maanantai 29. joulukuuta 2014

Ervast, Johanna: Jäähyväiset Einolle

Jäähyväiset Einolle on tarina äkillisesti sairastuneesta ja sairauteen menehtyneestä Einosta, seurakuntapastori Johanna Ervastin esikoispojasta. Eino on kolmevuotias saadessaan palmusunnuntaina 2005 kuumeenomaisia oireita. Pian hän menee niin huonoon kuntoon, että ainoana vaihtoehtona on viedä hänet ambulanssilla tehohoitoon. AV-malformaation eli äkillisen aivoverenvuoden diagnoosin saaneen Einon tila heikkenee nopeasti kriittiseksi. Ervastin perheen piinaviikot alkavat; Einon ollessa tehohoidossa perhe vierailee hänen luonaan useita kertoja päivässä.

Ensimmäisten viikkojen jälkeen Einon aivopaine saadaan laskemaan ja hänen kuntoutumisestaan on jonkinlaisia toiveita. Eino siirretäänkin Lastenklinikalle kuntoutusta varten. Perheen toiveet romahtavat kuitenkin hetkessä, kun Lastenklinikan lääkäreiden näkemys Einon tilanteesta poikkeaa huomattavasti tehohoidon henkilökunnan antamista toiveista: laajojen aivovaurioiden vuoksi Einon toipumisesta ei anneta toiveita, ja pian Einon hoito vaihtuu kuntoutuksen sijaan saattohoidoksi, kivunlievitykseksi ennen lopullista kuolemaa. Lopulta jopa Einon nesteytys lopetetaan. Eino nukkuu pois yhdeksän viikkoa sairastumisensa jälkeen.

Ervastin perheessä vuoden 2005 kevät merkitsee lähes asumista sairaalassa sairaan Einon vierellä; Einon huoneesta tulee Ervastin sanoin murhehuone. Silloin tällöin heräävä toive Einon parantumisesta osoittautuu kerta toisensa jälkeen tuskaisen vääräksi. Ervastin tukena matkalla ovat hänen miehensä ja sukulaisensa, jotka auttavat myös Einon pikkusisaren hoidossa. Monessa kohtaa Ervast tukeutuu myös uskoonsa ja Jumalaan, joka epäoikeudenmukaisuudestaan huolimatta on vahvana taustavoimana piinallisten viikkojen aikana.

Jäähyväiset Einolle nostaa taatusti kyyneleet silmiin. Kun on omiakin lapsia, niin Ervastin kertomaan on helppo samastua ja hänen tuskanhuutonsa voi lähes kuulla. Tämä Ervastin esikoispojalle omistettu kirja voi auttaa sairaan lapsen rinnalla kulkevia antamalla vertaistukea. Tiesin tästä kirjasta jo aikaisemmin, mutta en uskaltanut tarttua siihen sen raskaan aikeen vuoksi. Lukukokemus ei ollut helpoimmasta päästä, mutta ainakin se oli kaikessa koskettavuudessaan hyvin todellinen.

Tekniset tiedot:
Ervast, Johanna: Jäähyväiset Einolle
ISBN: 978-951-31-4275-9
Tammi 2008
Sidottu, 190 s.
Kirjastoluokka: 99.1

tiistai 23. joulukuuta 2014

Kagge, Erling: Manhattanin alla. Matka New Yorkin sisuksiin

Erling Kagge, norjalainen nykyajan löytäretkeilijä, on jo kolunnut kaikki klassiset vaellus- ja seikkailukohteet Mount Everestistä ja Etelänavasta lähtien ja kaipaa tasaiselta tuntuvaan elämäänsä uusia haasteita. Newyorkilaistuttavansa avulla hän saa idean mennä tällä kertaa ei suinkaan ylös tai maailman ääriin, vaan alaspäin - New Yorkin maanalaiseen tunneliverkostoon.

Kagge on saanut maahantuloluvan Yhdysvaltoihin, mutta hänen suunnittelemansa retki ei kestä kaikilta osin päivänvaloa, joten maanalainen New Yorkin saa konkreettisestikin hyvin hämäriä piirteitä. Kagge ja hänen matkakumppaninsa päättävät kulkeä tunneleita pitkin New Yorkin toiselta laidalta aina merenrannalle asti rautatie-, viemäri- ja muita tunneleita hyödyntäen. Tunneliverkosto ei ole yhtenäinen, joten kaverukset nousevat päivittäin maanpinnalle niin syömään ja tuulettumaan kuin välillä hankkimaan tarvitsemiaan tarvikkeita. Matkassa kulkee mukana myös muutamia toimittajia ja matkan varrella he tutustuvat myös tunneleiden asukkaisiin, joihin kuuluu niin rottia ja torakoita kuin oman tiensä valinneita ihmisiäkin.

Kaggelle matka maan uumenissa on samalla matka omaan itseen. Hän viittaa tavan takaa aikaisempiin matkoihinsa, joita hän on käyttänyt oman itsensä ja rajojensa etsimiseen. Kaggen mielessä risteilevät ajatukset onnen olemuksesta jopa siinä määrin, että tätä kirjaa voi pitää puoleksi filosofiseksi pohdinnaksi onnesta.

Mielestäni tämä teos on kovin aikakauslehtimäinnen tai elokuvamainen tavalla, josta en ainakaan itse ole kovin otettu. Luvut ovat melko lyhyitä ja niitä erottaa toisistaan aukeaman kokoinen nelivärikuvitus, jossa kerrotaan seuraavan etapin nimi. Välillä on mukana muutenkin kuvaliitteitä, jotka sopivat kyllä tämän teoksen erikoislaatuiseen aihepiiriin. Mikä oli itseni mielestä kuitenkin kaikkein häiritsevintä on se, että monessa kohtaa kyseisen aukeaman pääajatus on kirjoitettu vielä uudelleen isommalla fontilla keskellä sivua. Tämä tuo mieleen aikakauslehtityylin, jossa kiireinen lukija voi omaksua sanoman vaivautumatta lukemaan koko tekstiä. Yhtenä kirjan avainsanomista on onnen etsiminen ja saavuttaminen odottamilla tavoilla odottamattomista paikoista, mutta nyt sinne tunnutaan menevän ikään kuin lukijaa aliarvioivalla tavalla. Kaiken kaikkiaan toisenlaisista matkakirjoista ja New Yorkista kiinnostuneille lukijoille kirja on toki tutustumisen arvoinen.

Tekniset tiedot:
Kagge, Erling: Manhattanin alla. Matka New Yorkin sisuksiin
Suomentaja: Katriina Huttunen
ISBN: 978-951-0-40299-3
Johnny Kniga Kustaanus 2012
Sidottu, 247 s.
Kirjastoluokka: 48.3121

Laurén, Anna-Lena: Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista

Anna-Lena Laurén, suomenruotsalainen Yleisradion toimittaja matkaa kirjassaan Vuorilla ei ole herroja - Kaukasiasta ja sen kansoista maailmankolkkaan, josta on muodostunut hänelle vuosien varrella suhteellisen tuttu paikka. Laurénia kiehtovat Kaukasuksen kansat, joilla kullakin on omanlaisensa historia ja nykypäivä. Nyt arvioitavana olevassa kirjassa hän matkustaa toimittajana näiden kansojen pariin kuvaten tapahtumia ja haastatellen satoja paikallisia ihmisiä hyvin vaihtelevissa olosuhteissa.

Laurén on onnistunut mahduttamaan sivumäärältään suppeaan kirjaansa kaikki Kaukasuksen kansat, joista monet ovat ainakin nimien tasolla iltauutisista tuttuja: Tsetsenia, Dagestan, Ingusia, Pohjois-Ossetia, Kabardi-Balkaria, Abhasia ja Etelä-Ossetia. Jokaisesta kansasta hän kirjoittaa aluksi faktatietoja, kuten väkiluvun, presidentin ja väestön uskonnollisen ja etnisen koostumuksen. Tämän jälkeen hän kertoo lyhyesti historiasta. Tämän pohjustuksen jälkeen alkaa aina henkilökohtaisempi osuus, jossa Laurén kertoo matkastaan (tai useimmiten matkoistaan) kyseisellä alueella, monissa tapauksissa ilman virallista lupaa ja paikallisten vieraanvaraisuuteen tukeutuen. Kulttuurieroilta ei voi välttyä, mutta venäjän kielen osaamisen turvin Laurén pääsee mitä todennäköisimmin lähemmäs tavallista kansaa kuin muuten olisi mahdollista. Kirjan sivuilta välittyy monta kiinnostavaa tarinaa niin muslimeilta kuin kristityiltä, jotka elävät enemmän tai vähemmän sovussa alueella, joka tuntuu olevan jatkuvan kansainvälisen mielenkiinnon kohteena.

Täytyy tunnustaa, etten ole ollut kovin kiinnostunut Kaukasuksesta, ja usein uutiskuvissa vilahtavat, hätäänsä ilmaisevat  huivipäiset naiset Ingusiasta tai Pohjois-Ossetiasta eivät ole herättäneet minussa erityistä mielenkiintoa. Laurén kuitenkin onnistuu herättämään lukijassa kiinnostuksen näitä kansoja kohtaan kiinnittämällä huomioita niiden keskenään erilaiseen historiaan ja asemaan osana Venäjän federaatiota tai Georgiaa. Kaiken kaikkiaan tämän teoksen etuna on tuoda kaukasuslainen arki niin lähelle, että lukija voi lähes kuvitella olevansa itse mukana matkalla. Hattu päässä tottakai, sillä vuorilla ei ole herroja.

Tekniset tiedot:
Laurén, Anna-Lena: Vuorilla ei ole herroja. Kaukasiasta ja sen kansoista
Suomentaja: Laura Jänisniemi
ISBN: 978-951-851-261-8
Teos & Söderströms 2009
Nidottu, 218 s.
Kirjastoluokka: 48.17

perjantai 19. joulukuuta 2014

Hervonen, Antti, Outi Arponen ja Marja Jylhä: Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään. Dementiapotilaiden omaiset kertovat


Millaista on elää muistisairaan omaisen rinnalla? Koko todellisuus selviää vain kokemalla sellainen arki itse, mutta jonkinlaisen kuvan tarjoaa myös  Antti Hervosen, Outi Arposen ja Marja Jylhän teos Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään - dementiapotilaiden omaiset kertovat. Teos on kirjoitettu Tampereen aivotutkimuskeskuksen ja dementiayhdistyksen piirissä tehdyn projektin yhteydessä kerättyjen kirjallisten haastattelujen tuloksena. Projektiin osallistui yli kaksisataa dementiayhdistyksen jäsenrekisteristä ja heistä merkittävä osa on saanut äänensä kuuluviin tämän kirjan sivuilla.

Teos käsittää eri aihepiirejä, joihin liittyen kirjan toimittajat ovat keränneet tekstipätkiä eri omaisilta. Suuri osa pätkistä on korkeintaan puolen sivun mittaisia, mutta joukossa on myös pitempiä elämäkerranomaisia kirjoituksia. Nämä kirjoitukset avaavat muistisairaiden ihmisten kanssa elävien omaisten arkea niin konkreettisesti kuin on mahdollista. Kirjoitukset kuvaavat sitä hämmennystä ja epätietoisuutta, kun omaisella tuntuu olevan jokin vialla mutta diagnoosia ei ole vielä olemassa; kun muistisairas kokee ulkopuolisen maailman uhkaavana ja piilottelee avaimia ja muita esineitä; kun muisti pettää niin ettei sairas löydä takaisin kotiin; kun kun uusi tialnne kiristää suvun sisäisiä ihmissuhteita; kun omainenkin tuntee kaipaavansa tukea mutta jää siitä paitsi; kun on aika luovuttaa omainen laitoshoitoon. Teoksen läpi huokuu ajatus siitä, että muistisairaudet ovat myös omaisten sairauksia siinä mielessä, että sairauden edetessä sairas omainen on yhä enemmän omassa maailmassaan samalla, kun hoitavan omaisen vastuu ja huolet kasvavat. Loppuvaiheessa muistisairaus on sitä sairastavalle armollinen, mutta voi aiheuttaa varsinkin lähisukulaisten keskuudessa paljonkin järjestelyjä ja haasteita.

Kirja on peräisin parinkymmenen vuoden takaa ja on siinä mielessä jo vähän vanhentunut, että monessa kirjan tekstipätkässä tulee ilmi, etteivät dementia ja muut muistisairaudet ole olleet tuohon aikaan vielä kovin hyvin tunnettuja. Valitettavasti moni asia on kuitenkin pysynyt ennallaan, esimerkiksi muistipotilaiden vaihtelevantasoinen laitoshoito ja oikeanlaisten hoitopaikkojen puute sekä omaishoitajien mahdollisuudet lepoon ja vuorohoitoon. Kaiken kaikkiaan teos vaikuttaa edelleen yllättävän ajankohtaiselta ja sopii siten hyvin luettavaksi aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Hervonen, Antti, Outi Arponen ja Marja Jylhä: Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään. Dementiapotilaiden omaiset kertovat
ISBN: 951-26-3917-3
Kirjayhtymä 1994
Sidottu, 358 s.
Kirjastoluokka: 59.55

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Alaja, Kristiina: Kasvun keskellä. Elämää murrosikäisen vanhempana

Murrosikäisen lapsen vanhempana hyvät ja varsinkin toimivaksi osoittautuvat neuvot voivat olla joskus vähissä. Nuoren voi olla vaikea ymmärtää itseään ja vanhemmillakin on tehtävää hillitä hermonsa ja ohjata nuorta oikealle tielle kaikkien henkisten ja fyysisten muutosten keskellä. Opettaja ja kouluttaja Kristiina Alajan kirjassa Kasvun keskellä - elämää murrosikäisen vanhempana pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen konkreettisten esimerkkien kautta.

Teoksessa käsitellään sitä, miten murrosikäiseen tulee suhtautua hänen itsetuntonsa ja terveen minäkuvan kehittymiseksi. Käytännönläheisten tapausesimerkkien kautta Alaja pyrkii myös tarjoamaan työkaluja kasvatuksen onnistumiseksi. Osassa niistä vanhempi toimii jo valmiiksi oikealla tavalla. Toisissa tapauksissa taas esimerkin vanhempi voisi tehdä jotakin paremmin ja Alaja osoittaa kohdan, jota voi muuttaa lukkiutuneen tilanteen purkamiseksi.

Murrosikäisen mieli on usein ailahteleva ja tunteet voivat heitellä laajalla skaalalla. Myös murrosikäisen vanhemmalla on tunteet, joiden hallintaan aikuisella on kuitenkin murrosikäistä paremmat valmiudet. Tähänkin asiaan Alajalla on neuvoja. Arjessa on mahdollista pärjätä selkeillä pelisäännöillä ja kunnioittamalla nuoren kehitystä hänen oman persoonallisuuden osoittamaan suuntaan - kuitenkin niin, että nuori oppii kunnioittamaan yhteiskunnallisia normeja. Lopulta nuoruus päättyy lapsuudenkodista irrottautumisen kautta - mitä tehäd tyhjän pesän oireiden iskiessä? Tähänkin Alaja vastaa omalla vankkumattomalla tyylillään.

Itselläni ei ole vielä murrosikäisiä lapsia, mutta omatkin lapset osoittavat toisinaan sellaista jääräpäisyyttä, että hyvät neuvot ovat tarpeen. Alajan teoksesta niitä löytyy myös nuorempien kuin murrosikäisten lasten varalle. Perusperiaatteena vaikuttaa olevan johdonmukaisuus ja selkeiden rajojen asettaminen. Sinänsä teoksen ohjeet ovat terveellä järjellä ymmärrettäviä ja uskon monen kasvatusasioiden kanssa painivien ihmettelevän, kuinka eivät ole keksineet toimia niiden tavoin. Juuri tällainen hyvä opas on - silmien avaaja ja kasvatuksen tiellä tukeva.

Tekniset tiedot:
Alaja, Kristiina: Kasvun keskellä. Elämää murrosikäisen vanhempana
ISBN: 978-951-607-459-0
Kirjapaja 2007
Sidottu, 142 s.
Kirjastoluokka: 38.1

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Hämäläinen, Pekka: Isä ja minä. Ainutlaatuinen ihmissuhde hyvässä ja pahassa

Miten suhde isään vaikuttaa lapsen henkiseen ja fyysiseen kehittymiseen? Mitä jos isä ei ole konkreettisesti läsnä lapsen elämässä? Näitä ja muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä pohtii perheterapeutti ja luennoitsija Pekka Hämäläinen teoksessaan Isä ja minä - ainutlaatuinen ihmissuhde hyvässä ja pahassa. Hämäläisellä on aiheensa kanssa oma lehmä ojassa: suhteessa Sulo-isään on ollut haasteita. Monen muun suomalaisperheen tapaan vanhempien menneisyydessä on ollut asioita, joita ei ole jaettu lasten kanssa. Näennäisestä asioiden poispyyhkimisestä huolimatta luurangot jäävät kaappiin vaikuttaen koko perheen ja monessa tapauksessa myös tulevien sukupolvien psyykkiseen hyvinvointiin. Tämä näkökohta onkin yksi Hämäläisen teoksen kantavista teemoista.

Hämäläinen on siis kirjoittanut teoksensa pohtiakseen suhdettaan omaan isäänsä. Mikään Hämäläisen suvun menneisyyden syntien paljastuskirja tämä ei kuitenkaan varsinaisesti ole - tarkoituksena on käsitellä aihetta laajemmista asiayhteyksistä käsin. Tätä varten Hämäläinen on kerännyt erilaisia tapauskertomuksia henkilöistä, joiden elämäntilanteet ovat keskenään hyvin erilaisia: yksi on näennäisesti menestynyt tehosuorittaja ja miellyttäjä, toinen kontrollifriikki tai alkoholismin varjossa kasvanut. Kaikkien näiden takaa paljastuu jokin trauma isäsuhteessa, joka on jäänyt aikaisemmin käsittelemättä. Osa tapauskertomuksista on melko laajoja, osa vain sivun tai parin mittaisia. Yhtenä mainittavana erityishuomion kohteena tuntuvat olevan sotalapset, joiden isien mielenterveys saattoi jäädä rintamalle.

Hämäläisen teoksen myötä päätyy väistämättä pohtimaan omaa isäsuhdettaan; vaikka suhde olisikin toimiva, voi siitä nousta tämän teoksen lukemisen kautta uusia puolia esiin. Ja toisinpäin: vaikka suhde omaan isään olisi ollut tulikivenkatkuinen tai itsetunnon musertava, voi vielä isän kuolemankin jälkeen käyäd asioita läpi ja saada sisäisen rauhan. Näin tapahtui Hämäläisellekin: hän kirjoittaa kirjeen isä-vainaalleen ja saa ikään kuin ajatuksensa sillä kasaan.

Tekniset tiedot:
Hämäläinen, Pekka: Isä ja minä. Ainutlaatuinen ihmissuhde hyvässä ja pahassa
ISBN: 978-952-492-403-0
Minerva Kustannus 2010
Sidottu, 222 s.
Kirjastoluokka: 14.8

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vainio, Anneli: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä

Ranskassa asuvan lääkäri Anneli Vainion teoksessa Eksyvä löytää - matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä lukija pääsee matkaan monessa eri mielessä. Vainio käsittelee teoksessaan aluksi lyhyesti matkailun ja kaukokaipuun historiaa, joka vaikuttaa olevan yhtä vanha ilmiö kuin ihmiskunnan historia. Matka on aina matka myös itseen - fyysinen kohtaa psyykkisen. Yhtenä konkreettisena esimerkkinä tästä on pyhiinvaellus, yksi vanhimmista matkustamisen motiiveista. Matka on myös voinut toimia aikuistumisriittinä: grand tour on kirjallisuudessa jo pitkään tunnettu ja dokumentoitu ilmiö. Matkakirjallisuus onkin yksi tapa päästä matkalle, jos se ei muuten ole mahdollista.

Matkoja on erilaisia: osa matkustaa työnsä vuoksi, osalla syynä on loman tai seikkailunhalu. Osa voi hakea äärimmäisiä elämyksiä tai itsensä likoon laittamista; joillekin sisäinen levottomuus kasvaa sietämättömiin mittoihin pakottaen matkaan. Joillekin matkailu on elämäntapa: Vainio viittaa jo kahdeksan vuotta nykyajan nomadina reissanneeseen Päivi Kannistoon, joka on julkaissut matkallaolostaan myös oman teoksen. Reissuun  voi lähteä yksin tai yhdessä, yöpyä hotellissa tai vaikkapa kodinvaihdon merkeissä paikallisten kodissa, liikkua paikasta toiseen useilla eri kulkuneuvoilla, suunnata massaturismin suosimiin "ei-paikkoihin" tai vielä toistaiseksi harvinaisempiin maailmankolkkiin. Matkoilla voi saada uusia tuttavuuksia, joita kuitenkin Vainion mukaan leimaa tietynlainen väliaikaisuuden tunne - tosin poikkeuksiakin on. Eri kulttuuripiireissä matkailulla on erilaisia merkityksiä ja toisaalta varsinkin ulkomaille suuntautuva matka merkitsee usein myös erilaisten kulttuurien kohtaamista. Usein kartat, road moviet ja matkakirjat ruokkivat mielikuvitusta niin, että paikan päälle päästyään matkailija voi joutua pettymään esimerkiksi kuuluisien momementtien ja nähtävyyksien edessä.

Vainio on matkaillut vuosien varrella todella monessa maassa, ja teos käsitteleekin yleismaailmallisemman pohdinnan ohella kuvauksia ja tapauskertomuksia Vainion matkoilta. Erityisesti hän palaa Meksikon, Uuden-Seelannin ja Kambodzan kokemuksiinsa useissa eri yhteyksissä. Vainio on matkaillut useassa eri roolissa: työmatkalaisena, vapaaehtoistyöntekijänä, huvimatkalaisena. Hän on myös kokeillut usean kerran keskinäistä kodinvaihtoa. Kokemusta siis löytyy tämän teoksen todella laajan aiherepertuaarin tarpeisiin. Teoksen pääsanomana tuntuu olevan, että matka muuttaa aina maailmankuvaa tavalla tai toisella, ja vaikka moni lähtee matkalle päästäkseen pois jokapäiväisistä odotuksista ja ahdistavista kehyksistä, omaa sisintään ei pääse pakoon maailman äärissäkään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö matkalle kannattaisi lähteä. Parhaimmillaan matka voi auttaa paljastamaan uusia puolia omasta itsestä. Vainion teos sopii mainiosti matkailun filosofisesta puolesta kiinnostuneelle lukijalle.



Tekniset tiedot:
Vainio, Anneli: Eksyvä löytää. Matkustamisen ja matkallaolon tärkeydestä
ISBN: 978-952-288-064-2
Kirjapaja 2014
Sidottu, 212 s.
Kirjastoluokka: 40.8

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tuuri, Antti: Bospor Express

Lentokoneita karttava kirjailija Antti Tuuri päättää matkustaa Istanbulin kirjallisuusfestivaaleille junalla. Päästyään Saksasta Unkariin hän pääsee Balkanin maiden läpi kulkevan Bospor Expressin kyytiin. Matka taittuu maasta toiseen vanhan ajan tunnelmassa, satunnaisten passintarkastusten siivittämänä ja uusiin ihmisiin tutustuen. Ennen kaikkea matka Bospor Expressillä vaikuttaa olevan Tuurille kuitenkin matka omiin ajatuksiin: hänen sanojaan lainaten kuoleman ajatukset ovat läsnä tämän jo seitsemääkymmentä ikävuottaa lähestyvän kirjailijan mielessä.

Jo varttuneemman matkailijan matka on melko pitkälti etukäteen suunniteltu niin, että junaliput ja aikataulut on etukäteen mietitty. Yllätyksiltä ja nopeilta tempauksiltakaan ei kuitenkaan voi välttyä: myöhästyttyään Bospor Expressin lähdöstä hän ottaa taksin ajaakseen sen kiinni pienelle serbialaiselle juna-asemalle. Nimestään huolimatta juna ei ole kaikkein nopeinta sorttia, vaan siinä voi kokea ajan lähes pysähtyneen.

Parinsadan sivun pituisesta teoksesta noin puolet on varattu Tuurin menomatkan kuvaukseen, jonka jälkeen hän kertoo osallistumisestaan kirjallisuusfestivaaleille. Teoksen loput viisikymmentä sivua Tuuri kuvaa paluumatkaansa Bospor Expressillä ja paluutaan Suomeen. Reissu kestää kokonaisuudessaan 23 päivää. Kieltämättä teoksessa on jo ikääntyneen henkilön kuvaukselle ominainen hidastunut tunnelma, mutta matkakuvauksena Unkarista, Balkanin maista ja Turkista teos on oiva nojatuolimatkailijalle.

Tekniset tiedot:
Tuuri, Antti: Bospor Express
ISBN: 978-951-1-26329-6
Otava 2013
Sidottu, 202 s.
Kirjastoluokka: 41

Hakala, Juha T.: Luova laiskuus. Anna ideoille siivet

Millaista on oikeanlainen luovuus ja mitä tekemistä sillä on joutilaisuuden, ehkä suoranaisen laiskuuden kanssa? Kasvatustieteen professori, tietokirjailija Juha Hakala on perehtynyt luovuuden ja työelämän väliseen yhteyteen teoksessaan Luova laiskuus - anna ideoille siivet. Teoksessaan hän käy lukuisten käytännön esimerkkien kautta läpi tätä ilmiötä, jota nykyisinkin arvostetaan mutta jolle kovin harvoin annetaan kunnollisia puitteita kehittyä ja päästä ansaitsemiinsa mittoihin.

Hakala erittelee teoksessaan sitä, mitä luovuus tarvitsee kukoistaakseen, millaiset puitteet edistävät ja millaiset kuihduttavat luovuutta ja millainen voima on muutosvastarinta, kun uusia ideoita esitetään ja yritetään saada osaksi työelämää. Vaikka luovuutta esiintyy kaikilla elämän osa-alueilla, näkökulma on siis työelämälähtöinen. Hakala käyttää teoksessaan paitsi kokemuksia oman elämänsä varrelta, myös tätä kirjaa varten lanseeraamaansa projektia: kyselyä aiheesta Nobrelin palkinnon voittaneille. Nobelin voittaminen nimittäin merkitsee, että on osannut ajatella jotakin asiaa uudesta näkökulmasta ja Hakalan tarkoituksena on saada selville, miten Nobelin palkinnon voittaneet ovat siinä onnistuneet.

Keskeistä luovuuden ja uusien ajatusten kehittelyssä näyttää olevan ongelmien riittävä hauduttaminen. Alitajunnan voima on uskomaton eikä sitä voi olla korostamatta liikaa. Toisaalta luovuus edellyttää tarpeeksi vapaata aikaa muista vaativista ajatuksista. Jotkut yritykset ovat huomanneet ajatusten esittämisen kynnyksen olevan liian korkealla ja tietoisesti madaltaneet sitä - Googlen tiedetään nykyisin olevan yksi luovimpina ja samalla houkuttelevimpana pidetyimmistä yrityksistä. Nokiakin vannoi aikaisemmin tietynlaisen luovan hulluuden nimiin. Myös muilta aloilta löytyy lukuisia esimerkkejä ehkä jopa luovista "hulluista", joiden aluksi pähkähulluilta kuulostavat ideat ovat myöhemmin osoittautuneet suoranaisiksi kultamuniksi.

Hakalan teos osuu ja uppoaa  hyvin tähän aikaan: luova ajattelu tuntuu olevan pinnalla aina rekrytointi-ilmoituksia myöten. Tämän teoksen soisi kuluvan työelämävaikuttajien käsissä, jotta luovuuden vaalimiselle löytyy oikeanlaiset olosuhteet.

Tekniset tiedot:
Hakala, Juha T.: Luova laiskuus. Anna ideoille siivet
ISBN: 978-951-20-9172-0
Gummerus 2013
Sidottu, 239 s.
Kirjastoluokka: 14.13

perjantai 5. joulukuuta 2014

Kieran, Dan: Joutilas matkailija. Hitaan matkustamisen taito


Kutsuuko anonyymi ja nopea lentokone vai kiehtooko romanttisen kuuloinen mutta hidas juna? Onko sinulle tärkeämpää päästä nopeasti perille vai tuntea olevasi matkalla? Mikäli valitset viimeisen vaihtoehdon, olet ehkä sisimmältäsi joutilas matkailija. Vaikka et olisikaan, voit löytää nyt arvioitavan olevasta teoksesta uusia näkökulmia tulevien reissujesi varalle.

Joutilas matkailija - hitaan matkustamisen taito on ennen kaikkea kannustuspuhe hidastamisen puolesta, oodi pienille arjen havainnoille ja puolustuspuhe inhimillisyydelle. Dan Kieran mitä ilmeisimmin tietää, mistä kirjoittaa: hän ei ole matkustanut lentokoneella yli kahteen vuosikymmeneen huolimata siitä, että on ammatiltaan matkatoimittaja - toisin sanoen hän on matkalla lähes kaiken aikaa. Edes kahden sangen vilkkaan pojan isänä hän ei ole luopunut vakaumuksestaan.

Kieran on kirjoittanut teoksen oppaaksi hitaasta matkustamisesta kiinnostuneille ja käyttää teoksen pääasiallisena esimerkkinä omia kokemuksiaan useiden vuosikymmenten ajalta. Hänen neuvonsa ovat selkeitä: matkustaminen on muutakin kuin perille pääsemistä eikä aina tarvitse matkustaa omaa kotikaupunkiaan pitemmälle voidakseen löytää uutta katseltavaa ja koettavaa. Kieran myös varoittaa liian tiukkaan tehtyjen suunnitelmien vaarasta - matkalla jokin asia kun yleensä menee toisin kuin on alunperin suunnitellut. Hän luottaa intuitioon ja heittäytymiseen myös matkaamisen suhteen.

Kiinnostavana huomiona tätä kirjaa lukiessani panin merkille, että siinä sivutaan useita aiheita, joista olen lukenut muista yhteyksissä.Kieran viittaa esimerkiksi Hevospoika-teokseen, jossa autistisen pojan isä seuraa vaistojaan ja matkustaa perheensä kanssa Mongoliaan etsiessään pojalleen hoitoa. Toisaalta Kieran on löytänyt hämmästyttävän monia eri näkökulmia ja yhdistänyt niistä hyvin toimivan kokonaisuuden aina filosofiasta ja uskonnoista lähtien. Tätä teosta lukiessa voi parhaimmillaan päästä lähes meditatiiviseen tilaan - sisäiselle matkalle omaan mieleen. Lämpimät suositukseni aiheesta kiinnostuneelle.

Tekniset tiedot:
Kieran, Dan: Joutilas matkailija. Hitaan matkustamisen taito
Suomentaja: Jussi Korhonen
ISBN: 978-952-260-172-8
Basam Books 2012
Sidottu, 187 s.
Kirjastoluokka: 40.8

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Supinen, Miina: Orvokki Leukaluun urakirja

Oletko harkinnut ammatinvaihtoa?  Vai mietitkö kenties mitä alaa opiskella? Ammatinvalintapsykologi Orvokki Leukaluu voi auttaa! Orvokki on nimensä mukaisesti vääräleukainen eri ammatteihin perehtynyt neuvoja, jolla on ratkaisu jokaiseen pulmaan. Hänen ehdottamansa ammatti ei välttämättä ole juuri se, mitä olet itse ajatellut sopivimmaksi, mutta ainakin se on kaikkea muuta kuin tylsä.

Orvokki Leukaluun urakirja käsittää yhteensä nejänkymmenen eri ammatin kuvaukset ammatinvalinnan näkökulmasta. Lyhyehköt kuvaukset eri ammateista perustuvat eri puolilta Suomea uravalinnassaan apua kaivanneiden henkilöiden kyselyistä.Niihin Leukaluu vastaa, tosin useimmiten eri tavalla kuin kysyjä tai lukija odottaa.

Miina Supinen on minulle kirjailijana uusi tuttavuus. Tällä kirjalla hän vakuuttaa ainakin minut siitä, että hän hallitsee humoristisen kerronnan. Kuvauksille ei voi olla hymähtelemättä ja ammatitkin ovat monesti sieltä harvinaisemmasta päästä. Suosittelen tätä teosta kevyttä lukemista kaipaavalle.

Tekniset tiedot:
Supinen, Miina: Orvokki Leukaluun urakirja
ISBN: 978-951-0-39585-1
WSOY 2013
Sidottu, 134 s.
Kirjastoluokka: 1.4

lauantai 29. marraskuuta 2014

Aittokoski, Heikki: Narrien laiva. Matka pieleen menneessä maailmassa

Suuri maa tai pieni loukko - loputon on narrein joukko. Narrien laivassa matkataan pieleen menneessä maailmassa Helsingin Sanomien pitkäaikaisen ulkomaantoimittaja Heikki Aittokosken johdolla. Aittokoski on hakenut teokselleen punaisen langan 1400-luvulla ilmestyneestä Narrien laiva-teoksesta, joka on runomuotoon kirjoitettu, vieläkin ajatusmaailmaltaan yllättävän ajankohtainen - vai voisiko sanoa ajaton - kertomus maailmasta, jossa narreja ja houkkia on riittämiin.

Teoksen lähtökohta on siis syvällä historiassa ja siitä käsin Aittokoski vie lukijan mukanaan matkoille maailman eri kolkkiin. Seitsemän kuolemansynnin teemoilla etenevä teos vie mukanaan Somaliaan (viha), Lontooseen (kateus), Ukrainaan (ahneus), Nicaraguaan (ylpeys), Bangladeshiin (laiskuus), Afganistaniin (kohtuuttomus) ja Päiväntasaajan Guineaan (himo) - tai ainakin melkein, sillä näistä viimeksi mainittuun pääseminen osoittautuu ylitsepääsemättömän vaikeaksi. Vaikeaa on monin muukin asia, kuten sen ajatuksen sisäistäminen, että Aittokoski käy Lontoossa seuraamassa kymmenien tuhansien eurojen arvoisten taideteosten huutokauppaa samaan aikaan, kun Bangaleshdin tehdastyöläiset sinnittelevät toimeentulon rajoilla 40 euron kuukausipalkalla. Maailma on täynnä ristiriitoja ja epäarvoisuutta ja moni asia voisi olla paremmin. Teos ei ole kuitenkaan mikään lopun ajan ennustus, vaan se jättää avoimeksi monia kehittymisen mahdollisuuksia. Pieleen mennyt maailma ei ole vielä menetetty.

Narrien laiva - matkalla pieleen menneessä maailmassa -teoksessa matkataan konkreettisesti maasta toiseen ja teoksen merkittävänä etuna on sen henkilökohtainen ote: Aittokoski on kirjoittanut sen minä-muodossa. Hän on kokenut kirjoittamansa itse ja samalla paljastuu pieni siivu ulkomaantoimittajan monipuolisesta työnkuvasta. Epäselväksi jää, minkä osuuden hän tekee osana virallista toimenkuvaansa ja minkä puhtaasta henkilökohtaisesta mielenkiinnosta.

Ulkomaantoimittajien kirjoittamia teoksia varsinkin kehitysmaista on toki ilmestynyt suuri määrä jo aikaisemminkin. Tämän teoksen muista erottaa lähinnä Aittokosken pyrkimys päästä päivän tapahtumien tuolle puolen luomaan kokonaiskuvaa. Teos on myös, kuten jo mainittu, jaoteltu kuolemansyntien mukaan, mikä kuitenkin vaikuttaa mielestäni vähän päälle liimatun oloiselta ratkaisulta. Läpi teoksen kulkevat viittaukset alkuoperäiseen Narrien laiva -teokseen olisivat mielestäneet olleet riittävä yhdistävä tekijä. Kaiken kaikkiaan teos vaikuttaa kuitenkin suosionsa arvoiselta ja uskon sen tarjoavan joitakin uusia näkökulmia myös sellaisille lukijoille, jotka ovat kahlanneet läpi jo useammankin matkakirjan muilta ulkomaantoimittajilta.

Tekniset tiedot:
Aittokoski, Heikki: Narrien laiva. Matka pieleen mennneessä maailmassa
ISBN: 978-952-5557-57-2
Bookwell (HS Kirjat) 2013
Sidottu, 291 s.
Kirjastoluokka: 40.8

tiistai 25. marraskuuta 2014

Hakalahti, Niina: Sydänystävä

Minna ja Kaisa keinuvat samaan tahtiin. Nämä kaksi naista ovat olleet toistensa lähimmät ystävät koko ikänsä ja heidän elämänsä ovat kulkeneet pitkälti samaa rataa: molemmat ovat kouluttautuneet opettajiksi, löytäneet puolison kasvatustieteiden maailmasta, saaneet lapseksi yhden pojan ja eläneet samoilla kulmilla. Varhaislapsuudessa solmittu Kahden Tytön Kerho vaikuttaa olevan voimissaan vielä aikuisiälläkin.

Tarina on kerrottu Minnan näkökulmasta.Hänen perheensä ja ystävyyssuhteensa Kaisaan alkaa saada vähitellen säröjä; kiiltokuvamainen todellisuus osoittautuu toiseksi, kun Kaisastakin alkaa ilmetä uusia piirteitä. Kaisa ja Minna yrittävät kuitenkin ylläpitää ystävyyttään muuttamalla yhteiseen paritaloon - vaan kuinkas sitten käykään, kun tukahduttava ystävyys hautaa terveet piirteet alleen?

Sydänystävä on tarina keskiluokkaisista ystävistä ja kaiken kaikkiaan hyvin keskiluokkaisesta elämäntavasta, jossa ystävät jakavat kaiken - tai siltä ainakin aluksi vaikuttaa. Lopulta Minna saa tarpeekseen ja haluaa ystävyyseron, sillä naistenlehdistä hän on lukenut, kuinka jotkut hehkuttavat olevansa eron jälkeen parempia ystäviä kuin koskaan aikaisemmin. Sellaista hän kaipaa, mutta lopulta Minnan suhde hänen aviopuolisoonkin jää lukijan arvailtavaksi.

Asiat ovat teoksen aluksi liian hyviä ollakseen totta, ja pian onkin korttitalon sortumisen aika. Lukijana jäin odottamaan tätä romahdusta jo aikaisemmin - nyt loppu jää kovin avoimeksi. Teos on parhaimmillaan fiktiivisenä välipalana, vaikka sillä voi olla todellisuuspohjaakin. Suhteellisen kevyttä lukemista kaipaavalle, naisten ystävyyssuhteista kiinnostuneelle lukijalle tämä teos voi olla sopiva valinta.

Tekniset tiedot:
Hakalahti, Niina: Sydänystävä
ISBN: 978-951-23-5829-8
Karisto 2014
Sidottu, 224 s.
Kirjastoluokka: 1.4

maanantai 24. marraskuuta 2014

Lipasti, Roope: Perunkirjoitus

Teemun ja Jannen isoäidin puoliso Jalmari on menehtynyt ja veljespari on matkalla perunkirjoitukseen. Jalmari on ollut omalaatuinen tapaus; lähes yhdeksänkymmenen vuoden aikana hän on ehtinyt asua viidessäkymmenessä eri osoitteessa ja on tiettävästi heitellyt seteleitä ympäriinsä. Matkaillakin hän on ehtinyt ja kaiken kaikkiaan hän on tunnettu tietynlaisesta kylähulluudesta. Veljekset päättävät lähteä matkaan kotikulmiltaan Varsinais-Suomesta ja matkata henkilöautolla vieraillen niillä paikkakunnilla joissa Jalmari on asunut ennen kuin he saapuisivat perille Imatralle.

Matka osoittautuu paljon muuksikin kuin fyysiseksi siirtymäksi paikasta toiseen. Teemu ja Janne saavat oivan - vai voisiko sanoa väistämättömän - mahdollisuuden tutustua toisiinsa paremmin useiden erossa vietettyjen vuosien jälkeen. Luonteeltaan he ovat hyvin erilaiset, mikä osaltaan selittää sitä etteivät he ole olleet tekemisissä keskenään: molemmat näkevät toisissaan piirteitä, joita eivät voi ymmärtää. Suuret odotukset oletetusta merkittävästä Jalmarin perinnöstä yhdistävät kuitenkin kummasti ja lopulta he saapuvat perille. Muta Jalmari ei jätä yllättämättä vielä kuolemansa jälkeenkään - ketä ovat perunkirjoituksiin saapuneet muut ihmiset ja mitä tapahtui miljoonille?

Roope Lipasti vakuutti minut teoksellaan Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot. Kyseessä oli Lipastin omaan elämään perustuva kolumnikokoelma, kuivalla huumorilla kirjoitettu sellainen. Samanlainen kirjoitustyyli vaikuttaa myös nyt arvioitavana olevassa teoksessa. Kerrontaa olisi kuitenkin mielestäni voinut tiivistää jonkin verran; sivumäärä on aika suuri ottaen huomioon, että tarina itsessään on juonikuvioltaan yksinkertainen. Teos on omiaan kevyenä lukemisena.

Tekniset tiedot:
Lipasti, Roope: Perunkirjoitus
ISBN: 978-951-796-940-6
Atena Kustannus 2013
Sidottu, 288 s.
Kirjastoluokka: 1.4

perjantai 21. marraskuuta 2014

Tiainen, Marja-Leena: Kahden maailman tyttö


Tara on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva kurdiperheen tytär. Perhe on muuttanut pakolaisina ja asunut Suomessa jo useita vuosia. Omat perinteet elävät kuitenkin sitkeästi varsinkin Taran vanhempien mielessä, ja perheen tyttäret pyritäänkin kasvattamaan kuuliaisiksi ja siveiksi.

Tara haluaa elää kuten suomalaistytöt. Hän on ollut koko ikänsä perheen nuori kapinallinen, ja teini-iässä hän alkaa hakea samoja vapauksia kuin muut ikäisensä nuoret. Hän haluaa olla kaveri myös poikien kanssa, käydä elokuvissa ja harrastaa kodin ulkopuolella. Vaikka hän on suomalaisella mittapuulla melko kunnollinen, tästä seuraa luonnollisesti vaikeuksia erityisesti Taran isän ja hänen vanhimman veljensä kanssa; heille Taran käytös aiheuttaa suurta häpeää. Viimeisenä pisarana on Taran salainen seurustelu suomalaispojan kanssa. Tara saa kuulla olevansa huora, ja alkaa kiireinen sopivan sulhasehdokkaan etsiminen, jotta hänet saataisiin kunniallisesti naimisiin. Tara ei siihen suostu, vaan pakenee lopulta turvakotiin toiselle puolelle Suomea.

Kahden maailman tyttö on kertomus kahden hyvin erilaisen kulttuurin kohtaamisesta ja käsittelee niitä aiheita, joiden kanssa omien kulttuuristen ja uskonnollisten piirteiden kanssa elävät maahanmuuttajaperheet kohtaavat kasvattaessaan lapsiaan Suomessa. Kulttuurien törmäykseltä on vaikea välttyä, ja toisaalta maahanmuuttanuorten voi olla vaikea löytää paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka arvomaailma poikkeaa huomattavasti heidän perheensä vastaavasta. Itselleni teos tarjosi paljon pohdittavaa, sillä kulttuurierot ovat esillä myös omassa arjessani. Mitään valmiita vastauksia tämä teos ei anna, vaan ennemminkin tuo aihetta tutummaksi suomalaiselle kantaväestölle. Joissakin yhteydessä kirjaa on luonnehdittu nuortenkirjaksi, mitä se ehkä onkin päähenkilön nuoruuden vuoksi. Pidän tätä kuitenkin sopivana luettavana jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle ikään katsomatta.

Tekniset tiedot:
Tiainen, Marja-Leena: Kahden maailman tyttö
ISBN: 978-951-31-5937-5
Tammi 2011
Sidottu, 261 s.
Kirjastoluokka: 1.4

tiistai 18. marraskuuta 2014

Vuori, Katariina ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta

Vuosittain noin tuhat suomalaista päätyy päättämään elämänsä oman käden kautta. Itsemurhaa yrittäneitä on moninkertainen määrä. Kourallinen tabuja - kertomuksia itsemurhasta kertoo itsemurhaa yrittäneiden tai muuten itsetuhoisia ajatuksia mielessään hautoneiden aikuisten tarinoita heidän itsensä kertomana. Teokseen on koottu yli kolmenkymmenen miehen ja naisen minä-muodossa kertomat elämäntarinat siten, että naiset ovat kertojina ehdottomassa enemmistössä.

Teoksessa on valotettu valitettavan vähän sitä, miten siihen kootut tarinat on koottu tai millä perusteella julkaistut tarinat on valittu. Mukana on ihmisiä parikymppisistä eläkeiän ylittäneisiin. Tarinoiden pituus vaihtelee muutamasta sivusta melko pitkiin kertomuksiin saakka, mikä antaa vaikutelman siitä, että kirjoittajat ovat saaneet päättää pitkälti itse, mitä ja missä laajuudessa he haluavat kertoa. Ihmisten elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia - joku kertoja on juuri palannut mielisairaalasta, kun taas toinen katsoi jo vähän valoisammin tulevaisuuteen. Kokoavaa johtopäätöslukua ei ole tähän teokseen sisällytetty, vaan kirja koostuu käytännössä irrallisista tarinoista.

Päällimmäisenä vaikutelmana kirjasta jää alakuloinen ja masentunut olo. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa on paljon pinnan alla piilevää pahoinvointia, joka jää tunnistamatta pitkälti resurssien puuttumisen vuoksi. Monessa tarinassa ilmenee väärin diagnosoidut sairaudet ja suoranainen vaikeus päästä halumaansa psykiatriseen hoitoon. Masentuneen ihmisen on tarpeeksi raskasta selviytyä päivästä toiseen puhumattakaan siitä, että pitää taistella päästäkseen hoitoon. Se on johtanut ongelmien kulminoitumiseen ja joidenkin kertojien kohdalla toistuviin itsemurhayrityksiin. Joissakin tapauksissa itsemurha-alttius vaikuttaa myös kulkevan suvussa - huono-osaisuus periytyy. Varsin monessa tapauksessa epätoivoiseen tilanteeseen on ajanut myös jokin mielenterveyden sairaus, joka on jäänyt vaille tarvittavaa hoitoa.

Mieltä ylentävää luettavaa tämä teos ei siis todellakaan ole, mutta auttaa kyllä ymmärtämään epätoivoiseen ratkaisuun päätyvää ihmistä. Toivon myös teoksen päätyvän myös päätöksentekijöiden luettavaksi heidän budjetoidessaan taloudellisia resursseja esimerkiksi mielenterveystyöhön.

Tekniset tiedot:
Vuori, Katariina ja Jonna Pulkkinen: Kourallinen tabuja. Kertomuksia itsemurhasta
ISBN: 978-952-300-031-5
Atena Kustannus 2014
Nidottu, 199 s.
Kirjastoluokka: 618.241

lauantai 15. marraskuuta 2014

Rommi, Satu: Teetä ja temppeleitä. Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta

Millaisena näyttäytyy Kaakkois-Aasia stereotypioiden takaa? Missä määrin yleiset mielikuvat pitävät paikkansa ja onnistuvatko Thaimaa, Myanmar ja Kambodza yllättämään kokeneenkin matkailijan? Näiden pohdintojen pariin pääsee lukija vapaan toimittajan ja joogaopettaja Satu Rommin teoksessa Teetä ja temppeleitä - matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta.

Rommin kolmas matkakirja on hänen aikaisempien teostensa tapaan käteen sopiva ja sisältää melko lyhyitä lukuja hänen reissuistaan ympäri Kaakkois-Aasiaa. Aikaisempiin teoksiin nähden Rommi on tällä kertaa panostanut selvästi enemmän tausta-aineiston hankkimiseen, ja siihen hän myös viittaa tekstinsä lomassa. Teos nousee siis Rommin omien kokemusten yläpuolelle, yleisemmälle tasolle valottaen hänen vierailemiensa maiden lähihistoriaa ja nykyistä poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta.

Toisaalta teoksessa painottuu selkeästi myös vastuullisen matkailun näkökulma: matkailija voi omalta osaltaan vaikuttaa siihen, millaiseksi hänen kohdemaidensa asukkaiden arki muodostuu. Yhtenä itselleni yllättävänä esimerkkinä hän mainitsee Thaimaan ja Myanmarin rajalla elävät Padong-naiset, joiden kauloissaan käyttämät metallirenkaat olivat jo lähes katoavaa perinnettä, kunnes turismin myötä tapa on alkanut jälleen yleistyä. Toisaalta myös seksiturismi ja erilaiset ihmiskaupan muodot elävät osaltaan turismista - ei-vastuullisesta sellaisesta. Entä millaista hyötyä ja haittaa voi olla kehitysmaihin suuntautuvasta vapaaehtoistyöstä?

Kaakkois-Aasiasta kiinnostuneelle tämä teos on varmasti mielenkiintoista luettavaa, ja miksei se kelpaisi välipalaksi myös nojatuolimatkailijalle. Vaikka teokseen on mahdutettu yleisempää tietoa alueesta, on Rommi kirjoittanut ilahduttavan paljon myös omista kokemuksistaan. Mikäli on Rommin aikaisemmista teoksista pitänyt, ei tule pettymään tähänkään.

Tekniset tiedot:
Rommi, Satu: Teetä ja temppeleitä. Matkakirjoituksia Thaimaasta, Burmasta ja Kambodzasta
ISBN: 978-952-260-203-9
Basam Books 2013
Sidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 48.14

perjantai 14. marraskuuta 2014

Lipasti, Roope: Halkaisukirvesmies. Elämä ja vähäisemmät teot

Neljän lapsen isällä, kirjailija Roope Lipastilla on totisesti tapahtumarikas elämä: arki täyttyy sattumuksista, joiden parissa lukijan oma elämä kalpenee - tai ainakin melkein. Pienet tavarat erittyvät lapsiperheen lattian läpi ja onnistuupa hän tekemään aivan itse omasta autostaan limusiinin puhumattakaan ikuisuusprojektilta vaikuttavalta kotitalon kunnostuksesta. Kotona kirjailijan työtä tekevä Lipasti ehtii ihmetellä maailman menoa tavalla, jossa pienet asiat saavat joskus varsin suuret mittasuhteet.

Lipasti on koonnut teokseensa Halkaisukirvesmies - elämä ja vähäisemmät teot kolumninomaisia kirjoituksia maan ja taivaan väliltä, usein kuitenkin hyvin arkisista aiheista. Näitä kirjoituksia on aikaisemmin julkaistu useissa eri aikakauslehdissä, mutta mukana on myös aikaisemmin julkaisemattomia tekstejä. Teos on koottu viikonpäivien mukaan, kuitenkin niin etteivät kunkin viikonpäivän esittelyn jälkeen kootut kirjoitukset suoraan liity kyseiseen päivään eikä teskteissä ylipäätään ole havaittavissa mitään tiettyä järjestystä. Kirjoitukset vain tuntuvat seuraavan toisiaan, aivan kuin tapahtumat Lipastin elämässä: arvaamattomasti, hyvällä tavalla pienessä kaaoksessa.

Arkisista sattumuksista kiinnostuneille lukijoille Lipastin teos on positiivinen löytö. Monien tekstien kohdalla voi suorastaan naurahtaa ääneen, niin osuvasti eri asioita ja ilmiöitä Lipasti onnistuu kuvaamaan. Kaikki me vanhenemme, mutta voimme päättää itse, millä asenteella. Tämän teoksen ajatusmaailmaa seuraamalla iän tuomia ilmiöitä voi tarkastella vähän postiivisempien silmälasien läpi.

Tekniset tiedot:
Lipasti, Roope: Halkaisukirvesmies. Elämä ja vähäisemmät teot
ISBN: 978-952-300-029-2
Atena Kustannus 2014
Sidottu, 215 s.
Kirjastoluokka: 99

torstai 13. marraskuuta 2014

Hurtig, Johanna: Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta

Millaisena väkivalta näyttäytyy uskonnollisessa kontekstissa? Millaisia erityispiirteitä se saa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä? Tutkija Johanna Hurtig tarkastelee teoksessaan Taivan taimet - uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta sitä, millaisia piirteitä henkinen ja fyysinen väkivalta - erityisesti seksuaalinen väkivalta - saa uskonnollisessa yhteydessä. Hurtigin erityisenä tarkastelun kohteenaan on vanhoillislestadiolainen liike, jonka piirissä hän on haastatellut suullisesti ja kirjallisesti liikkeen kymmeniä entisiä ja nykyisiä jäseniä. Itsekin liikkeeseen kuuluvana hän on saanut ainutlaatuisen tilaisuuden päästä tarkastelemaan ilmiöitä sisäpiiristä käsin.

Hurtigin teos on pitkälti puhdas tieteellinen tutkimus, jonka rakenne on sen mukainen: Hurtig esittelee aluksi vanhoillislestadiolaista herätysliikettä kasvamisen ja elämisen näyttämönä ja nostaa esiin sen erityispiirteitä, kuten ehkäisykieltoa sekä joitakin muita elämään olennaisesti vaikuttavia sääntöjä. Sitten hän esittelee tutkimuksen toteutusta erilaisten käsitteiden ja tutkimusaineiston läpikäynnin kautta. Haastatteluaineiston lisäksi hän on hyödyntänyt varsinkin viime vuosina herännyttä aktiivista uutisointia ja keskustelua (seksuaalisesta) väkivallasta uskonnollisissa yhteisöissä. Kirjan seuraavat luvut syventävät aihetta.

Vanhoillislestadiolainen liike on ollut paljon esillä viime vuosina ja aiheesta on julkaistu jo useita teoksia, niin fiktiivisiä kuin tietokirjojakin. Hurtigin teos sijoittuu siinä vahvasti tieteelliseen reunaan, ja hänen ilmeisenä tarkoituksenaan on nostaa väkivallan ja uskonnollisten liikkeiden välisen yhteyden tarkastelu yhtä yksittäistä liikettä korkeammalle tasolle. Tämä onkin yksi seikoista, joka voi saada aiheesta yleisemmin kiinnostuneet tarttumaan tähän teokseen. Nyt esille nousseet teemat eivät ole uusia, mutta nykyisin niiden peittely on entistä vaikeampaa erityisesti teknologian kehittymisen myötä. Kirjasta myös ilmenee, että asian käsittelylle on edelleen tarvetta: useat haastatelluista ovat Hurtigin tutkimuksen myötä rohkaistuneet käsittelemään kokemuksiaan ja jopa tekemään rikosilmoituksen niissä tapauksissa, joissa asia ei ole jo vanhentunut. Aiheen julkisesta käsittelystä huolimatta tällaiselle teokselle näyttää siis olevan tarvetta.

Tekniset tiedot:
Hurtig, Johanna: Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta
ISBN: 978-951-768-423-1
Vastapaino 2013
Nidottu, 336 s.
Kirjastoluokka: 27.91

lauantai 8. marraskuuta 2014

Väisänen, Liisa: Verkkaisuuden filosofiaa

Hitaasti hyvä tulee. Useimmiten olemme kuitenkin liian kiireisisiä pysähtymään, ja toisaalta kiireen tunne itsessään huumaa ja saa meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Yhdentoista vuoden ajan omaa matkailuyritystä pyörittänyt Liisa Väisänen tietää, mistä kirjoittaa: ennen hitaamman elämäntavan tietoista valitsemista hän eli lentokentillä ja junissa tehden tauttomasti töitä. Hidastamisen myötä hän on oppinut tekemään paremmin, huolellisemmin ja syvemmin.

Verkkaisuuden filosofiaa ei ole kuitenkaan teos pelkästään Väisäsen omasta elämän leppoistamisesta, vaikka hänen tarinansa kulkeekin koko teoksen ajan rinnalla mukana. Teoksen painopiste on vahvasti historiallinen ja ulottuu tarkastelussaan lähes antiikin aikoihin saakka. Teos on jaettu kolmeen eri osaan: aloittaviin johdantolukuihin, hitaaseen ruokailuun sekä hitaaseen matkailuun.

Täytyy sanoa, että jo valmiiksi elämän leppoistamiseen positiivisesti asennoituvana ja kiireettömyyden tunnetta karttavana teoksen ensimmäiset luvut imaisevat mukaansa. Aikamme suosii tehokkuutta ja teknistymisen myötä meillä on paineita olla jatkuvasti tavoitettavissa ja valmiudessa. Samanaikaisesti kuitenkin esimerkiksi nuorisotyöttömyyden yleisyys on saanut työelämän kynnyksellä olevat pohtimaan uudestaan arvomaailmaansa ja ehkä valitsemaan toisin. Leppoistaminen on noussut joissakin piireissä trendiksi.

Hitaamman ruoan ja matkailun osalta Väisänen uppoaa käsittelemään aihetta historiallisesta näkökulmasta käsin. Teoksessa käsitellään niin antiikin kreikkalaista keittiötä kuin keskiaikaa ja renessanssia ruoanlaitosta käsin. Kristilliset juhlapyhät sekä riitit ja juhlat ovat myös päässeet teokseen. Mielestäni tämä osuus ajautuu pitkälle teoksen varsinaisesta aiheesta. Matkailun osalta Väisänen pohtii kestävää ja vastuullista matkailua ja matkailua kautta historian aina keskiajalta nykypäivään saakka. Koin itselleni kiinnostavimmaksi Trans-Siperian radan kuvauksen ja Orient Expressin. Lisäksi Väisänen esittelee hitaita kaupunkeja, jotka ovat pitkälti nykyaikainen ilmiö ja joita löytyy Suomestakin virallisesti jo yksi.

Väisänen asuu Italiassa, mikä näkyy hänen kerronnassaan: moni asia vertautuu italialaiseen tapaan nähdä aika ja kiire. Italia onkin kunnostautunut hitaiden kaupunkien julistamisessa eikä kukaan ole voinut välttyä kuulemasta välimerellisestä tavasta viettää siestaa. Vaikka teoksen alku ja loppu siis käsittelevät itse asiaa, teoksen keskiosasta ei mielestäni voi suoraan niin sanoa, vaan se tuntuu jäävän irralliseksi. Teoksessa on mukana Marco Peretton ottamia nelivärikuvia, jotka auttavat lukijaa rauhoittumaan lukemansa äärelle.

Tekniset tiedot:
Väisänen, Liisa: Verkkaisuuden filosofiaa
ISBN: 978-952-247-264-9
Kirjapaja 2013
Nidottu, 309 s.
Kirjastoluokka: 17.3

Juusola, Mervi: Levottomat aivot. ADHD ja Asperger vahvuuksina

Ylivilkkautta ja käytöshäiriöitä, oppimisvaikeuksia ja haasteita sosiaalisessa kanssakäymisessä. ADHD:ta ja Aspergerin syndroomaa sairastavat lapset ovat erityislaatuisuudessaan ylimääräistä huolenpitoa ja eri tilanteissa järjestelyä vaativia, mutta samalla he tuovat paljon positiivista energiaa ja luovuutta ympäristöönsä. Terapeuttina ja itsekin kahden erityislapsen vanhempana toimiva Mervi Juusola on koonnut teokseensa perustietoa erilaisista neurologisista oireyhtymistä sekä tavoista, joilla erityisesti näistä oireyhtymistä kärsiviä lapsia ja nuoria voidaan valmentaa parempaan ja toimivampaan arkeen.

Juusola kommentoi itse, että häntä on kritisoitu ehkä jopa liiallisen tietomäärän mahduttamisesta pieneen tilaan. Tähän kahdensadan sivun pituiseen teokseen on toden totta saatu mahtumaan niin teoksen otsikossa mainitut ADHD ja Aspergerin syndrooma kuin niiden lähioireyhtymät sensorisen integraation häiriö, Touretten syndrooma, kielenkehityksen erityishäiriö ja oppimisvaikeudet, käytöshäiriöt ja muut liitännäisoireet. Kunkin oireyhtymän kohdalla on ensin kuvailtu sen keskeisiä piirteitä sekä yleisimmät tukitoimet lasten, nuorten ja aikuisten osalta. Sivuilta löytyy myös useita ehkä yllättäviäkin tositarinoita useilta julkisuudesta tunnetuilta suomalaisilta, joilla on jokin edellä mainituista oireyhtymistä.

Juusola on saanut aikaan toimivan kokonaisuuden: suhteellisen tiukkaan paikattua tietoa yhdistettynä julkisuuden ja tuntemattomien henkilöiden kertomuksiin siitä, millaista on konkreettisesti elää jonkin oireyhtymän tai sen lähioireen kanssa. Juusola valottaa rivien välistä myös omaa elämäänsä kahden ADHD-pojan äitinä sekä neuropsykiatrisena valmentajana, taideterapeuttina ja toimittajana. Ehkä pienenä miinuksena voi mainita kirjan loppuosassa ilmenevän Juusolan oman yrityksen vaivihkaisen mainostamisen.

Tekniset tiedot:
Juusola, Mervi: Levottomat aivot. ADHD ja Asperger vahvuuksina
ISBN: 978-951-1-26384-5
Otava 2012
Sidottu, 207 s.
Kirjastoluokka: 59.55

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Simsion, Graeme: Vaimotesti

Genetiikan professori Don Tillman on urallaan menestynyt nelikymppinen australialaismies, jonka ihmissuhdeyritykset ovat jääneet kokeilun tasolle. Aspergerin syndroomasta kärsivänä hän on sosiaalisesti kömpelö, heikko tulkitsemaan kasvonilmeitä ja ymmärtää lähes kaiken kirjaimellisesti, joten aikaisemmat treffit ovat saaneet kiusallisia piirteitä. Älykkyydestä, pedanttisuudesta ja valokuvantarkasta muistista ei kuitenkaan ole puutetta ja Tillmanin elämä onkin aikataulutettu ja suunniteltu minuutin tarkkuudella kaikkien toimintojen tehokkuuden maksimoimiseksi. Samalla täsmällisyydellä hän alkaa suunnitella romanttista parisuhdetta: kyselylomakkeen avulla hänen on tarkoitus löytää itselleen täydellinen kumppani.

Alku ei ole lupaava: aviopuolisoehdokkaita kyllä ilmaantuu, mutta kukaan heistä ei täytä professori Tillmanin vaatimuksia. Eräänä päivänä kesken Vaimo-projektin Tillmanin elämään ilmestyy Rosie, aviopuolisoksi mahdollisimman epäsopiva kolmekymppinen nainen. Rosiella on kyky järkyttää Tillmanin tarkoin laaditut aikataulut ja ravintovakioidut ateriasuunnitelmat ja pian he huomaavatkin olevansa yhdessä Isäprojektin parissa. Tarina saa loppua kohti yhä enemmän romanttisia piirteitä.

Vaimotesti on kurkistus viattoman, lievästi autistisen henkilön mieleen hänen hakiessaan tapoja elää tavanomaisten sosiaalisten normien mukaisesti ja murtautuessaan ulos tarkoin suunnitellusta elämästä. Juuri tämä Aspergerin syndroomaan viittaava ulottuvuus sai minut tarttumaan tähän kirjaan, ja professori Tillmanin eriskummallisuus osoittautuukin olevan koko teosta kannatteleva juonne. Koomisia tilanteita teoksessa todella riittää, vaikka Tillman kehittyykin tarinan aikana huomattavasti. Mainio esikoisteos, jota kelpaa suositella älykkäästi kirjoitettua kehyehköä romanttista romaania kaipaavalle lukijalle.

Tekniset tiedot:
Simsion, Graeme: Vaimotesti
Suomentaja: Inka Parpola
ISBN: 978-951-1-27296-0
Otava 2013
Nidottu, 333 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Ruckenstein, Minna: Lapsuus ja talous

Lapsia pidetään viattomina ja taloudellisesti hyödyttöminä eikä heitä ole totuttu liittämään taloudelliseen toimintaan. Tästä yleisestä harhaluulosta käsin kulttuuriantropologi ja lasten taloudellista suhdetta tutkinut erikoistutkija Minna Ruckenstein alkaa purkaa vyyhtiä, jossa tarkastellaan niitä moninaisia tapoja, joilla lapset ennen ja vielä nykyäänkin osallistuvat yhteiskunnan taloudelliseen toimintaan. Ruckenstein on tiivistänyt teokseensa tutkimustyönsä tuloksia esimerkiksi pääkaupunkiseudun päiväkodeissa ja kouluissa tekemiensä haastattelujen ja havainnoinnin perusteella.

Lapset vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti siihen, kuinka he itse ja huoltajiensa kautta ovat taloudellisesti aktiivisia toimijoita. Yhtenä merkittävänä lapsuuden ja talouden suhteena on lasten osallistuminen työelämään. Osa lapsista osallistuu vanhempiensa kanssa perheen liiketoiminnan pyörittämiseen tai käy jo nuorella iällä töissä perheen ulkopuolella yhteisen elannon hankkimiseksi. Osalle kehittyvien maiden lapsista työnteko voi olla myös vapaaehtoista tuoden heille taloudellista riippumattomuutta ja päätäntävaltaa. Ruckensteinin mukaan lapsityö ei olekaan yksiselitteisesti kielteinen ilmiö, vaan siinä on monia ulottuvuuksia eikä lapsityön kieltäminen siten välttämättä paranna kaikkien lapsityöhön osallistuneiden lasten asemaa.

Teoksessa tehdään periaatteellista eroa varakkaiden ja vähävaraisten (paikoin länsimaisten ja kehittyvien maiden) lasten välille. Siinä missä vähävaraisemmissa perheissä voidaan säästää ankarasti, jotta lapset saisivat varakkaampien perheiden suosimia pelejä ja leluja, on myös varakkaammilla perheillä tapoja opettaa lapsilleen taloudellista kurinalaisuutta. Lapset kasvavat kulutuskulttuurissa ja rahankäyttötavat kehittyvät yhteiskunnan sosiaalisessa kontekstissa. Erityisesti lapsille opetetussa rahankäytössä vaikuttaa painottuvan säästämisen merkitys, vaikka myös vastuullisen kuluttamisen oppimiselle olisi tarvetta. Teoksessa pohditaan myös lasten keskinäistä vaihtotoimintaa ja sen lainalaisuuksia.

Teoksen vahvuutena on lasten oma näkökulma, jota Ruckenstein peilaa aikuisten käsityksiin asioista. Kirjan sivuilla on siteerattu päiväkoti- ja muiden lasten keskuudessa tehtyjä haastatteluja ja tarkasteltu aihetta myös lukuisten eri tutkimusten valossa. Teos onkin tiivistelmänomainen esitys lapsuuden ja talouden välisestä moninaisesta suhteesta ja tarjosi ainakin minulle uutta, monipuolisempaa kuvaa aiheesta, jonka jokainen vanhempi ja muu lasten kanssa tekemisissä oleva aikuinen tavalla tai toisella kohtaa jokapäiväisessä elämässä.

Tekniset tiedot:
Ruckenstein, Minna: Lapsuus ja talous
ISBN: 978-952-495-294-1
Gaudeamus 2013
Nidottu, 186 s.
Kirjastoluokka: 36.15

lauantai 25. lokakuuta 2014

Hämeen-Anttila, Jaakko ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia

Islamin ja arabialaisen maailman tutkimuksessa kunnostautunut professori Jaakko Hämeen-Anttila tutkii teoksessa Kalifien kirjastossa - arabialais-islamilaisen tieteen historia arabien ja muslimien osuutta länsimaisen tieteen kehityksessä yhdessä islamin tutkija Inka Nokso-Koiviston kanssa. Teos pyrkii valottamaan nykytieteen juuria sekä perehdyttämään lukijan arabialaisten ja persialaisten tiedemiesten maailmaan tuon ajan yhteiskunnan ja laajemmankin historian kehityskaaren näkökulmasta.

Islamilaista maailmaa tarkastellaan usein uskonnon kautta, kuten Hämeen-Anttila ja Nokso.Koivistokin toteavat. Lähestulkoon kaikki muslimimaissa tapahtuva toiminta tulkitaan muissa maissa islamin kontekstissa, minkä vuoksi teoksessa aiheellisesti arvioidaan uskonnon ja tieteen välistä suhdetta tieteen kehityksessä. Arabialais-islamilaisen tieteen kultakauden voidaan laskea kestäneen eri tieteenaloista riippuen 800-luvun loppupuolelta 1200-luvulle, joidenkin tieteenalojen kohdalla jopa 1400-luvulle saakka. Kultakauden mahdollisti erityisesti tieteen kielten arabian ja persian kehittyminen, vaikkakaan kulttuuri ja kieli olivat kaukana yhtenäisestä arabialais-islamilaisen maailman alueella. Myös kirjojen ja julkisen kirjastolaitoksen kehittyminen ja varsin laaja käyttöön ottaminen nopeuttivat tieteellisen tiedon leviämistä ja tutkimuksen tekoa sen pääasiassa kreikkalaisen tieteellisen perinnön pohjalta, josta arabitiedemiehet alkoivat eri tieteitä kehittää.

Näiden yhteiskunnallisten puitteiden lähtökohdista Hämeen-Anttila ja Nokso-Koivisto tarkastelevat eri tieteenalojen kehitystä arabialais-islamilaisen tieteen kultakauden aikana. Tarkastelussa ovat matemaattiset tieteet, tähtitiede, optiikka, musiikinteoria, tekniikka ja koneenrakennusoppi, alkemia ja kemia sekä maantiede ja biologiset tieteet, lääketiede ja humanistiset tieteet. Näiden tieteenalojen osalta teoksessa esitellään kunkin alan yleiset kehityksen lähtökohdat ja keskeisimmin kehitykseen vaikuttaneet arabialais-islamilaisen maailman tiedemiehet. Joistakin yksittäisistä aihealueista on lisäksi kerrottu erillisissä tietoruuduissa. Teoksen lopuksi arabialais-tieteellisen kultakauden aikana tehdyt tieteelliset löydöt sidotaan osaksi alkavaa renessanssia ja tiedemaailman painospisteen siirtymistä Eurooppaan.

Mielestäni teos on suunnattu lukijalle, jolla on peruskoulupohjainen yleissivistys historiasta - teos lähinnä sitoo arabialais-islamilaisen tiedemaailman osaksi laajempaa historian kulkua. Vaikka aiheesta on saatavissa jonkin verran aineistoa ja tietoa muilla kielillä, nyt arvioitavana oleva teos on tietääkseni ensimmäinen yleistajuinen esitys aiheesta suomeksi. Siksi se lunastaa paikkansa ja kuvaa muslimimaita ja niiden osuutta tieteellisen perinnön kehittämisessä oikeissa yhteyksissään huomioon ottaen kyseisen ajan yhteiskunnalliset olosuhteet.

Tekniset tiedot:
Hämeen-Anttila, Jaakko ja Inka Nokso-Koivisto: Kalifien kirjastossa. Arabialais-islamilaisen tieteen historia
ISBN: 978-951-692-867-1
Avain Kustannus 2011
Sidottu, 284 s.
Kirjastoluokka: 16.09

maanantai 13. lokakuuta 2014

Tuovinen, Tarja: Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa. Naisena kriisipesäkkeissä

Erikoissairaanhoitajan koulutuksen saanut Tarja Tuovinen on työskennellyt erilaisissa kehitysyhteistyötehtävissä viimeiset kaksikymmentä vuotta. Hän on ollut mukana neljässätoista työkomennuksessa yhteensä kymmenessä eri maassa. Teoksessaan Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa - naisena kriisipesäkkeissä hän kertoo kokemuksistaan neljästä eri komennuksesta. Teos vie lukijan Jerusalemiin, Afganistaniin, Sudaniin ja Sri Lankaan.

Tuovinen on koonnut teoksensa autenttisten päiväkirjamerkintöjensä pohjalta; vuosiluvut puuttuvat, mutta päiväyksistä saa jonkinlaisen käsityksen ajankulusta. Hän on tarkoituksella jättänyt pois työnantajansa nimen omien sanojensa mukaan siksi, ettei hän halua suorasanaisuudellaan pilata heidän mainettaan tai julkisuuskuvaansa. Jossakin määrin myös hänen työnkuvansa jää lukijan oman päättelyn varaan - toisaalta kansainvälisessä katastrofiavustustyössä jokainen joutuu venymään myös muodollisten työnkuvien ulkopuolelle, joten liika virallisuus saa jäädäkin taka-alalle.

Päällimmäisenä teoksesta nousee tietynlainen kriittisyys kansainvälistä avustustoimintaa kohtaan. Vuodet ovat opettaneet Tuoviselle, että asiat tapahtuvat tiettyjen lainalaisuuksien mukaan ja ulkopuolisen on vaikea saada taaphtumien suuntaa kääntymään kovin nopeasti. Jonkinlainen ulkopuolisuus tuntuukin olevan leimallista Tuovisen ajattelulle: hän on jo alussa asennoitunut siihen, että kukin komennus kestää tietyn ajanjakson verran, jonka jälkeen odotettavissa on jotakin muuta. Raskas yö vaatii veronsa siinä määrin, että hän käy melko usein lomalla Suomessa tai muualla työskentelemänsä kriisialueen ulkopuolella. Paikallisille, kriisin keskellä eläville asukkaille vastaavanlainen "pakeminen" ei ole mahdollista.

Tuovinen kirjoittaa, että hänen tarkoituksensa on ollut avata suuremman yleisön silmiä huomaamaan todellisuus glorifioidun kehitys- ja avustustyön takaa. Siinä tämä teos mielestäni onnistuu: vaikka työ on antoisaa ja kaikin puolin kasvattavaa, on se myös rankkaa eikä kulttuurien ja henkilökoemioiden törmäämiseltä voi välttyä. Varsin dramaattisen oloisesti Tuovinen päättääkin teoksensa Sri Lankan -komennuksen viime metreihin: onkohan kyseessä hänen viimeinen työkomennuksensa... Suosittelen teosta erityisesti kehitysyhteistyötehtäviä harkitseville ja muille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Tuovinen, Tarja: Hikeä, kyyneleitä ja sideharsoa. Naisena kriisipesäkkeissä
ISBN: 978-952-01-0977-6
Like Kustannus 2013
Nidottu, 159 s.
Kirjastoluokka: 99.1

perjantai 10. lokakuuta 2014

Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike


Mielensäpahoittaja joutuu pärjäämään yksin kotona, kun emäntä on joutunut sairaalan vuodeosastolle. Nälkä alkaa vaivata, kun kotiapu ei enää käy tuomassa päivittäistä ruoka-annosta eikä edes kylvettämässä. Viiden kylmällä ruoalla päräjätyn päivän jälkeen on aika oppia laittamaan ruokaa emännän keittokirjan opastuksella. Niin valmistuvat ruskeakastike, keittoperunat ja vähitellen monimutkaisemmatkin eväät. Asunto tosin meinaa palaa ja naapuritkin katsovat hieman epäillen, mutta siitähän mielensäpahoittaja saa vain puhtia jatkaa.

Mielensäpahoittaja, kahdeksankymppinen mieshenkilö, keskittyy siis tässä teoksessa tekemään ruokaa. Monet nykyajan ilmiöt tosin saavat häneltä huutia: niin moni asia oli ennen paremmin, ja siinähän riittääkin syitä pahoittaa mielensä. Miksei kaikki voi olla niin kuin ennen?

Sanalla sanoen kirja on hulvaton ja samalla niin osuvasti kirjoitettu, että mielensäpahoittajan ajatusmaailmaan on helppo samastua. Hänen ympärilleen kehittynyt suosio on helppo ymmärtää, sillä kirja on ohuudessaan todella nopealukuinen ja iskee suomalaisuuden ytimeen. Mielensäpahoittajia löytyy todellisuudessakin, mutta harvoin he saavat äänensä kuuluviin saatikka tulevat otetuiksi vakavasti. Tässäkin teoksessa hän on vähän höpsähtäneen ja vanhanaikaisen oloinen ja tulee sellaisena kohdelluksi. Lukukokemus oli niin ainutlaatuinen, että odotan voivani lukea sarjan muutkin kirjat.

Tekniset tiedot:
Kyrö, Tuomas: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
ISBN: 978-951-0-39079-5
WSOY 2012
Sidottu, 130 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Pekkarinen, Jussi: Konsulinkyydillä kotiin. Suomalaisia ahdingossa maailmalla

Oletko joutunut joskus pulaan ulkomailla? Vuosikymmenten saatossa moni suomalainen on joutunut turvautumaan Suomen ulkomaan edustustojen puoleen ollessaan syystä tai toisesta avun tarpeessa. Edustustoista erityisesti konsulit ovat erikoistuneet ulkomailla väliaikaisesti oleskelevien avun tarpeessa olleiden suomalaisten auttamiseen. Tapauksia onkin sitten laidasta laitaan, osa hyvinkin uskomattomia.

Ulkoasiainministeriön tutkijan Jussi Pekkarisen kirjoittamassa teoksessa keskitytään suomalaisten avunpyyntöihin ulkomailla vuosien 1918-1981 välillä. Alkuvuosikymmenille on leimallista sotien ja niiden väliaikoihin liittyvät avustustapaukset. Raha on ollut usein lopussa, sukulaiset kadoksissa ja yhteydenpitokeinot hyvin rajallisia. Edustustot ovatkin toimineet niin viestinviejinä kuin välittömän avunantajina, useimmiten maksusitoumuksia vastaan. Tarvittaessa suomalaisia on lähetetty kotiin halvimmalla mahdollisella tavalla. Sama avustusperiaate on jatkunut halki vuosikymmenien: ulkomailla vakituisesti asuvien tukena on heidän uusi asuinmaansa, mutta välikaisesti maassa oleskelevia ulkomaan edustustot ovat ulkoasiainministeriön suostumuksella auttaneet monin eri tavoin. Nykyisin varsinkin turismin lisääntyessä suoranainen törttöily ja edustustojen apuun luottaminen ovat luoneet yhä tiukemmat raamit avustuksille. Kaikkiin pyyntöihin ei ole ollut mahdollista suostua. Äärimmäisenä avustusmuotona on myös ulkomailla kuolleiden suomalaisten kotiuttaminen, jossa avustaminen on osa ulkoasiainministeriön toimintaa myös nykyään.

Teos on koottu pitkälti eri tapausesimerkkien pohjalta siten, että arkaluontoisissa tapauksissa henkilöiden nimet on muutettu. Koin itselleni kaikkein mielenkiintoisimmiksi kirjasta välittyvän kuvan siitä, miten suomalaiset ulkomaan edustustot ovat olleet osa maailmanhistoriaa. Maailma on muuttunut ja avustustoiminta sen mukana; monesti kyse on ollut suoranaisesta konsulien hyväntahtoisuudesta heidän antaessaan apua omalla vapaa-ajallaan ja omista varoistaan. Konsulitoiminta on korvaamatonta, minkä voi myös kaikista näistä tapauksista aistia. Kaiken kaikkiaan kiinnostava teos aika harvinaisesta aiheesta.

Tekniset tiedot:
Pekkarinen, Jussi: Konsulinkyydillä kotiin. Suomalaisia ahdingossa maailmalla
ISBN: 978-951-1-22537-9
Otava 2009
Sidottu, 349 s.
Kirjastoluokka: 92.7

perjantai 3. lokakuuta 2014

Moilala, Outi: Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita

Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita tarttuu otsikkonsa mukaisesti hyvin ajankohtaiseen aiheeseen: vaateteollisuuden eettisyyteen. Bangladeshissa tapahtuneen, Suomessakin otsikoihin nousseen tehdaspalon myötä vaatteiden tuotanto-olosuhteet ovat nousseet yhä enemmän keskustelun aiheeksi. Nyt arvioitavana olevassa teoksessa käydään Bangladeshin tapauksen ohella läpi muitakin vastaavia riskimaita erityisesti suomalaisesta näkökulmasta.

Moilalan teoksen aloittaa vaatteiden tuotantoketjun kuvaus aina puuvillapelloilta brändiliikkeen rekille. Erityisesti tunnetut suomalaiset ja kansainväliset brändit ovatkin saaneet runsaasti palstatilaa teoksen sivuilla: käytännössä kaikkien eettisesti kyseenalaisista tuotantotavoistaan tunnetut H&M ja Nike ovat saaneet rinnalleen suomalaisia merkkejä Marimekosta Haltiin, Luhtaan ja Nansoon. Näitä merkkejä Moilala käy läpi esimerkkien erilaisten sertifikaattijärjestelmien kautta, joiden hyviä ja huonoja puolia hän myös erittelee. Hän päätyy myös pohtimaan tekijöitä, jotka ovat nykyisen vaatetuotannon taustalla: materialismi kertakäyttövaatekulttuurin muodossa on johtanut halpatyömaiden työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, kasvaviin jätevuoriin ja globaalin epätasa-arvon säilymiseen. Hänellä on myös vinkkejä oikeudenmukaisemman vaateteollisuuden puolesta; hiljaista kritiikkiä edustavan boikotoinnin sijaan vaateteollisuuden työntekijät kaipaavat itselleen äänen. Vaikka moniin epäkohtiin on jo puututtu, on vielä pitkä matka tilanteeseen, jossa vaatetuotanto on eettisesti kestävällä pohjalla.

Moilalan näkemys tulee selväksi: hän on kulutukseen ja riistotuotantoon kriittisesti suhtautuva ja puhuu Reilun kaupan puolesta. Monet kirjan esimerkeistä kertovatkin räikeistä rikkomuksista ja työntekijöiden epätoivoisesta tilanteesta heidän kamppaillessaan elämiseen riittämättömän palkan kanssa. Kirja on mitä ilmeisimmin kirjoitettu herättämään ajatuksia, missä se mielestäni onnistuukin. Parhaimmillaan tämä teos voi saada lukijan harkitsemaan tarkemmin vaateostoksiaan.

Tekniset tiedot:
Moilala, Outi: Tappajafarkut ja muita vastuuttomia vaatteita
ISBN: 978-952-264-255-4
Into Kustannus 2013
Nidottu, 215 s.
Kirjastoluokka: 64.3

torstai 2. lokakuuta 2014

Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti! Äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä

Mitä tehdä, kun oma tytär lopettaa syömisen ja vakuuttuu, ettei halua laittaa ruoanmuruakaan suustaan alas enää koskaan? Suomenruotsalainen Marianne Käcko on vaikean tilanteen edessä, kun hänen yksitoistavuotias tyttärensä Katarina sairastuu anoreksiaan ensimmäisen kerran. Sairaus alkaa vaivihkaa Katarinan nopeana laihtumisena ja liikunnan määrän huomattavana lisääntymisenä. Pian tilanne onkin jo niin paha, ettei Katarinan perhe enää pysty hoitamaan asiaa omin voimin. Joidenkin kuukausien sairaalahoidon myötä tilanne kuitenkin vähitellen normalisoituu.

Anoreksia on salakavala sairaus eikä se jätä Käckon perhettä rauhaan vielä kerran koetun parantumisen jälkeen. Entistä vaikeampi sairauden vaihe on edessä Katarinan ollessa neljätoistavuotias. Katarina laihtuu laihtumistaan, mutta tuntee olevansa entistä lihavampi. Aivot huijaavat häntä tavoittelemaan alhaisempaa painoa, ja pian hän on erittäin huonossa kunnossa. Sairaalan letkuissa ollessaan hän on niin ahdistunut, että pyytää äitiään tappamaan hänet. Letkuruokinta on ainoa tapa pitää hänet hengissä sen kokonaisen vuoden aikana, jolloin hän ei syö ollenkaan oikeaa ruokaa.

Katarina joutuu sairaalaan ja nuorten psykiatriselle osastolle, jossa häntä ei kuitenkaan osata auttaa. Marianne-äiti on haastavan urakan edessä etsiessään tyttärelleen tehoavaa hoitoa. Lopulta ratkaisu löytyy Huddingen anoreksiaklinikalta, jonne Katarina pääsee pitkällisten neuvottelujen tuloksena. Vähitellen elämä voittaa, ja nykyään Katarina on parantunut sairaudestaan.

Löysin tämän kirjan sattumalta ja sen dramaattinen otsikko sai minut kiinnostumaan teoksesta. Dramatiikkaa tässä kirjassa riittääkin, kun ajattelee, että siinä kuvatut tapahtumat ovat tosia. Katarinan tarina päättyy onnellisesti moneen muuhun hänen tilanteessa olleeseen verrattuna, joten toivon sen toimivan rohkaisevana esimerkkinä ja vertaistukena anoreksian kanssa kamppaileville ja heidän läheisilleen. Lämpimään sävyyn kirjoitettuna en usko kenenkään jäävän kylmäksi hänen tarinalleen.

Tekniset tiedot:
Käcko, Marianne: Tapa minut, äiti! Äidin kertomus tytöstä joka kieltäytyi syömästä
ISBN: 978-951-851-175-8
Suomentaja: Jaana Nikula
Teos & Söderströms 2008
Sidottu, 301 s.
Kirjastoluokka: 59.5612

perjantai 26. syyskuuta 2014

Aarnipuro, Marja: Rintasyöpävuosi

Suositun naistenlehden toimituspäällikkönä toimiva Marja Aarnipuro kärsii rintojen kipuilusta ja saa kuulla gynegologiltaan, ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Rinnasta täytyy ottaa koepala ja näytteitä. Odotus ennen tulosten saamista on raastava eikä olo paljonkaan parane, kun diagnoosina on rintasyöpä. Kasvain on onneksi melko pieni ja se on hoidettavissa leikkauksella, jossa Aarnipuron rinta poistetaan. Samalla myös kainalon imusolmukkeista löytyy potentiaalinen syövän leviämisen riski, jolloin ne joudutaan tyhjentämään. Sädehoidon aikana Aarnipuron hiukset lähteävät lähes tukkoina ja hän saa käydä valitsemassa itselleen sopivan peruukin. Monta muutakin syöpäpotilaille ominaista kokemusta on odottamassa sen matkan varrella, jolle kukaan ei haluaisi mutta joka on vain käytävä läpi.

Rintasyöpävuosi on Aarnipuron sanoin tarkoitettu tietokirjaksi ja tueksi henkilöille, jotka ovat sairastuneet rintasyöpään. Aarnipuro onkin lisännyt oman tarinansa oheen tietoiskunomaisia laatikoita rintasyövän hoitokaaren eri vaiheista sitä mukaa, kun ne tulevat hänelle itselleen vastaan.

Kokonaisuudessaan kirjasta jäi ainakin minulle hieman keskinkertainen olo: olen vakuuttunut siitä, että Aarnipuro on käynyt läpi valtavan tunneskaalan ja kokemusten sarjan rintasyöpädiagnoosia seuranneen vuoden aikana. Kerronnassa tämä olisi voinut näkyä enemmänkin; ehkäpä Aarnipuro on jo niin etääntynyt tapahtumista, ettei lukijakaan pääse aivan niin lähelle kuin olisi luultavasti ollut mahdollista. Syynä voi mahdollisesti olla myös se, että Aarnipuro kuuluu eri sukupolveen kuin minä, jolloin kokemukset eivät kohtaa samalla tavoin kuin samaan ikäluokkaan kuuluvien kesken. Rintasyövän kokeneelle tällä teoksella voi olla aivan eri tavalla tarjottavaa ja ajattelemisen aihetta kuin itselleni.

Tekniset tiedot:
Aarnipuro, Marja: Rintasyöpävuosi
ISBN: 978-951-851-338-7
Kustannusosakeyhtiö Teos 2011
Nidottu, 280 s.
Kirjastoluokka: 99.13

torstai 25. syyskuuta 2014

Turunen, Ari: Maailman kuvat. Mitä kartat kertovat meistä ja muista?

Millainen on karttojen välittämä kuva meistä ja muista? Miksi kartta ilmentää aina hyvin pitkälle tekijänsä maailmankuvaa, kulttuuria ja arvoja? Miksi kartanpiirtäjä on lähes poikkeuksetta sijoittanut oman kotimaansa maailman keskukseksi? Näihin ja moniin muihin maailmankarttoihin liittyviin kysymyksiin tarttuu Ari Turusen kirjoittama teos Maailman kuvat - mitä kartat kertovat meistä ja muista?

Teos kuljettaa lukijan aina ajanlaskun tuolta puolen nykyaikaan saakka. Varsinkin ennen ajanlaskun alkua Turusen teoksessa esille pääsevät kartat, jotka ovat hyvin länsikeskeisiä. Euroopan ulkopuoliset maat karttoineen ilmestyvät mukaan 1100-luvulta alkaen, jolloin Turunen esittelee esimerkiksi buddhalaisen maailmankartan. Kiinalainen, japanilainen ja amerikkalainen maailmankartta joitakin vuosisatoja myöhemmin tarjoavat puolestaan oma versionsa Totuudesta. Entä millaisena maailma näyttäytyy australialaisesta tai uusiseelantilaisesta näkökulmasta? Varsinkin länsimaiseen näkökulmaan ja yleisimmin käytössä olevaan Mercatorin projektioon tottuneena useat teoksessa esitellyistä kartoista ovat suorastaan raikkaita poikkeuksia esittäessään muita maailmankolkkia oikeissa mittasuhteissaan pieneen Eurooppaan nähden.

Jo varhaislapsuudesta asti kartoista ja maantieteestä kiinnostunut Turunen on saanut aikaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Teos on suunniteltu ulkoasultaan juuri karttojen esittelyä varten, joita teoksessa riittääkin hyvin runsaasti. Kaikki kartat ovat värikuvina ja useissa niissä on alkuperäinen versio ja versio, jossa kartan esittämiä maita ja paikkoja ja nimetty kartan päälle tai sivuun tulkinnan helpottamiseksi. Teos on sivumääräisesti varsin suppea, mutta siinä on mukana yllättävän laaja valikoima maailmankarttoja eri vuosisadoilta ja eri maiden kartanpiirtäjien tuottamina. Yhtenä lisähuomiona vielä se, että teos keskittyy pitkälti karttojen kuvailuun - yhteenveto ja pohdinta jäävät vähäisiksi. Kaikesta huolimatta teos on aiheesta kiinnostuneelle ainakin katselemisen arvoinen ja tekstin vähyys tekee myös sen lukemisesta nopeahkoa.

Tekniset tiedot:
Turunen, Ari: Maailman kuvat. Mitä kartat kertovat meistä ja muista?
ISBN: 978-952-264-247-9
Into Kustannus 2013
Nidottu, 143 s.
Kirjastoluokka:

tiistai 16. syyskuuta 2014

Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu

Taivaslaulun päähenkilöinä ovat Vilja ja Aleksi, nuori lestadiolaispariskunta. Vilja ja Aleksi tapaavat nuorina ja parikymppisinä solmittu avioliitto johtaa pian perheen jäsenmäärän kasvuun. Joka toinen vuosi syntyvä uusi vauva merkitsee pian nelilapsista perhettä. Pari tuntuu olevan jaksamisen rajoilla, erityisesti Vilja oireilee uupuneena. Lapsikatraan jatkoksi on yhdeksän avioliittovuoden jälkeen tulossa vielä yllätys äitiyspoliklinikan ultraäänitutkimuksissa. Kuinka siitä jatketaan eteenpäin?

Taivaslaulun keskiössä on lestadiolaisuuteen kuuluva elämänkuva ja arvomaailma, joka vaikuttaa hyvin konkreettisin tavoin tähän uskontokuntaan kuuluvien jäsenten elämään. Vilja ja Aleksi suurperheineen eivät ole suinkaan poikkeus kirjan kuvaamassa elämäntavassa, jossa naisen roolina vaikuttaa olevan toimiminen niin monen lapsen äitinä kuin Jumala kuhunkin perheeseen suo. Elämä kulkee omia uomiaan rauhanyhdistyksen kokousten ja hoitokokousten ympärillä - mutta miten tähän sopeutuu Aleksi, joka on lapsuudestaan saakka ollut ainakin salaa skeptinen näitä oppeja kohtaan?

Teoksen sanoma on alkuun mielestäni hyvinkin stereotyyppisesti lestadiolaisuutta kuvaava. Vähitellen kuvaan tulee lisää harmaan sävyjä ja kerronta syvenee koko ajan avaten uusia kerroksia Aleksin ja Viljan historiasta. Teos on rakennettu siten, että tietynasteinen jännite säilyy loppuun saakka. Valitsin tämän kirjan luettavaksi sen teeman perusteella enkä joutunut pettymään. Tätä sopii suositella luettavaksi uskonnollisuuden arjenkuvauksesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Rauhala, Pauliina: Taivaslaulu
ISBN: 978-951-20-9128-7
Gummerus 2013
Sidottu, 284 s.
Kirjastoluokka: 1.4

Tuominen, Taija: Minusta tulee kirjailija

Ensiksi tunnustus: tämä on ensimmäinen kirjailijoille tarkoitettu opas, jonka olen lukenut. Vertailukohtia tämän arvion perustaksi ei siis ole, vaan lähdin lukemaan tätä kirjaa lähinnä omasta kiinnostuksestani kirjoittamista kohtaan. Taija Tuomisen Minusta tulee kirjailija onkin hyvin käytännönläheinen opas jokaiselle, jonka sisimmässä palaa halu kirjoittaa ja mahdollisesti saada kirjoittamansa myös julkaistuksi.

Teoksen painopiste vaikuttaa olevan juuri sellaisten kirjojen kirjoittamisessa, jotka päätyvät julkaistavaksi. Tuominen käy vaihe vaiheelta läpi kirjailijaksi ryhtymisen vaiheita käsikirjoituksesta kustannustoimittajan löytämiseen, kustannussopimukseen ja aikaan esikoisteoksen julkaisun jälkeiseen aikaan. Kaiken perustana on sammumaton palo kirjoittamista kohtaan, joka johtaa käsikirjoituksen laatimiseen. Käsikirjoituksen ensimmäinen versio on kuitenkin vasta alkua kirjanraakileen hionnalle kohti luettavampaa versiota. Tuominen vinkkaa myös rimakauhun alentamiseksi muitakin tapoja julkaista tekstejä ennen varsinaista esikoisteosta -esimerkiksi kolumnit ja blogit ovat mainio tapa tutustua ja päästä sisään kirjoittamisen maailmaan.

Tuominen on käynyt kaiken tämän läpi myös itse, mikä näkyy teoksessa hänen henkilökohtaisina kertomuksinaan lukuisista eri tilanteista. Omia kommenttejaan kirjailijaksi kehittymisestä ovat antaneet myös useat nykyisin (ammatti)kirjailijoina tunnetut henkilöt. Näitä tarinoita ei tavallisesti julkaista, mikä antaa kirjailijan ammatista vähän monipuolisemman kuvan. Suosittelen tätä teosta kaikille aiheesta kiinnostuneille.

Tekniset tiedot:
Tuominen, Taija: Minusta tulee kirjailija
ISBN: 978-951-9140-44-5
Kansanvalistusseura 2013
Nidottu, 168 s.
Kirjastoluokka: 86

lauantai 6. syyskuuta 2014

Johansson, Frank (toim.): Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua

Humanitaarisen toiminnan ja hyväntekeväisyyden on perinteisesti koettu olevan hyväksi niiden kohteina oleville tahoille. Kärsimysten lievittämiseen sekä ihmisoikeuksien ja demokratian puolustamiseen ovat osallistuneet erityisesti länsimaat, ja hyväntekeväisyystoiminnan on katsottu olevan puhdasta ja politiikan ulkopuolella.

Teoksessa Hyvän tekeminen ja valta - Humanitarismin kriittistä tarkastelua tätä näkemystä pyritään murtamaan erilaisten esimerkkien kautta. Teoksen punaisena lankana on avata lukijan silmät huomaamaan niitä epäkohtia ja lieveilmiöitä, joita humanitaarinen toiminta on aiheuttanut kohdemaissaan. Avun sijasta humanitaarinen toiminta voi olla pitkittämässä kriisejä ja tukemassa haitallisia valtarakenteita. Toisaalta tietynlaisten näkökulmien käyttäminen avustustyössä voi sulkea silmät toisilta tarkastelutavoilta. Teos myös väittää, että humanitaarinen avustuskoneisto omalta osaltaan luo ja ylläpitää stereotyyppisiä näkemyksiä uhreista ja auttajista.

Teoksen on toimittanut Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson, ja teoksen yhtenä kantavana teemana onkin ihmisoikeuskysymysten kriittinen tarkastelu avustustoiminnassa unohtamatta itse Amnesty-järjestön toimintaperiaatteiden ja painopisteiden erittelyä. Tämän ohella teos sukeltaa tapausesimerkkien kautta eri kriisipesäkkeiden auttamisen historiaan ja erittelee muidenkin avustusjärjestöjen, kuten Lääkärit ilman rajoja, toimintaperiaatteiden epäkohtiin. Mielenkiintoisena esimerkkinään ovat myös hyväntekeväisyyden alalla kunnostautuneet julkisuuden henkilöt - mitä tämä kertoo ajastamme?

Itse olin jo tiedostamatta odottanut tämänkaltaista kirjaa jo jonkin aikaa, sillä humanitaarinen toiminta tuntuu olevan entistä enemmän pinnalla varsinkin massiivisten hyväntekeväisyyskonserttien ja varainkeruutilaisuuksien muodossa. Muutamissa luvuissa esiintyvästä teoreettisuuteen uppoutumisesta huolimatta teos on hyvinkin lukemisen arvoinen ja avautuu kohtuullisen hyvin myös asiaan aikaisemmin perehtymättömälle lukijalle. Teoksessa käytävä keskustelu on peräisin useilta eri alojen tutkijoilta, mikä luo kirjaan mielenkiintoisen mosaiikin. Teos sopii mielestäni erityisesti vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystyön tekemisestä kiinnostuneille ja alalla parhaillaan työskenteleville sekä muille eri tavoin avustustyön kanssa tekemisissä oleville. Sopivaa lukijakuntaa löytynee myös humanitaarisen työn linjauksia ja resursseja suunnittelevien tahojen keskuudesta.

Tekniset tiedot:
Johansson, Frank (toim.): Hyvän tekeminen ja valta. Humanitarismin kriittistä tarkastelua
ISBN: 978-952-495-305-4
Gaudeamus 2013
Nidottu, 286 s.
Kirjastoluokka: 37.4

lauantai 30. elokuuta 2014

Khosravi, Shahram: "Laiton" matkaaja. Paperittomuus ja rajojen valta

Miltä tuntuu matkusta maasta toiseen pakolaisena tai siirtolaisena ilman virallisia matkustusasiakirjoja? Mitkä ovat riskit ja millaisen hinnan siitä joutuu maksamaan niin kovana valuuttana kuin henkisenä taakkana?

Iranilaissyntyinen sosiaaliantropologi Shahram Khosravi kertoo omakohtaisten kokemusten kautta paostaan kotimaastaan Iranista Ruotsiin laittomana siirtolaisena teoksessaan "Laiton" matkaaja - paperittomuus ja rajojen valta. Khostavi teki päätöksen poistua kotimaastaan 1980-luvun loppupuolella, sillä hän ei halunnut mennä armeijaan. Siitä alkoi hänen matkansa paperittomana siirtolaisena Intian kautta lopulta Ruotsiin - maahan, josta hän ei ollut ennen kuullutkaan. Oman tarinansa ohella Khostavi erittelee siirtolaisuutta ja maahanmuuttoa sekä kansallisvaltioiden suvereeniutta yleisemminkin. Valtioiden rajojen määrittely vaikuttaa suuresti siihen, kuinka niiden rajojen sisäpuolelle pyrkiviä kohdellaan ja keiden katsotaan kuuluvan sisälle ja keiden ulos. Siirtolaisten myös oletetaan olevan tietynlaisia, vaikka siirtolaiset muodostavat kovin hajanaisen joukon, jolla jokaisella on oma historiansa.

Khostavin kertoessa omaa tarinaansa matkalla kohti tuntematonta maata turvapaikanhakijaksi ja lopulta uuden kotimaan Ruotsin kansalaiseksi ja Tukholman yliopiston lehtoriksi hän valottaa samalla matkallaan tapaamiensa paperittomien siirtolaisten tarinoita ja peilaa niitä yleisempään (laitonta) siirtolaisuutta ja pakolaisuutta koskevaan keskusteluun ja tutkimukseen. Teos onkin suhteellisen suppeasta sivumäärästään huolimatta ajatuksia herättävä ja henkilökohtaisuudessaan puhutteleva teos aiheesta, joka on ajankohtaisempi kuin moni kotimaassaan rauhassa elävä osaa ehkä ajatellakaan.

Tekniset tiedot:
Khosravi, Shahram: "Laiton" matkaaja. Paperittomuus ja rajojen valta
Suomentaja: Antti Sadinmaa
ISBN: 978-952-495-307-8
Gaudeamus 2013
Nidottu, 183 s.
Kirjastoluokka: 32.21

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kassila, Taavi: Erään etsijän tarina

Taavi Kassila kertoo teoksessaan Erään etsijän tarina omaelämäkerrallisessa muodossa matkastaan henkisen kasvun tiellä. Elokuvaohjaaja Matti Kassilan poikana ja näytämöalalla työskennelleen äidin muodostaman perheen neljäntenä lapsena Taavi Kassila varttui vaihtelevissa ympäristöissä perheen muuttaessa isän työpaikan mukana eri puolille Suomea. Elämä taitelijaperheessä ei ole aina kovin yksinkertaista, sillä rasitteena ovat esimerkiksi isän alkoholismi ja siitä ja muista syistä aiheutuvat ristiriidat Kassilan vanhempien parisuhteessa.

Kassila alkoi matkustaa ulkomaille melko nuorella iällä ja käy vuosien varrella ahkerana matkaajana melko usein eri maissa. Matkojen taustalla vaikuttaa olevan Kassilan kaipuu löytää itselleen henkinen mestari, sillä hänellä on pienestä pitäen henkisiä ja syvällisiä asioita pohtiva luonne. Itämaisiin uskontoihin ja filosofiaan hänet ohjaa erityisesti hänen äitinsä kiinnostus joogaa kohtaan, jonka Kassilakin löytää pian itselleen. Seuraavaksi etsinnässä onkin henkinen mestari. Vuosien etsintä vie Kassilan eri maihin tutustumaan eri guruihin ja perustaa Suomeen useita eri joogakouluja ja on mukana toimittamassa aiheeseen liittyvää lehteä. Vasta äiti Amman löydettyään Kassila tuntee tulleensa todelliseen henkiseen kotiinsa. Lopulta hän jättää Suomen ja muuttaa tämän luokse ashramiin tarkoituksenaan omistaa elämänsä henkisille asioille.

Teos on kiehtovasti kirjoitettu ja uskon sen kiinnostavan suurinta osaa henkisistä asioista kiinnostuneita, jotka kaipaavat tiensä seuraamiselle vahvistusta ja jotka ovat vakuuttuneita tämän maailman ilojen väliaikaisuudesta ja vähäpätöisyydestä. Itse en jaa Kassilan kiinnostusta itämaisiin uskontoihin, mutta olin silti vaikuttunut Kassilan vakaumuksensa elää omien arvojensa mukaisesti. Tie oikeaan paikkaan voi olla pitkän etsinnän takana, mutta etsintä ei mene hukkaan. Kirjan kannessa Kassila suorastaan säteilee tyytyväisyyttä - samanlaista mielenrauhaa toivoo jokaiselle, löytyypä se sitten minkä filosofian kautta tahansa.

Tekniset tiedot:
Kassila, Taavi: Erään etsijän tarina
ISBN: 978-951-23813-3
Otava 2010
Sidottu, 287 s.
Kirjastoluokka: 77.492

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Heberlein, Ann: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää

Ann Heberlein, teologian tohtori ja etiikan tutkija, kertoo teoksessaan En tahdo kuolla, en vain jaksa elää kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, psyykkisestä sairaudesta joka hänellä on ollut jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Sairaus kehittyi hänelle teinivuosien aikana ja siinä on ollut taudinkuvalle ominaisesti välillä energisen maanisia, välillä musertavan masentavia kausia, joiden välillä voi olla useamman vuoden väli. 

Teoksen painopiste vaikuttaa olevan erityisesti Heberleinin kokemissa masennusjaksoissa. Monina hetkinä hän kirjaimellisesti taistelee itsemurhahaluaan vastaan. Heberleinillä on kuitenkin kaksi lasta, joille hän ei halua tuottaa huolta puhumattakaan tuotteliaasta työelämästään yhteiskunnallisena keskustelijana ja kirjailijana. Haastattelupyyntöihin on vastattava ja tekstiä tuotettava, ja jollakin erikoisella tavalla Heberlein siinä onnistuukin, vaikka on voinut olla hetkeä aikaisemmin syvällä aallonpohjalla. Ehkä juuri tässä kahtiajakoisuudessa tuleekin selvimmin esille kaksisuuntaisen mielialahäiriön pirullisuus: matka huipulta pohjalle voi olla nopea, mutta jossakin vaiheessa odotettavissa on taas uusi nousu.

Aiheesta kiinnostuneelle teos on hyvin konkreettisen tuntuinen kuvaus elämästä ainakin ulkoisesti tarkasteltuna menestyneenä vaikuttajana, jonka taustalla on kaikennielevä sairaus. Kaikessa koruttomuudessaan ja henkilökohtaisuudessaan tämä teos tuo paljon mielikuvia herättävästä sairaudesta esiin todellisia puolia sairaudesta itse kärsivän kuvaamana.

Tekniset tiedot:
Heberlein, Ann: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää
Suomentaja: Ulla Lempinen
ISBN: 978-951-796-634-4
Atena Kustannus 2010
Sidottu, 167 s.
Kirjastoluokka: 59.561

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Lauerma, Hannu: Huijaus. Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria

Menee se viisaskin vipuun. Näillä sanoilla alkaa nyt arvioitavana olevan teoksen takakansiteksti ja lukukokemuksen perusteella vanhalla sanonnalla vaikuttaa olevan vinha perä. Psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri Hannu Lauerma on koonnut teokseensa Huijaus - rohkaisua, johdattelua, psykoterroria laajan kokoelman huijauksen eri muotoja historiallisista esimerkeistä aina nykypäivään saakka. Huijausta esiintyy lähes kaikilla elämän osa-alueilla, joten terveellä järjellä on edelleen kysyntää ja sen avulla voi välttyä suurimmilta huijauksilta.

Omien sanojensa mukaan Lauerma on tarkoittanut tämän teoksen kyseenalaisen johdatuksen ja manipuloivan ohjauksen pohdinnaksi historiallisen ja nykypäivän esimerkkien välityksellä. Teos perustuu melko pitkälti Lauerman pitkäaikaiseen kokemukseen psykiatrian alan merkittävänä asiantuntijana ja vaikuttajana, minkä lisäksi hän on hyödyntänyt teoksessaan alan kirjallisuutta ja tutkimusta.

Kyseenalaisia vaikuttamiskeinoja ovat käyttäneet hyväkseen yksittäiset tunnetut henkilöt, kuten Roben Oskar Auervaara, kreivi Lindgren ja aikoinaan varsin suositut lavahypnotisoijat. Lauerma käsittelee teoksessaan myös hovilääkäri Rasputinin tapausta  sekä mahdollisuutta, että Adolf Hitlerkin olisi ollut aikoinaan hypnotisoitu toimimaan tietyllä tavalla. Oman osansa teoksessa saavat erilaiset psykoterrorin muodot, luontaishoidot, haitilainen voodoo-perinne ja kuoleman kultit. Esimerkkejä huijauksesta tai ainakin huijausyrityksistä tässä teoksessa totisesti riittää jopa pelottavan paljon. Parhaimmillaan teos auttaa avaamaan lukijan silmät huomaamaan keinoja, joilla tavallisesti hyväntahtoisinakin esiintyvät tahot haluavat saada meidät toimimaan haluamallaan tavalla. Minä ainakin pidän kriittistä ajatteluykyä tämän teoksen lukemisen jälkeen entistä suuremmassa arvossa.

Tekniset tiedot:
Lauerma, Hannu: Huijaus. Rohkaisua, johdattelua, psykoterroria
ISBN: 978-951-656-329-2
Duodecim 2008
Nidottu, 370 s.
Kirjastoluokka: 14.459
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...