tiistai 29. heinäkuuta 2014

Huor, Jesper: Talebaneja odotellessa

Ruotsalainen toimittaja Jesper Huor kertoo teoksessaan Talebaneja odotellessa nyky-Afganistanista omien haastattelumatkojensa perusteella. Huorille Afganistan on hänen haastateltavansa sanoja lainaten kuin huumetta: kerran siellä käynyt palaa sinne aina uudelleen. Jollakin omalaatuisella tavalla maa vetää häntä puoleensa, ja nyt arvioitavana olevaan teokseen on kerätty kiinnostavimpia paloja hänen matkojensa varrelta maassa, jonka moni luulee tuntevansa sen saaman suuren mediahuomion vuoksi, mutta joka näyttää päivittäin uudet yllätävät kasvonsa.

Teoksen aluksi Huor on kerännyt yleistietoa Afganistanin historiasta. Se tarjoaa jonkinlaisen pohjan seuraaville luvuille, jotka seuraavat löyhästi hänen matkojaan maan Afganistanin eri osissa. Huorin periaatteena vaikuttaa olleen haastatella mahdollisimman omaperäisiä ihmisiä, sillä sivujen väliin mahtuu vierailu hasispiipun äärellä aikaa viettävien miesten luona, juttua tuhotuista Buddha-patsaista ja maassa asuvien juutalaisten ja ateistien haastatteluja. Teoksen otsikon mukaisesti suuren huomion saavat myös talebanit, jotka ovat vaikuttaneet monin tavoin siihen, millaista Afganistanissa on nykyään.

Tätä teosta voi lukea tunnelmakuvauksina maasta, jota on kuvattu kirjallisuudessa ja mediassa jo runsaasti, mutta jolla on vielä annettavaa. Joihinkin toisiin lukemiini teoksiin verrattuna Huor on jättänyt oman osuutensa jopa hyvinkin taka-alalle ja antanut haastataltavien päästä oikeuksiinsa. Vaikka teos koostuu melko pitkälle yksittäisistä haastatteluista ja henkilöiden esittelyistä, ratkaisu tuntuu kuitenkin toimivan ja teos vie mukanaan loppuun saakka.

Tekniset tiedot:
Huor, Jesper: Talebaneja odotellessa
Suomentaja: Riikka Toivonen
ISBN: 978-952-264-099-4
Into Kustannus 2011
Nidottu, 230 s.
Kirjastoluokka: 48.11

torstai 24. heinäkuuta 2014

Rubin, Gretchen: Onnellisuusprojekti. Eli miksi käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa

Lakimiehenä toiminut Gretchen Rubin herää eräänä päivänä bussissa istuessaan ajatukseen siitä, voisiko hän olla onnellisempi. Rubinin elämä on kaikin puolin hyvin: hänellä on takanaan yli kymmenen vuoden avioliitto rakastamansa miehen kanssa ja kaksi tytärtä. Lakimiehen työt hän on tosin jättänyt siirtyessään kirjailijaksi, mutta silti elämä vaikuttaa aika tasapaksulta.

Rubin päättää aloittaa vuoden mittaisen projektin, jonka aikana hän keskittyy onnellisuuden eri osa-alueisiin konkreettisten harjoitusten ja päämäärien kautta. Vuoden mittaan kuukauden eri teemoina ovat vireys, avioliitto, työ, vanhemmuus, vapaa-aika, ystävyys, raha, ikuisuus, kirjat, tietoisuustaidot ja asenne. Kuukausi kuukauden perään hän toimii niin, että seuraavassa kuussa hänen tulee noudattaa aina myös edellisten kuukausien oppeja.

Onnellisuusprojekti-teoksessa vetoaa sen konkreettisuus ja rehellisyys. On päiviä, jolloin positiivisista ajatuksista on haastavaa pitää kiinni eikä lähipiiiristäkään heru aina tukea. Rubinista ei suinkaan kuukausien kuluessa kehity pyhimystä, vaikkakin huomattavaa edistystä erityisesti onnellisuuden tunteen tiedostamisessa tapahtuu. Yhtenä merkittävänä huomiona teoksessa on se, että onnellisuuden saavuttamiseksi ja itsensä onnelliseksi tuntemisessa auttaa, kun tuntee itsensä ja tarpeensa. Se, mikä tekee muut onnellisiksi, ei välttämättä tee sinua onnelliseksi. Sen vuoksi tätä teosta tuleekin lukea nimenomaan Rubinin onnellisuusprojektina, vaikkakin se parhaimmillaan innoittaa lukijaa itseään kehittämään omia teemoja oman projektin pohjaksi. Teoksen lopussa onkin joitakin vinkkikaavioita, joiden perusteella lukija voi miettiä omia tapoja alkaa elää onnellisempaa elämää.

Tekniset tiedot:
Rubin, Gretchen: Onnellisuusprojekti. Eli miksi käytin vuoden elämästäni siivoten kaappeja, laulaen aamuisin, riidellen oikein, lukien Aristotelesta ja muutenkin pitäen enemmän hauskaa
Suomentaja: Sini Linteri
ISBN: 978-952-240-198-4
Kustannusosakeyhtiö Nemo 2013
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 188.1

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Simonen, Leila: Polulta poikkeamisen taito

Leila Simonen, viisikymppinen julkishallinnon päällikkötehtävässä toimiva tunnollinen virkanainen, tekee eräänä päivänä koko loppuelämänsä mullistavan päätöksen: hän jättäytyy pois työtehtävästään omassa aikataulussaan ja ryhtyy kokopäiväiseksi vapaaksi toimittajaksi ja dekkaristiksi. Teoksessaan Polulta poikkeamisen taito hän kertoo tästä muutoksesta kohti vapaaehtoista elämän yksinkertaistamista ja leppoistamista.

Simosen etuna moneen muuhun elämän yksinkertaistamisen kanssa tekemisissä olevaan verrattuna on muutoksen vapaaehtoisuus. Saatuaan tarpeeksi siististä sisätyöstä, kuten hän aikaisempaa elämäänsä kuvaa, hän haluaa alkaa kasvattaa itse kasviksiaan ja vihanneksiaan, tehdä työtä oman aikataulunsa mukaan ja elää mahdollisimman yksinkertaisesti ennennäkemättömällä innolla. Työelämässä hän joutui turvautumaan mielialalääkkeisiin, jotka käyvät uuden elämäntavan myötä tarpeettomiksi. Koko elämänsä maailmalla kulkenut Simonen ei jätä tätä intohimoaan, vaikka rahavarat ovatkin elämänmuutoksen myötä merkittävästi tiukemmalla: hän panostaa sohvasurffaukseen ja keskinäiseen kodinvaihtoon ja matkustaa esimerkiksi kävellen ja pyörällä. Lopulta hän toteuttaa myös haaveensa kävellä 800 kilometrin pituisen pyhiinvaellusmatkan Santiago de Compostelaan.

Simosen teos on leppoistamisen puolustuspuhe, josta paistavat selvästi elämää nähneen naisen näkemykset ja elämänkokemus työelämästä, kulutuskeskeisestä yhteiskunnasta ja kritiikistä nykyistä kiireistä maailmanmenoa kohtaan. Teos on innostava asiasta kiinnostuneelle, vaikkakin samanaikaisesti teoksessa on harmillisen paljon asioiden toistoa. En usko Simosen pyrkineen valintansa kanssa moraaliseen ylemmyyteen, mutta tällainen asenne mielestäni kuitenkin on havaittavissa kirjan sivuilta: Simonen tunnustaa olleensa itsekin aikaisemmin suurkuluttaja ja kiinni oravanpyörässä, mutta hänen asenteensa nykyäänkin oravanpyörässä olevia kohtaan on varsin kriittinen. Tämä varjostaa jonkin verran lukukokemusta, joka voisi muuten olla hienompi.

Tekniset tiedot:
Simonen, Leila: Polulta poikkeamisen taito
ISBN: 978-951-97991-8-6
Voimapaja 2012
Nidottu, 225 s.
Kirjastoluokka: 17.3

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Gaudé, Laurent: Eldorado

Eldorado-teoksen päähenkilönä on italialainen kapteeni Salvatore Piracci, jonka tehtävänä on ottaa kiinni maan rajojen sisäpuolelle saapuneita laittomia siirtolaisia. Yksi tällaisista siirtolaisten kohdesaarista on Lampedusa, ja siellä Piracci on tavannut yhden Libanonista laittomasti saapuneen siirtolaisnaisen. Naisen pieni lapsi on kuollut laivamatkan aikana vesi- ja ruokavarojen ehtymisen vuoksi. Piraccin ja naisen tiet kohtaavat muutaman vuoden jälkeen tavalla, joka saa kapteenin miettimään uudelleen työnsä oikeutusta.

Teoksessa tavataan myös Suleyman, Eurooppaan pyrkivä afrikkalaismies, joka jättää taakseen asemansa arvostetun suvun jäsenenenä ja vakavasti sairaan veljensä. Eurooppa kimmeltelee kuitenkin Eldoradon kaltaisena ihmemaana, jossa kaikki unelmat toteutuvat ja kenen tahansa on mahdollista takoa helppoa rahaa. Onnistuuko Suleyman tavoitteessaan saada osansa (kuvitellusta) menestyksestä?

Päätin lukea tämän teoksen sen aiheen vuoksi. Olen kiinnostunut lukemaan siirtolaisten tuntemuksista, ja tällä kertaa tein poikkeuksen lukea aiheesta myös kaunokirjallisuuden muodossa.Vaikuttaa siltä, että olen kuitenkin niin vannoutunut tosiasioiden ystävä, että en ehkä saanut teoksesta irti niin paljon kuin olisi ollut mahdollista. Tarinaa voi kuvata lähinnä tilannekuvaukseksi siirtolaisten kohtelusta ja heidän odotuksistaan, mutta kirjan lyhyyden vuoksi kertomus vaikuttaa jäävän puolitiehen. Joka tapauksessa kiinnostava teos on kiinnostava tuttavuus ranskalaiseen nykykirjallisuuteen.

Tekniset tiedot:
Gaudé, Laurent: Eldorado
Suomentaja: Lotta Toivanen
ISBN: 978-952-5635-32-4
Bazar Kustannus 2013
Sidottu, 252 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lyytimäki, Jari ja Janne Rinne: Valon varjopuolet. Valosaaste ympäristöongelmana

Koska viimeksi muistat nähneesi kirkkaan tähtitaivaan tai olleesi täysin pimeässä? Mikäli asut kaupunkialueella tai sen läheisyydessä, siitä voi olla aikaa. Valaistus ja muu valojen käyttö ovat levinneet niin laajalle, että on alettu puhua valosaasteesta kaikkine sen lieveilmiöineen. Teoksessaan Valon varjopuolet - Valosaaste ympäristöongelmana Jari Lyytimäki ja Janne Rinne käsittelevät aihetta eri näkökulmien kautta.

Teos alkaa valosaasteen määrittelyllä. Yksinkertaistettuna sillä tarkoitetaan valoa, joka on väärään aikaan väärässä paikassa - valoa, joka on meille haitallista. Valosaastetta aiheuttavat esimerkiksi asutus, liikenne, mainonta, teollisuus ja metsätalous. Suomessa esimerkiksi harvaan liikennöidyillä teillä on ollut tapana pitää valaistusta myös päällä myös yön hiljaisimpina tunteina. Voidaan miettiä, kohtaako tällainen käytäntö tarpeen vai onko siitä ympäristölle enemmän haittaa. Lyytimäen ja Rinteen mukaan valosaasteen vaikutukset koskettavat monin tavoin ympäristöämme: luonnon kannalta väärään aikaan näyttäytyvä valo voi vaikuttaa haitallisesti kasvien ja eliöiden kasvuun ja käyttäytymiseen vaikeuttaen esimerkiksi niiden lisääntymistä ja harhauttaen ne pois kulkureiteiltään. Valosaasteen yhteisvaikutukset eliöihin muiden luontoon päässeiden saasteiden kanssa voivat olla arvaamattomat, eikä niitä ole useinkaan osattu ottaa huomioon.

Valo vaikuttaa monin tavoin myös ihmiseen. Mediassa paljon esillä olleet liikalihavuuden yleistyminen, nukahtamisvaikeudet ja muut unihäiriöt sekä muut terveysongelmat voivat olla osittain selitettävissä valosaasteen yleistymisellä. Ironisesti valosaastetta on kuitenkin vähätelty muihin saastemuotoihin verrattuna, mikä on johtanut esimerkiksi hyvinkin kirkkaiden valomainosten sallimisen kulkureittien ja asutuksen välittömässä läheisyydessä. Valon on ajateltu tuovan turvaa, mutta huonosti suunniteltuna sen vaikutus voi hyvinkin olla päinvastainen.

Millainen on sitten keinovalon tulevaisuus? Henkilökohtaisesti toivon, että joidenkin tässä teoksessa esiteltyjen kaupunkien näyttämä malli valosaasteen vastaisessa kamppailussa saa muut kaupungit liittymään joukkoon. Yhtenä globaalina esimerkkinä on WWF:n lanseeraama Earth Hour -valojen sammutuskampanja kahdesti vuodessa. Suomalaisen lukijoiden osalta tämä nyt arvioitavana oleva teos omalta osaltaan lisää tietoisuutta valosaasteesta sen kirjoittajien kirjoittamien tekstien ja lukuisten eri tutkijoiden tuottamien tietolaatikoiden avulla.

Tekniset tiedot:
Lyytimäki, Jari ja Janne Rinne: Valon varjopuolet. Valosaaste ympäristöongelmana
ISBN: 978-952-495-309-2
Gaudeamus 2013
Nidottu, 255 s.
Kirjastoluokka: 50.1

sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Strayed, Cheryl: Villi vaellus

Cheryl Strayed on uuden kynnyksellä: hänen äitinsä kuolee Cherylin ollessa 22-vuotias ja pian tämän jälkeen aivan aikuisuuden kynnyksellä solmittu avioliitto päätyy eroon. Perhe tuntuu olevan kirjaimellisesti hajalla, sillä Cheryliä ja hänen sisaruksiaan ennen yhdistäneen äidin poismeno ajaa heidät erilleen toisistaan. Cheryl tekee hetken mielijohteesta päätöksen lähteä etsimään elämälleen uutta suuntaa pitkältä vaellukselta pitkin Pacific Crest Trailia, joka on Yhdysvaltain läntirannikolla Meksikon rajalta aina Kanadan rajalle kulkeva kansallinen maisemareitti. Cherylin tarkoituksena on kulkea reitti Kaliforniasta Oreganoon sadan päivän aikana. Reitin lopulliseksi pituudeksi muodostaa 1 770 kilometriä.

Cherylin täydellinen kokemattomuus vaeltajana on koitua matkan kohtaloksi jo alkumetreillä: välineurheilijan tavoin Cheryl on pakannut mukaan kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin ja pian ylipainoinen rinkka saakin lempinimen Hirmu. Se selässään ja liian pienet vaelluskengät jalassaan matka alkaa taittua kilometri toisensa jälkeen. Cheryl on suunnitellut matkansa siten, että hän saa muonatäydennystä matkan varrella sijaitseviin levähdyspisteisiin toimitettavien laatikoiden avulla. Kävijävihkon avulla hän pääsee yhteyteen muihin samanaikaisesti patikoivien kanssa ja siten hän saa myös tietää matkan varrella odottavasta ennätysmäisestä lumimäärästä, joka lopulta pakottaa hänet siirymään kiertoreitille pahimpien osuuksien ajaksi. Vähitellen päivämatkat pitenevät, rutiinit kehittyvät ja matka jatkuu muutamaa sattumusta lukuun ottamatta turvallisissa merkeissä.

Lukija saa seurata kouriintuntuvasti ja varsin rehellisen oloisesti kuvattuna Cherylin taivallusta sekä konkreettisena matkana että matkana hänen mieleensä ja muistoihinsa. Matkan taittuessa hän käy läpi lapsuuttaan ilman isää; muistojaan vuosien varrelta; nuoruuden rakkauttaan Paulia, joka on erosta huolimatta hänen tukensa ja turvansa; äidin elämänvaiheita ja poismenoa. Teosta voikin pitää jonkinlaisena kasvukertomuksena, joka kertoo Cherylin elämästä ennen hänen nykyistä puolisoaan ja kahta lastaan. Teos on saanut kansitekstien mukaan hyvät arvostelut ja voin yhtyä niihin.

Tekniset tiedot:
Strayed, Cheryl: Villi vaellus
Suomentaja: Kirsi Luoma
ISBN: 978-952-01-0859-5
Sidottu, 408 s.
Kirjastoluokka: 48.312
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...