vauvoistaan kerta toisensa jälkeen ennen kuin mahdollinen poikavauva on syntynyt. Jotkut ovat nähneet vauvansa kätilön heittämänä suoraan likasankoon. Osa päätyy kapaloituna sairaalan ulko-oven pieleen, osa toimitetaan suoraan orpokotiin. Tämä teos avaa yhdenlaisen näkymän kiinalaiseen yhteiskuntaan, jossa poika ajaa aina tytön edelle.

Xinran: Kiinan kadotetut tyttäret
Suomentaja: Taina Wallin
ISBN: 978-951-796-901-7
Atena Kustannus 2013
Sidottu, 304 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 9. toukokuuta 2015

Heiskanen, Mia ja Tarja Surakka (toim.): Ruohojumala. Äiti, tytär ja kannabisarki

Ruohojumala on kertomus kannabiksesta, ruohosta - varsinkin nuorison keskuudessa yhä yleisemmäksi tulleesta huumausaineesta kahden erilaisen todellisuuden kautta. Toinen todellisuus on äidin, joka yrittää löytää tien ulos tyttärensä kannabisriippuvuudesta. Toinen todellisuus on tyttären, Hennan, jolla ei aina ole edes halua päästä pois huumeiden pehmentämästä arjesta. Päiväkirjamerkintöjen kautta teoksessa seurataan tyttären ja äidin matkaa aineiden käytön paljastumisesta tunnustuksen ja armahduksen kautta jonkinlaiseen ymmärryksen tilaan.

Teoksen toisessa osassa on eri alojen asiantuntijoiden näkemyksistä koottuja lyhyehköjä tekstejä nuorten huumeiden käytön aloittamisen huomaamiseen sekä kannabiksen käytön seurauksista ja tavoista auttaa nuoria. Mukana on myös Daniel, päihteiden ja huumeiden käytön 14-vuotiaana aloittanut nuori, jolla on omakohtaisia kokemuksia ja neuvoja jaettavanaan. Hänen tekstinsä täydentävät asiantuntijoiden tietoiskuja oivaltavalla tavalla.

Teosta varten päiväkirjaa pitänyt Henna on kasvanut kaikin puolin kunnollisessa kodissa, jossa on ollut säännöllinen elämänrytmi ja perheestä huolehtivat vanhemmat. Silti varhaisaikuisuuden kynnyksellä huumeet astuvat kuvaan mukaan. Hennan vanhemmille se on tietysti järkytys; toiseen pääosaan teoksessa nousee äiti, joka on myös pitänyt päiväkirjaa ja joka tuntuu joutuvan lähes yksin etsimään apua tyttärelleen. Koulussakin nuorten huumeidenkäytöstä tiedettiin, mtta vanhemmille siitä ei tiedotettu. Äiti päätyy hakemaan apua yksin, vaikka helppoa se ei ole; Hennalla kun on tapana saada poika- ja muita ystäviä, jotka ovat myös mukana huumepiireissä.

Teos on rankkaa luettavaa asioista, joille ummistaisi mielellään silmänsä. Kannabis on kuitenkin todellisuutta monelle nuorelle, joten siksi tällainen päiväkirjamainen teos huumeidenkäyttäjän ja hänen omaisensa näkökulmista on varmasti paikkansa ansainnut. Äiti ja tytär tuntuvat katsovan asioita niin eri näkökulmista, että yhtymäkohtaa on vaikea löytää. Selvää on, että Henna on onnekas saadessaan apua vanhemmalta, joka jaksaa auttaa ottamalla myös välillä aikaa itselleen. Kaiken kaikkiaan teos on hyvin ajatuksia herättävä ja lyhyydessään nopealukuinen.

Tekniset tiedot:
Heiskanen, Mia ja Tarja Surakka (toim.): Ruohojumala. Äiti, tytär ja kannabisarki
ISBN: 978-952-93-3475-9
KirjaX 2014
Sidottu, 143 s.
Kirjastoluokka: 59.5673

Bårtas, Magnus ja Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava. Ryhmämatka Pohjois-Koreaan

Ruotsalaiset taiteiden alla vaikuttavat Magnus Bårtas ja Fredrik Ekman tutustuvat Etelä-Koreassa ollessaan Madame Choihin, eteläkorealaiseen filmitähteen, jonka Pohjois-Korean hallitus sieppasi yhdessä hänen miehensä kanssa vuonna 1978. Sieppauksen taustalla oli elokuvista erittäin kiinnostuneen Kim Jong Ilin halu kohottaa pohjoiskorealaisen filmiteollisuuden tasoa. Bårtas ja Ekman päättävät matkustaa Pohjois-Koreaan Madame Choin jalanjäljissä osallistumalla vuonna 2008 järjestettyyn kahdeksan päivän mittaiseen ryhmämatkaan.

Teoksessa Hirviöidenkin on kuoltava Ekman ja Båras kertovat tiukasti valvotusta ryhmämatkasta maahan, jossa ulkomaalaisten liikkuminen on erittäin valvottua. Ryhmässä on mukana joukko turisteja, jotka matkaavat kahdeksan päivän ajan kahden pohjoiskorealaisen oppaan johdolla maan eri kohteissa maan pääkaupungista Pjonjangista käsin. Madame Choin esimerkin jäljillä kohteina on myös elokuvateollisuuteen liittyviä paikkoja, kuten erään elokuvan taustakulissit. Teos valottaa myös yleistä pohjoiskorealaista elämää siinä määrin kuin se on turistin näkökulmasta mahdollista havaita: ulkomaalaisten ei sallita olla missään tekemisissä tavallisten kansalaisten kanssa ja vierailukohteetkin ovat tarkoin valittu niin, että ne eivät paljasta oikeastaan mitään siitä, miten tavalliset ihmiset elävät diktatuurissa.

Olen lukenut useita Pohjois-Koreaan liittyviä kirjoja ja jokaisessa niissä havahduttaa äärimmäinen kahtiajako köyhyydessä elävien tavallisten asukkaiden ja maan johdon välillä. Henkilökultti maan johtajaa kohtaan on näennäisesti erittäin vahva ja monet ihmiset paremmasta tietämättä todella voivat uskoa elävänsä hyvin suunnitellussa ja toimivassa valtiossa. Tämä ilmenee esimerkiksi teoksessa kuvattuna diktaattorin fyysisten virheiden peittämisenä ja hänen palvomisena. Vaikka Båras ja Ekman eivät turistin ominaisuudessa kovin syvälle paikalliseen elämänmenoon pääsekään, on teos silti hyvinkin paljastava kuvaus maasta, joka jo pintakerrosta hieman raaputtamalla paljastaa aivan toisenlaisen todellisuuden kuin se julkisesti haluaa esittää.

Tekniset tiedot:
Bårtas, Magnus ja Fredrik Ekman: Hirviöidenkin on kuoltava. Ryhmämatka Pohjois-Koreaan
Suomentaja: Heikki Eskelinen
ISBN: 978-951-31-7727-0
Tammi 2014
Sidottu, 281 s.
Kirjastoluokka: 48.18

Puértolas, Romain: Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin

Intialainen fakiiri saapuu Pariisin lentokentälle ja lausuu taksikuskille ensimmäisen sanansa: IKEA. Sinne fakiiri haluaa päästä tarjouksessa olevan piikkimaton vuoksi. Ja sinne fakiiri myös pääsee, vaikkakin romanitaksikuskin näennäisen oveluuden myötä Pariisin kauimpana sijaitsevalle sellaiselle. Fakiiria ei kuitenkaan turhaan sanota fakiiriksi; hän osaa huijata yhtä paljon ja on jo pian majoittumassa yhden valtavan tavaratalon sängyn alle - kunnes jotakin tapahtuu ja hän joutuu piiloutumaan vaatekaappiin. Siitä alkaa fakiirin matka aivan muualle kuin piti.

Fakiiri joka juuttui IKEA-vaatekaappiin kertoo fakiirin matkasta kahdeksan päivän ajan, joista ei todella käänteitä puutu. Laillisin keinoin Intiasta Ranskaan saapunut fakiiri huomaa pian olevansa laittomasti yhdessä jos toisessakin Europpan maassa ja kohta jo Afrikan puolellakin. Hän ehtii rakastua elämänsä ensimmäisen kerran, olla huijauksen huomanneen taksikuskin ajojahdin kohteena, luopua ammatistaan ja kirjoittaa menestykseksi povatun romaanin. Vaan onnistuuko hän ostamaan sen puuman punaisen 15 000-piikkisen piikkimaton, jonka vuoksi hän alunperin lähti matkaan?

En ole lukenut kovin monia veijariromaaneita, mutta tunnistin tämän heti sellaiseksi. Kuvailisin tätä onnistuneeksi veijariromaaniksi, sillä se vie nopeasti mukanaan ja juoneenkäänteet ovat mitä uskomattomampia. Samalla teos muotoutuu kuitenkin tietynlaiseksi kannanotoksi maailmastamme, jossa laittoman maahanmuuttajan asema ei ole kovin häävi. Tämän teoksen perusteella Puértolasin muuhunkin tuotantoon voisi tutustua, kun haluaa välillä kevyempää luettavaa.

Tekniset tiedot:
Puértolas, Romain: Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin
Suomentaja: Taina Helkamo
ISBN: 978-951-27982-2
Otava 2014
Nidottu, 221 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Lippestad, Geir: Olin Anders Breivikin asianajaja

Voiko pahaa puolustaa? Tämän kysymyksen eteen joutui norjalainen asianajaja Geir Lippestad eräänä heinäkuun aamuna vuonna 2011, kun hän sai soiton poliisilta. Poliisi kertoi äärioikeistolaisen, 77 nuorta Utoyan saarella tappaneen ja sitä ennen Oslon keskustan virastotalon edustalla pommin räjäyttäneen Anders Behring Breivikin haluavan hänet asianajajakseen. Lippestadin primitiivinen reaktio oli kieltäytyä kunniasta. Pian hän kuitenkin ymmärsi olevansa norjalaisen oikeusvaltion kannalla ja ammatiltaan syytettyjen puolustaja ja päätti ottaa tehtävän vastaan.

Teoksessaan Olin Anders Breivikin asianajaja Lippestad kertoo tapahtumista ennen kuin hän nousi Breivikin ohella koko maailman tietoisuuteen ja antautui reilun vuoden kestäneeseen äärimmäisen raskaaseen työrupeamaan samanaikaisesti, kun hänen vaimonsa valmistautui synnyttämään perheen kahdeksannen lapsen ja kun Lippestadin esikoinen kärsi hengenvaarallisesta sairaudesta. Lippestad oli työskennellyt joitakin vuosia aikaisemmin toisen äärioikeistolaisen syytetyn puolustajana ja sai siten Breivikin luottamuksen taakseen. Lippestad kertoo myös henkilökohtaisesta taustastaan yllättäen vararikon tehneen perheen poikana, jota hänen epäoikeudenmukaiseksi kokemansa kohtelu ulosottoviranomaisten taholta sai kouluttautumaan lakimieheksi.

Lippestadin haasteeksi koitui saada vakuutettua media ja muut tahot siitä, että hän sanoutui irti Breivikin vääristyneestä ajattelumaailmasta. Jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja sitä Lippestad käyttii johtoajatukseen kuluvien kuukausien aikana, kun hän kokoamaansa asianajajien työryhmää johtaessaan vei Breivikin puolustusta eteenpäin. Puolustuksella olikin täysi työ koettaessaan luovia lainmukaisuuden rajojen ja Breivikin vaatimusten välillä.

Teos vaikuttaa hyvin autenttiselta ja kuvaa asianajajan arkea tapauksessa, jossa puolustettavan arvomaailma ei vastaa ollenkaan asianajajan omaa mutta jossa työ on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista. Tämä Norjan sodanjälkeisen ajan suurin terroristiteko kuohutti koko maailmaa ja sai Breivikin taakse myös huomattavan kansainvälisen äärioikeistolaisen kannattajajoukon. Tässä kirjassa tapaus kuvataan asianajajan näkökulmasta poikkeuksellisen avoimella tavalla.

Tekniset tiedot:
Lippestad, Geir: Olin Anders Breivikin asianajaja
Suomentaja: Kaija Anttonen
ISBN: 978-952-492-878-6
Minerva Kustannus 2014
Sidottu, 203 s.
Kirjastoluokka: 99.1
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...