lauantai 19. joulukuuta 2015

Aasheim, Stein P.: Hiihtovaellus etelänavalle. Eräretki Roald Amundsenin jäljissä

Norjalaisen naparetkeilijä Roald Amundsenin retkestä etelänavalle tulee kuluneeksi sata vuotta vuonna 2011, kun neljän hengen retkikunta päättää tehdä saman matkan uudelleen. Ilman rekikoiria tosin ja nykyaikaisin varustein, mutta muuten Amundsenin reittiä seuraten koko 1311 kilometrin pituisen matkan. Jopa ajoitus on täsmällinen: retkikunta lähtee matkaan samana päivänä kuin Amundsenin retkikunta aikoinaan niin, että heidän on ainakin periaatteessa mahdollista saavuttaa vaelluksen päätepiste samana päivänä kuin esikuvansa. Mutta mitä kaikkea ehtiikään tapahtua ennen tavoitteeksi asetettua joulukuun 14. päivää ja pääseekö koko porukka perille?

Hiihtovaellus etelänavalle kertoo nykyajan äärimmäisissä olosuhteissa tapahtuvasta urakasta kohti maapallon eteläisintä pistettä. Hiihtovaellukseen osallistuvat ovat kokeneita retkeilijöitä, joukossa myös Norjan Polaari-instituutin johtaja. Retkikunnan matka saa myös kansainvälistä huomiota sen jäsenten pitäessä päivittäin blogia ulkomaailmaan. Loppuhuipentumana Norjan pääministeri Jens Stoltenberg saapuu etelänavalle juhlistamaan retkikunnan perillepääsyä.

Teos yhdistää uutta ja vanhaa: mukana on historiallisia kuvia Amundsenin retkikunnan matkasta yhdistettynä vuoden 2011 retkikunnan kuviin. Vaikka sadan vuoden aikana moni asia on muuttunut, on naparetkeilyssä edelleen moni asia samoin. Samaa sitkeyttä tarvitaan siihen, että jaksaa jatkaa matkaa hyytävässä pakkasessa huolimatta paleltumista, yksitoikkoisesta maisemasta ja kireästä aikataulusta. Hiihtovaellus etelänavalle huokuu oikeaa seikkailuhenkeä: kylmyyden ja viiman voi melkein tuntea ja jännitys perille pääsystä säilyy loppuun saakka.

Tekniset tiedot:
Aasheim, Stein P.: Hiihtovaellus etelänavalle. Eräretki Roald Amundsenin jäljissä
Suomentaja: Susanna Paarma
ISBN: 978-951-20-9451-6
Gummerus 2014
Sidottu, 199 s.
Kirjastoluokka: 48.62

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Helgoe, Laurie: Introversion voima. Miksi sisäinen elämäsi on suurin rikkautesi

Aikana, jolloin introversio ja ekstroversio ihmisten perimmäisinä ominaisuuksina on alettu tiedostaa paremmin, on markkinoille alkanut ilmestyä yhä enemmän aiheeseen liittyviä kirjoja. Yksi niistä on psykologi Laurie Helgoen kirjoittama teos Introversion voima - miksi sisäinen elämäsi on suurin rikkautesi. Kirjassa on selkeä amerikkalaispainotus mitä ilmeisimmin johtuen kirjailijan omasta taustasta. Se antaa olettaa, että kirja on suunnattu erityisesti Yhdysvaltojen markkinoille - tosin Pohjoismaatkin teoksessa mainitaan introverttien luvattuna maana. Helgoen mukaan ainakin Yhdysvalloissa introvertit muodostavat nipin napin jopa enemmistön koko väestöstä. Silti yhteiskunnan arvomaailma on hyvin ekstroverttejä suosiva.

Helgoe on jakanut teoksensa eri aihepiirejä käsitteleviin lukuihin ja purkaa niiden kautta introversion eri puolia sekä haasteita, joita introvertti kohtaa jokapäiväisessä elämässään ollessaan tekemisissä ekstrovertin yhteiskunnan kanssa. Millaista on elää yksin mutta ei yksinäisenä? Mitä introvertti toivoo ja kuinka hän voi toteuttaa oikeuttaan yksinoloon? Kuinka selvitä suurista pippaloista ja millaisia haasteita erilaiset työpaikat voivat aiheuttaa? Miten introversion voi huomioida ollessaan parisuhteessa tai vanhempi?

Helgoe on itsekin introvertti, joten hän tietää mistä kirjoittaa. Monet arkipäivän tilanteet näyttäytyvät täysin eri valossa riippuen siitä, kuka niitä tarkastelee. Teoksen tarkoituksena lieneekin erityisesti kasvattaa introverttien itsetuntemusta ja sitä kautta arvostusta omaa personallisuuttaan kohtaan. Toisaalta näkisin kirjan sopivan myös esimerkiksi introvertin ekstrovertille puolisolle, työkaverille tai tuttavalle - suhteellisesta yleisyydestään huolimatta introversio kun on ollut nykyaikoihin asti aliarvostettu ja huonosti ymmärretty rikkaus, jolla on paljon tarjottavanaan.

Tekniset tiedot:
Helgoe, Laurie: Introversion voima. Miksi sisäinen elämäsi on suurin rikkautesi
Suomentaja: Mira Karppelin
ISBN: 978-952-67719-0-8
Ajatushattu Kustannus 2012
Nidottu, 317 s.
Kirjastoluokka: 14.4

lauantai 12. joulukuuta 2015

Hardwick, Neil: Hullun lailla

Takavuosien tunnettu tv-koomikko ja juontaja, brittisyntyinen Neil Hardwick avautuu teoksessaan Hullun lailla 1990-luvun alussa puhjenneesta masennuksestaan. Sairauden juuret juontavat kahdesta tuohon aikaan tapahtuneesta suuresta muutoksesta: Hardwick eroaa ensin aviovaimostaan ja sittemmin myös Neiti Pinkiksi nimetystä henkilöstä. Samaan aikaan televisioalalla tapahtuu laman aiheuttamien säästötoimenpiteiden myötä leikkauksia, jotka näkyvät ennen kaikkea ohjelmien laadun heikkenemisenä. Kunnianhimoisena ohjaajana ja juontajana tunnettu Hardwick kokeee muutokset hyvin henkilökohtaisesti ja hänen ammatillinen itsetuntonsa murenee. Yhdistelmä sairauden syntymiseen on koossa.

Hullun lailla on muokattu versio Hardwickin terapeutilleen toimittamasta kirjoituksesta, jossa hänelle on annettu tehtäväksi kertoa sairaudestaan ja sen taustoista mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja rehellisesti. Teoksessaan Hardwick kertoo ajasta ennen sairautta ja sairautensa etenemisestä samalla koomisella tavalla kuin josta hänet opittiin tuntemaan esimerkiksi ohjelmista Nyhjää tyhjästä ja Paluu Timbuktuun. Kaikenlaisia sattumuksia tapahtuu, joista jokainen on osaltaan vaikuttamassa siihen, että sairaus lopulta puhkeaa. Hardwick huomioikin jälkikäteen, kuinka yksi oire seurasi toista vääjäämättömästi kuin jarruton juna. Kirjan lopussa ei ole taattua onnellista loppua, sillä Hardwick on silloin edelleen sairas. Toiveita parantumisesta antaa kuitenkin se, että Hardwick osallistuu osa-aikaisesti erilaisiin produktioihin ja hänen itsetuntemuksensa on terapian myötä parantunut. Teos antaa uudenlaisen kuvan tunnetusta ohjaajasta ja sopii myös antamaan toivoa muille masennusta sairastaville.

Tekniset tiedot:
Hardwick, Neil: Hullun lailla
Suomentaja: Juhani Lindholm
ISBN: 951-1-15127-4
Otava 1999
Sidottu, 174 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Lintula, Anni ja Meri Valkama: Nuoren toimittajan eloonjäämisopas

Media-alalle koulutetaan toimittajia yli tarpeen ja kilpailu säästöpaineiden alla kirpistelevien journalististen työpaikkojen suhteen on kovaa. Kuinka pärjätä ja edetä media-alalla, kun kokemusta alalta ei vielä ole kertynyt? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin tarjoaa vastauksia ja vinkkejä Nuoren toimittajan eloonjäämisopas.

Oppaassa käsitellään järjestelmällisesti journalistisen työelämän eri vaiheita: kuinka journalistiksi voi kouluttautua sekä miten ja minne voi hakeutua työharjoitteluun; kuinka hakea oman alan työpaikkaa ja saada kenties jalkansa unelmien toimituksen ovenrakoon; kuinka pitää puolensa työsopimusneuvotteluissa; freelancer-toimittajuuden monet mahdollisuudet; millaisia eri työtehtäviä toimittajan työnkuvaan sisältyy; ja kuinka kehittää hyvän toimittajan ominaisuuksia ja taitoja. Opas on nimensä mukaisesti hyvin opasmaisesti kirjoitettu ja mukana on kullanarvoisia vinkkejä tunnetuilta media-alan vaikuttajilta, kuten eri aikakauslehtien päätoimittajilta, erikoisalojen toimittajilta ja muilta kollegoilta.

Tartuin tähän kirjaan siksi, että olen kiinnostunut toimittajuudesta, kuten moni muukin alalle pyrkivä. Kirjan takakannessa luvataan kullanarvoisia vinkkejä toimittajanaluille ja voin yhtyä tuohon näkemykseen; moni ihannoitu mielikuva toimittajan työstä karisee kirjassa kerrottujen tosiasioiden myötä. Ala on hektinen ja kilpailu avautuvista työpaikoista kovaa, mikä mahdollistaa työharjoittelijoiden räikeän hyväksikäytön. Se huonontaa myös alalla jo toimivien mahdollisuuksia neuvotella työehdoistaan. Toisaalta monien kokeneiden toimittajien antamat vinkit toimittajan työn eri osa-alueilta avaavat uusia näkökulmia siitä, kuinka alalle on mahdollista päästä ja myös menestyä.

Olin vakuuttunut tästä kirjasta siinä määrin, että se kuuluu mielestäni jokaisen toimittajan työstä haaveilevan kirjahyllyyn. Vinkkeihin on helppo palata myöhemminkin kirjan opasmaisuuden vuoksi. Lämpimät suositteluni!

Tekniset tiedot:
Lintula, Anni ja Meri Valkama: Nuoren toimittajan eloonjäämisopas
ISBN: 978-951-20-7093-6
Ajatus Kirjat 2009
Sidottu, 290 s.
Kirjastoluokka: 07

lauantai 5. joulukuuta 2015

Juti, Bianca: Aitoja. Ihania. Omanlaisia. Suomalaisia menestystarinoita

Millainen on suomalainen yrityskukulttuuri ja yrittämisen reunaehdot? Miten luova hulluus ilmenee ja millaisia erityispiirteitä juuri suomalaiset voivat hyödyntää markkinoidessaan ideoitaan? Mistä maailmallakin mainetta niittäneet Ravintolapäivä- ja Siivouspäivä-ideat ovat saaneet alkunsa? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan Bianca Jutin teos Aitoja. Ihania. Omanlaisia - suomalaisia menestystarinoita.

Tämä teos sattui käsiini aivan sattumalta ja melko sattumanvaraiselta vaikuttaa myös se haastateltujen henkilöiden valikoima, joka kirjaan on päätynyt mukaan. Juti kirjoittaakin, ettei hänellä ole ollut ennalta määriteltynä, ketä hän haluaisi haastatella. Teoksessa on huomattavissa jonkinlainen jatkumo; päiväkodin johtajasta siellä oleviin lapsiin ja Angry Birdsin kehittäjään, Martti Ahtisaaresta muihin ajatustyöntekijöihin ja eri alan taiteilijoihin. Mukana on jonkin verran tunnettuja suomalaisia, mutta yhtä lailla haastateltavista löytyy myös aikaisemmin pimennossa olleita tuttavuuksia, joilla on vähintään yhtä kiinnostava tarina kerrottavanaan kuin tunnetummilla kollegoillaan.

Teos on jaettu neljään osaan sen mukaan, minkätyyppisestä ideoinnista on kyse. Haastatellut on jaettu unelmoijiin, ongelmanratkaisijoihin, toimeenpanijoihin ja menestyksentekijöihin. Näiden luokittelujen sisään on mahtunut hyvin monenlaisia henkilöitä, joten kokonaisuus on yllättävä ja inspiroiva. Tästä teoksesta jää hyvä mieli ja parhaassa tapauksessa omatkin ideat saavat siivet.

Tekniset tiedot:
Juti, Bianca: Aitoja. Ihania. Omanlaisia. Suomalaisia menestystarinoita
ISBN: 978-951-0-40727-1
WSOY 2014
Sidottu, 282 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Davis, Kaarina: Toisinnäkijän päiväkirja

Rankka kutsumus -teoksellaan keskustelua herättänyt amerikkalaissyntyinen Kaarina Davis jatkaa nyt arvioitavana olevalla kolmannella teoksellaan oman elämänsä ja suomalaisen yhteiskunnan ruotimista. Siinä missä hänen ensimmäinen teoksensa keskittyi sairaanhoitajan työn kuvaamiseen ja toisessa teoksessa Davis irrottautui oravanpyörästä, palaa hän uusimman teoksensa myötä lapsuuteensa ja viimeisimpiin vuosiinsa rakkaaksi käyneellä Alhonlahden tilallaan.

Teoksen alkuosa on eräänlainen tiivistetty elämäkerta Davisin lapsuudesta. Davis on suomalaisen äidin ja yhdysvaltalaisisän tytär, joka vanhempiensa avioeron myötä muutti Suomeen ollessaan seitsemänvuotias. Lapsuus alkoholistiäidin kasvattamana oli rankka ja ikään kuin valmisti Davisia ohjautumaan töihin sosiaalialalle, josta hänellä oli äitinsä ja isoäitinsä hoitamisen myötä jo ennestään kokemusta. Isoäidin Niilo-veljen myötä Kaarinakin tutustui luontoon ja alkoi muodostaa siihen suhteen, joka on kasvanut sittemmin merkittäviin mittoihin. Isäänsä Davis tutustui paremmin vasta 1990-luvulla äitinsä varhaisen kuoleman jälkeen.

Alun elämäkertamaisen osuuden jälkeen alkaa noin viiden vuoden ajalta kerätty päiväkirja Davisin elämästä Alhonlahden tilalla, jonne hän muutti jättäydyttyään pois työelämän oravanpyörästä. Alhonlahti on Davisin kertoman mukaan omistettu luonnolle ja hän elää siellä miesystävänsä kanssa
 niin luonnonmukaisesti kuin on mahdollista. Mökki on vain 28 neliömetrin suuruinen ja varustettu ulkovessalla, mutta Davis kokeee elävänsä elämänsä parasta aikaa. Hän seuraa luonnon tapahtumia, tekee etätöitä ja kasvattaa omat kasviksensa, seuraa kahden aikaisemman teoksensa elinkaarta tiedotusvälineissä ja saamansa lukijapalautteen kautta ja osallistuu aktiivisesti paikalliseen luonnonsuojelutoimintaan.

Teos on ikkuna luonnonmukaiseen elämäntapaan, jossa arki voi olla taistelua liian rakentamisintoisen naapurin kanssa, joutsenparin pesimisrauhan turvaamista ja kykkimistä kesäkuisena yönä kasvimaalla. Davis kirjoittaa sujuvaan ja innoittavaan tyyliinsä ja uskaltaa kertoa kriittisen mielipiteensä nykyajan hektisestä elämäntavasta. Suositteluni!

Tekniset tiedot:
Davis, Kaarina: Toisinnäkijän päiväkirja
ISBN: 978-952-93-2097-4
Kaarina Davis 2013
Sidottu, 215 s.
Kirjastoluokka: 99.1

lauantai 28. marraskuuta 2015

Helve-Sibaja, Liisa: Hausfrau. Kotona Sveitsissä

Sveitsin Zollikonissa, Zürichin esikaupunkisalueella costaricalaismiehensä ja tyttärensä kanssa asuva suomalaissyntyinen Liisa Helve-Sibaja kertoo teoksessaan Hausfrau - kotona Sveitsissä elämästään uudessa kotimaassaan. Kerrottavaa riittääkin, sillä monista yhtäläisyyksistä huolimatta Sveitsi poikkeaa monessa suhteessa Suomesta ja ihmeteltävää riittää sen vuoksi vielä yli vuosikymmenen maassa asumisen jälkeen.

Teoksen kansitekstin mukaan kyseessä on Helve-Sibajan 14 vuoden aikana pitämän blogin ja muiden kirjoitusten tulos. Mielestäni kerronta keskittyy kuitenkin hyvin pitkälle nykypäivään ja arkeen sellaisena kuin se nykyään näyttäytyy. Teos on jaettu lukuihin eri viikonpäivien mukaan, ja samalla myös kerrontaa on jaettu löyhästi aihepiireittäin.

Kotiäitinä ja kotoa osa-aikatyötä tekevänä Helve-Sibaja on sveitsiläisittäin perinteisessä asemassa, sillä valtaosa sveitsiläisäideistä on Helve-Sibajan mukaan kotirouvia. Siinä on suomalaisella protestanttiseen työetiikkaaan tottuneella opettelemista, vaikka kotonakin töitä riittää toki siivouksesta ja kokkauksesta lähtien. Sveitsissä lapset tulevat kesken koulupäivän kotiin lounaalle, joten kotona onkin hyvä olla joku (yleensä äiti) huolehtimassa perheenjäsenten ruokinnasta. Helve-Sibaja toteaakin, että hän tuli Sveitsiin vapaana olentona, mutta hänelle oli siellä olemassa valmis muotti, johon kuuluvat velvollisuudet ja oikeudet hän joutui naisena ottamaan vastaan ilman, että siitä häneltä erikseen kysyttiin.

Hausfrau sopii ennen kaikkea sveitsiläisestä elämäntavasta ja ulkosuomalaisuudesta kiinnostuneille. Teos tarjoaa ikkunan nyky-Sveitsiin ulkopuolisin silmin nähtynä, pilke silmäkulmassa. Kaiken kaikkiaan kiinnostava tuttavuus.

Tekniset tiedot:
Helve-Sibaja, Liisa: Hausfrau. Kotona Sveitsissä
ISBN: 978-952-300-143-5
Atena Kustannus 2015
Sidottu, 194 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa

Keväinen Etelä-Tukholma ja siellä määrittelemätön kerrostalo. Kerrostalossa kolme naapuria, eri iässä ja elämänvaiheissa olevia mutta joita kaikkia yhdistää yksinäisyys. Siinä alkuasetelma Linda Olssonin uusimmalle romaanille Kun mustarastas laulaa. Kertomus kutoutuu käytännössä täysin eristäytyneen Elisabethin, leskimies Oton ja nuoren taitavan sarjakuvapiirtäjä Eliaksen tarinoiden ympärille. He kaikki vaikuttavat ajautuneet elämässään tilanteeseen, jossa asiat tuntuvat merkityksettömiltä ja elämä tasaisen harmaalta.

Tapahtumat saavat hienovaraisesti alkunsa, kun Elias vastaanottaa vahingossa Elisabethille tarkoitetun paketin ja toimittaa sen tämän oven ulkopuolelle. Jo muutamia kuukausia talossa asunut Elisabeth ei avaa ovea, niin kuin ei kenellekään muullekaan. Muuttolaatikot ovat purkamatta ja sen myötä hänen asuntonsa on hylätyn oloinen, kuten Elisabethin oma olemuskin. Hän ei aina jaksa sytyttää edes valoja. Silti paketin toimittaminen on alkusysäys Eliaksen ja Elisabethin tuttavuudelle.

Elias ja Otto ovat olleet jo ennestään tekemisissä keskenään. Tiistaisin yhdessä Oton asunnossa syödyt lounaat yhdistävät antikvariaattia ennen pitänyttä Ottoa ja sarjakuvataiteilijana kunnostautunutta Eliasta, joilla ei muuten näytä olevan paljonkaan yhteistä. Poikkeuksena voinee pitää kirjallisuutta, joka osoittautuu sittemmin heidän siteekseen myös Elisabethia kohtaan. Kaikkien suojakuori alkaa vähitellen murentua ja se luo edellytykset myös Oton ja Elisabethin väliselle romanttisia piirteitä saavalle suhteelle. Kolmen yksinäisen keväässä kirjallisuudella on ihmeellisen vaikuttava voima.

Kun mustarastas laulaa on vaikuttava kuvaus yksinäisyyden murtumisesta kirjallisuuden avulla. Teoksessa on epätodellinen tunnelma, jossa tapahtumat ovat hienovaraisia ja juonikulku hitaasti mutta varmasti määränpäähänsä etenevä. Suositteluni jälleen Olssonin teokselle. Minun ja monen muun odotus palkittiin varmasti tämän teoksen myötä.

Tekniset tiedot:
Olsson, Linda: Kun mustarastas laulaa
Suomentaja: Anuirmeli Sallamo-Lavi
ISBN: 978-951-20-9626-8
Gummerus 2015
Sidottu, 320 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Bowen, James: Bobin maailma

Bobin maailma jatkaa Katukissa Bob -teoksen tarinaa. Katusoittaja James Bowen ja vaihtanut soittamisen Big Issue -lehden myymiseen ja vakiinnuttanut asemansa Angelin metroaseman liepeillä, jossa hänen vakituinen myyntipaikkana sijaitsee. Bob ja James ovat saamansa julkisuuden myötä suositumpia ja tunnetumpia kuin koskaan aikaisemmin ja se merkitsee Jamesille vähän turvatumpaa toimeentuloa, vaikka raha asumiseen onkin haalittava edelleen joka päivä lehtiä myymällä.

Elämä on pääosin tasaista, mutta - kuten teoksesta on helppo huomata - pienikin vastoinkäyminen voi kaataa koko perustan. James joutuu sairaalahoitoon saatuaan veritukoksen jalkaansa eikä Bobkaan selviä madoitta. Jokainen päivä poissa kadulta merkitsee lovea toimeentuloon. Oma asiansa on Jamesin huumeriippuvuus, josta hän on vähitellen pääsemässä kokonaan eroon korvaushoidon myötä. Riesana ovat myös kadulla liikkuvat alkoholistit, varkaat ja pahantahtoiset Big Issue -lehden myyjät, joista James saa oman osansa. Onneksi hänellä on suojelijanaan Bob, joka on aina valmis auttamaan isäntäänsä. Jamesin ja Bobin tarina on levinnyt niin laajalle, että kustantaja kiinnostuu teoksen julkaisemisesta. Teoksessa seurataankin myös kirjan kirjoittamisprosessia.

Katukissa Bob- kirja hurmasi minut Bobin vilpittömällä olemuksella enkä teoksessa kuvaillun perusteella ole ollut ainoa, johon Bobilla on ollut sellainen vaikutus. Bobin maailma jatkaa varmasti monen lukijan iloksi heidän tarinaansa. Samalla se valottaa kadulla elämisen arkea kaikkine harmeineen ja iloineen. Jamesin kertoman mukaan elämä lehtimyyjänä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, mutta onneksi hänellä on seuranaan Bob, jota ilman Jamesin elämä olisi varmasti täysin erilaista.

Tekniset tiedot:
Bowen, James: Bobin maailma
Suomentaja: Kimmo Paukku
ISBN: 978-951-0-40913-8
WSOY 2015
Sidottu, 263 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Niinikangas, Kalle: Thaimaan rannoilla. Lapsiperheen matkakertomus

Kalle Niinikangas suuntaa raskaana olevan vaimonsa ja kolmen alle viisivuotiaan lapsensa kanssa kuukaudeksi Thaimaahan. Perhe on suunnitellut matkabudjetiksi pari tuhatta euroa ja on päättänyt kokea Thaimaan pohjoisesta etelään pitkälti paikalliseen tapaan: minibussilla, junalla, avolava-autolla, vesibussilla, vuorolautalla, kalastusaluksella ja lentokoneella. Loppumatkan ajaksi perheen mukaan liittyvät lasten isovanhemmat.

Joka päivälle sattuu kommelluksia, joihin jokainen vanhempi voi samastua: yleisissä kulkuvälineissä on ahdasta, vaatteet ja istuimet likaantuvat matkaeväistä ja parhaassa tapauksessa liian intensiivinen päivärytmi johtaa itkupotkuraivareihin ennen bussiin tai lautalle nukahtamista. Samanlainen vaikutus voi olla myös ylisokeroidulla mehulla, jota Thaimaassa kaupataan yleisesti joka paikassa. Yhtä kaikki matka taittuu, kun joinakin päivinä osaa ottaa rauhallisemmin. Tarkoituksena onkin edetä lasten ehdoilla, jolloin myös mahdollisille matkan aikana iskeville sairauksille jää tarpeeksi aikaa toipumista varten.

Thaimaan rannoilla on kaikista sattumuksista huolimatta leppoisaa luettavaa. Teos osoittaa, että lastenkin kanssa on mahdollista matkustaa kaukomailla ja pitemmän kaavan mukaan. Itseäni jäi teoksessa vaivaamaan se, ettei henkilöitä kutsuta nimillä, vaan matkalla on mukana esimerkiksi Pappamummu, Äiti ja Kuopus. Muilta osin teos sopii esimerkiksi matkakuumeen kasvattamiseen tai nojatuolireissaajan iltalukemiseksi.

Tekniset tiedot:
Niinikangas, Kalle: Thaimaan rannoilla. Lapsiperheen matkakertomus
ISBN: 978-952-5960-30-3
Enostone 2014
Nidottu, 108 s.
Kirjastoluokka: 48.14

Kim, Eunsun: Pohjois-Korea. Yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä

Pohjois-Korea - yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä kertoo Eunsun Kimin perheen tarinan. Eunsun oli yksitoistavuotias 1990-luvulla Pohjois-Koreaan iskeneen ennennäkemättömän rajun nälänhädän aikana. Eunsunin isä ja isovanhemmat kuolivat nälkään. Eunsunin äidille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää Eunsun yksin kotiin hänen lähtiessään etsimään kaupungista ruokaa Eunsunin siskon kanssa. Äiti ja sisar tulivat usean päivän kuluttua takaisin tyhjin käsin.

Koko perhe oli nälkäkuoleman partaalla ja koska muuta vaihtoehtoa ei ollut, päättivät he lähteä uhkarohkealle pakomatkalle Kiinaan. Lopulta pakoyritys onnistuikin, mutta ihmiskauppias myi heidät maalaismiehelle, joka oli omaa poikaa vailla. Maalaistalossa riitti ruokaa, mutta kohtelu oli ala-arvoista. Eunsunin äidin viimein synnytettyä kiinalaismiehelle pojan perhe eräänä päivänä pidätettiin ja palautettiin Pohjois-Koreaan vankilaan ja uudelleenkasvatusta varten. Pikkuveli jäi kiinalaiseen perheeseensä ja yhteys häneen oli tulevina vuosina hyvin satunnaista.

Kokemuksesta sisuuntuneena Eunsun lähtee äitinsä ja sisarensa kanssa uudelle yritykselle päästä pakoon nälänhädän runtelemasta maasta. Perhe pakenee vuosia maan alla pakoillen ja pääsee lopulta Hongkongiin, jonne perhe asetttuu kahdeksi vuodeksi. Elämä tuntuu vihdoinkin asettuvan jotakuinkin aloilleen, ja Eunsunin sisko päättääkin jäädä maahan Eunsunin ja tämän äidin suunnitellessa matkaa Etelä-Koreaan. Lopulta turvapaikka ja oleskelulupa Etelä-Koreasta järjestyvätkin salakuljettajien avulla.

Teos on uskomaton selviytymistarina. On järkyttävää ajatella, että vielä pari vuosikymmentä sitten Pohjois-Koreassa on ollut niin voimakas nälänhätä, että ihmisten on täytynyt keksiä erittäin epätoivoisia tekoja pysyäkseen hengissä. Silti suuri määrä ihmisiä kuoli ravinnon puutteeseen. Eunsun selviytyi hengissä kertoakseen tarinansa. Samalla se kertoo hänen havahtumisestaan Pohjois-Korean tilanteesta, jota hän ei osannut kritisoida ennen kuin pääsi maan ulkopuolelle. Teos on hyvin ajatuksia herättävä ja koskettava lukukokemus.

Tekniset tiedot:
Kim, Eunsun: Pohjois-Korea. Yhdeksän vuoden pakomatka helvetistä
Suomentaja: Pirjo Thorel
ISBN: 978-952-234-239-3
Kustannus Siltala 2014
Sidottu, 195 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Simsion, Graeme: Vauvatesti

Vauvatesti jatkuu lähes siitä, mihin Vaimotesti jäi: Aspergerin syndroomaa sairastava Don ja hänen lähes täydellinen vastakohtansa Rosie ovat päätyneet kuin ihmeen kautta avioliiton satamaan. Vajaan vuoden kestäneen avioliiton jälkeen perheeseen odotetaan jälkikasvua - täysin ilman sovittua aikataulua ja ennalta laadittua suunnitelmaa, mikä aiheuttaa Donille lievästi sanottuna hieman paineita. Kuinka käy sosiaalisia käytänteitä heikohkosti tulkitsevalta ihmiseltä sopeutuminen tähän uuteen elämänvaiheeseen, jossa ihmissuhteiden määrä lisääntyy ja elämä  käy siltä osin monimutkaisemmaksi?

Samaan syssyyn Donin ja Rosien luokse on muuttamassa tilapäisesti asumaan Rosien väitöskirjaohjaaja ja naistenmiehenä tunnettu, Rosien huonosti sietämä Gene, jonka avioliitto vaikuttaa olevan loppusuoralla. Pienen etsimisen jälkeen uusi, isompi ja kaikille siten sopivampi asunto löytyy rumpalina toimivan Georgen alakerrasta. Äänieritettyä kehtoa ja kaikilla turvamekanismeilla varustettuja lastenvaunuja etsiessään Don ei kuitenkaan täysin vakuuta Rosieta isällisistä kyvyistään, vaan parisuhde joutuu ennenkokemattomiin koettelemuksiin. Onko Rosiella ja Donilla yhteistä tulevaisuutta tulevan lapsensa vanhempina?

Vaimotesti hurmasi minut Donin uskomattoman persoonallisuuden kuvauksella, ja siinä mielessä Vauvatesti jatkaa samalla linjalla. Don perehtyy luonteelleen ominaisella tavalla vauvan tuloon niin perusteellisesti kuin mahdollista, ja Donin tapauksessa kyseessä on siis todella perinpohjainen omistautuminen asialle. Se johtaakin moneen tahattomaan sattumukseen, josta vain hyvä tuuri onnistuu saattamaan hänet kunnialla ulos. Vaikka kerronta on hyvin huumorin värittämää, olisin ehkä toivonut hieman tiiviimpää rakennetta. Vaimotestin jälkeen odotukseni Vauvatestistä olivat korkealla ja ne pääosin täyttyivätkin. Mahdollista jatko-osaa en tosin välttämättä enää kaipaa, sillä pelkään kerronnan alkavan toistaa liikaa itseään.

Tekniset tiedot:
Simsion, Graeme: Vauvatesti
Suomentaja: Inka Parpola
ISBN: 978-951-1-28956-2
Otava 2015
Nidottu, 400 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 31. lokakuuta 2015

Schatz, Roman: Voi maamme, Suomi

Saksasta 1980-luvulla Suomeen muuttanut ja sittemmin lähes täysin suomalaistunut kirjailija Roman Schatz on kirjoittanut Suomen-kokemuksistaan teoksen Voi maamme, Suomi. Teos on omaelämäkerran sijaan yleisluontoinen kuvaus siitä, millainen maa Suomi on ja millaisia ovat suomalaiset. Suomea ja suomalaisuutta on teoksessa tarkasteltu erilaisten aihepiirien kautta: alkoholinkäytön, suomalaisten sankareiden, suomen kielen, vuodenaikojen, ihmissuhteiden, sotahistorian ja Nokian näkökulmista.

Teos on mielestäni melko perinteinen esittely maastamme ja sen asukkaista ja sen erottaa musta vastaavista teoksista oikeastaan Roman Schatzin kirjoitustyyli, jota höystää vuosikymmenten varrella suomalaistuneen henkilön tapa tarkastella maamme asukkaita ja suomalaista elämäntapaa. Kuvaus on melko stereotyyppistä eikä se paljasta paljonkaan uutta varsinkaan sellaiselle, joka on lukenut vastaavanlaisen teoksen jo aikaisemmin. Teos on suhteellisesta paksuudestaan huolimatta itse asiassa vain puolet sen paksuudesta: kun teoksen on päässyt puoleen väliin, voi sen kääntää toisinpäin ja lukea saman uudestaan englanniksi. Se antaa ymmärtää, että teos on tarkoitettu ennen kaikkea maastamme kiinnostuneille ulkomaalaisille. Siihen tarkoitukseen teos lieneekin omiaan. Itse luin vain suomenkielisen osuuden, jossa oli hieman kirjoitusvirheitä esimerkiksi kielen ja juhlapäivien kirjoitusasussa. Muilta osin teos on harmiton ja sopinee erityisesti Suomi-viemiseksi ulkomaille.

Tekniset tiedot:
Schatz, Roman: Voi maamme, Suomi
ISBN: 978-951-0-40527-7
Johnny Kniga 2014
Nidottu, 147 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Härkönen, Anna-Leena: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia

Luettuani Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein halusin tutustua hänen tuotantoonsa enemmänkin ja tartuin teokseen Ihana nähä! ja muita kirjoituksia. Olen tottunut tuntemaan Härkösen suorapuheisena ja keskinkertaisuutta kaihtavana monipuolisena kirjoittajana ja kulttuurialan vaikuttajana, ja sellaisena hän näyttäytyy myös nyt arvioitavana olevassa teoksessa. Teokseen on koottu Anna-lehdessä aikaisemmin julkaistuja kolumneja eri aiheista, lisäksi yksi kirjoituksista on alunperin Helsingin Sanomista.

Härkönen kirjoittaa arkipäivän aiheista erityisesti kulttuurista kiinnostuneen naisen näkökulmasta. Kolumneissa vieraillaan esimerkiksi kylpylässä, Turun linnassa, kivijalkavaateliikkeessä ja erilaisissa tapahtumissa. Härkösmäiseen näkökulmaan sopii, että asioita tarkastellaan uusia oivalluksia herättävästi ja kriittisiä huomioita tehden. Omaan mieleeni on se, että Härkönen välttää kaikkea keskinkertaisuutta ja eikä ole erityisen miellyttämisenhaluinen - kenties vuodet ovat opettaneet, että jokaisen tulee pitää huoli omistaan.

Kirjoitukset ovat melko lyhyitä, joten teoksen saa luettua halutessaan nopeastikin itselle sopivissa pätkissä. Olisin ehkä itse toivonut teokselle toisenlaista taittoa, sillä nykyinen pitkulainen muoto aiheuttaa sen, että kirjaa pitää lähes puristaa, jotta sen saa pysymään lukiessa auki.

Tekniset tiedot:
Härkönen, Anna-Leena: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
ISBN: 978-951-1-28341-6
Otava 2015
Sidottu, 173 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Kyrö, Tuomas: Miniä

Miniä saa täysin odottamatta viikonloppuvieraaksi appiukon, joka on loukannut itsensä eikä pärjää kotonaan. Miniän puoliso ja lapset ovat edelleen Sysi-Suomessa, jossa appiukon puoliso, emäntä, on ollut hoitokodissa jo jonkin aikaa. Miniän tehtäväksi jää pitää seuraa appiukolleen, kunnes loput perheenjäsenet tulevat kotiin. Alkaa sangen poikkeuksellinen viikonloppu.

Melko nopeasti selviää, että appiukko on mielensäpahoittajan perikuva: vanhan kansan mies, jolla on tullessaan mukana omat perunat, ne ainoat oikeat jotka maistuvat joltakin. Miniä yrittää pitää appiukon hengissä miten kuten, mutta edes kahvi ei ole sitä mihin appiukko on Sysi-Suomessa tottunut. Viikonloppu alkaa vaikuttaa loputtoman pitkältä, kun aamukahvin keittoonkin pitää ryhtyä jo aamukuudelta. Kaiken huipentumana on miniän työnantajan yllättävä sunnuntaiaamun puhelu, jossa tämä saa hoitaakseen kiireellisen työtehtävän. Ja kun appiukkoa ei voi jättää oman onnensa nojaan kotiin, ottaa miniä hänet mukaan töihin. Kuinkas sitten kävikään?

Miniällä on selvä yhteys Kyrön Mielensäpahoittaja-sarjaan. Poikkeuksena on vain se, että tässä teoksessa näkökulma on miniän. Sukupolvet kohtaavat, hyvin erilaiset ja arvoiltaan poikkeavat sellaiset, ja törmäys on melkein väistämätön. Sunnuntain tapahtumat muuttavat kuitenkin asetelman melkein päälaelleen - ehkä kaikki ei olekaan niin yhteensovittamatonta. Kyrö vakuuttaa lukijan kerrontataidoillaan jälleen tällä teoksella, jonka lyhyytensä vuoksi lukee vaikka illan iloksi.

Tekniset tiedot:
Kyrö, Tuomas: Miniä
ISBN: 978-952-67705-5
Kirjakauppaliitto 2012
Sidottu, 122 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Rämö, Matti: Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin

Ties monennessako polkupyörämatkakirjassaan maantieteilijän koulutuksen saanut Yleisradion Teksti-TV:n toimittaja Matti Rämö matkustaa polkupyörällä kuudessa viikossa kotioveltaan tyttärensä luokse Istanbuliin. Matka kulkee hieman epätavanomaisempaa reittiä, sillä Baltian maiden, Valko-Venäjän ja Ukrainan jälkeen Rämö suuntaa Odessasta laivalla Mustanmeren yli Itä-Turkkiin ja jatkaa sieltä päämääräänsä Istanbuliin.

Rämö on koonnut teoksensa tuttuun tyyliin päiväkirjamuotoon siten, että kunkin päivän kohdalle hän on merkinnyt matkareitin, kuljetut kilometrit ja sen hetkisen kokonaiskilometrimäärän sekä päivän aikana kulutetut eurot. Sen jälkeen alkaa varsinainen kooste kunkin päivän tapahtumista, usein hyvinkin yksityiskohtaisesti kerrottuna. Matkan aikana ehtiikin sattua kaikenlaista, pääasiassa arkisuudessaan merkittäviä tapahtumia ja kohtaamisia. Yöt Rämö viettää teltassaan tai eritasoisissa hostelleissa ja hotelleissa. Matka taittuu luottopolkupyörällä Odessaan saakka, jossa Rämön pyörä varastetaan ja hän joutuu ostamaan tilalle uuden. Erinäisistä haasteista, univelasta, väsyneistä lihaksista ja muista kommelluksista huolimatta matka taittuu onnekkaasti loppuun saakka.

Olen lukenut aikaisemmin jo muutaman Rämön aikaisemman matkakirjan, tosin en aivan kaikkia. Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin jatkaa kaikilta osin Rämölle ominaisella linjalla, joten mikäli pitää hänen kirjoitustyylistään, on tämä kirja varma valinta. Tässä teoksessa kaupan päälle tulee Itä-Euroopan nykypäivän kuvaus matkamiehen silmin nähtynä ja koettuna.

Tekniset tiedot:
Rämö, Matti: Polkupyörällä Ukrainan halki Istanbuliin
ISBN: 978-952-312-119-5
Minerva Kustannus 2015
Sidottu, 371 s.
Kirjastoluokka: 40.8

lauantai 24. lokakuuta 2015

Haavisto, Maija: Häpeämätön

Häpeämätön-teoksen keskiössä on Ennan ja Vesan keskinäinen suhde: Ennan, joka on monialainen taiteilija ja ihmisoikeusaktivisti, mutta kärsii koko ajan pahenevasta Ehlers-Danlosin syndroomasta; ja Vesan, joka on nauhoittanut koko ikänsä muiden ihmisten puhetta, mutta on päätynyt radiourahaaveiden kariuduttua toimistotyöntekijäksi Kelaan. Siinä missä Enna on raisu ja sairautensakin edetessä impulsiivinen ja uskalias, on Vesa kunnollisen ja tunnollisen oloinen.

Mikä Ennaa ja Vesaa sitten yhdistää? Se ihmetyttää usein Vesan vanhempia eivätkä he jätä ajatuksiaan vain oman päänsä sisälle. Toisinaan Vesaa itseäänkin arveluttaa suhde Ennaan, joka on niin erilainen kuin Vesan aikaisemmat tyttöystävät. Ennan kadotessa muutamaan otteeseen Vesa on kuitenkin niin voimakkaan ikävän kourissa, että hänen tunteensa Ennaa kohtaan eivät kuitenkaan jää epäselviksi. Vaan kuinka käykään, kun Enna saa suurehkon taiteilija-apurahan ja saa luotua sen avulla ikioman taidenäyttelyn kadoten sieltä jälkiä jättämättä? Jonkin ajan kuluttua löytyvä Ennan sähköpyörätuoli kertoo karusta mahdollisuudesta, että Vesa on menettänyt Ennan lopullisesti.

Haaviston teoksessa käsitellään hänelle ominaisesti vähemmän tunnettuja kroonisia sairauksia, tässä tapauksessa EDS:aa, joka saakin teoksessa näyttävän sivuroolin. Itse asiassa juuri sairauden käsittely oli syy, jonka vuoksi alunperin kiinnostuin tästä kirjasta. Totuuden nimissä on sanottava, että olisin muussa tapauksessa jättänyt tämän kirjan lukematta: juonikuvio on melko tavanomainen, joskin mielestäni erityisesti Vesa erikoisen harrastuksensa - vai voisiko puhua suoranaisen pakkomielteensä kanssa - on kuvattu henkilönä melko kiinnostavalla tavalla.

Tekniset tiedot:
Haavisto, Maija: Häpeämätön
ISBN: 978-952-5907-22-3
Radium Kirjat 2013
Sidottu, 208 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Jones, Tobias: A Place of Refuge. An Experiment in Communal Living

Mitä tapahtuu, kun italialais-brittiläinen pariskunta kolmine lapsineen päättää perustaa Englannin maaseudulle kriisitilanteessa olevien ihmisten omaehtoisen ja mahdollisimman omavaraisen kuntoutuspaikan? A Place of Refuge  - An Experiment in Communal Living kertoo Windsor Hill Wood -nimisen maatilan tarinan sen muuttuessa hyvin erilaisia ihmisiä palvelevaksi yhteisölliseksi kuntoutuspaikaksi. Kirjassa kerrotaan yhteisötilan kehitys ensimmäisten viiden vuoden aikana.

Teoksessa kuvataan kaikkien alkuvaikeuksien kautta tilan muotoutumista: sana kiertää nopeasti niin, että tulijoita riittää alusta alkaen ja toimintamallit on pakko hioa paremmin sopiviksi matkan varrella käytännön kokemuksien ohjaamana. Yhteisössä ehtii asua ensimmäisten viiden vuoden aikana noin viisikymmentä eri ihmistä - eri syiden vuoksi elämänsä muutosvaiheessa olevia ihmisiä, jotka ovat tulleet tilalle kuka omatoimisesti, kuka vanhempansa tai muun läheisen ohjaamana. Myös paikallinen hyväntekeväisyysyhdistys lähettää uusia toipilaita silloin tällöin.

Ihmiset ovat hyvin eri-ikäisiä ja heidän taustansa käsittää yleensä yhden tai useamman ongelman, kuten päihteiden käyttöä, syömishäiriöitä, vaikean avioeron, vankeustuomion tai muunlaisen yhteiskunnasta syrjäytymisen. Ovet ovat avoinna mahdollisuuksien mukaan kaikille, ja elämä lapsiperheenä sekalaisen yhteisön kanssa onkin jatkuva haaste: vaikka suurin osa yhteisön jäsenistä osallistuu tilan töihin vapaaehtoisesti kykyjensä mukaan, on mukana aina myös väärinkäytöksiä tai silkkaa laiskuutta. Kaiken lisäksi Tobias Jones tekee jatkuvasti kirjoitustöitä paikatakseen edes vähäisessä määrin uhkaavan nopeasti vajuvaa kassaa. Työpäivät venyvät siis aamuvarhaisesta pitkälle iltaan.

Kirja jättää aluksi auki muutamia kysymyksiä: millainen tausta tällä pariskunnalla on ja mikä ajaa heidät perustamaan perhetilalleen kommuunin? Nämä kysymykset jäävät avoimiksi, mutta voisivat selittää lukijalle pariskunnan halua elää tavanomaiseen nähden hyvin poikkeuksellisesti ja itseään säästämättä. Teos on kirjoitettu kyllä niin sympaattisella tavalla, että kaikessa kaoottisuudessaan tunnelma on lämmin ja kodikas. Saamaani vaikutelmaan vaikuttaa varmasti se, että olen itse kiinnostunut yhteisöllisestä elämisestä ja omavaraisesta elämäntavasta, ja tässä teoksessa ne on yhdistetty maallikkomaiseen kuntouttamiseen käytännön työn kautta. Kaikessa rehellisyydessään teos antaa todentuntuisen kuvan yhteisöllisen elämisen arjesta - suosittelen aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Jones, Tobias: A Place of Refuge. An Experiment in Communal Living
ISBN: 9781848662483
Querqus Publishing Ltd 2015
Sidottu, 361 s.
Kirjastoluokka: 37.5

torstai 15. lokakuuta 2015

Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein

Miten käy tuikitavalliselle, työssäkäyvälle Puttosen pariskunnalle, kun loton seitsemän miljoonan euron päävoitto osuu kohdalle? Tuovatko miljoonat kauan kaivatun onnen ja poispääsyn ainaisesta rahapulassa kituutuksesta? Anna-Leena Härkösen teoksessa Kaikki oikein seurataan Puttosen onnenpotkun seurauksia kaikessa huvittavuudessaan ja karmeudessaan.

Eevi, vanhusten parissa työskentelevä kosmetologi-kampaaja ja musiikkialalla iltatöitä tekevä Kari ovat olleet naimisissa jo viisitoista vuotta. Elämä menee tasaista uraansa ja rahapula selittyy osin pariskunnan taipumuksella tuhlailuun ja alkoholismiin. Työssä on käytävä, jotta tulisi toimeen. Eräänä lauantaina kaikki vaikuttaa kuitenkin muuttuvan, kun loton pääpotti osuus Puttosten kohdalle. Rahahysteria iskee jo ennen kuin summa kolahtaa pankkitilille. Koti ja vaatteet menevät uusiksi, mutta kuinka käy ystävyys- ja perhesuhteiden? Onnistuuko yhä enemmän alkoholistuiva Kari pitämään työpaikkansa? Ja miten jaksaa Puttosten oma parisuhde, kun Eevi ja Kari kilvan suunnittelevat rahalle parempaa käyttöä?

Härkösen kerronta on realistisen, jopa inhorealistisen tuntuista. Rahallahan kaikki on mahdollista - tai ainakin melkein. Jossakin mielessä kerronta on kuitenkin ehkä liiankin ennalta arvattavaa ja Puttosten kohtalo kuin jo ennalta tuhoon tuomittu. Lukija toivoo parempaa, vaikka ei ehkä itsekään osaisi käyttäytyä ja suunnitella miljoonien sijoittamista vastaavassa tilanteessa sen järkevämmin. Tämä kirja valottaa pinnallisen menestyksen varjopuolta tavalla, joka saa arvostamaan omaa tavallista arkea entistä enemmän.

Tekniset tiedot:
Härkönen, Anna-Leena: Kaikki oikein
ISBN: 978-951-27316-5
Otava 2014
Sidottu, 317 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Weisman, Alan: Maailma täynnä meitä. Viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi?

Kuinka monta ihmistä mahtuu maapallolle? Kuinka kauan väestönkasvu voi jatkua entisenkaltaisena? Näihin ja lukuisiin muihin aihetta sivuaviin kysymyksiin pureudutaan Alan Weismanin teoksessa Maailma täynnä meitä - viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi? Nykyisellä kasvuvauhdilla maapallon väkiluku ylittää kymmenen miljardin rajan vuosisadan loppuun mennessä. Onko mitään tehtävissä?

Maailma ilman meitä -teoksellaan tutuksi tullut Weisman jatkaa ajatuskoettaan, mutta tällä kertaa täysin vastakkaisesta näkökulmasta. Hän tarkastelee väestönkasvun seurauksia eri puolilla maailmaa maissa, joissa on täysin vastakkainen tilanne: joissakin maissa väestö kasvaa edelleen räjähdysmäisellä nopeudella, kun taas osassa maista väestönkasvu ei riitä kattamaan edes kuolleisuutta. Mistä nämä erot johtuvat ja mitä niistä on opittavissa? Teoksessa sivutaan myös eri uskontojen näkemyksiä väestönkasvusta: sitä, kuinka uskonnolla ja oikeastaan vielä useammin politikoinnilla voidaan oikeuttaa mahdollisimman suuri lapsiluku naista kohti. Samoja argumentteja voidaan tosin käyttää myös vastakkaiseen tarkoitukseen, väestönkasvun rajoittamiseen perhesuunnittelun kautta. Usein kyse on niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin ehkäisyvälineiden saamisesta ja niiden sosiaalisesti hyväksytystä käyttämisestä - esimerkiksi sellaisten epäluulojen poistamisesta, että länsimaat käyttäisivät ehkäisyvälineiden tarjoamista jälleen uutena keinona hallita kehitysmaita.

Weismanin teoksessa heitetään ilmaan suuri määrä kiinnostavia kysymyksiä, joista moni saa myös vastauksen, harvemmin kuitenkaan aivan yksiselitteisen sellaisen. Ympäristöjournalistin roolissa Weisman onnistuu yhdistämään matkakirjamaisen kerronnan tiukkoihin tosiasioihin ja taustatietoon eri maiden yhteiskunnallisesta tilanteesta. Hän onnistuu valistamaan lukijaa ja herättämään hänen mielenkiintonsa kuin huomaamatta sortumatta kuitenkaan syyllistämiseen. Teos on ehdottomasti lukemisen arvoinen kenelle tahansa aiheesta vähänkään kiinnostuneelle.

Tekniset tiedot:
Weisman, Alan: Maailma täynnä meitä. Viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi?
Suomentaja: Ulla Lempinen
ISBN: 978-952-300-087-2
Atena Kustannus 2014
Sidottu, 557 s.
Kirjastoluokka: 50.1

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Reinikainen, Eija: Leimatut lapset. Kun koulu ei ymmärrä

Millaista on olla ideaalilapsia suosivassa koulussa, jos on itse jollakin tavalla poikkeava? Miten menestyä koulussa alkoholistiperheen lapsena tai muuten erityistarpeisena? Näitä asioita käsittelee teoksessaan Leimatut lapset - kun koulu ei ymmärrä Eija Reinikainen, jolla on koko työuran pituinen kokemus työskentelystä erityistarpeisten lasten kanssa.

Teoksessa aihetta lähestytään Reinikaisen työuran eri vaiheiden kautta: hän on työskennellyt opettajana laitoksessa, tarkkailuluokalla, ekaluokkalaisten kanssa ja peruskoulun erityisopettajana. Jokaisessa näistä vaiheessa Reinikaiselle on kertynyt muistoja lapsista, jotka ovat erityisesti jääneet hänen mieleensä. Teoksessa nämä lapset ovat päässeet pääosaan, sillä kullekin lapselle on varattu oma lukunsa. Kukin opettajan uran vaihe on saanut vielä kokoavan päätösluvun, jotta kerronta pysyisi paremmin kasassa.

Täytyy sanoa, että olin erittäin positiivisesti yllättynyt tästä kirjasta. Luulin ennen teoksen lukemista, että kyseessä olisi jokin yleisluontoinen teos aiheesta, joka on nykyään kenties ajankohtaisempi kuin koskaan. Teos on kuitenkin hyvin omakohtainen kuvaus ja sivuaa Reinikaisen opettamien lasten ohella hänen omaa elämäänsä neljän lapsen yksinhuoltajaäitinä ja monen koululaisen "varaäitinä", tukena ja turvana koulutiellä. Teosta voisi luonnehtia jopa elämäkerraksi huolimatta pääosassa olevista oppilaskuvauksista. Reinikaisen kaltaisia opettajia soisi olevan paljon enemmän - hatunnosto kunnioitettavalle työuralle.

Tekniset tiedot:
Reinikainen, Eija. Leimatut lapset. Kun koulu ei ymmärrä
ISBN: 978-951-1-21513-4
Otava 2007
Sidottu, 251 s.
Kirjastoluokka: 38.5509

Nicholls, David: Yhtä matkaa

Douglas, Connie ja Albie. Mies ja nainen, joilla on takanaan lähes neljännesvuosisadan kestänyt avioliitto. Lähes aikuinen poika, jonka suhde isään on kaikista yrityksistä huolimatta melko monimutkainen. Eivätkä asiat tunnu sujuneen kovin yksinkertaisesti Douglasin ja Connien välilläkään, sillä eräänä varhaisaamuna Connie ilmoittaa harkitsevansa eroa.

Sitä ennen edessä on kuitenkin Grand Tour, hartaasti suunniteltu Albien aikuistumismatka Euroopan kulttuurikohteissa, johon osallistuu koko perhe. Lopullinen eropäätös päätetään jättää taka-alalle tuon matkan ajaksi. Hyvistä suunnitelmista huolimatta tiet eroavat kuitenkina jo Saksassa sillä tavoin, että Albie lähtee omille teilleen ja pian Conniekin päättää palata kotiin. Douglas päättää jatkaa Grand Touria tarkoituksenaan löytää Albie käsiinsä ja voittaakseen siten Connien takaisin. Vaan kuinka matka jatkuukaan, kun eräällä junaosuudella Douglas huomaa unohtaneensa käytännössä kaiken mukana olleen omaisuutensa edellisen aseman säilytyslokeroon?

Tässä kirjassa on seikkailun makua eikä viihteellisyydestäkään ole tingitty. Pääosassa on Douglas, insinöörin aivoilla ajatteleva mies, jonka vastinparina on taiteellinen luonne Connie. Kaikista eroista huolimatta pari onnistuu pysymään yhdessä neljännesvuosisadan ja Grand Tourin aikanakin koetut hetket todistavat sen, että edellytykset jatkolle olisivat kasassa. Kaikki ei ole kuitenkaan niin yksinkertaista. Itseäni jäi harmittamaan kirjan loppuratkaisu, mikä kertonee siitä, että kirja onnistui koskettamaan. Suosittelen tätä teosta kevyehköä lukemista kaipaavalle.

Tekniset tiedot:
Nicholls, David: Yhtä matkaa
Suomentaja: Inka Parpola
ISBN: 978-951-1-28586-1
Otava 2014
Nidottu, 445 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 26. syyskuuta 2015

Keltikangas-Järvinen, Liisa: Temperamentti ja koulumenestys

Jokainen meistä on temperamentiltaan erilainen, ja ihmisten keskinäiset erot tulevat esiin jo lapsena. Jotkut temperamentit ovat koulunkäynnin kannalta suotuisia, toiset johtavat helposti erilaisiin ongelmiin. Ihminen on erilaisten temperamenttipiirteiden kokonaisuus. Näitä piirteitä ja niiden yksittäisiä ja yhdessä luomia kokonaisuuksia erityisesti koulunkäynnin kannalta tarkastellaan psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen teoksessa Temperamentti ja koulumenestys.

Teoksen aluksi määritellään siinä käytetty peruskäsite, temperamentti, sekä se, mikä on sen suhde persoonallisuuteen ja  kognitiivisiin kykyihin. Tämän jälkeen käydään temperamenttipiirre kerrallaan läpi, miten kukin temperamenttipiirre vaikuttaa koulunkäyntiin. Omat lukunsa on saanut sensitivisyys, aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, rytmisyys, lähestyttävyys ja intensiivisyys. Jokainen yksilö sijoittuu johonkin kohtaan kunkin temperamenttipiirteen osalta ja tuloksena on aina yksilöllinen kokonaisuus, joka vaikuttaa siihen, miten hyvin yksilö menestyy nykymuotoisessa koulussa. Temperamentti vaikuttaa opettajan arvioon oppilaasta, itse opetustapahtumaan ja oppilaan vuorovaikutukseen muiden henkilöiden kanssa. Mikäli oppilaiden välisiä temperamenttieroja ei osata ottaa opetuksessa tarpeeksi huomioon, voi seurauksena olla tietyntyyppisten temperamenttipiirteiden omaavien lasten syrjäytyminen opetuksesta ja lopulta laajemminkin yhteiskunnasta.

Teos sopii mielestäni alkulukujen jälkeen mainiosti vaikka hakuteokseksi lukijalle, joka haluaa tietää, miten tietyt persoonallisuudenpiirteet vaikuttavat yhdessä yksilön käyttäytymiseen - niin johdonmukaisesti etenevä ja selkeisiin lukuihin jaettu tämä teos on. Siinä on lisäksi esitetty paljon osuvia huomioita esimerkiksi siitä, että nykyisin koulussa annettava käyttäytymistä ja huolellisuutta kuvaava arvosana onkin itse asiassa joidenkin temperamenttipiirteiden suosimista. Aina on myös edullisempaa ottaa oppilaiden väliset temperamenttierot huomioon jo perusopetusvaiheessa erilaisin kirjassa esitetyin yksinkertaisin keinoin, jotta kalliiseen erityisopetukseen ei ole välttämättä tarvetta. Teos onkin käytännönläheinen opas niin opettajille kuin vanhemmillekin lasten temperamenttipiirteiden huomioonottamiseksi koulumaailmassa.

Tekniset tiedot:
Keltikangas-Järvinen, Liisa: Temperamentti ja koulumenestys
ISBN: 978-951-0-37404-7
WSOY 2010
Sidottu, 272 s.
Kirjastoluokka: 14.12

Kääriäinen, Matti: Kehitysavun kirous

Vuosikymmenten kehitysapu ei ole johtanut kehitysmaiden tilanteen merkittävään kohentumiseen. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa absoluuttinen köyhyys on joidenkin arvioiden mukaan jopa lisääntynyt. Kehitysavun suunnittelusta ja toteutuksesta ovat vastanneet pitkälti länsimaat, omilla ehdoillaan ja intresseillään - tulokset ovat sen mukaisia.

Neljä vuosikymmentä kehitysyhteistyöhön ja -politiikkaan liittyvissä tehtävissä riitti vakuuttamaan ulkoasiainnneuvoksen ja nykyisin eläkkeellä olevan suurlähettilään Matti Kääriäisen siitä, että kehitysyhteistyössä on jotakin pahasti pielessä. Teoksessaan Kehitysavun kirous hän esittää kriittisen kannanottonsa entisen työnantajansa Ulkoasiainministeriön ja Yhdistyneiden Kansakuntien toiminnalle. Sanalla sanoen Kääriäisen mukaan kehitysyhteistyössä kyse on ollut hyvin pitkälle toiminnasta, joka on olut kulloinkin jopa yksittäisten ministerien henkilökohtaisiin painopistealueisiin keskittyvää, poikkoilevaa ja epäjohdonmukaista. Niissä muutamissa evaluaatioissa, joissa kehitysavun vaikuttavuutta on arvioitu, tulokset ovat olleet heikkoja. Silti sama meno jatkuu.

Kääriäisen mukaan kyse ei ole siitä, että kehitysmaat tulisi jättää oman onnensa nojaan. Kehitysavun tulisi vain olla kehitysmaiden omista intresseistä lähtevää, jotta ne voidaan sitouttaa mukaan toimintaan. Kääriäinen on liittänyt teoksensa mukaan hyvin kriittiseen sävyyn kirjoittamia raporttejaan, jotka päätyivät siloiteltuina versioina erilaisiin loppuraportteihin. Mielipiteillään Kääriäinen sai työyhteisössään hankalan ihmisen leiman.

Teos on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro nykyäänkin esillä olevasta kehitysyhteistyöstä, joka puhuttaa erityisesti siihen suunnattujen määrärahojen muodossa. Jotakin on selvästi tehtävä, ja Kääriäinen tarjoaa yhden varteenotettavan vaihtoehdon.

Tekniset tiedot:
Kääriäinen, Matti: Kehitysavun kirous
ISBN: 978-952-264-361-2
Into Kustannus 2014
Sidottu, 171 s.
Kirjastoluokka: 36.68

lauantai 19. syyskuuta 2015

Laurén, Anna-Lena: "Hulluja nuo venäläiset". Tuokiokuvia Venäjältä

Pitkäaikainen Yleisradion toimittaja Anna-Lena Laurén on pitkän linjan Venäjän-tuntija ja mitä ilmeisimmin omiaan kirjoittamaan teoksen venäläisestä mentaliteetista. Venäläiset ovat tietoisia omasta erityislaatuisuudestaan ja omasta kulttuuristaan, eikä syyttä. Laurén kertoo teoksessaan eri aihealueiden kautta, millainen on venäläinen ajattelutapa kaikessa hurmaavuudessaan ja ärsyttävyydessään. Kyseessä on Laurénin omiin kokemuksiin perustuva teos, ei siis mikään objektiivinen tietoteos. Kuitenkin sen kautta on löydettävissä yleisempikin pohjavire, joka tuntuu olevan ominainen juuri venäläisille.

Millainen on venäläinen suhtautuminen rahaan? Kuinka selvitä kaiken korruption keskellä ja millaista on arki äärimmäisen köyhyyden ja loisteliaan rikkauden keskellä? Miten venäläinen nainen näkee suomalaisen naisen? Ja miten käykään, kun venäläisryhmä päättää lähteä yhdessä matkalle? Venäläinen anteliaisuus ja vieraanvaraisuus ovat niin syvälle kulttuuriin iskostuneita, että niille, joilla ei oikeasti olisi varaa tarjota, tilanne voi koitua kiperäksi. Silti pärjäävästä julkisivusta kiinnipitäminen on tärkeää. Se saa venäläisen vaikka myymään omistusasuntonsa kunnollisten häiden järjestämiseksi. Toisaalta kommunismin perintönä on edelleen havaittavissa tietynlainen käytännönläheisyys ja neuvokkuus korjata omin voimin vaikkapa auto tai kesämökki.

Laurénin teos on selkeydessään erittäin mielenkiintoinen kuvaus itänaapuristamme ja sen asukkaista, jotka tuntuvat olevan perillä maastamme hämmästyttävän hyvin ja jotka voivat ulkomuistista siteerata venäläisten kirjallisuusklassikoiden tuotantoa silmääkään räpäyttämättä. Teos laajentaa perinteistä stereotyyppistä näkemystä venäläisistä monipuolisempaan suuntaan ja sopii mainiosti luettavaksi kaikille aiheesta vähänkään kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Laurén, Anna-Lena: "Hulluja nuo venäläiset". Tuokiokuvia Venäjältä
Suomentaja: Laura Beck
ISBN: 978-951-851-200-7
Teos & Söderströms 2009
Nidottu, 185 s.
Kirjastoluokka: 47.1

Kwok, Jean: Käännöksiä

Hongkongista kotoisin oleva Kimberly on varhaismurrosikäinen, kun hän muuttaa paremman elämä perässä äitinsä kanssa Yhdysvaltoihin. Todellisuus perillä on kaikkea muuta kuin ruusuinen: äiti ja tytär joutuvat asumaan Kimberlyn tädin heille järjestämässä torakoita ja hiiriä vilisevässä murjussa New Yorkin huonomaineisimmassa kaupunginosassa. Talo on purku-uhan alla eikä siellä asu enää muita. Lähistön palvelut ollaan sulkemassa, jolloin vähätkin ystävälliset tahot muuttavat muualle.

Kimberlyn täti on kuitenkin onneksi järjestänyt hänet hieman parempaan kouluun, jossa Kimberly sananmukaisesti puhkeaa kukkaan. Kimberlylle ja hänen äidilleen tämän koulumenestys on aina ollut tärkeä asia, ja nyt karun todellisuuden iskiessä vastaan menestyminen koulussa tuntuu vieläkin tärkeämmältä perheen nostamiseksi ylös tukahduttavasta loukusta. Koulupäivän jälkeen Kimberly menee äitinsä seuraksi tekemään töitä vaatetehtaaseen, joka on hänen tätinsä ja tämän miehen omistama. Päivät venyvät usein pitkälle alkuyöhön varsinkin vaatetilausten lähetysajan lähestyessä.

Rankka työ ja ummikkoäidin auttaminen eivät estä Kimberlyä menestymästä koulussa. Ennen pitkää hän saa parhaan ystävän ja lahjakkuutensa ansiosta myös täysimääräisen stipendin laadukkaaseen yksityiskouluun. Kaikki tämä on kuitenkin pidettävä salassa kateelliselta tädiltä. Vähitellen elämässä alkaa näkyä valoa, kun tehtaasta löytyy myös Matt, hieman Kimberlyä vanhempi kohtelias ja hyväkäytöksinen nuorimies. Mutta millaisen päätöksen orastava rakkaustarina saakaan?

Jean Kwokin teoksessa lukija pääsee sisälle tarinaan, joka on sekoitus mielikuvitusta ja todellisuutta. Kwok on itse kokenut melko pitkälle yhtä karun alkuajan Yhdysvalloissa ja elänyt äärimmäisessä köyhyydessä ennen kuin on koulumenestyksen turvin ponnistanut paremman toimeentulon lähteille. Teos on siis jossakin määrin omaelämäkerrallinen, mikä tuo kerrontaan selvää syvyyttä. Uskomaton tarina kantaa lukijaa loppuun asti, jolloin paljastuu vielä viimeinen yllätys Kimberlyn ja hänen äitinsä elämästä. Kwokin esikoisteos on todella sujuvasti ja koskettavasti kirjoitettu ja antaa uuden näkökulman maahanmuuttajanuorten toiseen todellisuuteen, josta muilla ei välttämättä ole aavistustakaan.

Tekniset tiedot:
Kwok, Jean: Käännöksiä
Suomentaja: Ulle Lempinen
ISBN: 978-952-5637-29-8
Bazar Kustannus 2011
Sidottu, 279 s.
Kirjastoluokka: 1.4

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Dowling, Tim: Kuinka minusta tuli hyvä aviomies

Brittiläisen Guardian-lehden toimittaja Tim Dowling on koonnut teokseensa Kuinka minusta tuli hyvä aviomies puoliksi muistelmien ja puoliksi elämäntaito-oppaan muotoon huomioita siitä, miten parisuhteen ja avioliiton saa toimimaan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ja koska Dowling on mies, on näkökulma luonnollisesti miehinen eli teoksessa tarkastellaan sitä, kuinka mies voi omalta osaltaan vaikuttaa parisuhteen ja avioliiton onnistumiseen.

Menestyksekäs avioliitto perustuu virheille, ja joka päivä on uusi mahdollisuus oppia siitä mitä on tehnyt väärin. Samalla avioliitto on rakentuu myös rakkaudesta, luottamuksesta ja ennen kaikkea yhteisestä päämäärästä. Kyse on määrätietoisesta tahdosta olla yhdessä. Näiden ajatusten ympärille Dowling on koonnut oman neljännesvuosisadan kestäneen avioliittonsa aineksia, usein hyvin koomisesti esitettynä.

Miksi ihmeessä pitäisi mennä naimisiin? Kuinka olla onnistuneesti väärässä? Mikä merkitys on miehen kyvyllä olla perheen monitoimimies, joka osaa korjata laitteen kuin laitteen? Kuinka säilyttää toimiva väli anopin kanssa, joka tässä tapauksessa asuu samassa talossa? Ja millaista onkaan tollon isyys? Teoksessa käsitellään miehen itsetunnon kannalta merkittävien aiheiden kautta, millaista on olla onnistuneessa avioliitossa ja kuinka säilyttää kohtuullinen avio-onni. Dowling on elättänyt itsensä ja perheensä vaihtelevalla menestyksellä freelancetoimittajana, käytännössä kolmen lapsen koti-isänä. Alunperin Yhdysvalloista kotoisin oleva Dowling saa tyttöystävänsä ja sittemmin vaimonsa perässä Iso-Britanniaan muuttaneena huomata, että maahanmuuttajana hänellä on vähintään kaksinkertainen taakka yrittäessään luoda freelance-uraa laskujen painaessa päälle. Jotenkin kaikki kuitenkin onnistuu, ja näistä oppitunneista on koottu yksi jos toinenkin teoksen opetuksista. Lukijan päätettäväksi jää, onko Dowling edelleenkään se ihanteellinen aviomies, mutta ainakin hän vaikuttaa panostaneen aiheen käsittelyyn usean kolumnin ja tämän teoksen verran. Kevyeen tyyliin kirjoitettuna teoksessa on useampikin totuuden siemen.

Tekniset tiedot:
Dowling, Tim: Kuinka minusta tuli hyvä aviomies
Suomentaja: Hilla Hautajoki
ISBN: 978-952-299-066-2
Paasilinna 2015
Nidottu, 286 s.
Kirjastoluokka: 14.8

Booth, Michael: Pohjolan onnelat. Karu totuus Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta (ja Islannistakin)

Brittitoimittaja Michael Booth on huomannut monen muun ulkomaalaisen (ja miksei suomalaisenkin) tapaan, että Pohjoismaat sijoittuvat vuosi toisensa jälkeen kärkeen tilastoissa, joissa luokitellaan maailman maat paremmuusjärjestykseen onnellisuuden, demokratian, lapsikuolleisuuden, naisten aseman tai jonkin muun kriteerin mukaan. Booth päätti ottaa selvää, mikä Pohjoismaita yhdistää ja mitkä tekijät selittävät niin hyviä sijoituksia erilaisissa vertailuissa. Tuloksena on nyt arvioitavana oleva teos Pohjolan onnelat, joka perustuu Boothin matkoihin kaikissa Pohjoismaissa. Matkojen aikana Booth on omien havaintojensa ohella haastatellut kunkin maan eri alojen tutkijoita ja asiantuntijoita saadakseen mahdollisimman monipuolisen kuvan tilanteesta.

Booth on naimisissa tanskalaisnaisen kanssa ja asunut maassa jo jonkin aikaa, joten teoksen ensimmäiseksi käsiteltävänä oleva maa on itseoikeutetusti Tanska. Tanskalaisten kokonaisveroprosentti kohoaa yhdeksi maailman korkeimmaksi ja tanskalaiset ovat hyvin tietoisia maan hyvistä sijoituksista eri vertailuissa. Samaan aikaan tanskalaiset vaikuttavat Boothin kertoman mukaan aika kuppikuntaisilta ja heille koti ja kotimaa ovat kaikki kaikessa - jopa siinä määrin, että tanskalaiset eivät lähde lomallaankaan kuin mökilleen noin tunnin päästä kotoaan ja koristavat lipullaan kaiken aina makkarapaketista lähtien.

Islannista Booth nostaa esiin maan taloudellisesti holtittoman käyttäytymisen, joka on pankkikriisin myötä nostanut tämä noin 300 000 asukkaan maan muun maailman tietoisuuteen. Toisaalta Islanti näyttäytyy ehkä stereotyyppisestikin haltioiden ja kuumien lähteiden luvattuna maana, jossa ihmiset ovat maanläheisiä ja uskovat taikavoimiin.

Norja nousee Boothin kertomana esiin erityisesti mittavien öljyrikkauksien kautta,  jotka maa on käyttänyt koko pinta-alalleen ulottuvan asutuksen ja palveluiden säilyttämiseen. Maan hintataso on pöyristyttävän korkea ja vauraudestaan huolimatta esimerkiksi kouluvertailuissa Norja ei ole kivunnut kärkisijoille. Maan kansallistunne on kuitenkin vahva.

Ruotsi eroaa muista Pohjoismaista esimerkiksi siirtolaisten suuressa määrässä, joka on johtanut levottomuuksien kasaantumiseen erityisesti siirtolaiskeskittymässä, Malmössä. Ja Suomikin on päässyt teokseen mukaan, erityisesti kaikenlaisten erikoisuuksien, kuten Joulupukin kylän, alkoholismin, eukonkanto- ja kännykänheittokilpailun muodossa.

Booth onnistuu löytämään tiettyjä yhtäläisyyksiä Pohjoismaiden välillä, joskin jokainen maista eroaa jossakin suhteessa toisistaan. Loppujen lopuksi pohjoismaisuus voikin olla keinotekoisesti ylläpidetty myytti, joka tarvitsisi käytännössä toimiakseen tuekseen paremmin toimivaa Pohjoismaiden välistä yhteistyötä. Sellainen Boothin mukaan nykyään puuttuu, ja epäselväksi jää onko sellainen tarpeenkaan. Teos pyrkii olemaan nähtävästi Pohjoismaat lyhyesti yhteen kokoava vertaileva teos, jonka anti lienee suurin maista ennen jotakin tietäville. Muuten lopputulema voi olla yhtä stereotyyppinen kuin ennen lukemisen aloittamista.

Tekniset tiedot:
Booth, Michael: Pohjolan onnelat. Karu totuus Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta (ja Islannistakin)
Suomentaja: Panu Väänänen
ISBN: 978-952-291-087-5
Docendo 2014
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 43

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Pihlajaniemi, Anna: Adoptiomatka

Adoptiomatka on päiväkirjan muotoon koottu tarina adoptioprosessista. Toimittaja Anna Pihalajaniemen perheeseen ei kuulu yrityksistä huolimatta biologista lasta, joten pariskunta päättää mennä adoptioneuvontaan ja hakea adoptiovanhemmuutta. Prosessi on pitkä ja kärsivällisyyttä vaativa: tarvitaan monenlaisia todistuksia ja haastatteluja, joiden perusteella Pihlajaniemi ja hänen miehensä lopulta todetaan kelvollisiksi adoptiovanhemmiksi. Tääm on kuitenkin vasta alkusoittoa: lupa on voimassa kaksi vuotta, jonka aikana heidän paperinsa on lähetetty Kiinaan odottamaan sopivan lapsen löytymistä. Kaksi vuotta kuluu, pian kolmas ja neljäskin. Uusitun luvan myötä Pihlajniemi jatkaa odotustaan. Lasta ei kuitenkaan kuulu. Lopulta viidentenä vuonna ihme tapahtuu ja pariskunnalle ilmoitetaan tyttövauvan olemassaolosta. Odotus kulminoituu yhteiseen lapsenhakumatkaan ja Suomeen paluuseen.

Adoptiomatka kuvaa adoptioprosessia ja adoptiolapsen odotusta viiden vuoden ajalta. Mukaan mahtuu monia alhon ja epätoivon hetkiä, läheisten ja tuntemattomien ajattelemattomia kommentteja, mutta myös iloa ja lopulta sopeutumista lapsiperheen arkeen. Luonnollisella ja helpolla tavalla vanhemmiksi tulleet eivät tunnu aina ymmärtävän ja arvostavan lastaan ja rooliaan vanhempana, lapsensa kasvattajana. Kuitenkin heillä tuntuu olevan monenlaisia mielipiteitä adoptiosta, jossa kyky vanhemmuuteen punnitaan perusteellisesti ennen kuin mahdollisen lapsen etsintä edes alkaa.

Jollakin ihmeellisellä tavalla Pihlajaniemi vaikuttaa kaiken kokemansa jälkeen katkeroitumattomalta. Kaikessa suorasukaisuudessaan kirja on paikoin aika raskasta luettavaa; siinä sukelletaan syvien - erityisesti vanhemmaksi kelvollisuuden - kysymysten äärellä. Jostakin välistä pilkahtaa kuitenkin valo, joka saa jatkamaan - eihän Pihlajamäen mukaan muutakaan vaihtoehtoa ole. Kaikeksi onneksi loppu on onnellinen. Teos antaa ajattelemisen aihetta kaikille adoptiosta kiinnostuneilla mutta myös biololgisten lasten vanhemmille ja sellaisiksi aikoville.

Tekniset tiedot:
Pihlajaniemi, Anna. Adoptiomatka
ISBN: 978-951-31-6170-5
Tammi 2011
Sidottu, 238 s.
Kirjastoluokka: 99.1

Houni, Pirjo ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti


Presidentin linna ja kabinetti ovat pitkään olleet miehisen vallan vyöhykkeitä. Tarja Halosen valtaannousun myötä tilanne muuttui: muutaman tehtävässään jatkavan avustajan rinnalle nousi naisavustajia. Yksi heistä oli presidentin kabinetin lehdistöpäälliköksi nimitetty Maria Romantschuk, josta tuli Halosen luottonainen seitsemän vuoden ajaksi.

Ei, rouva presidentti kertoo Maria Romantschukin elämäkerranhänen siirtyessään merkittävästä tehtävästä toiseen. Romantschuk työskenteli Halosen lehdistöavustajana tämän toimiessa ulkoministerinä ja ehti muuttaa perheineen Tukholmaan, kunnes Halonen valittiin presidentiksi ja Romantschukin tehtäväksi tuli lunastaa lupauksensa palata tämän leipiin lehdistötehtäviin. Korealaista syntyperää oleva tutkijamies ja perheen kaksi lasta seurasivat hänen mukanaan Suomeen; tytär oli muuttanut Suomeen jo aikaisemmin. Alkoi ainutlaatuinen ja erittäin aikaavievä ajanjakso Suomen ensimmäisen naispresidentin rinnalla, jonka aikana matkapäiviä kertyi parhaimmillaan 150 vuodessa. Halosen mukana Romantschuk pääsi moniin mielenkiintoisiin kohteisiin ja tapaamaan maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä kättelyetäisyydeltä. Jäätteenmäen aiheuttaman skandaalin ja muiden linnaa kuohuttavien tapausten myötä lehdistöön ja mediaan liittyviä tehtäviä riitti ympäripyöreiksi päiviksi asti. Valtava työmäärä ja matkojen runsaus vaikuttivat Romantschukin henkilökohtaiseen elämään siten, että hänen toinen avioliittonsa kariutui ja kommunikkatio lastenkin kanssa sujui enemmän tekstiviestien ja puhelinsoittojen kuin henkilökohtaisen tapaamisen muodossa.

Linnan pesti päättyi Romantschukin saadessa työtarjouksen Fortumin viestintäjohtajan tehtävään. YT-neuvotteluiden myötä potkut tästä tehtävästä saanut Romantschuk sai tehävän Bonnierista, niin ikään viestintäjohtajana. Myös tämä tehtävä jäi melko lyhyeksi työtehtävien järjestelyjen myötä.

Romantschuk kuvaa ainutlaatuisella tavalla, sisäpiirin näkökulmasta, elämää linnan kabinetin jäsenenä. Mukaan mahtuu arkea ja esimerkiksi Linnan juhlien järjestelyjä, mutta myös erinäisiä selkkauksia. Ei ole aina helppoa olla nainen miehiseksi koetussa ympäristössä, ja sen Halonenkin saa kokea. Tavalla tai toisella kaikki kuitenkin järjestyy ja naisena sekä Halosella että Romantschukilla on mahdollisuus päästä paikkoihin ja tilanteisiin, joihin miehillä ei olisi asiaa. Kaiken kaikkiaan teos on hyvin kiinnostava kuvaus, joka tuntuu koonneen yhteen merkittävimmät palat Romantschukin pestin varrelta valokuvaliitteillä höystettynä.



Tekniset tiedot:

Houni, Pirjo ja Maria Romantschuk: Ei, rouva presidentti
ISBN: 978-951-1-27872-6
Otava 2014
Sidottu, 204 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Valtaoja, Esko: Ensimmäinen koira kuussa. Kootut kolumnit

Koko valtakunnan tuntema tähtieteilijä Esko Valtaoja on kunnostautunut viimeisen vuosikymmenen aikana leiptyönsä ohella myös ahkerana kolumnistina. Turun suunnalta tulevana hän on kirjoittanut erityisesti Turun Sanomiin eli tuttavallisemmin Tusariin, mutta myös joihinkin aikakauslehtiin. Teokseensa Ensimmäinen koira kuussa - kootut kolumnit Valtaoja on koonnut viime vuosikymmenen osuvimmat kolumnit yksien kansien väliin.

Valtaoja on pitänyt periaatteenaan valita kolumniensa aiheiksi päivänpuheenaiheiden sijasta hieman kestävämpiä aiheita, vaikka toki monet kirjoituksista ovat parhaiten ymmärrettävissä asiayhteydessään. Useat kirjoitukset sivuavat hänen ammattiaan tieteentekijänä ja luonnontieteilijänä, mutta yhtä monessa pohditaan päivänpolitiikkaa. Ennen pitkää käy myös selväksi, että Valtaoja kannattaa homojen oikeuksia ja kritisoi voimakkaasti esimerkiksi kirkon kantaa olla siunaamatta homoseksuaalien liittoja. Kolumnit ovatkin Valtaojan keino nostaa lukijoiden tietoisuuteen aiheita, joita hän itse pitää tärkeinä.

Teos vahvistaa kuvaa Valtaojasta moneen asiaan tarttuvana aktiivisena ajattelijana, joka uskaltaa tuoda mielipiteensä esille inhimillisen elämän kaikilla osa-alueilla. Kolumnit ovat nopealukuisia parin kolmen sivun mittaisia kirjoituksia, joten melko laajasta sivumäärästä huolimatta lukeminen on mahdollista jakaa käteviin pätkiin.

Tekniset tiedot:
Valtaoja, Esko: Ensimmäinen koira kuussa. Kootut kolumnit
ISBN: 978-952-5985-21-4
Ursa 2014
Nidottu, 480 s.
Kirjastoluokka: 4

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Rommi, Satu: Monsuunimantroja. Kirjoituksia joogasta ja Intiasta

Neljännessä Intiaa käsittelevässä teoksessaan palkittu matkakirjailija Satu Rommi palaa lempiaiheensa pariin: joogaan nimenomaan sen intialaisessa muodossa. Monsuunimantroja - kirjoituksia joogasta ja Intiasta poikkeaa siten edellisistä Rommin teoksista, että konkreettista matkailun kuvausta on siinä vain hyppysellinen. Monessa kirjan luvussa Rommi mainitsee olevansa jossakin, yleensä lempipaikassaan Mysoressa. Hyvin pian kerrontaa kiertyy kuitenkin yleisempien teemojen ympärille, joista suurimman osan vie jo teoksen otsikon mukaisesti jooga.

Teos on ennen kaikkea pyrkimys palata joogan alkujuurille. Intiassa harjoitettu jooga poikkeaa monilta osin länsimaissa tunnetusta joogasta, joka voi olla mitä vain harmittomasta jumpasta välineurheiluun. Monen sadan euron joogavaatteet ja -varusteet mukanaan Intiaan joogan pikakursseille saapuvat turistit saavat Rommin niskakarvat nousemaan pystyyn. Yhä suositummaksi ovat nousseet nimenomaan muutaman viikon pituiset pikakurssit, jonka aikana on ainakin nimellisesti mahdollista saada joogaopettajan pätevyys tai perehtyä johonkin joogan suuntaukseen. Yli kymmenen vuotta joogaa harjoittaneena ja osa-aikaisena joogaopettajana toimineena Rommi ei sen sijaan koe itse olevansa vieläkään sillä tasolla, että voisi sanoa olevansa ammattilainen, sen todellinen tuntija. Joogan oppiminen ja sen taustalla olevien ajatusten sisäistäminen vie aikaa, jota monella ei tunnu nykyään olevan.

Monsuunimantroja on aikaisemmin ilmestyneiden Rommin teosten tapaan esteettisesti hyvin suunniteltu lyhyehkö hyvin kirjoitettu teos, joka vie taas vähän syvemmälle aiheeseensa. Rommi hallitsee aiheensa ja hänellä on siitä selkeä ja perusteltu mielipide. Rommin ajatusmaailmaan on helppo yhtyä varsinkin hänen Intian-taustansa tuntien. Todellisesta joogasta ja intialaisesta elämäntavasta kiinnostuneelle lukijalle tämä teos avaa jälleen uusia näkökulmia, jotka saivat ainakin minun pohtimaan länsimaisen materialistisen ajattelun leviämistä tämän ikivanhan liikunta- ja mietiskelymuodon ympärille.

Tekniset tiedot:
Rommi, Satu: Monsuunimantroja. Kirjoituksia joogasta ja Intiasta
ISBN: 978-952-260-267-1
Basam Books 2015
Sidottu, 172 s.
Kirjastoluokka: 48.132

Bowen, James: Katukatti Bob. Kissa joka muutti elämäni

Katukatti Bob - kissa joka muutti elämäni kertoo Bobin ja Jamesin tarinan. Bob, lontoolaisten katujen oranssiturkkinen kulkija päätyy eräänä päivänä toisen katujen kulkijan, Jamesin kotiportaikkoon. Bob on huonokuntoinen, tappeluun joutunut kissa, jonka mahdollinen omistaja jää epäselväksi. James ihastuu oitis kissaan ja pian hän ottaakin sen huolehtiakseen. Katukatti Bob on oodi Bobin ja Jamesin ystävyydelle.

Jamesin omatkaan asiat eivät tosin ole parhaalla mahdollisella tolalla: hän on huumevieroituksessa ja saanut vasta vähän aikaisemmin itselleen vakituisen tukiasunnon, mikä on pelastanut hänet kadulla  ja kavereiden nurkissa asumiselta. Hän käy päivittäin soittamassa kitaraa Lontoon kaduilla saadakseen leipää pöytään ja laskunsa maksetuiksi. Nyt tapahtuu tosin muutos: Bobin muutettua asuntoon hänellä on huolehdittavaan itsensä lisäksi myös kissa. Bobin yllättävästä saapumisesta Jamesin elämään on myös eittämättä toisenlaisia vaikutuksia: Jamesin hoidettua hänet parempaan kuntoon oranssiturkkinen kissa alkaa kerätä ihailevia katseita missä se sitten Jamesin kanssa kulkeekin. Katusoittaminen alkaa olla yhä kannattavampaa monien Bobin ihailijoiden antaessa sille toisinaan varsin anteliaita lahjoituksia. Säännösten muuttumisen myötä James vaihtaa soittamisen lehtien myymiseen, ja Bobista on apua siinäkin. Kaikki ei tosin ole niin yksinkertaista, kuten lukija saa pian huomata.

Katukatti Bob kertoo suureen suosioon ja jopa kansainväliseen tunnettuuteen nousseesta katujen kasvatista, joka lyöttäytyy yhteen toiseen katujen kasvatin kanssa ja muuttaa samalla molempien elämän. Mielestäni kirjassa kuvattu Bobin saama suosio on jopa käsittämättömissä mittasuhteissa ottaen huomioon, että vastaavia tapauksia lienee jo ennestään jonkin verran. Jamesin kannalta kyse on kuitenkin ainutlaatuisesta mahdollisuudesta saada tarpeeksi motivaatiota laittaa asiat vihdoinkin kuntoon ja kääntää elämässä uusi lehti. Tämä kirja vaikuttaakin osoittavan, millainen vaikutus eläimillä voi olla ihmisten elämään.

Tekniset tiedot:
Bowen, James: Katukatti Bob. Kissa joka muutti elämäni
Suomentaja: Kimmo Paukku
ISBN: 978-951-0-40462-1
WSOY 2014
Sidottu, 268 s.
Kirjastoluokka: 99.1

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Lampela, Anja: Lankarullatyttö

Lankarullatyttö on saanut nimensä Islan mukaan. Isla on suomalaisen sairaanhoitaja Iisan ja norjalaisen kirurgi Eyvindin tytär, ja perhe asuu Oslossa Eyvindin lapsuudenkodissa. Perheonni vaikuttaa kohtuullisen idylliseltä aina siihen saakka, kunnes ilmenee että Islalla on autismi. Diagnoosi tuntuu repivän railon Eyvindin ja Iisan välille. Iisan vastuulle jää Islan kokonaisvaltainen kuntouttaminen Eyvindin upotessa yhä enemmän töiden tekoon. Lopulta tilanne muuttuu niin tukahduttavaksi, että Iisa päättää muuttaa tyttärensä kanssa takaisin kotiseudulleen Ouluun.

Varsinaisesta erosta ei kuitenkaan ole kyse, sillä perhe pitää kiinteästi päivittäin yhteyttä toisiinsa. Yksinäisyys saa Iisan tutustumaan naapuriinsa Arttuun, kovia kokeneeseen pyörätuolimieheen, josta muodostuu pian myös Islan luottohenkilö. Yksinäinen, lapsensa menettänyt ja syyllisyyden kanssa painiva Arttu saa kirjaimellisesti elämälleen jatkoaikaa Iisan ja Islan osoittaman avuliaisuuden myötä. Kuinka nopeasti syvenevä ystävyys vaikuttaa Iisan ja Eyvindin väleihin? Onko paluu entiseen enää mahdollinen Artun alkaessa osoittaa romanttisen kiinnostuksen merkkejä Iisaa kohtaan?

Anja Lampela on minulle kirjailijana uusi tuttavuus, mutta tämä kirja teki minuun kerralla vaikutuksen. Luin teoksen loppuun lähes yhdellä istumalla, sillä autismi aiheena kiinnostaa minua ja Lampelan kerronta pitää otteessaan loppuun asti. Juuri kun lukija luulee arvaavansa, kuinka kaikki tulee päättymään, asetelma kääntyy odottamattomaan suuntaan. Täytyy myöntää, että loppuratkaisu on epätodennäköinen mutta kuitenkin mielestäni paras mahdollinen. Moni väärinkäsitys tulee ratkaistuksi ja elämä jatkuu, vahvempana kuin koskaan.

Loppuhuomautuksena totean vielä, että Lampela kertoo autismin olevan hänelle aiheena ennestään tuntematon. Autismi on tässä teoksessa hyvin keskeisessä roolissa, sillä Islan kuntoutuksen eteneminen vie kerrontaa eteenpäin ja vaikuttaa moneen kirjassa kerrottuun tapahtumaan. Lampelan alkuasetelmaan nähden autismin oireiden kuvaaminen vaikuttaa mielestäni varsin realistiselta, mikä lisää aiheeta kiinnostuneen lukuelämystä entisestään.

Tekniset tiedot:
Lampela, Anja: Lankarullatyttö
ISBN: 978-952-202-617-0
Myllylahti 2014
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 15. elokuuta 2015

Hämeen-Anttila, Virpi: Minun Intiani. Matkoja värin, tuoksujen ja vastakohtien maassa

Virpi Hämeen-Anttila on kirjoittanut teoksen Minun Intiani - Matkoja värin, tuoksujen ja vastakohtien maassa omien Intian-matkojensa perusteella. Hämeen-Anttila on kertomansa mukaan vieraillut Intiassa viime vuosien aikana joka vuosi ja tutustunut matkojensa aikana erityisesti maan eri kulttuurikohteisiin. Nyt arvioitavana olevassa teoksessa Hämeen-Anttila on koonnut kuusi eri matkavaihtoehtoa eri puolilla maata olevien suosituimpien tai muuten tutustumisen arvoisten kaupunkien ympärille.

Hämeen-Anttila on itse vieraillut kaikissa teoksessa mainituissa paikoissa, mutta ei juuri siinä järjestyksessä kuin ne tässä teoksessa esitetään. Kirjan ideana onkin, että nojatuolimatkaaja pääsee kuudelle eri matkalle eri puolille Intiaa ja Hämeen-Anttila toimii samanaikaisesti sekä matkaoppaana että turistina. Teoksessa esitellään Intian suosituin matkavaihtoehto eli niin kutsuttu Kultainen kolmio sekä keskeiset reitit Keski-, Länsi-, Pohjois-, Etelä- ja Itä-Intiassa. Teoksessa on myös omat lukunsa sille, missä muissa kohteissa turisti voi vierailla ja mitä kohteita kannattaa välttää esimerkiksi kulkulupavaatimusten tai alueen levottomuuksien vuoksi. Teoksen alussa on myös käytännön vinkkejä siitä, mitä Intiaan matkatessa kannattaa otta huomioon. Ja sitten vain matkaan!

Teoksessa tulee hyvin nopeasti esille Hämeen-Anttilan lähes kaksikymmenvuotinen tausta Helsingin yliopiston sanskritin kielen sekä Intian kirjallisuuden, historian, filosofian ja kulttuurihistorian opettajana. Kirjan kohteet ovat valikoituneet erityisesti niiden kulttuurisen arvon ja mielenkiinnon perusteella ja niinpä lukija pääsee mukaan visiiteille moniin pyhäkköihin, kulttuurimonumentteihin, kauppakaduille ja temppeleihin. Teos on yksityiskohtaisuudessaan oikea runsaudensarvi lukijalle, joka haluaa ennen mahdollista matkaansa tutustua kohteisiin mahdollisimman tarkasti. Hämeen-Anttila kertoo monista historiallisista tapahtumista vuosien tarkkuudella, mikä voi toisaalta olla rasite lukijalle, jota ei ole aivan niin tiedonjanoinen yksityiskohtien suhteen. Itse päädyin lukemaan joitakin historiallisia osuuksia valikoivasti, kunnes kerronta jatkui taas "turistin" roolissa. Monia käytännön vinkkejäkin tämä teos tarjoaa tinkimisestä, rahanvaihdosta, tippaamisesta, ruokavalinnoista ja siitä, mitä mistäkin kohteesta kannattaa ostaa tukeakseen paikallista osaamista. Monipuolinen teos on siis kyseessä, joka sopii moneen eri tarkoitukseen: Intian kulttuurista ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle, kulttuurista kiinnostuneelle nojatuolimatkaajalle ja Intian-matkaa suunnittelevalle vapaa-ajan matkustajalle.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Virpi: Minun Intiani. Matkoja värin, tuoksujen ja vastakohtien maassa
ISBN: 978-951-1-27042-3
Otava 2014
Sidottu, 383 s.
Kirjastoluokka: 44.132

lauantai 8. elokuuta 2015

Järvinen, Katriina: Kaikella kunnioituksella. Irtiottoja vanhempien vallasta

Kaikella kunnioituksella - irtiottoja vanhempien vallasta kertoo tilanteista, joissa perhe on pahin. Miten selviytyä, kun omasta lapsuuden perheestä saa kannattelevien rakenteiden sijaan  elämän eväiksi mätiä siemeniä ja epäterveitä toimintamalleja? Onko omille vanhemmille velvollisuus antaa väkivalta, pilkkaaminen ja kiusaaminen anteeksi kerta toisensa jälkeen vain, koska he ovat samaa perhettä?

Nyt arvioitavana olevassa teoksessa käsitellään lukuisten tapauskertomusten kautta erilaisia tilanteita, joissa vanhemmilta saatu henkinen perintö on ollut tavalla tai toisella haitallista tai jopa tuhoavaa. Järvinen on avannut teoksessa omaa kipeää taustaansa helluntalaisperheen tyttärenä. Tämän lisäksi hän on haastatellut aika sattumanvaraisen oloisesti eri henkilöitä, joista suuri osa jää nimettömiksi mutta joista tunnetuimmat henkilöt, muutamat suomalaiset kirjailijat, ovat kertoneet vaikeasta lapsuudestaan avoimesti jo muissa yhteyksissä ja jotka esiintyvät tässäkin teoksessa omalla nimellään.

Mielestäni tämäntyyppiselle teokselle on ollut hiljaista kysyntää ja se tarttuu aina ajankohtaiseen aiheeseen, jota ei ole aikaisemmin nostettu julkisen keskustelun keskiöön. Julkisesti oman pesän likaamista ei ole katsottu hyvällä ja lapsilla on luontaisesti taipumus pitää oman perheen luurangot kodin seinien sisäpuolella. Näin moni hyväksikäyttötapaus, vanhempien alkoholismi, ahdistava yltiöuskonnollisuus tai läheisriippuvaisuus on jäänyt vain perheen omaan tietoon. Tässä teoksessa haastatellut henkilöt ovat tehneet toisenlaisen valinnan asioista vaikenemisesta hyvin perusteltujen syiden pohjalta. Tapauskertomukset herättävät ajatuksen siitä, onko lapsilla velvollisuus kyseenalaistamatta pitää vanhempiinsa yhteyttä huolimatta mahdollisesti hyvinkin traumaattisesta menneisyydestä.

Teos on hyvin ajatuksia herättävä ja siinä viitataan monipuolisesti aihetta käsittelevään kirjallisuuteen. Rakenteellisesti olin odottanut kuitenkin hieman selkeämpää jakoa eri aihepiirien välillä. Nyt kerronta soljuu aiheesta toiseen ilman selkeää rakennetta, vaikka teoksessa onkin erillisiä lukuja. Teos on kuitenkin vakavasta aiheestaan huolimatta helppolukuinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Tekniset tiedot:
Järvinen, Katriina: Kaikella kunnioituksella. Irtiottoja vanhempien vallasta
ISBN: 978-952-288-122-9
Kirjapaja 2014
Nidottu, 190 s.
Kirjastoluokka: 14.8

Vekkeli, Pirkko ja Liisa Jäppinen: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan

Kun kaksi suomalaista toimittajataustan omaavaa naista lähtee keski-ikäisinä vaellukselle Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitille ajatuksenaan nauttia ja ottaa matkasta kaikki irti, on luvassa varmasti erilainen vaellus ja sen myötä erilainen matkakirja. Tätinä taipaleella - erilainen vaellus Santiago de Compostelaan kertoo Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppisen neljästä eri vaelluksesta, joiden aikana he pala kerrallaan vaeltavat noin kahdeksansadan kilometrin pituisen matkan Ranskan rajalta aina Santiago de Compostelaan saakka. Vaellus on toki hieman erilainen siinä mielessä, että ensimmäisellä kerralla he vaeltavat reitin sata viimeistä kilometriä saadakseen pyhiinvaeltajille myönnettävän latinankielisen todistuksen. Seuraavilla kolmella kerralla he vaeltavat osuudet ennen tuota viimeistä rutistusta.

Teoksessa pääsevät ääneen molemmat kertojat. Kummankin puheenvuorot on merkitty etunimillä ja molemmat kertovat jokaisen päivän tapahtumista omalla äänellään. Vaikka Vekkeli ja Jäppinen ovat matkalla yhdessä, on molemmilla kuitenkin hieman erilainen katsantokanta asioihin ja siksi on mielestäni ollut hyvä ratkaisu antaa molempien olla äänessä ja jättää nämä erilaiset kerrontatavat lukijan nähtäväksi.

Mistään ryppyotsaisesta vaeltamisesta ei voi puhua, vaikka kaikilla kerroilla vaellukset tapahtuvat niin aikaisin keväällä, että jossakin matkan varrella on melko sateista, mutaista ja ajoittain lämpötila jopa miinuksen puolella. Vekkeli ja Jäppinen välttävät pahimmat hetket turvautumalla ortodoksisimmista vaeltajista poiketen taksiin tai bussiin. Monista muista vaeltajista poiketen he myös yöpyvät usein hostelleissa, majataloissa tai hotelleissa kunnallisten tai yksityisten pyhiinvaeltajille suunnattujen refugioiden sijaan - vaikka muutama sellainenkin tulee koettua. Sallittakoon nämä myönnytykset vaeltajille, jotka omien sanojensa mukaan kokevat olevansa jo liian vanhoja liian askeettiseen matkailuun.

Kaiken kaikkiaan teos on hyväntuulinen ja hyvin yksityiskohtaisesti kirjoitettu - varsin perinteinen päiväkirjoihin perustuva matkakirja siis itse vaelluksen hieman epätavallisesta toteutustavasta huolimatta. Teoksessa on valokuvaliite ja jonkin verran piirroskuvitusta matkan varrelta. Tämä teos on omiaan nostattamaan matkakuumetta vaelluksesta kiinnostuneiden ja nojatuolimatkaajien keskuudessa.

Tekniset tiedot:
Vekkeli, Pirkko ja Liisa Jäppinen: Tätinä taipaleella. Erilainen vaellus Santiago de Compostelaan
ISBN: 978-952-5874-70-9
Helsinki-kirjat 2012
Nidottu, 251 s.
Kirjastoluokka: 40.8

Ojanen, Saara: Mekongin mutkassa

Mekongin mutkassa -teoksessa Saara Ojanen kertoo neljän viime vuosikymmenen ajalle sijoittuvasta työrupeamastaan Kambodzassa. Ojanen saapuu maahan ensimmäisen kerran noin vuosikymmen Pol Potin johtamien punakhmerien aiheuttaman kansanmurhan jälkeen 1980-luvulla ja siitä alkaa myös tämän teoksen kerronta. Ilmassa on toivon tuntua, vaikka painajaismaiset muistot ovat vielä monen mielessä. Yhteydet ulkomaailmaan ovat vielä tosin hyvin rajalliset ja varsinkin maaseutu on monessa suhteessa vielä hyvin alkeellisessa kunnossa. Ja juuri maaseudulle Ojanen työkomennuksillaan suuntaa, sillä hän on eri työnantajiensa kautta työtehtävissä, joissa kehitysyhteistyön kautta tarkoituksena on parantaa heikoimmassa asemassa olevien paikallisten asukkaiden elämää.

Ojanen kertoo lyhyiden lukujen kautta useista eri rupeamista Kambodzassa, maasta jolle hän ennen pitkää menettää sydämensä. Ojasen työtehtävien kuvailu jää varsinkin teoksen alkupuolella sivurooliin ja hän kertoo enemmänkin maan historiasta ryyditettynä jokapäiväisistä kokemuksistaan maasta, joka on ollut sulkeutuneisuutensa vuoksi monelle ulkomaalaiselle hyvin tuntematon aina nykypäiviin saakka. Myöhemmin kuitenkin selviää, että Ojanen on muutamaan otteeseen vaalitarkkailijana ja loput työtehtävät liittynevät Luterilaisen Maailmanliiton työnkuvaan, mikä on luettavissa rivien välistä. Ojanen kertoo sivulauseissa myös matkoistaan esimerkiksi Afrikan eri maissa ja Yhdysvalloissa, joista olisi jossakin toisessa yhteydessä mielenkiintoista lukea lisää.

1990-luvun alkupuolella kuvaan astuu mukaan myös eräs Ojaselle hyvin läheiseksi muodostuva perhe, jota hän alkaa tukea taloudellisesti ja henkisesti muiden kummien ohella aina näihn päiviin saakka. Teoksen loppupuolta kohti Ojasen ystävyys ja hänen suoranainen adoptoiminen osaksi kambodzalaista perhettä vie yhä suuremman osan kerronnasta. Lukija pääsee tuon perheen kautta ja muun Ojasen kertoman myötä hieman pinnan alle kambodzalaiseen elämäntapaan ja ajattelumaailmaan.

Monia matkakertomuksia ja tämäntyyppisiä elämäkerrallisia muistelmia rasittaa mielestäni liiallinen lukijan perehdyttäminen historiallisiin tosiasioihin. Nyt arvioitavana olevan teoksen ansioksi lasken sen, että kerronnan pääpaino on arkipäivän tapahtumissa, jonka koen ainakin itseni kannalta huomattavasti kiinnostavammaksi. Henkilökohtaisen lisän siihen työ Ojasen "perheenjäsenyys" kambodzalaisessa perheessä, mikä kertoo jotakin hyvin olennaista paikallisten arvomaailmasta.

Tekniset tiedot:
Ojanen, Saara: Mekongin mutkassa
ISBN: 978-951-624-444-3
Suomen Lähetysseura 2015
Sidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 48.14

lauantai 1. elokuuta 2015

Marciano, Francesca: Matka kuvien taakse

Maria Galante, milanolainen valokuvaaja, on siirtynyt jo muutama vuosi sitten tapahtuneen loppuunpalamisen myötä kuvaamaan kantaaottavien reportaasien sijaan ruoka-annoksia. Maria on työssään taitava ja tunnollinen, ja sana hänen osaamisestaan on kiirinyt lontoolaiseen Observer-lehteen saakka, jossa etsitään sopivaa kuvaajaa seuraavaan Afganistania käsittelevään reportaasiin, jossa aiheena on naisten pakkoavioliitot ja niistä seuraavat nuorten naisten itsemurhat. Pienen suostuttelun jälkeen Maria suostuu lähtemään matkalle Afganistaniin lontoolaisen toimittajan Imo Grassin kanssa. Imon ja Marian tarkoituksena on saada parissa viikossa aikaan näyttävä haastattelujen ja valokuvien kokoelma koostettavaksi lehtijuttua varten.

Muihin Afganistania käsitteleviin kirjoihin verrattuna Matka kuvien taakse -teoksen näkökulma on hyvinkin erilainen. Tapahtumia tarkastellaan valokuvaaja Marian näkökulmasta, ja se paljastaa omanlaisensa vinkkelin: paikalliset ihmiset ovat ennen kaikkea reportaasin potentiaalista ainesta, eivät tutustumisen arvoisia itsessään. Maria saa valmennuksen reissua varten rankan sotaharjoituksen muodossa ja löytää samalla itsestään uusia vahvuuksia. Värikkään Imon matkassa opit ovat kuitenkin jäädä vähälle käytölle. Aika Afganistanissa vilisee lähes silmissä ja arvokkaat päivät juttuaineksen keräämiseen käyvät vähiin. Tehtävä osoittautuu oletettua vaikeammaksi, vaikka paikallinen kalliisti palkattu opas ja autonkuljettaja Hamid tietääkin muutamia potentiaalisia henkilöitä joiden kautta päästä haastateltavien jäljille.

Matka kuvien taakse on kiinnostava tuttavuus hyvinkin vakavasta aiheesta suhteellisen kepeään sävyyn kerrottuna. Maria joutuu pohtimaan omaa asemaansa länsimaisena naisena ja on koko romaanin ajan se järkevämpi ja pohtivampi osapuoli Imon koettaessa käyttää avujaan haastattelujen ja kuvien aikaansaamiseksi. Pari viikkoa osoittautuu auttamattoman lyhyeksi ajaksi saavuttaa afgaaninaisten luottamus näin arkaluontoisessa asiassa, ja Maria ja Imo tallaavat moneen kertaan ajattelemattomuuttaan afgaanien varpaille yrittäessään tehdä työtään. Lukija voi suorastaan tuntea myötähäpeää Imon tempausten seurauksena. Entä millainen tarina Hamidilla onkaan kerrottavanaan?

Matka kuvien taakse on hyvinkin tutustumisen arvoinen, sillä juoni kulkee vauhdikkaasti eteenpäin läpi koko teoksen ja yllätyksiä riittää loppumetreille saakka. Vakava aihe ja kerronnan keveys tekevät tästä teoksesta fiksun viihdekirjallisuuden mallikappaleen.

Tekniset tiedot:
Marciano, Francesca: Matka kuvien taakse
Suomentaja: Irmeli Ruuska
ISBN: 978-951-0-34274-9
WSOY 2010
Sidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 1.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...