sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Simsion, Graeme: Vaimotesti

Genetiikan professori Don Tillman on urallaan menestynyt nelikymppinen australialaismies, jonka ihmissuhdeyritykset ovat jääneet kokeilun tasolle. Aspergerin syndroomasta kärsivänä hän on sosiaalisesti kömpelö, heikko tulkitsemaan kasvonilmeitä ja ymmärtää lähes kaiken kirjaimellisesti, joten aikaisemmat treffit ovat saaneet kiusallisia piirteitä. Älykkyydestä, pedanttisuudesta ja valokuvantarkasta muistista ei kuitenkaan ole puutetta ja Tillmanin elämä onkin aikataulutettu ja suunniteltu minuutin tarkkuudella kaikkien toimintojen tehokkuuden maksimoimiseksi. Samalla täsmällisyydellä hän alkaa suunnitella romanttista parisuhdetta: kyselylomakkeen avulla hänen on tarkoitus löytää itselleen täydellinen kumppani.

Alku ei ole lupaava: aviopuolisoehdokkaita kyllä ilmaantuu, mutta kukaan heistä ei täytä professori Tillmanin vaatimuksia. Eräänä päivänä kesken Vaimo-projektin Tillmanin elämään ilmestyy Rosie, aviopuolisoksi mahdollisimman epäsopiva kolmekymppinen nainen. Rosiella on kyky järkyttää Tillmanin tarkoin laaditut aikataulut ja ravintovakioidut ateriasuunnitelmat ja pian he huomaavatkin olevansa yhdessä Isäprojektin parissa. Tarina saa loppua kohti yhä enemmän romanttisia piirteitä.

Vaimotesti on kurkistus viattoman, lievästi autistisen henkilön mieleen hänen hakiessaan tapoja elää tavanomaisten sosiaalisten normien mukaisesti ja murtautuessaan ulos tarkoin suunnitellusta elämästä. Juuri tämä Aspergerin syndroomaan viittaava ulottuvuus sai minut tarttumaan tähän kirjaan, ja professori Tillmanin eriskummallisuus osoittautuukin olevan koko teosta kannatteleva juonne. Koomisia tilanteita teoksessa todella riittää, vaikka Tillman kehittyykin tarinan aikana huomattavasti. Mainio esikoisteos, jota kelpaa suositella älykkäästi kirjoitettua kehyehköä romanttista romaania kaipaavalle lukijalle.

Tekniset tiedot:
Simsion, Graeme: Vaimotesti
Suomentaja: Inka Parpola
ISBN: 978-951-1-27296-0
Otava 2013
Nidottu, 333 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Ruckenstein, Minna: Lapsuus ja talous

Lapsia pidetään viattomina ja taloudellisesti hyödyttöminä eikä heitä ole totuttu liittämään taloudelliseen toimintaan. Tästä yleisestä harhaluulosta käsin kulttuuriantropologi ja lasten taloudellista suhdetta tutkinut erikoistutkija Minna Ruckenstein alkaa purkaa vyyhtiä, jossa tarkastellaan niitä moninaisia tapoja, joilla lapset ennen ja vielä nykyäänkin osallistuvat yhteiskunnan taloudelliseen toimintaan. Ruckenstein on tiivistänyt teokseensa tutkimustyönsä tuloksia esimerkiksi pääkaupunkiseudun päiväkodeissa ja kouluissa tekemiensä haastattelujen ja havainnoinnin perusteella.

Lapset vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti siihen, kuinka he itse ja huoltajiensa kautta ovat taloudellisesti aktiivisia toimijoita. Yhtenä merkittävänä lapsuuden ja talouden suhteena on lasten osallistuminen työelämään. Osa lapsista osallistuu vanhempiensa kanssa perheen liiketoiminnan pyörittämiseen tai käy jo nuorella iällä töissä perheen ulkopuolella yhteisen elannon hankkimiseksi. Osalle kehittyvien maiden lapsista työnteko voi olla myös vapaaehtoista tuoden heille taloudellista riippumattomuutta ja päätäntävaltaa. Ruckensteinin mukaan lapsityö ei olekaan yksiselitteisesti kielteinen ilmiö, vaan siinä on monia ulottuvuuksia eikä lapsityön kieltäminen siten välttämättä paranna kaikkien lapsityöhön osallistuneiden lasten asemaa.

Teoksessa tehdään periaatteellista eroa varakkaiden ja vähävaraisten (paikoin länsimaisten ja kehittyvien maiden) lasten välille. Siinä missä vähävaraisemmissa perheissä voidaan säästää ankarasti, jotta lapset saisivat varakkaampien perheiden suosimia pelejä ja leluja, on myös varakkaammilla perheillä tapoja opettaa lapsilleen taloudellista kurinalaisuutta. Lapset kasvavat kulutuskulttuurissa ja rahankäyttötavat kehittyvät yhteiskunnan sosiaalisessa kontekstissa. Erityisesti lapsille opetetussa rahankäytössä vaikuttaa painottuvan säästämisen merkitys, vaikka myös vastuullisen kuluttamisen oppimiselle olisi tarvetta. Teoksessa pohditaan myös lasten keskinäistä vaihtotoimintaa ja sen lainalaisuuksia.

Teoksen vahvuutena on lasten oma näkökulma, jota Ruckenstein peilaa aikuisten käsityksiin asioista. Kirjan sivuilla on siteerattu päiväkoti- ja muiden lasten keskuudessa tehtyjä haastatteluja ja tarkasteltu aihetta myös lukuisten eri tutkimusten valossa. Teos onkin tiivistelmänomainen esitys lapsuuden ja talouden välisestä moninaisesta suhteesta ja tarjosi ainakin minulle uutta, monipuolisempaa kuvaa aiheesta, jonka jokainen vanhempi ja muu lasten kanssa tekemisissä oleva aikuinen tavalla tai toisella kohtaa jokapäiväisessä elämässä.

Tekniset tiedot:
Ruckenstein, Minna: Lapsuus ja talous
ISBN: 978-952-495-294-1
Gaudeamus 2013
Nidottu, 186 s.
Kirjastoluokka: 36.15

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hämeen-Anttila, Jaakko ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia

Islamin ja arabialaisen maailman tutkimuksessa kunnostautunut professori Jaakko Hämeen-Anttila tutkii teoksessa Kalifien kirjastossa - arabialais-islamilaisen tieteen historia arabien ja muslimien osuutta länsimaisen tieteen kehityksessä yhdessä islamin tutkija Inka Nokso-Koiviston kanssa. Teos pyrkii valottamaan nykytieteen juuria sekä perehdyttämään lukijan arabialaisten ja persialaisten tiedemiesten maailmaan tuon ajan yhteiskunnan ja laajemmankin historian kehityskaaren näkökulmasta.

Islamilaista maailmaa tarkastellaan usein uskonnon kautta, kuten Hämeen-Anttila ja Nokso.Koivistokin toteavat. Lähestulkoon kaikki muslimimaissa tapahtuva toiminta tulkitaan muissa maissa islamin kontekstissa, minkä vuoksi teoksessa aiheellisesti arvioidaan uskonnon ja tieteen välistä suhdetta tieteen kehityksessä. Arabialais-islamilaisen tieteen kultakauden voidaan laskea kestäneen eri tieteenaloista riippuen 800-luvun loppupuolelta 1200-luvulle, joidenkin tieteenalojen kohdalla jopa 1400-luvulle saakka. Kultakauden mahdollisti erityisesti tieteen kielten arabian ja persian kehittyminen, vaikkakaan kulttuuri ja kieli olivat kaukana yhtenäisestä arabialais-islamilaisen maailman alueella. Myös kirjojen ja julkisen kirjastolaitoksen kehittyminen ja varsin laaja käyttöön ottaminen nopeuttivat tieteellisen tiedon leviämistä ja tutkimuksen tekoa sen pääasiassa kreikkalaisen tieteellisen perinnön pohjalta, josta arabitiedemiehet alkoivat eri tieteitä kehittää.

Näiden yhteiskunnallisten puitteiden lähtökohdista Hämeen-Anttila ja Nokso-Koivisto tarkastelevat eri tieteenalojen kehitystä arabialais-islamilaisen tieteen kultakauden aikana. Tarkastelussa ovat matemaattiset tieteet, tähtitiede, optiikka, musiikinteoria, tekniikka ja koneenrakennusoppi, alkemia ja kemia sekä maantiede ja biologiset tieteet, lääketiede ja humanistiset tieteet. Näiden tieteenalojen osalta teoksessa esitellään kunkin alan yleiset kehityksen lähtökohdat ja keskeisimmin kehitykseen vaikuttaneet arabialais-islamilaisen maailman tiedemiehet. Joistakin yksittäisistä aihealueista on lisäksi kerrottu erillisissä tietoruuduissa. Teoksen lopuksi arabialais-tieteellisen kultakauden aikana tehdyt tieteelliset löydöt sidotaan osaksi alkavaa renessanssia ja tiedemaailman painospisteen siirtymistä Eurooppaan.

Mielestäni teos on suunnattu lukijalle, jolla on peruskoulupohjainen yleissivistys historiasta - teos lähinnä sitoo arabialais-islamilaisen tiedemaailman osaksi laajempaa historian kulkua. Vaikka aiheesta on saatavissa jonkin verran aineistoa ja tietoa muilla kielillä, nyt arvioitavana oleva teos on tietääkseni ensimmäinen yleistajuinen esitys aiheesta suomeksi. Siksi se lunastaa paikkansa ja kuvaa muslimimaita ja niiden osuutta tieteellisen perinnön kehittämisessä oikeissa yhteyksissään huomioon ottaen kyseisen ajan yhteiskunnalliset olosuhteet.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia
ISBN: 978-951-692-867-1
Avain Kustannus 2011
Sidottu, 284 s.
Kirjastoluokka: 16.09

maanantai 13. lokakuuta 2014

Tuovinen, Tarja: Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa. Naisena kriisipesäkkeissä

Erikoissairaanhoitajan koulutuksen saanut Tarja Tuovinen on työskennellyt erilaisissa kehitysyhteistyötehtävissä viimeiset kaksikymmentä vuotta. Hän on ollut mukana neljässätoista työkomennuksessa yhteensä kymmenessä eri maassa. Teoksessaan Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa - naisena kriisipesäkkeissä hän kertoo kokemuksistaan neljästä eri komennuksesta. Teos vie lukijan Jerusalemiin, Afganistaniin, Sudaniin ja Sri Lankaan.

Tuovinen on koonnut teoksensa autenttisten päiväkirjamerkintöjensä pohjalta; vuosiluvut puuttuvat, mutta päiväyksistä saa jonkinlaisen käsityksen ajankulusta. Hän on tarkoituksella jättänyt pois työnantajansa nimen omien sanojensa mukaan siksi, ettei hän halua suorasanaisuudellaan pilata heidän mainettaan tai julkisuuskuvaansa. Jossakin määrin myös hänen työnkuvansa jää lukijan oman päättelyn varaan - toisaalta kansainvälisessä katastrofiavustustyössä jokainen joutuu venymään myös muodollisten työnkuvien ulkopuolelle, joten liika virallisuus saa jäädäkin taka-alalle.

Päällimmäisenä teoksesta nousee tietynlainen kriittisyys kansainvälistä avustustoimintaa kohtaan. Vuodet ovat opettaneet Tuoviselle, että asiat tapahtuvat tiettyjen lainalaisuuksien mukaan ja ulkopuolisen on vaikea saada taaphtumien suuntaa kääntymään kovin nopeasti. Jonkinlainen ulkopuolisuus tuntuukin olevan leimallista Tuovisen ajattelulle: hän on jo alussa asennoitunut siihen, että kukin komennus kestää tietyn ajanjakson verran, jonka jälkeen odotettavissa on jotakin muuta. Raskas yö vaatii veronsa siinä määrin, että hän käy melko usein lomalla Suomessa tai muualla työskentelemänsä kriisialueen ulkopuolella. Paikallisille, kriisin keskellä eläville asukkaille vastaavanlainen "pakeminen" ei ole mahdollista.

Tuovinen kirjoittaa, että hänen tarkoituksensa on ollut avata suuremman yleisön silmiä huomaamaan todellisuus glorifioidun kehitys- ja avustustyön takaa. Siinä tämä teos mielestäni onnistuu: vaikka työ on antoisaa ja kaikin puolin kasvattavaa, on se myös rankkaa eikä kulttuurien ja henkilökoemioiden törmäämiseltä voi välttyä. Varsin dramaattisen oloisesti Tuovinen päättääkin teoksensa Sri Lankan -komennuksen viime metreihin: onkohan kyseessä hänen viimeinen työkomennuksensa... Suosittelen teosta erityisesti kehitysyhteistyötehtäviä harkitseville ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Tuovinen, Tarja: Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa. Naisena kriisipesäkkeissä
ISBN: 978-952-01-0977-6
Like Kustannus 2013
Nidottu, 159 s.
Kirjastoluokka: 99.1

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike


Mielensäpahoittaja joutuu pärjäämään yksin kotona, kun emäntä on joutunut sairaalan vuodeosastolle. Nälkä alkaa vaivata, kun kotiapu ei enää käy tuomassa päivittäistä ruoka-annosta eikä edes kylvettämässä. Viiden kylmällä ruoalla päräjätyn päivän jälkeen on aika oppia laittamaan ruokaa emännän keittokirjan opastuksella. Niin valmistuvat ruskeakastike, keittoperunat ja vähitellen monimutkaisemmatkin eväät. Asunto tosin meinaa palaa ja naapuritkin katsovat hieman epäillen, mutta siitähän mielensäpahoittaja saa vain puhtia jatkaa.

Mielensäpahoittaja, kahdeksankymppinen mieshenkilö, keskittyy siis tässä teoksessa tekemään ruokaa. Monet nykyajan ilmiöt tosin saavat häneltä huutia: niin moni asia oli ennen paremmin, ja siinähän riittääkin syitä pahoittaa mielensä. Miksei kaikki voi olla niin kuin ennen?

Sanalla sanoen kirja on hulvaton ja samalla niin osuvasti kirjoitettu, että mielensäpahoittajan ajatusmaailmaan on helppo samastua. Hänen ympärilleen kehittynyt suosio on helppo ymmärtää, sillä kirja on ohuudessaan todella nopealukuinen ja iskee suomalaisuuden ytimeen. Mielensäpahoittajia löytyy todellisuudessakin, mutta harvoin he saavat äänensä kuuluviin saatikka tulevat otetuiksi vakavasti. Tässäkin teoksessa hän on vähän höpsähtäneen ja vanhanaikaisen oloinen ja tulee sellaisena kohdelluksi. Lukukokemus oli niin ainutlaatuinen, että odotan voivani lukea sarjan muutkin kirjat.

Tekniset tiedot:
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
ISBN: 978-951-0-39079-5
WSOY 2012
Sidottu, 130 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Pekkarinen, Jussi: Konsulinkyydillä kotiin. Suomalaisia ahdingossa maailmalla

Oletko joutunut joskus pulaan ulkomailla? Vuosikymmenten saatossa moni suomalainen on joutunut turvautumaan Suomen ulkomaan edustustojen puoleen ollessaan syystä tai toisesta avun tarpeessa. Edustustoista erityisesti konsulit ovat erikoistuneet ulkomailla väliaikaisesti oleskelevien avun tarpeessa olleiden suomalaisten auttamiseen. Tapauksia onkin sitten laidasta laitaan, osa hyvinkin uskomattomia.

Ulkoasiainministeriön tutkijan Jussi Pekkarisen kirjoittamassa teoksessa keskitytään suomalaisten avunpyyntöihin ulkomailla vuosien 1918-1981 välillä. Alkuvuosikymmenille on leimallista sotien ja niiden väliaikoihin liittyvät avustustapaukset. Raha on ollut usein lopussa, sukulaiset kadoksissa ja yhteydenpitokeinot hyvin rajallisia. Edustustot ovatkin toimineet niin viestinviejinä kuin välittömän avunantajina, useimmiten maksusitoumuksia vastaan. Tarvittaessa suomalaisia on lähetetty kotiin halvimmalla mahdollisella tavalla. Sama avustusperiaate on jatkunut halki vuosikymmenien: ulkomailla vakituisesti asuvien tukena on heidän uusi asuinmaansa, mutta välikaisesti maassa oleskelevia ulkomaan edustustot ovat ulkoasiainministeriön suostumuksella auttaneet monin eri tavoin. Nykyisin varsinkin turismin lisääntyessä suoranainen törttöily ja edustustojen apuun luottaminen ovat luoneet yhä tiukemmat raamit avustuksille. Kaikkiin pyyntöihin ei ole ollut mahdollista suostua. Äärimmäisenä avustusmuotona on myös ulkomailla kuolleiden suomalaisten kotiuttaminen, jossa avustaminen on osa ulkoasiainministeriön toimintaa myös nykyään.

Teos on koottu pitkälti eri tapausesimerkkien pohjalta siten, että arkaluontoisissa tapauksissa henkilöiden nimet on muutettu. Koin itselleni kaikkein mielenkiintoisimmiksi kirjasta välittyvän kuvan siitä, miten suomalaiset ulkomaan edustustot ovat olleet osa maailmanhistoriaa. Maailma on muuttunut ja avustustoiminta sen mukana; monesti kyse on ollut suoranaisesta konsulien hyväntahtoisuudesta heidän antaessaan apua omalla vapaa-ajallaan ja omista varoistaan. Konsulitoiminta on korvaamatonta, minkä voi myös kaikista näistä tapauksista aistia. Kaiken kaikkiaan kiinnostava teos aika harvinaisesta aiheesta.

Tekniset tiedot:
Pekkarinen, Jussi: Konsulinkyydillä kotiin. Suomalaisia ahdingossa maailmalla
ISBN: 978-951-1-22537-9
Otava 2009
Sidottu, 349 s.
Kirjastoluokka: 92.7

perjantai 3. lokakuuta 2014

Moilala, Outi: Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita

Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita tarttuu otsikkonsa mukaisesti hyvin ajankohtaiseen aiheeseen: vaateteollisuuden eettisyyteen. Bangladeshissa tapahtuneen, Suomessakin otsikoihin nousseen tehdaspalon myötä vaatteiden tuotanto-olosuhteet ovat nousseet yhä enemmän keskustelun aiheeksi. Nyt arvioitavana olevassa teoksessa käydään Bangladeshin tapauksen ohella läpi muitakin vastaavia riskimaita erityisesti suomalaisesta näkökulmasta.

Moilalan teoksen aloittaa vaatteiden tuotantoketjun kuvaus aina puuvillapelloilta brändiliikkeen rekille. Erityisesti tunnetut suomalaiset ja kansainväliset brändit ovatkin saaneet runsaasti palstatilaa teoksen sivuilla: käytännössä kaikkien eettisesti kyseenalaisista tuotantotavoistaan tunnetut H&M ja Nike ovat saaneet rinnalleen suomalaisia merkkejä Marimekosta Haltiin, Luhtaan ja Nansoon. Näitä merkkejä Moilala käy läpi esimerkkien erilaisten sertifikaattijärjestelmien kautta, joiden hyviä ja huonoja puolia hän myös erittelee. Hän päätyy myös pohtimaan tekijöitä, jotka ovat nykyisen vaatetuotannon taustalla: materialismi kertakäyttövaatekulttuurin muodossa on johtanut halpatyömaiden työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, kasvaviin jätevuoriin ja globaalin epätasa-arvon säilymiseen. Hänellä on myös vinkkejä oikeudenmukaisemman vaateteollisuuden puolesta; hiljaista kritiikkiä edustavan boikotoinnin sijaan vaateteollisuuden työntekijät kaipaavat itselleen äänen. Vaikka moniin epäkohtiin on jo puututtu, on vielä pitkä matka tilanteeseen, jossa vaatetuotanto on eettisesti kestävällä pohjalla.

Moilalan näkemys tulee selväksi: hän on kulutukseen ja riistotuotantoon kriittisesti suhtautuva ja puhuu Reilun kaupan puolesta. Monet kirjan esimerkeistä kertovatkin räikeistä rikkomuksista ja työntekijöiden epätoivoisesta tilanteesta heidän kamppaillessaan elämiseen riittämättömän palkan kanssa. Kirja on mitä ilmeisimmin kirjoitettu herättämään ajatuksia, missä se mielestäni onnistuukin. Parhaimmillaan tämä teos voi saada lukijan harkitsemaan tarkemmin vaateostoksiaan.

Tekniset tiedot:
Moilala, Outi: Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita
ISBN: 978-952-264-255-4
Into Kustannus 2013
Nidottu, 215 s.
Kirjastoluokka: 64.3

torstai 2. lokakuuta 2014

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti! Äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä

Mitä tehdä, kun oma tytär lopettaa syömisen ja vakuuttuu, ettei halua laittaa ruoanmuruakaan suustaan alas enää koskaan? Suomenruotsalainen Marianne Käcko on vaikean tilanteen edessä, kun hänen yksitoistavuotias tyttärensä Katarina sairastuu anoreksiaan ensimmäisen kerran. Sairaus alkaa vaivihkaa Katarinan nopeana laihtumisena ja liikunnan määrän huomattavana lisääntymisenä. Pian tilanne onkin jo niin paha, ettei Katarinan perhe enää pysty hoitamaan asiaa omin voimin. Joidenkin kuukausien sairaalahoidon myötä tilanne kuitenkin vähitellen normalisoituu.

Anoreksia on salakavala sairaus eikä se jätä Käckon perhettä rauhaan vielä kerran koetun parantumisen jälkeen. Entistä vaikeampi sairauden vaihe on edessä Katarinan ollessa neljätoistavuotias. Katarina laihtuu laihtumistaan, mutta tuntee olevansa entistä lihavampi. Aivot huijaavat häntä tavoittelemaan alhaisempaa painoa, ja pian hän on erittäin huonossa kunnossa. Sairaalan letkuissa ollessaan hän on niin ahdistunut, että pyytää äitiään tappamaan hänet. Letkuruokinta on ainoa tapa pitää hänet hengissä sen kokonaisen vuoden aikana, jolloin hän ei syö ollenkaan oikeaa ruokaa.

Katarina joutuu sairaalaan ja nuorten psykiatriselle osastolle, jossa häntä ei kuitenkaan osata auttaa. Marianne-äiti on haastavan urakan edessä etsiessään tyttärelleen tehoavaa hoitoa. Lopulta ratkaisu löytyy Huddingen anoreksiaklinikalta, jonne Katarina pääsee pitkällisten neuvottelujen tuloksena. Vähitellen elämä voittaa, ja nykyään Katarina on parantunut sairaudestaan.

Löysin tämän kirjan sattumalta ja sen dramaattinen otsikko sai minut kiinnostumaan teoksesta. Dramatiikkaa tässä kirjassa riittääkin, kun ajattelee, että siinä kuvatut tapahtumat ovat tosia. Katarinan tarina päättyy onnellisesti moneen muuhun hänen tilanteessa olleeseen verrattuna, joten toivon sen toimivan rohkaisevana esimerkkinä ja vertaistukena anoreksian kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen. Lämpimään sävyyn kirjoitettuna en usko kenenkään jäävän kylmäksi hänen tarinalleen.

Tekniset tiedot:
Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti! Äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä
ISBN: 978-951-851-175-8
Suomentaja: Jaana Nikula
Teos & Söderströms 2008
Sidottu, 301 s.
Kirjastoluokka: 59.5612
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...