lauantai 29. marraskuuta 2014

Aittokoski, Heikki: Narrien laiva. Matka pieleen menneessä maailmassa

Suuri maa tai pieni loukko - loputon on narrein joukko. Narrien laivassa matkataan pieleen menneessä maailmassa Helsingin Sanomien pitkäaikaisen ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken johdolla. Aittokoski on hakenut teokselleen punaisen langan 1400-luvulla ilmestyneestä Narrien laiva-teoksesta, joka on runomuotoon kirjoitettu, vieläkin ajatusmaailmaltaan yllättävän ajankohtainen - vai voisiko sanoa ajaton - kertomus maailmasta, jossa narreja ja houkkia on riittämiin.

Teoksen lähtökohta on siis syvällä historiassa ja siitä käsin Aittokoski vie lukijan mukanaan matkoille maailman eri kolkkiin. Seitsemän kuolemansynnin teemoilla etenevä teos vie mukanaan Somaliaan (viha), Lontooseen (kateus), Ukrainaan (ahneus), Nicaraguaan (ylpeys), Bangladeshiin (laiskuus), Afganistaniin (kohtuuttomus) ja Päiväntasaajan Guineaan (himo) - tai ainakin melkein, sillä näistä viimeksi mainittuun pääseminen osoittautuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Vaikeaa on monin muukin asia, kuten sen ajatuksen sisäistäminen, että Aittokoski käy Lontoossa seuraamassa kymmenien tuhansien eurojen arvoisten taideteosten huutokauppaa samaan aikaan, kun Bangaleshdin tehdastyöläiset sinnittelevät toimeentulon rajoilla 40 euron kuukausipalkalla. Maailma on täynnä ristiriitoja ja epäarvoisuutta ja moni asia voisi olla paremmin. Teos ei ole kuitenkaan mikään lopun ajan ennustus, vaan se jättää avoimeksi monia kehittymisen mahdollisuuksia. Pieleen mennyt maailma ei ole vielä menetetty.

Narrien laiva - matkalla pieleen menneessä maailmassa -teoksessa matkataan konkreettisesti maasta toiseen ja teoksen merkittävänä etuna on sen henkilökohtainen ote: Aittokoski on kirjoittanut sen minä-muodossa. Hän on kokenut kirjoittamansa itse ja samalla paljastuu pieni siivu ulkomaantoimittajan monipuolisesta työnkuvasta. Epäselväksi jää, minkä osuuden hän tekee osana virallista toimenkuvaansa ja minkä puhtaasta henkilökohtaisesta mielenkiinnosta.

Ulkomaantoimittajien kirjoittamia teoksia varsinkin kehitysmaista on toki ilmestynyt suuri määrä jo aikaisemminkin. Tämän teoksen muista erottaa lähinnä Aittokosken pyrkimys päästä päivän tapahtumien tuolle puolen luomaan kokonaiskuvaa. Teos on myös, kuten jo mainittu, jaoteltu kuolemansyntien mukaan, mikä kuitenkin vaikuttaa mielestäni vähän päälle liimatun oloiselta ratkaisulta. Läpi teoksen kulkevat viittaukset alkuoperäiseen Narrien laiva -teokseen olisivat mielestäneet olleet riittävä yhdistävä tekijä. Kaiken kaikkiaan teos vaikuttaa kuitenkin suosionsa arvoiselta ja uskon sen tarjoavan joitakin uusia näkökulmia myös sellaisille lukijoille, jotka ovat kahlanneet läpi jo useammankin matkakirjan muilta ulkomaantoimittajilta.

Tekniset tiedot:
Aittokoski, Heikki: Narrien laiva. Matka pieleen mennneessä maailmassa
ISBN: 978-952-5557-57-2
Bookwell (HS Kirjat) 2013
Sidottu, 291 s.
Kirjastoluokka: 40.8

tiistai 25. marraskuuta 2014

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Minna ja Kaisa keinuvat samaan tahtiin. Nämä kaksi naista ovat olleet toistensa lähimmät ystävät koko ikänsä ja heidän elämänsä ovat kulkeneet pitkälti samaa rataa: molemmat ovat kouluttautuneet opettajiksi, löytäneet puolison kasvatustieteiden maailmasta, saaneet lapseksi yhden pojan ja eläneet samoilla kulmilla. Varhaislapsuudessa solmittu Kahden Tytön Kerho vaikuttaa olevan voimissaan vielä aikuisiälläkin.

Tarina on kerrottu Minnan näkökulmasta.Hänen perheensä ja ystävyyssuhteensa Kaisaan alkaa saada vähitellen säröjä; kiiltokuvamainen todellisuus osoittautuu toiseksi, kun Kaisastakin alkaa ilmetä uusia piirteitä. Kaisa ja Minna yrittävät kuitenkin ylläpitää ystävyyttään muuttamalla yhteiseen paritaloon - vaan kuinkas sitten käykään, kun tukahduttava ystävyys hautaa terveet piirteet alleen?

Sydänystävä on tarina keskiluokkaisista ystävistä ja kaiken kaikkiaan hyvin keskiluokkaisesta elämäntavasta, jossa ystävät jakavat kaiken - tai siltä ainakin aluksi vaikuttaa. Lopulta Minna saa tarpeekseen ja haluaa ystävyyseron, sillä naistenlehdistä hän on lukenut, kuinka jotkut hehkuttavat olevansa eron jälkeen parempia ystäviä kuin koskaan aikaisemmin. Sellaista hän kaipaa, mutta lopulta Minnan suhde hänen aviopuolisoonkin jää lukijan arvailtavaksi.

Asiat ovat teoksen aluksi liian hyviä ollakseen totta, ja pian onkin korttitalon sortumisen aika. Lukijana jäin odottamaan tätä romahdusta jo aikaisemmin - nyt loppu jää kovin avoimeksi. Teos on parhaimmillaan fiktiivisenä välipalana, vaikka sillä voi olla todellisuuspohjaakin. Suhteellisen kevyttä lukemista kaipaavalle, naisten ystävyyssuhteista kiinnostuneelle lukijalle tämä teos voi olla sopiva valinta.

Tekniset tiedot:
Hakalahti, Niina: Sydänystävä
ISBN: 978-951-23-5829-8
Karisto 2014
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 1.4

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lipasti, Roope: Perunkirjoitus

Teemun ja Jannen isoäidin puoliso Jalmari on menehtynyt ja veljespari on matkalla perunkirjoitukseen. Jalmari on ollut omalaatuinen tapaus; lähes yhdeksänkymmenen vuoden aikana hän on ehtinyt asua viidessäkymmenessä eri osoitteessa ja on tiettävästi heitellyt seteleitä ympäriinsä. Matkaillakin hän on ehtinyt ja kaiken kaikkiaan hän on tunnettu tietynlaisesta kylähulluudesta. Veljekset päättävät lähteä matkaan kotikulmiltaan Varsinais-Suomesta ja matkata henkilöautolla vieraillen niillä paikkakunnilla joissa Jalmari on asunut ennen kuin he saapuisivat perille Imatralle.

Matka osoittautuu paljon muuksikin kuin fyysiseksi siirtymäksi paikasta toiseen. Teemu ja Janne saavat oivan - vai voisiko sanoa väistämättömän - mahdollisuuden tutustua toisiinsa paremmin useiden erossa vietettyjen vuosien jälkeen. Luonteeltaan he ovat hyvin erilaiset, mikä osaltaan selittää sitä etteivät he ole olleet tekemisissä keskenään: molemmat näkevät toisissaan piirteitä, joita eivät voi ymmärtää. Suuret odotukset oletetusta merkittävästä Jalmarin perinnöstä yhdistävät kuitenkin kummasti ja lopulta he saapuvat perille. Muta Jalmari ei jätä yllättämättä vielä kuolemansa jälkeenkään - ketä ovat perunkirjoituksiin saapuneet muut ihmiset ja mitä tapahtui miljoonille?

Roope Lipasti vakuutti minut teoksellaan Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot. Kyseessä oli Lipastin omaan elämään perustuva kolumnikokoelma, kuivalla huumorilla kirjoitettu sellainen. Samanlainen kirjoitustyyli vaikuttaa myös nyt arvioitavana olevassa teoksessa. Kerrontaa olisi kuitenkin mielestäni voinut tiivistää jonkin verran; sivumäärä on aika suuri ottaen huomioon, että tarina itsessään on juonikuvioltaan yksinkertainen. Teos on omiaan kevyenä lukemisena.

Tekniset tiedot:
Lipasti, Roope: Perunkirjoitus
ISBN: 978-951-796-940-6
Atena Kustannus 2013
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 1.4

perjantai 21. marraskuuta 2014

Tiainen, Marja-Leena: Kahden maailman tyttö


Tara on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva kurdiperheen tytär. Perhe on muuttanut pakolaisina ja asunut Suomessa jo useita vuosia. Omat perinteet elävät kuitenkin sitkeästi varsinkin Taran vanhempien mielessä, ja perheen tyttäret pyritäänkin kasvattamaan kuuliaisiksi ja siveiksi.

Tara haluaa elää kuten suomalaistytöt. Hän on ollut koko ikänsä perheen nuori kapinallinen, ja teini-iässä hän alkaa hakea samoja vapauksia kuin muut ikäisensä nuoret. Hän haluaa olla kaveri myös poikien kanssa, käydä elokuvissa ja harrastaa kodin ulkopuolella. Vaikka hän on suomalaisella mittapuulla melko kunnollinen, tästä seuraa luonnollisesti vaikeuksia erityisesti Taran isän ja hänen vanhimman veljensä kanssa; heille Taran käytös aiheuttaa suurta häpeää. Viimeisenä pisarana on Taran salainen seurustelu suomalaispojan kanssa. Tara saa kuulla olevansa huora, ja alkaa kiireinen sopivan sulhasehdokkaan etsiminen, jotta hänet saataisiin kunniallisesti naimisiin. Tara ei siihen suostu, vaan pakenee lopulta turvakotiin toiselle puolelle Suomea.

Kahden maailman tyttö on kertomus kahden hyvin erilaisen kulttuurin kohtaamisesta ja käsittelee niitä aiheita, joiden kanssa omien kulttuuristen ja uskonnollisten piirteiden kanssa elävät maahanmuuttajaperheet kohtaavat kasvattaessaan lapsiaan Suomessa. Kulttuurien törmäykseltä on vaikea välttyä, ja toisaalta maahanmuuttanuorten voi olla vaikea löytää paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka arvomaailma poikkeaa huomattavasti heidän perheensä vastaavasta. Itselleni teos tarjosi paljon pohdittavaa, sillä kulttuurierot ovat esillä myös omassa arjessani. Mitään valmiita vastauksia tämä teos ei anna, vaan ennemminkin tuo aihetta tutummaksi suomalaiselle kantaväestölle. Joissakin yhteydessä kirjaa on luonnehdittu nuortenkirjaksi, mitä se ehkä onkin päähenkilön nuoruuden vuoksi. Pidän tätä kuitenkin sopivana luettavana jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle ikään katsomatta.

Tekniset tiedot:
Tiainen, Marja-Leena: Kahden maailman tyttö
ISBN: 978-951-31-5937-5
Tammi 2011
Sidottu, 261 s.
Kirjastoluokka: 1.4

tiistai 18. marraskuuta 2014

Vuori, Katariina ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta

Vuosittain noin tuhat suomalaista päätyy päättämään elämänsä oman käden kautta. Itsemurhaa yrittäneitä on moninkertainen määrä. Kourallinen tabuja - kertomuksia itsemurhasta kertoo itsemurhaa yrittäneiden tai muuten itsetuhoisia ajatuksia mielessään hautoneiden aikuisten tarinoita heidän itsensä kertomana. Teokseen on koottu yli kolmenkymmenen miehen ja naisen minä-muodossa kertomat elämäntarinat siten, että naiset ovat kertojina ehdottomassa enemmistössä.

Teoksessa on valotettu valitettavan vähän sitä, miten siihen kootut tarinat on koottu tai millä perusteella julkaistut tarinat on valittu. Mukana on ihmisiä parikymppisistä eläkeiän ylittäneisiin. Tarinoiden pituus vaihtelee muutamasta sivusta melko pitkiin kertomuksiin saakka, mikä antaa vaikutelman siitä, että kirjoittajat ovat saaneet päättää pitkälti itse, mitä ja missä laajuudessa he haluavat kertoa. Ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia - joku kertoja on juuri palannut mielisairaalasta, kun taas toinen katsoi jo vähän valoisammin tulevaisuuteen. Kokoavaa johtopäätöslukua ei ole tähän teokseen sisällytetty, vaan kirja koostuu käytännössä irrallisista tarinoista.

Päällimmäisenä vaikutelmana kirjasta jää alakuloinen ja masentunut olo. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon pinnan alla piilevää pahoinvointia, joka jää tunnistamatta pitkälti resurssien puuttumisen vuoksi. Monessa tarinassa ilmenee väärin diagnosoidut sairaudet ja suoranainen vaikeus päästä halumaansa psykiatriseen hoitoon. Masentuneen ihmisen on tarpeeksi raskasta selviytyä päivästä toiseen puhumattakaan siitä, että pitää taistella päästäkseen hoitoon. Se on johtanut ongelmien kulminoitumiseen ja joidenkin kertojien kohdalla toistuviin itsemurhayrityksiin. Joissakin tapauksissa itsemurha-alttius vaikuttaa myös kulkevan suvussa - huono-osaisuus periytyy. Varsin monessa tapauksessa epätoivoiseen tilanteeseen on ajanut myös jokin mielenterveyden sairaus, joka on jäänyt vaille tarvittavaa hoitoa.

Mieltä ylentävää luettavaa tämä teos ei siis todellakaan ole, mutta auttaa kyllä ymmärtämään epätoivoiseen ratkaisuun päätyvää ihmistä. Toivon myös teoksen päätyvän myös päätöksentekijöiden luettavaksi heidän budjetoidessaan taloudellisia resursseja esimerkiksi mielenterveystyöhön.

Tekniset tiedot:
Vuori, Katariina ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta
ISBN: 978-952-300-031-5
Atena Kustannus 2014
Nidottu, 199 s.
Kirjastoluokka: 618.241

lauantai 15. marraskuuta 2014

Rommi, Satu: Teetä ja temppeleitä. Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta

Millaisena näyttäytyy Kaakkois-Aasia stereotypioiden takaa? Missä määrin yleiset mielikuvat pitävät paikkansa ja onnistuvatko Thaimaa, Myanmar ja Kambodza yllättämään kokeneenkin matkailijan? Näiden pohdintojen pariin pääsee lukija vapaan toimittajan ja joogaopettaja Satu Rommin teoksessa Teetä ja temppeleitä - matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta.

Rommin kolmas matkakirja on hänen aikaisempien teostensa tapaan käteen sopiva ja sisältää melko lyhyitä lukuja hänen reissuistaan ympäri Kaakkois-Aasiaa. Aikaisempiin teoksiin nähden Rommi on tällä kertaa panostanut selvästi enemmän tausta-aineiston hankkimiseen, ja siihen hän myös viittaa tekstinsä lomassa. Teos nousee siis Rommin omien kokemusten yläpuolelle, yleisemmälle tasolle valottaen hänen vierailemiensa maiden lähihistoriaa ja nykyistä poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta.

Toisaalta teoksessa painottuu selkeästi myös vastuullisen matkailun näkökulma: matkailija voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen kohdemaidensa asukkaiden arki muodostuu. Yhtenä itselleni yllättävänä esimerkkinä hän mainitsee Thaimaan ja Myanmarin rajalla elävät Padong-naiset, joiden kauloissaan käyttämät metallirenkaat olivat jo lähes katoavaa perinnettä, kunnes turismin myötä tapa on alkanut jälleen yleistyä. Toisaalta myös seksiturismi ja erilaiset ihmiskaupan muodot elävät osaltaan turismista - ei-vastuullisesta sellaisesta. Entä millaista hyötyä ja haittaa voi olla kehitysmaihin suuntautuvasta vapaaehtoistyöstä?

Kaakkois-Aasiasta kiinnostuneelle tämä teos on varmasti mielenkiintoista luettavaa, ja miksei se kelpaisi välipalaksi myös nojatuolimatkailijalle. Vaikka teokseen on mahdutettu yleisempää tietoa alueesta, on Rommi kirjoittanut ilahduttavan paljon myös omista kokemuksistaan. Mikäli on Rommin aikaisemmista teoksista pitänyt, ei tule pettymään tähänkään.

Tekniset tiedot:
Rommi, Satu: Teetä ja temppeleitä. Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta
ISBN: 978-952-260-203-9
Basam Books 2013
Sidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 48.14

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lipasti, Roope: Halkaisukirvesmies. Elämä ja vähäisemmät teot

Neljän lapsen isällä, kirjailija Roope Lipastilla on totisesti tapahtumarikas elämä: arki täyttyy sattumuksista, joiden parissa lukijan oma elämä kalpenee - tai ainakin melkein. Pienet tavarat erittyvät lapsiperheen lattian läpi ja onnistuupa hän tekemään aivan itse omasta autostaan limusiinin puhumattakaan ikuisuusprojektilta vaikuttavalta kotitalon kunnostuksesta. Kotona kirjailijan työtä tekevä Lipasti ehtii ihmetellä maailman menoa tavalla, jossa pienet asiat saavat joskus varsin suuret mittasuhteet.

Lipasti on koonnut teokseensa Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot kolumninomaisia kirjoituksia maan ja taivaan väliltä, usein kuitenkin hyvin arkisista aiheista. Näitä kirjoituksia on aikaisemmin julkaistu useissa eri aikakauslehdissä, mutta mukana on myös aikaisemmin julkaisemattomia tekstejä. Teos on koottu viikonpäivien mukaan, kuitenkin niin etteivät kunkin viikonpäivän esittelyn jälkeen kootut kirjoitukset suoraan liity kyseiseen päivään eikä teskteissä ylipäätään ole havaittavissa mitään tiettyä järjestystä. Kirjoitukset vain tuntuvat seuraavan toisiaan, aivan kuin tapahtumat Lipastin elämässä: arvaamattomasti, hyvällä tavalla pienessä kaaoksessa.

Arkisista sattumuksista kiinnostuneille lukijoille Lipastin teos on positiivinen löytö. Monien tekstien kohdalla voi suorastaan naurahtaa ääneen, niin osuvasti eri asioita ja ilmiöitä Lipasti onnistuu kuvaamaan. Kaikki me vanhenemme, mutta voimme päättää itse, millä asenteella. Tämän teoksen ajatusmaailmaa seuraamalla iän tuomia ilmiöitä voi tarkastella vähän postiivisempien silmälasien läpi.

Tekniset tiedot:
Lipasti, Roope: Halkaisukirvesmies. Elämä ja vähäisemmät teot
ISBN: 978-952-300-029-2
Atena Kustannus 2014
Sidottu, 215 s.
Kirjastoluokka: 99

torstai 13. marraskuuta 2014

Hurtig, Johanna: Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta

Millaisena väkivalta näyttäytyy uskonnollisessa kontekstissa? Millaisia erityispiirteitä se saa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä? Tutkija Johanna Hurtig tarkastelee teoksessaan Taivan taimet - uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta sitä, millaisia piirteitä henkinen ja fyysinen väkivalta - erityisesti seksuaalinen väkivalta - saa uskonnollisessa yhteydessä. Hurtigin erityisenä tarkastelun kohteenaan on vanhoillislestadiolainen liike, jonka piirissä hän on haastatellut suullisesti ja kirjallisesti liikkeen kymmeniä entisiä ja nykyisiä jäseniä. Itsekin liikkeeseen kuuluvana hän on saanut ainutlaatuisen tilaisuuden päästä tarkastelemaan ilmiöitä sisäpiiristä käsin.

Hurtigin teos on pitkälti puhdas tieteellinen tutkimus, jonka rakenne on sen mukainen: Hurtig esittelee aluksi vanhoillislestadiolaista herätysliikettä kasvamisen ja elämisen näyttämönä ja nostaa esiin sen erityispiirteitä, kuten ehkäisykieltoa sekä joitakin muita elämään olennaisesti vaikuttavia sääntöjä. Sitten hän esittelee tutkimuksen toteutusta erilaisten käsitteiden ja tutkimusaineiston läpikäynnin kautta. Haastatteluaineiston lisäksi hän on hyödyntänyt varsinkin viime vuosina herännyttä aktiivista uutisointia ja keskustelua (seksuaalisesta) väkivallasta uskonnollisissa yhteisöissä. Kirjan seuraavat luvut syventävät aihetta.

Vanhoillislestadiolainen liike on ollut paljon esillä viime vuosina ja aiheesta on julkaistu jo useita teoksia, niin fiktiivisiä kuin tietokirjojakin. Hurtigin teos sijoittuu siinä vahvasti tieteelliseen reunaan, ja hänen ilmeisenä tarkoituksenaan on nostaa väkivallan ja uskonnollisten liikkeiden välisen yhteyden tarkastelu yhtä yksittäistä liikettä korkeammalle tasolle. Tämä onkin yksi seikoista, joka voi saada aiheesta yleisemmin kiinnostuneet tarttumaan tähän teokseen. Nyt esille nousseet teemat eivät ole uusia, mutta nykyisin niiden peittely on entistä vaikeampaa erityisesti teknologian kehittymisen myötä. Kirjasta myös ilmenee, että asian käsittelylle on edelleen tarvetta: useat haastatelluista ovat Hurtigin tutkimuksen myötä rohkaistuneet käsittelemään kokemuksiaan ja jopa tekemään rikosilmoituksen niissä tapauksissa, joissa asia ei ole jo vanhentunut. Aiheen julkisesta käsittelystä huolimatta tällaiselle teokselle näyttää siis olevan tarvetta.

Tekniset tiedot:
Hurtig, Johanna: Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta
ISBN: 978-951-768-423-1
Vastapaino 2013
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 27.91

lauantai 8. marraskuuta 2014

Väisänen, Liisa: Verkkaisuuden filosofiaa

Hitaasti hyvä tulee. Useimmiten olemme kuitenkin liian kiireisisiä pysähtymään, ja toisaalta kiireen tunne itsessään huumaa ja saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Yhdentoista vuoden ajan omaa matkailuyritystä pyörittänyt Liisa Väisänen tietää, mistä kirjoittaa: ennen hitaamman elämäntavan tietoista valitsemista hän eli lentokentillä ja junissa tehden tauttomasti töitä. Hidastamisen myötä hän on oppinut tekemään paremmin, huolellisemmin ja syvemmin.

Verkkaisuuden filosofiaa ei ole kuitenkaan teos pelkästään Väisäsen omasta elämän leppoistamisesta, vaikka hänen tarinansa kulkeekin koko teoksen ajan rinnalla mukana. Teoksen painopiste on vahvasti historiallinen ja ulottuu tarkastelussaan lähes antiikin aikoihin saakka. Teos on jaettu kolmeen eri osaan: aloittaviin johdantolukuihin, hitaaseen ruokailuun sekä hitaaseen matkailuun.

Täytyy sanoa, että jo valmiiksi elämän leppoistamiseen positiivisesti asennoituvana ja kiireettömyyden tunnetta karttavana teoksen ensimmäiset luvut imaisevat mukaansa. Aikamme suosii tehokkuutta ja teknistymisen myötä meillä on paineita olla jatkuvasti tavoitettavissa ja valmiudessa. Samanaikaisesti kuitenkin esimerkiksi nuorisotyöttömyyden yleisyys on saanut työelämän kynnyksellä olevat pohtimaan uudestaan arvomaailmaansa ja ehkä valitsemaan toisin. Leppoistaminen on noussut joissakin piireissä trendiksi.

Hitaamman ruoan ja matkailun osalta Väisänen uppoaa käsittelemään aihetta historiallisesta näkökulmasta käsin. Teoksessa käsitellään niin antiikin kreikkalaista keittiötä kuin keskiaikaa ja renessanssia ruoanlaitosta käsin. Kristilliset juhlapyhät sekä riitit ja juhlat ovat myös päässeet teokseen. Mielestäni tämä osuus ajautuu pitkälle teoksen varsinaisesta aiheesta. Matkailun osalta Väisänen pohtii kestävää ja vastuullista matkailua ja matkailua kautta historian aina keskiajalta nykypäivään saakka. Koin itselleni kiinnostavimmaksi Trans-Siperian radan kuvauksen ja Orient Expressin. Lisäksi Väisänen esittelee hitaita kaupunkeja, jotka ovat pitkälti nykyaikainen ilmiö ja joita löytyy Suomestakin virallisesti jo yksi.

Väisänen asuu Italiassa, mikä näkyy hänen kerronnassaan: moni asia vertautuu italialaiseen tapaan nähdä aika ja kiire. Italia onkin kunnostautunut hitaiden kaupunkien julistamisessa eikä kukaan ole voinut välttyä kuulemasta välimerellisestä tavasta viettää siestaa. Vaikka teoksen alku ja loppu siis käsittelevät itse asiaa, teoksen keskiosasta ei mielestäni voi suoraan niin sanoa, vaan se tuntuu jäävän irralliseksi. Teoksessa on mukana Marco Peretton ottamia nelivärikuvia, jotka auttavat lukijaa rauhoittumaan lukemansa äärelle.

Tekniset tiedot:
Väisänen, Liisa: Verkkaisuuden filosofiaa
ISBN: 978-952-247-264-9
Kirjapaja 2013
Nidottu, 309 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Juusola, Mervi: Levottomat aivot. ADHD ja Asperger vahvuuksina

Ylivilkkautta ja käytöshäiriöitä, oppimisvaikeuksia ja haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. ADHD:ta ja Aspergerin syndroomaa sairastavat lapset ovat erityislaatuisuudessaan ylimääräistä huolenpitoa ja eri tilanteissa järjestelyä vaativia, mutta samalla he tuovat paljon positiivista energiaa ja luovuutta ympäristöönsä. Terapeuttina ja itsekin kahden erityislapsen vanhempana toimiva Mervi Juusola on koonnut teokseensa perustietoa erilaisista neurologisista oireyhtymistä sekä tavoista, joilla erityisesti näistä oireyhtymistä kärsiviä lapsia ja nuoria voidaan valmentaa parempaan ja toimivampaan arkeen.

Juusola kommentoi itse, että häntä on kritisoitu ehkä jopa liiallisen tietomäärän mahduttamisesta pieneen tilaan. Tähän kahdensadan sivun pituiseen teokseen on toden totta saatu mahtumaan niin teoksen otsikossa mainitut ADHD ja Aspergerin syndrooma kuin niiden lähioireyhtymät sensorisen integraation häiriö, Touretten syndrooma, kielenkehityksen erityishäiriö ja oppimisvaikeudet, käytöshäiriöt ja muut liitännäisoireet. Kunkin oireyhtymän kohdalla on ensin kuvailtu sen keskeisiä piirteitä sekä yleisimmät tukitoimet lasten, nuorten ja aikuisten osalta. Sivuilta löytyy myös useita ehkä yllättäviäkin tositarinoita useilta julkisuudesta tunnetuilta suomalaisilta, joilla on jokin edellä mainituista oireyhtymistä.

Juusola on saanut aikaan toimivan kokonaisuuden: suhteellisen tiukkaan paikattua tietoa yhdistettynä julkisuuden ja tuntemattomien henkilöiden kertomuksiin siitä, millaista on konkreettisesti elää jonkin oireyhtymän tai sen lähioireen kanssa. Juusola valottaa rivien välistä myös omaa elämäänsä kahden ADHD-pojan äitinä sekä neuropsykiatrisena valmentajana, taideterapeuttina ja toimittajana. Ehkä pienenä miinuksena voi mainita kirjan loppuosassa ilmenevän Juusolan oman yrityksen vaivihkaisen mainostamisen.

Tekniset tiedot:
Juusola, Mervi: Levottomat aivot. ADHD ja Asperger vahvuuksina
ISBN: 978-951-1-26384-5
Otava 2012
Sidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 59.55
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...