maanantai 29. joulukuuta 2014

Ervast, Johanna: Jäähyväiset Einolle

Jäähyväiset Einolle on tarina äkillisesti sairastuneesta ja sairauteen menehtyneestä Einosta, seurakuntapastori Johanna Ervastin esikoispojasta. Eino on kolmevuotias saadessaan palmusunnuntaina 2005 kuumeenomaisia oireita. Pian hän menee niin huonoon kuntoon, että ainoana vaihtoehtona on viedä hänet ambulanssilla tehohoitoon. AV-malformaation eli äkillisen aivoverenvuoden diagnoosin saaneen Einon tila heikkenee nopeasti kriittiseksi. Ervastin perheen piinaviikot alkavat; Einon ollessa tehohoidossa perhe vierailee hänen luonaan useita kertoja päivässä.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen Einon aivopaine saadaan laskemaan ja hänen kuntoutumisestaan on jonkinlaisia toiveita. Eino siirretäänkin Lastenklinikalle kuntoutusta varten. Perheen toiveet romahtavat kuitenkin hetkessä, kun Lastenklinikan lääkäreiden näkemys Einon tilanteesta poikkeaa huomattavasti tehohoidon henkilökunnan antamista toiveista: laajojen aivovaurioiden vuoksi Einon toipumisesta ei anneta toiveita, ja pian Einon hoito vaihtuu kuntoutuksen sijaan saattohoidoksi, kivunlievitykseksi ennen lopullista kuolemaa. Lopulta jopa Einon nesteytys lopetetaan. Eino nukkuu pois yhdeksän viikkoa sairastumisensa jälkeen.

Ervastin perheessä vuoden 2005 kevät merkitsee lähes asumista sairaalassa sairaan Einon vierellä; Einon huoneesta tulee Ervastin sanoin murhehuone. Silloin tällöin heräävä toive Einon parantumisesta osoittautuu kerta toisensa jälkeen tuskaisen vääräksi. Ervastin tukena matkalla ovat hänen miehensä ja sukulaisensa, jotka auttavat myös Einon pikkusisaren hoidossa. Monessa kohtaa Ervast tukeutuu myös uskoonsa ja Jumalaan, joka epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta on vahvana taustavoimana piinallisten viikkojen aikana.

Jäähyväiset Einolle nostaa taatusti kyyneleet silmiin. Kun on omiakin lapsia, niin Ervastin kertomaan on helppo samastua ja hänen tuskanhuutonsa voi lähes kuulla. Tämä Ervastin esikoispojalle omistettu kirja voi auttaa sairaan lapsen rinnalla kulkevia antamalla vertaistukea. Tiesin tästä kirjasta jo aikaisemmin, mutta en uskaltanut tarttua siihen sen raskaan aikeen vuoksi. Lukukokemus ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ainakin se oli kaikessa koskettavuudessaan hyvin todellinen.

Tekniset tiedot:
Ervast, Johanna: Jäähyväiset Einolle
ISBN: 978-951-31-4275-9
Tammi 2008
Sidottu, 190 s.
Kirjastoluokka: 99.1

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kagge, Erling: Manhattanin alla. Matka New Yorkin sisuksiin

Erling Kagge, norjalainen nykyajan löytäretkeilijä, on jo kolunnut kaikki klassiset vaellus- ja seikkailukohteet Mount Everestistä ja Etelänavasta lähtien ja kaipaa tasaiselta tuntuvaan elämäänsä uusia haasteita. Newyorkilaistuttavansa avulla hän saa idean mennä tällä kertaa ei suinkaan ylös tai maailman ääriin, vaan alaspäin - New Yorkin maanalaiseen tunneliverkostoon.

Kagge on saanut maahantuloluvan Yhdysvaltoihin, mutta hänen suunnittelemansa retki ei kestä kaikilta osin päivänvaloa, joten maanalainen New Yorkin saa konkreettisestikin hyvin hämäriä piirteitä. Kagge ja hänen matkakumppaninsa päättävät kulkeä tunneleita pitkin New Yorkin toiselta laidalta aina merenrannalle asti rautatie-, viemäri- ja muita tunneleita hyödyntäen. Tunneliverkosto ei ole yhtenäinen, joten kaverukset nousevat päivittäin maanpinnalle niin syömään ja tuulettumaan kuin välillä hankkimaan tarvitsemiaan tarvikkeita. Matkassa kulkee mukana myös muutamia toimittajia ja matkan varrella he tutustuvat myös tunneleiden asukkaisiin, joihin kuuluu niin rottia ja torakoita kuin oman tiensä valinneita ihmisiäkin.

Kaggelle matka maan uumenissa on samalla matka omaan itseen. Hän viittaa tavan takaa aikaisempiin matkoihinsa, joita hän on käyttänyt oman itsensä ja rajojensa etsimiseen. Kaggen mielessä risteilevät ajatukset onnen olemuksesta jopa siinä määrin, että tätä kirjaa voi pitää puoleksi filosofiseksi pohdinnaksi onnesta.

Mielestäni tämä teos on kovin aikakauslehtimäinnen tai elokuvamainen tavalla, josta en ainakaan itse ole kovin otettu. Luvut ovat melko lyhyitä ja niitä erottaa toisistaan aukeaman kokoinen nelivärikuvitus, jossa kerrotaan seuraavan etapin nimi. Välillä on mukana muutenkin kuvaliitteitä, jotka sopivat kyllä tämän teoksen erikoislaatuiseen aihepiiriin. Mikä oli itseni mielestä kuitenkin kaikkein häiritsevintä on se, että monessa kohtaa kyseisen aukeaman pääajatus on kirjoitettu vielä uudelleen isommalla fontilla keskellä sivua. Tämä tuo mieleen aikakauslehtityylin, jossa kiireinen lukija voi omaksua sanoman vaivautumatta lukemaan koko tekstiä. Yhtenä kirjan avainsanomista on onnen etsiminen ja saavuttaminen odottamilla tavoilla odottamattomista paikoista, mutta nyt sinne tunnutaan menevän ikään kuin lukijaa aliarvioivalla tavalla. Kaiken kaikkiaan toisenlaisista matkakirjoista ja New Yorkista kiinnostuneille lukijoille kirja on toki tutustumisen arvoinen.

Tekniset tiedot:
Kagge, Erling: Manhattanin alla. Matka New Yorkin sisuksiin
Suomentaja: Katriina Huttunen
ISBN: 978-951-0-40299-3
Johnny Kniga Kustaanus 2012
Sidottu, 247 s.
Kirjastoluokka: 48.3121

Laurén, Anna-Lena: Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista

Anna-Lena Laurén, suomenruotsalainen Yleisradion toimittaja matkaa kirjassaan Vuorilla ei ole herroja - Kaukasiasta ja sen kansoista maailmankolkkaan, josta on muodostunut hänelle vuosien varrella suhteellisen tuttu paikka. Laurénia kiehtovat Kaukasuksen kansat, joilla kullakin on omanlaisensa historia ja nykypäivä. Nyt arvioitavana olevassa kirjassa hän matkustaa toimittajana näiden kansojen pariin kuvaten tapahtumia ja haastatellen satoja paikallisia ihmisiä hyvin vaihtelevissa olosuhteissa.

Laurén on onnistunut mahduttamaan sivumäärältään suppeaan kirjaansa kaikki Kaukasuksen kansat, joista monet ovat ainakin nimien tasolla iltauutisista tuttuja: Tsetsenia, Dagestan, Ingusia, Pohjois-Ossetia, Kabardi-Balkaria, Abhasia ja Etelä-Ossetia. Jokaisesta kansasta hän kirjoittaa aluksi faktatietoja, kuten väkiluvun, presidentin ja väestön uskonnollisen ja etnisen koostumuksen. Tämän jälkeen hän kertoo lyhyesti historiasta. Tämän pohjustuksen jälkeen alkaa aina henkilökohtaisempi osuus, jossa Laurén kertoo matkastaan (tai useimmiten matkoistaan) kyseisellä alueella, monissa tapauksissa ilman virallista lupaa ja paikallisten vieraanvaraisuuteen tukeutuen. Kulttuurieroilta ei voi välttyä, mutta venäjän kielen osaamisen turvin Laurén pääsee mitä todennäköisimmin lähemmäs tavallista kansaa kuin muuten olisi mahdollista. Kirjan sivuilta välittyy monta kiinnostavaa tarinaa niin muslimeilta kuin kristityiltä, jotka elävät enemmän tai vähemmän sovussa alueella, joka tuntuu olevan jatkuvan kansainvälisen mielenkiinnon kohteena.

Täytyy tunnustaa, etten ole ollut kovin kiinnostunut Kaukasuksesta, ja usein uutiskuvissa vilahtavat, hätäänsä ilmaisevat  huivipäiset naiset Ingusiasta tai Pohjois-Ossetiasta eivät ole herättäneet minussa erityistä mielenkiintoa. Laurén kuitenkin onnistuu herättämään lukijassa kiinnostuksen näitä kansoja kohtaan kiinnittämällä huomioita niiden keskenään erilaiseen historiaan ja asemaan osana Venäjän federaatiota tai Georgiaa. Kaiken kaikkiaan tämän teoksen etuna on tuoda kaukasuslainen arki niin lähelle, että lukija voi lähes kuvitella olevansa itse mukana matkalla. Hattu päässä tottakai, sillä vuorilla ei ole herroja.

Tekniset tiedot:
Laurén, Anna-Lena: Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista
Suomentaja: Laura Jänisniemi
ISBN: 978-951-851-261-8
Teos & Söderströms 2009
Nidottu, 218 s.
Kirjastoluokka: 48.17

perjantai 19. joulukuuta 2014

Hervonen, Antti, Outi Arponen ja Marja Jylhä: Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään. Dementiapotilaiden omaiset kertovat


Millaista on elää muistisairaan omaisen rinnalla? Koko todellisuus selviää vain kokemalla sellainen arki itse, mutta jonkinlaisen kuvan tarjoaa myös  Antti Hervosen, Outi Arposen ja Marja Jylhän teos Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään - dementiapotilaiden omaiset kertovat. Teos on kirjoitettu Tampereen aivotutkimuskeskuksen ja dementiayhdistyksen piirissä tehdyn projektin yhteydessä kerättyjen kirjallisten haastattelujen tuloksena. Projektiin osallistui yli kaksisataa dementiayhdistyksen jäsenrekisteristä ja heistä merkittävä osa on saanut äänensä kuuluviin tämän kirjan sivuilla.

Teos käsittää eri aihepiirejä, joihin liittyen kirjan toimittajat ovat keränneet tekstipätkiä eri omaisilta. Suuri osa pätkistä on korkeintaan puolen sivun mittaisia, mutta joukossa on myös pitempiä elämäkerranomaisia kirjoituksia. Nämä kirjoitukset avaavat muistisairaiden ihmisten kanssa elävien omaisten arkea niin konkreettisesti kuin on mahdollista. Kirjoitukset kuvaavat sitä hämmennystä ja epätietoisuutta, kun omaisella tuntuu olevan jokin vialla mutta diagnoosia ei ole vielä olemassa; kun muistisairas kokee ulkopuolisen maailman uhkaavana ja piilottelee avaimia ja muita esineitä; kun muisti pettää niin ettei sairas löydä takaisin kotiin; kun kun uusi tialnne kiristää suvun sisäisiä ihmissuhteita; kun omainenkin tuntee kaipaavansa tukea mutta jää siitä paitsi; kun on aika luovuttaa omainen laitoshoitoon. Teoksen läpi huokuu ajatus siitä, että muistisairaudet ovat myös omaisten sairauksia siinä mielessä, että sairauden edetessä sairas omainen on yhä enemmän omassa maailmassaan samalla, kun hoitavan omaisen vastuu ja huolet kasvavat. Loppuvaiheessa muistisairaus on sitä sairastavalle armollinen, mutta voi aiheuttaa varsinkin lähisukulaisten keskuudessa paljonkin järjestelyjä ja haasteita.

Kirja on peräisin parinkymmenen vuoden takaa ja on siinä mielessä jo vähän vanhentunut, että monessa kirjan tekstipätkässä tulee ilmi, etteivät dementia ja muut muistisairaudet ole olleet tuohon aikaan vielä kovin hyvin tunnettuja. Valitettavasti moni asia on kuitenkin pysynyt ennallaan, esimerkiksi muistipotilaiden vaihtelevantasoinen laitoshoito ja oikeanlaisten hoitopaikkojen puute sekä omaishoitajien mahdollisuudet lepoon ja vuorohoitoon. Kaiken kaikkiaan teos vaikuttaa edelleen yllättävän ajankohtaiselta ja sopii siten hyvin luettavaksi aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Hervonen, Antti, Outi Arponen ja Marja Jylhä: Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään. Dementiapotilaiden omaiset kertovat
ISBN: 951-26-3917-3
Kirjayhtymä 1994
Sidottu, 358 s.
Kirjastoluokka: 59.55

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Alaja, Kristiina: Kasvun keskellä. Elämää murrosikäisen vanhempana

Murrosikäisen lapsen vanhempana hyvät ja varsinkin toimivaksi osoittautuvat neuvot voivat olla joskus vähissä. Nuoren voi olla vaikea ymmärtää itseään ja vanhemmillakin on tehtävää hillitä hermonsa ja ohjata nuorta oikealle tielle kaikkien henkisten ja fyysisten muutosten keskellä. Opettaja ja kouluttaja Kristiina Alajan kirjassa Kasvun keskellä - elämää murrosikäisen vanhempana pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen konkreettisten esimerkkien kautta.

Teoksessa käsitellään sitä, miten murrosikäiseen tulee suhtautua hänen itsetuntonsa ja terveen minäkuvan kehittymiseksi. Käytännönläheisten tapausesimerkkien kautta Alaja pyrkii myös tarjoamaan työkaluja kasvatuksen onnistumiseksi. Osassa niistä vanhempi toimii jo valmiiksi oikealla tavalla. Toisissa tapauksissa taas esimerkin vanhempi voisi tehdä jotakin paremmin ja Alaja osoittaa kohdan, jota voi muuttaa lukkiutuneen tilanteen purkamiseksi.

Murrosikäisen mieli on usein ailahteleva ja tunteet voivat heitellä laajalla skaalalla. Myös murrosikäisen vanhemmalla on tunteet, joiden hallintaan aikuisella on kuitenkin murrosikäistä paremmat valmiudet. Tähänkin asiaan Alajalla on neuvoja. Arjessa on mahdollista pärjätä selkeillä pelisäännöillä ja kunnioittamalla nuoren kehitystä hänen oman persoonallisuuden osoittamaan suuntaan - kuitenkin niin, että nuori oppii kunnioittamaan yhteiskunnallisia normeja. Lopulta nuoruus päättyy lapsuudenkodista irrottautumisen kautta - mitä tehäd tyhjän pesän oireiden iskiessä? Tähänkin Alaja vastaa omalla vankkumattomalla tyylillään.

Itselläni ei ole vielä murrosikäisiä lapsia, mutta omatkin lapset osoittavat toisinaan sellaista jääräpäisyyttä, että hyvät neuvot ovat tarpeen. Alajan teoksesta niitä löytyy myös nuorempien kuin murrosikäisten lasten varalle. Perusperiaatteena vaikuttaa olevan johdonmukaisuus ja selkeiden rajojen asettaminen. Sinänsä teoksen ohjeet ovat terveellä järjellä ymmärrettäviä ja uskon monen kasvatusasioiden kanssa painivien ihmettelevän, kuinka eivät ole keksineet toimia niiden tavoin. Juuri tällainen hyvä opas on - silmien avaaja ja kasvatuksen tiellä tukeva.

Tekniset tiedot:
Alaja, Kristiina: Kasvun keskellä. Elämää murrosikäisen vanhempana
ISBN: 978-951-607-459-0
Kirjapaja 2007
Sidottu, 142 s.
Kirjastoluokka: 38.1

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hämäläinen, Pekka: Isä ja minä. Ainutlaatuinen ihmissuhde hyvässä ja pahassa

Miten suhde isään vaikuttaa lapsen henkiseen ja fyysiseen kehittymiseen? Mitä jos isä ei ole konkreettisesti läsnä lapsen elämässä? Näitä ja muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä pohtii perheterapeutti ja luennoitsija Pekka Hämäläinen teoksessaan Isä ja minä - ainutlaatuinen ihmissuhde hyvässä ja pahassa. Hämäläisellä on aiheensa kanssa oma lehmä ojassa: suhteessa Sulo-isään on ollut haasteita. Monen muun suomalaisperheen tapaan vanhempien menneisyydessä on ollut asioita, joita ei ole jaettu lasten kanssa. Näennäisestä asioiden poispyyhkimisestä huolimatta luurangot jäävät kaappiin vaikuttaen koko perheen ja monessa tapauksessa myös tulevien sukupolvien psyykkiseen hyvinvointiin. Tämä näkökohta onkin yksi Hämäläisen teoksen kantavista teemoista.

Hämäläinen on siis kirjoittanut teoksensa pohtiakseen suhdettaan omaan isäänsä. Mikään Hämäläisen suvun menneisyyden syntien paljastuskirja tämä ei kuitenkaan varsinaisesti ole - tarkoituksena on käsitellä aihetta laajemmista asiayhteyksistä käsin. Tätä varten Hämäläinen on kerännyt erilaisia tapauskertomuksia henkilöistä, joiden elämäntilanteet ovat keskenään hyvin erilaisia: yksi on näennäisesti menestynyt tehosuorittaja ja miellyttäjä, toinen kontrollifriikki tai alkoholismin varjossa kasvanut. Kaikkien näiden takaa paljastuu jokin trauma isäsuhteessa, joka on jäänyt aikaisemmin käsittelemättä. Osa tapauskertomuksista on melko laajoja, osa vain sivun tai parin mittaisia. Yhtenä mainittavana erityishuomion kohteena tuntuvat olevan sotalapset, joiden isien mielenterveys saattoi jäädä rintamalle.

Hämäläisen teoksen myötä päätyy väistämättä pohtimaan omaa isäsuhdettaan; vaikka suhde olisikin toimiva, voi siitä nousta tämän teoksen lukemisen kautta uusia puolia esiin. Ja toisinpäin: vaikka suhde omaan isään olisi ollut tulikivenkatkuinen tai itsetunnon musertava, voi vielä isän kuolemankin jälkeen käyäd asioita läpi ja saada sisäisen rauhan. Näin tapahtui Hämäläisellekin: hän kirjoittaa kirjeen isä-vainaalleen ja saa ikään kuin ajatuksensa sillä kasaan.

Tekniset tiedot:
Hämäläinen, Pekka: Isä ja minä. Ainutlaatuinen ihmissuhde hyvässä ja pahassa
ISBN: 978-952-492-403-0
Minerva Kustannus 2010
Sidottu, 222 s.
Kirjastoluokka: 14.8

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vainio, Anneli: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä

Ranskassa asuvan lääkäri Anneli Vainion teoksessa Eksyvä löytää - matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä lukija pääsee matkaan monessa eri mielessä. Vainio käsittelee teoksessaan aluksi lyhyesti matkailun ja kaukokaipuun historiaa, joka vaikuttaa olevan yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskunnan historia. Matka on aina matka myös itseen - fyysinen kohtaa psyykkisen. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä tästä on pyhiinvaellus, yksi vanhimmista matkustamisen motiiveista. Matka on myös voinut toimia aikuistumisriittinä: grand tour on kirjallisuudessa jo pitkään tunnettu ja dokumentoitu ilmiö. Matkakirjallisuus onkin yksi tapa päästä matkalle, jos se ei muuten ole mahdollista.

Matkoja on erilaisia: osa matkustaa työnsä vuoksi, osalla syynä on loman tai seikkailunhalu. Osa voi hakea äärimmäisiä elämyksiä tai itsensä likoon laittamista; joillekin sisäinen levottomuus kasvaa sietämättömiin mittoihin pakottaen matkaan. Joillekin matkailu on elämäntapa: Vainio viittaa jo kahdeksan vuotta nykyajan nomadina reissanneeseen Päivi Kannistoon, joka on julkaissut matkallaolostaan myös oman teoksen. Reissuun  voi lähteä yksin tai yhdessä, yöpyä hotellissa tai vaikkapa kodinvaihdon merkeissä paikallisten kodissa, liikkua paikasta toiseen useilla eri kulkuneuvoilla, suunnata massaturismin suosimiin "ei-paikkoihin" tai vielä toistaiseksi harvinaisempiin maailmankolkkiin. Matkoilla voi saada uusia tuttavuuksia, joita kuitenkin Vainion mukaan leimaa tietynlainen väliaikaisuuden tunne - tosin poikkeuksiakin on. Eri kulttuuripiireissä matkailulla on erilaisia merkityksiä ja toisaalta varsinkin ulkomaille suuntautuva matka merkitsee usein myös erilaisten kulttuurien kohtaamista. Usein kartat, road moviet ja matkakirjat ruokkivat mielikuvitusta niin, että paikan päälle päästyään matkailija voi joutua pettymään esimerkiksi kuuluisien momementtien ja nähtävyyksien edessä.

Vainio on matkaillut vuosien varrella todella monessa maassa, ja teos käsitteleekin yleismaailmallisemman pohdinnan ohella kuvauksia ja tapauskertomuksia Vainion matkoilta. Erityisesti hän palaa Meksikon, Uuden-Seelannin ja Kambodzan kokemuksiinsa useissa eri yhteyksissä. Vainio on matkaillut useassa eri roolissa: työmatkalaisena, vapaaehtoistyöntekijänä, huvimatkalaisena. Hän on myös kokeillut usean kerran keskinäistä kodinvaihtoa. Kokemusta siis löytyy tämän teoksen todella laajan aiherepertuaarin tarpeisiin. Teoksen pääsanomana tuntuu olevan, että matka muuttaa aina maailmankuvaa tavalla tai toisella, ja vaikka moni lähtee matkalle päästäkseen pois jokapäiväisistä odotuksista ja ahdistavista kehyksistä, omaa sisintään ei pääse pakoon maailman äärissäkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö matkalle kannattaisi lähteä. Parhaimmillaan matka voi auttaa paljastamaan uusia puolia omasta itsestä. Vainion teos sopii mainiosti matkailun filosofisesta puolesta kiinnostuneelle lukijalle.



Tekniset tiedot:
Vainio, Anneli: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä
ISBN: 978-952-288-064-2
Kirjapaja 2014
Sidottu, 212 s.
Kirjastoluokka: 40.8

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tuuri, Antti: Bospor Express

Lentokoneita karttava kirjailija Antti Tuuri päättää matkustaa Istanbulin kirjallisuusfestivaaleille junalla. Päästyään Saksasta Unkariin hän pääsee Balkanin maiden läpi kulkevan Bospor Expressin kyytiin. Matka taittuu maasta toiseen vanhan ajan tunnelmassa, satunnaisten passintarkastusten siivittämänä ja uusiin ihmisiin tutustuen. Ennen kaikkea matka Bospor Expressillä vaikuttaa olevan Tuurille kuitenkin matka omiin ajatuksiin: hänen sanojaan lainaten kuoleman ajatukset ovat läsnä tämän jo seitsemääkymmentä ikävuottaa lähestyvän kirjailijan mielessä.

Jo varttuneemman matkailijan matka on melko pitkälti etukäteen suunniteltu niin, että junaliput ja aikataulut on etukäteen mietitty. Yllätyksiltä ja nopeilta tempauksiltakaan ei kuitenkaan voi välttyä: myöhästyttyään Bospor Expressin lähdöstä hän ottaa taksin ajaakseen sen kiinni pienelle serbialaiselle juna-asemalle. Nimestään huolimatta juna ei ole kaikkein nopeinta sorttia, vaan siinä voi kokea ajan lähes pysähtyneen.

Parinsadan sivun pituisesta teoksesta noin puolet on varattu Tuurin menomatkan kuvaukseen, jonka jälkeen hän kertoo osallistumisestaan kirjallisuusfestivaaleille. Teoksen loput viisikymmentä sivua Tuuri kuvaa paluumatkaansa Bospor Expressillä ja paluutaan Suomeen. Reissu kestää kokonaisuudessaan 23 päivää. Kieltämättä teoksessa on jo ikääntyneen henkilön kuvaukselle ominainen hidastunut tunnelma, mutta matkakuvauksena Unkarista, Balkanin maista ja Turkista teos on oiva nojatuolimatkailijalle.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Antti: Bospor Express
ISBN: 978-951-1-26329-6
Otava 2013
Sidottu, 202 s.
Kirjastoluokka: 41

Hakala, Juha T.: Luova laiskuus. Anna ideoille siivet

Millaista on oikeanlainen luovuus ja mitä tekemistä sillä on joutilaisuuden, ehkä suoranaisen laiskuuden kanssa? Kasvatustieteen professori, tietokirjailija Juha Hakala on perehtynyt luovuuden ja työelämän väliseen yhteyteen teoksessaan Luova laiskuus - anna ideoille siivet. Teoksessaan hän käy lukuisten käytännön esimerkkien kautta läpi tätä ilmiötä, jota nykyisinkin arvostetaan mutta jolle kovin harvoin annetaan kunnollisia puitteita kehittyä ja päästä ansaitsemiinsa mittoihin.

Hakala erittelee teoksessaan sitä, mitä luovuus tarvitsee kukoistaakseen, millaiset puitteet edistävät ja millaiset kuihduttavat luovuutta ja millainen voima on muutosvastarinta, kun uusia ideoita esitetään ja yritetään saada osaksi työelämää. Vaikka luovuutta esiintyy kaikilla elämän osa-alueilla, näkökulma on siis työelämälähtöinen. Hakala käyttää teoksessaan paitsi kokemuksia oman elämänsä varrelta, myös tätä kirjaa varten lanseeraamaansa projektia: kyselyä aiheesta Nobrelin palkinnon voittaneille. Nobelin voittaminen nimittäin merkitsee, että on osannut ajatella jotakin asiaa uudesta näkökulmasta ja Hakalan tarkoituksena on saada selville, miten Nobelin palkinnon voittaneet ovat siinä onnistuneet.

Keskeistä luovuuden ja uusien ajatusten kehittelyssä näyttää olevan ongelmien riittävä hauduttaminen. Alitajunnan voima on uskomaton eikä sitä voi olla korostamatta liikaa. Toisaalta luovuus edellyttää tarpeeksi vapaata aikaa muista vaativista ajatuksista. Jotkut yritykset ovat huomanneet ajatusten esittämisen kynnyksen olevan liian korkealla ja tietoisesti madaltaneet sitä - Googlen tiedetään nykyisin olevan yksi luovimpina ja samalla houkuttelevimpana pidetyimmistä yrityksistä. Nokiakin vannoi aikaisemmin tietynlaisen luovan hulluuden nimiin. Myös muilta aloilta löytyy lukuisia esimerkkejä ehkä jopa luovista "hulluista", joiden aluksi pähkähulluilta kuulostavat ideat ovat myöhemmin osoittautuneet suoranaisiksi kultamuniksi.

Hakalan teos osuu ja uppoaa  hyvin tähän aikaan: luova ajattelu tuntuu olevan pinnalla aina rekrytointi-ilmoituksia myöten. Tämän teoksen soisi kuluvan työelämävaikuttajien käsissä, jotta luovuuden vaalimiselle löytyy oikeanlaiset olosuhteet.

Tekniset tiedot:
Hakala, Juha T.: Luova laiskuus. Anna ideoille siivet
ISBN: 978-951-20-9172-0
Gummerus 2013
Sidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 14.13

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kieran, Dan: Joutilas matkailija. Hitaan matkustamisen taito


Kutsuuko anonyymi ja nopea lentokone vai kiehtooko romanttisen kuuloinen mutta hidas juna? Onko sinulle tärkeämpää päästä nopeasti perille vai tuntea olevasi matkalla? Mikäli valitset viimeisen vaihtoehdon, olet ehkä sisimmältäsi joutilas matkailija. Vaikka et olisikaan, voit löytää nyt arvioitavan olevasta teoksesta uusia näkökulmia tulevien reissujesi varalle.

Joutilas matkailija - hitaan matkustamisen taito on ennen kaikkea kannustuspuhe hidastamisen puolesta, oodi pienille arjen havainnoille ja puolustuspuhe inhimillisyydelle. Dan Kieran mitä ilmeisimmin tietää, mistä kirjoittaa: hän ei ole matkustanut lentokoneella yli kahteen vuosikymmeneen huolimata siitä, että on ammatiltaan matkatoimittaja - toisin sanoen hän on matkalla lähes kaiken aikaa. Edes kahden sangen vilkkaan pojan isänä hän ei ole luopunut vakaumuksestaan.

Kieran on kirjoittanut teoksen oppaaksi hitaasta matkustamisesta kiinnostuneille ja käyttää teoksen pääasiallisena esimerkkinä omia kokemuksiaan useiden vuosikymmenten ajalta. Hänen neuvonsa ovat selkeitä: matkustaminen on muutakin kuin perille pääsemistä eikä aina tarvitse matkustaa omaa kotikaupunkiaan pitemmälle voidakseen löytää uutta katseltavaa ja koettavaa. Kieran myös varoittaa liian tiukkaan tehtyjen suunnitelmien vaarasta - matkalla jokin asia kun yleensä menee toisin kuin on alunperin suunnitellut. Hän luottaa intuitioon ja heittäytymiseen myös matkaamisen suhteen.

Kiinnostavana huomiona tätä kirjaa lukiessani panin merkille, että siinä sivutaan useita aiheita, joista olen lukenut muista yhteyksissä.Kieran viittaa esimerkiksi Hevospoika-teokseen, jossa autistisen pojan isä seuraa vaistojaan ja matkustaa perheensä kanssa Mongoliaan etsiessään pojalleen hoitoa. Toisaalta Kieran on löytänyt hämmästyttävän monia eri näkökulmia ja yhdistänyt niistä hyvin toimivan kokonaisuuden aina filosofiasta ja uskonnoista lähtien. Tätä teosta lukiessa voi parhaimmillaan päästä lähes meditatiiviseen tilaan - sisäiselle matkalle omaan mieleen. Lämpimät suositukseni aiheesta kiinnostuneelle.

Tekniset tiedot:
Kieran, Dan: Joutilas matkailija. Hitaan matkustamisen taito
Suomentaja: Jussi Korhonen
ISBN: 978-952-260-172-8
Basam Books 2012
Sidottu, 187 s.
Kirjastoluokka: 40.8

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Supinen, Miina: Orvokki Leukaluun urakirja

Oletko harkinnut ammatinvaihtoa?  Vai mietitkö kenties mitä alaa opiskella? Ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluu voi auttaa! Orvokki on nimensä mukaisesti vääräleukainen eri ammatteihin perehtynyt neuvoja, jolla on ratkaisu jokaiseen pulmaan. Hänen ehdottamansa ammatti ei välttämättä ole juuri se, mitä olet itse ajatellut sopivimmaksi, mutta ainakin se on kaikkea muuta kuin tylsä.

Orvokki Leukaluun urakirja käsittää yhteensä nejänkymmenen eri ammatin kuvaukset ammatinvalinnan näkökulmasta. Lyhyehköt kuvaukset eri ammateista perustuvat eri puolilta Suomea uravalinnassaan apua kaivanneiden henkilöiden kyselyistä.Niihin Leukaluu vastaa, tosin useimmiten eri tavalla kuin kysyjä tai lukija odottaa.

Miina Supinen on minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Tällä kirjalla hän vakuuttaa ainakin minut siitä, että hän hallitsee humoristisen kerronnan. Kuvauksille ei voi olla hymähtelemättä ja ammatitkin ovat monesti sieltä harvinaisemmasta päästä. Suosittelen tätä teosta kevyttä lukemista kaipaavalle.

Tekniset tiedot:
Supinen, Miina: Orvokki Leukaluun urakirja
ISBN: 978-951-0-39585-1
WSOY 2013
Sidottu, 134 s.
Kirjastoluokka: 1.4
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...